Ostimme keväällä Sunwind 27 purjeveneen ja olemme olleet siihen tyytyväisiä. Tekisi mieli lähteä tänään kun on lämmintä illalla purjehtimaan. Säätiedotuksen mukaan tuuli Helsingin edustalla on kuitenkin 14 m/s ja puuskissa varmaan paljon enemmän. Emme ole olleet veneen kanssa kuin alle 10 m/s tuulissa. Tuuleekohan tänään liikaa tuonkokoiselle veneelle?
Isossa on kaksi reiviä ja sen saa melko pieneksi, mutta veneessä on vain fokka. Pitäisikö tällä tuulella olla myrskyfokka?
Isossa on kaksi reiviä ja sen saa melko pieneksi, mutta veneessä on vain fokka. Pitäisikö tällä tuulella olla myrskyfokka?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Myrskyä tuossa ei vielä ole.. Mutta jos fokka reivattu iso on vähän liikaa, niin kokeilkaa pelkällä fokalla.
Aallothan saattavat tehdä kyydin epämukavaksi, mutta siitä vain rohkeasti kokeilemaan / hankkimaan kokemusta..
Pelkällä fokalla päädyt Porvooseen. Illalla jyskytät koneella takaisin kun tyyntyy.
pelkällä fokalla on turhaa touhua, jos meinaa päästä vastatuuleen. Usein näkee nykyään veneitä, mitkä tikkaavat vastatuuleen pelkällä keulapurjeella. Kannattaisi hiukan opiskella purjehduksen teoriaa.
Avotuuliin voi tietysti mennä pelkällä keulapurjeella, joskaan sitäkään ei suositella.
Nyt kyllä Seilori puhuu ilman parempaa tietoa.
Lähes kaikki purjeveneet luovivat pelkällä leulapurjeella paljon paremmin, kuin pelkällä isolla.
Kovalla tuulella luovivauhti/kulmakin ovat aivan kelvollisia.
Pelkkä keulapurje on lisäksi huomattavasti parempi purje kovassa kelissä avotuuliin ajamiseenkin, kuin pelkkä isopurje. Ainoastaan täysmyötäisellä se ei toimi. Pelkällä keulapurjeella venettä on myös helpompi ohjata, kuin pelkällä isolla. Vendassa kannatta vähän jättää tilaa, sillä ennen kuin vene kiihtyy pyrkii keula hieman laskemaan tuulesta alaspäin. Kun vene kallistuu ja kiihtyy on peräsinpaine hyvin kevyt.
Esimerkkinä keulapurjeen toimimisesta kryssillä voin mainita montakin hyvää esimerkkiä, mutta tässä yksi. Olimme Suomenmestaruuskisoissa Hangossa, kun pitkän lenssin jälkeen lähdimme Viron rannikolta kryssimään kohti kohti Hankoa n.15m/s tuulessa. Johdimme luokkaamme kunnes isopurjeemme repesi. Jatkoimme matkaa kohti Hankoa pelkällä genoa 3:lla eli fokalla (
Kovemmalla tuulilla menen usein pelkällä fokalla ja nousukulmaa saa yhtä paljon kuin fokka-isopurjeyhdistelmälläkin. Vene on toppiriki pitkällä kölillä. Joskus fokka kovilla mutta sitten voi olla myrskyfokka ainoana purjeena kun tuuli lähempänä 20 m/s. Pelkällä isopurjeella ajettaessa vene pyrkii nousemaan tuuleen ja peräsin jarruttaa kun joutuu kääntämään vastaan.
En verrannut keskenään keulapurjeella purjehdusta pelkällä isolla purjehdukseen. Pitäisi nimenomaan olla molemmat käytössä vaikka pieniksikin reivattuina. Tärkeä luoviessa on juuri purjeiden väliseen solaan muodostuva alipaine.
Vene alkaa pyrkimään nousemaan tuuleen, ja kun isoon laittaa yhden reivin, niin nouseminen loppuu.
Kryssittiin pelkällä fokalla. Hyvin meni ja vauhtikin oli riittävää, samoin nousukulma. Vene tosin on pitkäkölinen, vanha GT-kryssare. Omallani (eväkölinen) tiedän, ettei se onnistuisi. Paljon riippuu siis veneestä ja tilanteesta. Nyt tehtiin näin, koska kaverin veneessä ei ollut reiviköysiä paikallaan, joten se piti ottaa kokonaan alas.
Mutta tuosta avottuuleen ajamisesta pelkällä keulapurjeella... mielestäni se on nimenomaan järkevää. Pelkällä isolla ei avotuuleen viitisi ajaa, kun joutuu preventterin kanssa touhuumaan ja vene ei yleensä ole kovin hyvin balanssissa silloin. Pelkällä keulapurjeella se sen sijaan tottelee kauniisti, on käsiteltävissä helpommin ja jos se keulapurje vielä on rullalla, niin reivauskin on "portaaton"... Vauhtia saa vähintään riittävästi ja vain plattiksessa se ei toimi kovin hyvin, mutta ei toimi pelkkä isokaan, jos spiidarit on vähänkään taaksepäin. Mitään huonoja puolia en siitä keulapurjeen käytöstä avotuulella siis löydä, joten en allekirjoita tuota "ei suositella" -lausetta.
Itse suosin purjeiden vähentämistä tasaisesti. Kun tuulee kovaa, myrskäriä keulaan ja reivejä isoon. Kryssii parheiten kuitenkin kun on keulassa solavirtaus.Ei tarvitse kovin suurta keulakolmiota että sola syntyy.
Seilattiin viime viikon alussa vanhalla retki H-veneellä itäisellä suomenlahdella. Maanantaina oli 12m/s, välillä repivää puuskaa 16 m/s. Kun ei mitään kisamiehiä olla ja laidalla hengata, laitettiin yksi reivi ja myrskäri keulaan. Meno oli aivan mahtavaa ja tosi märkää kryssissä, 5.8 - knots. Avotuulia samalla setillä,ja vauhti oli taatusti riittävää, ainakin meille.
Myrskärin hyvät puolet on; se on helppo nostaa ja laskea kovassa tuulessa, ja vendoissa ei tarvitse kuin vähän nyhtäistä niin se on jo luovikireydessä.
Kyllä pelkällä fokallakin voi kovassa tuulessa purjehtia, kaikkia osuuksia, mutta ei ainakaan H-veneellä ihan yhtä hyvin kuin em. setillä kokemukseni mukaan.
Itselläni toppirikinen 31ft vene.
Tapana on reivata ensin iso, jonka jälkeen tarvittaessa siirryn pienempään genoaan.
Edellinen vene oli pienempi, pitkäkölinen rullagenoalla varustettu toppirikinen vene. Tällä tuli usein purjehdittua pelkällä genoalla, juuri sen helppouden takia. Vauhtia n. 6-8m/s tuulella sai isolla lisää ehkä 0,5-1 solmun. Tuuleen nousuun iso ei vaikuttanut mitään
'pelkällä fokalla kryssiminen on turhaa touhua, jos meinaa päästä vastatuuleen'.
Kommentissani Ikäseilorille otin kantaa juuri tähän. Ei todellakaan ole turhaa touhua ja on todennäköisesti helpompaa. Luovikulma ja nopeus ovat ihan kohdallaan, siis jos tuulta on riittävästi. Lisäksi myrskyfokka on useasti veneen vanhin ja huonoiten leikattu purje. Yleensä vielä kokemattomalle oikeanlaisen reivin teko on haasteellista, (purje jää liian pussikkaaksi tai pussi on liian takana). Alkuperäinen kysyjähän oli suhteellisen kokematon ja kyseli pärjääkö fokalla vai tarvitaanko myrskyfokka. Johon vastaukseni siis on, että jos kaksi reiviä ja fokka on liikaa, niin pelkällä fokallakin pärjää vallan mainiosti, (kuten monet omakohtaisesta kokemuksesta ovat näin vastauksissaankin jo todenneet).
'Kannattaisi hiukan opiskella purjehduksen teoriaa'.
Oletko koskaan kuullut purjelaudoista, DN-jääpurresta tai yhden miehen jollista. Ne siis eivät kulje minnekkään, kun ei ole kahden purjeen välistä solaa. Tuo solan merkitys on suurin kryssittäessä genoalla keveässä tuulessa. Reivattu iso ja myrskyfokka keulalla ei anna juuri mitään solavaikutusta, (maston ja myrskyfokan takareunan väli on liian suuri). pelkällä fokalla lateraalitasapaino ei ole teoriassa kunnossa, mutta käytännössä suurimmassa osassa veneitä kovalla tuulella veneen kallistuessa riittävästi, pelkkä fokkakin aiheuttaa veneelle taipumuksen nousta tuuleen. jokatapauksessa peräsinpaine on hyvin pieni.
'Avotuuliin voi tietysti mennä pelkällä keulapurjeella, joskaan sitäkään ei suositella'.
Missä ei suositella? Itse alottelijoita kouluttaessani kerron aina, että sivutuuliin ja sivumyötäisiin on kovassa kelissä helpoin mennä pelkällä keulapurjeella. Efekti on sama, kuin purjevenettä hinattaessa. Jos hinaat venettä keulasta se pysyy hyvin suunnassa (=pelkkä keulapurje). Jos pistät hinauspisteen maston kohdalle, rupeaa vene kiemurtelemaan ja vaati paljon enemmän korjaavia liikkeitä (Iso ja Fokka). Jos laitat hinauspisteen maston takapuolelle on pyöriminen jo melkoista (=pelkkä iso).
Myönnän toki, että tuulen mukaan oikein valitut kaksi purjetta (iso keula) ovat aina kryssillä tehokkaampi vaihtoehto, kuin pelkkä fokka. Kuitenkin tuo pelkällä fokalla ajaminen kovassa tuulessa/myrskyssä on lähes yhtä nopeaa ja paljon helpompaa. Yksinpurjehtijalle jopa ainut vaihtoehto, sillä ison reivaaminen ei aina ole kovin helppoa. Jos on rullafokka, niin pelkällä fokalla purjehtiminen on jopa tosi helppoa.
Toppiriki oli suosionsa huipulla 60-70 luvuilla ja on sitä matkapursissa edelleen. Mutta menivät ja kehittivät nämä osatakilat sen jälkeen. Keulapurjeen (suuret genuat) sijaan alettiin puhua isosta työpurjeena. Miksiköhän menivät osatakilan keksimään, kun tuo isopurje on näiden todistelujen perusteella lähes turha, vaikeasti reivattuna säädettävä, lähinnä ohjailua vaikeuttava ja venettä kallistava riesa???
Missäs niin väitetään? Kysymyshän alunperin kuului 14m/s tuulissa purjehtimisessa ja lähinnä miten se on helpointa. Itselläni tehokkain tapa, (ei välttämättä helpoin), on purjehtia täydellä isolla 1.-genoalla tuonne 8m/s asti. Tuulen voimistuessa yleensä vaihdan 3-genoan (saa skuutattua vanttien sisäpulelta, siksi ei kakkosta). Siitä sitten tuulen voimistuessa ensin 1.-reivi ja sitten 2.-reivi. Koskaan ei ole tarvinut kisassa ajaa pienemmillä purjeilla vaikka myrskyfokka löytyykin, (poikkeuksena isonpurjeen rikkoutuminen).
Perheen kanssa ollaan sitten luovittu useampikin kerta pelkällä kakkosella tai kolmosella jo tuosta 10m/s tuulesta asti eteenpäin. Niin ja vene on osatakilalla varustettu, (iso 33,5m2 ja 1.-genoa 32,5m2). Voin sanoa, että hyvin toimii pelkällä keulapurjeella.
Osatakila (Bermuda-riki) on keksitty jo 1600-luvulla.
Tämän ja viime vuosisadan purjeveneiden rikeihin (ja muutenkin purjeveneen muotoihin) on vaikuttanut eniten kulloinkin voimassa olleet purjehduskilpailujen mittasäännöt. 1970-luvulla oli voimassa IOR- sääntö, joka suosi toppirikiä. Sitä kautta se tuli myös matkaveneissä suosituksi.
jos purjetuulta on riittävästi tai peräti liikaa niin pelkkä fokka on ihan hyvä ratkaisu niin kryssiin kuin lenssiin. Solasta suurin hyöty genualla kevyessä tuulessa, myrskyfokalla keulassa ja reivatulla isolla solan väli kasvaa niin suureksi ettei sillä ole merkitystä, jollei sitten myrskyfokkaa saa kiinni väliharukseen. Täysmyötäiseen keulapurjeella menee kiukuttelematta puomin kanssa. Osatakilassa ehkä, jos keulaharus on mastossa kovin alhaalla ja masto vetelä voisi ajatella että pelkästä keulapurjeesta tulisi mutkaa mastoon, muttei siihen ainakaan reivatun ison käyttö auta vaan barduunat.
Sama keli mikä kryssillä alkaa muistuttaa poniratsastusta - rodeota on vielä myötäiseen suht mukavaa:-) reippaita tuulia riittää näin syksyllä!
kun viisas olet, miksi veneissä on isopurje ja vielä sekin minkä takia osatakila piti keksiä, kun toppirikissä olisi suuremmat keulapurjeet? Haruspurjekuunaririki esimerkiksi on helppo matkariki, mutta ei niillä mitään kilapiluja ole voitettu? Miksi esim americankupissa kilpaillaan isoilla osatakiloilla, miksi ei toppirikisillä?
Kukaan kai ei ole väittänyt, että isopurje on turha tai että pelkällä keulapurjeella vene olisi läheskään yhtä nopea.
Se, että todella kovassa tuulessa pärjää hyvin pelkällä fokalla on aivan eri asia. Siis silloin kun alimpaankin reiviin otettu iso on liikaa tai ainakin turhaa matkapurjehtijalle.
Americas Cupissa ei viimevuosina ole edes lähdetty vesille kun tuuli on lähelläkään 14 m/s, jossa kyllä pärjää hyvin useimmilla veneillä vielä 1-2 reivillä.
Suurempi keulapurje ei ole toivottavaa silloin kun tuulee oikeasti kovaa. Itseasiassa kansainvälisissä piireissä pyritään entisestään pienentämään myrskyfokkaa, joka on nykyisten ohjeiden mukaan enintään n. 5 m2 Sunwind 27:lla.
Miksi toppirikistä kehiteltiin osatakila ja isonpurjeen pinta-alaa kasvatettiin suhteessa keulapurjeisiin? Kallistava momentti kasvaa takilan korkeuden mukana. Onko korkea osatakila yleinen vain meidän saaristossa? Käyttävätkö avomeriveneissä yhtä paljon? Onko korkeasta osatakilasta hyötyä muualla kuin saaristovesillä ja keveillä tuulilla? Liitokoneissa on pitkät ja kapeat siivet, perustuuko kapea korkea iso samaan ajatukseen?
Jos katselet avomeripurjehdukseen tai valtamerille suunniteltuja cruisereita, niissä on edelleenkin toppiriki. Aika monissa on vieläpä kutteritakila, myös aivan uusissa konstruktioissa. Korkea osatakila sopii saaristoon ja rannikoille, joissa pääosin purjehditaan kevyissä tuulissa. Perheveneet on suunniteltu kevyisiin ja keskituuliin, joissa korkea osatakila on paikallaan. Pieni keulakolmio helpottaa skuuttaamista. Barduunoiden välttämiseksi spriidarit on usein suunnattu viistosti taakse tai on siirrytty 3/4 takiloinnista lähemmäksi toppia meneviin etustaageihin (siis melkein toppirikattuihin).
Luovilla korkea ja kapea on tehokas, avotuulilla matala ja leveä. Kilpailussa luovi on tärkein osa-alue poislukien maailmanympärikisat, joissa vältellään luovia reitinvalinnalla.
Toppiriki hurjan isolla genualla on lähinnä mittasäännön tuote. Iso genua oli "ilmainen" tuolloisilla mittasäännöillä. Nykyään ei kai juuri ole veneitä, joissa olisi jättigenua olematon isopurje 70-luvun tapaan, vaan isopurje on iso toppirikisissäkin.
Sitten tulee se valtameri vs. Itämeri tai Välimeri. Valtamerillä usein tuulee "tarpeeksi" eli riki voi olla pieni. Itä- ja Välimerellä taas tuulet useinmiten heikkoja, jolloin halutaan, että vene kulkee jo 3 m/s tuulessa.
Kiitoksia hyvistä vastauksista. Mutta vielä pitää kysyä, että eikö (ylirikattu) vene, jossa on korkea osatakila, ole huono purjehdittava reivattuna kovalla tuulella? Jos vene on suunniteltu olevan balanssissa kaikki purjeet ylhäällä, kovalla tuulella isoa joudutaan ensimmäiseksi pienentämään ja jotta balanssi säilyisi pitäisi myös keulapurjetta pienentää jotta vene pysyisi hallinnassa. Jos on vielä leveä runko, jonka nopeutta aallokko leikkaa, niin käykö kovantuulen luovilla niin, että takila on jopa tehoton ja/tai vene vaikeasti hallittava? Ja johtuuko juuri korkean takilan (sekä leveän rungon yhdistelmän?) ominaisuuksista, että purjehditaan mielelään vain keulapurjeella kovalla tuulella? Tulee vertailukohteena mieleen osatakilaiset (alirikatut?) Hai-veneet, joita ei pahemmin reivailla vaan ajetaan käsittääkseni pääasiassa isonpurjeen voimalla?
On totta, että VOR ja Vendee Globe kisat purjehditaan myötätuulireittiä. On kuitenkin myös kisa, Global Challenfge Race, jossa seilataan "väärään suuntaan" eli kryssitään pallon ympäri - ja veneet ovat toppirikisiä sekä suht. kapeita verrattuna myötätuuliveneisiin.
http://www.newnet.co.uk/global-challenge/challenge/theyachts.html
"Ylirikaus" ei sinänsä liity mitenkään osatakilaisuuteen, vaikka varmaankin "ylirikatuista" veneistä suurin osa on osatakilaisia.
Kaikissa veneissä joutuu ennemmin tai myöhemmin pienentämään sekä keulapurjetta että isoa. Omassa veneessäni on vain fokka ja tuolla samalla fokalla ajan kevyestä ainakin 15 m/s tuuleen saakka, jolloin on jo sitten 2 reiviä. Tuon kovemmalla tuulella olen ollut nykyisellä veneellä vain kerran ja silloin ajoin myrskyfokalla ja reivatulla isolla. Paljosta ei ollut kiinni, ettei isosta olisi loppuneet reivit kesken eli olisin ottanut sen alas ja ajanut pelkällä myrskyfokalla.
En ole kokenut mitään tasapaino-ongelmia. Niistä selviää säätelemällä mastoa, purjeita ja kallistumaa. Ei todellakaan ole huono purjehdittava kahdella reivillä ja fokalla. Pelkällä fokallakin veneen saa luovikärkkääksi, kun fokka on ylös asti kireä ja vene kallistuu 25 astetta.
Kyllähän "ylirikattu" vene on vaikeammin hallittavissa kovassa tuulessa kuin "alirikattu". Erityisesti, jos kovempaa keliin ei ole sopivaa keulapurjetta ja isossa tarpeeksi syviä reivejä. Ja vaikka olisikin se korkea tyhjä mastonyläosa haittaa kovalla tuulella.
Hai on huono esimerkki, kun sen keulapurje on niin onnettoman pieni. Silläkin voi varmasti purjehtia, kun tuulta on tarpeeksi (18 m/s).
Tässä kuva fokkakryssistä: http://web1.v132631350.yourvserver.net/assets/images/Cento_09_Bravissima_Kreuz_fp.jpg
Noilla pituus / leveys suhde on 4, kun nykyisten esim n. 40 ft suhde n. 3. Mutta vaikuttahan pituuskin siten, että leveys ei kasva samassa suhteessa pituuteen mitä isompiin veneisiin mennään. Ja nuo on 72 ft.
Paino (38 t) /leveys (5,5 m) =7 ja 40 ft n. 2-2,5
Purjeala (220 m2) /paino (38 t) = n. 6 m2/t ja 40 ft= 10 m2/t
Noin karkeasti laskien. Joten nykyveneisiin verrattuna leveyteensä nähden varsin raskaita ja pienirikisiä?
vanhemmat Swanit mieleen...
pituus/leveys hai= 5, swan 43= 3,7
paino/leveys hai=0,9, swan 43=2,8
purjeala/paino hai =12,6 m2/t, swan 43=7,7 m2/t
Hai on oikeastaan aika mielenkiintoinen kun sitä tutkii, vene on kapea, suhteellisen kevyt ja purjealaa painoon nähden reilusti. Mihin hyvä tuulensieto perustuu? Reiluun kallistumiseen, joka pienentää purjealaa? Ja onhan se nähty, että vene on nopea kovalla tuulella.
43 swanilla voisi varmaan hyvinkin lähteä pallon ympäri vastatuuleen.
Asia 1) 14 m/s on älyttömän paljon enemmän kuin 10 m/s. Tuulen voima kasvaa nopeuden neliöön, joten 14 m/s on aika tarkkaan kaksi kertaa niin "kova" kuin 10 m/s.
Asia 2) Veneen koko ei ole asiassa oleellinen juttu. Sunwind 27 kestää kyllä 14 m/s kevyesti, mutta kestääkö miehistö?
Asia 3) Joskus se kova tuulikin pitää harjoitella. Parempi lähteä "tahallaan ja tietoisesti" kuin joutua tilanteeseen vahingossa. Elikkä suosittelen että pistät veneessä huolellisesti etukäteen kaiken valmiiksi ja tarkistat paikat sekä hommaat veneeseen taidoiltaan ja määrältään riittävän miehistön. Ja sitten eiku kokeilemaan. Mutta henkisesti tai fyysisesti "vajaakuntoisena" ei kannata mennä ottamaan ensikontaktia 14 m/s tuuleen.
Ei tossa nyt mitää oikein voi tapahtuakkaan, kunhan pääsee laiturista ensin irti... En oiken osaa sanoa, mitä hätää voisi olla jos tuossa Espoon saaristossa lillii purjeet nipussa vaikka tuuleekin 14 m/s. Sitten vaan pienimmät purjeet ylös mitä saa ja lähtee purjehtimaan. Jos on liian vähän purjeita niin lisää sitten. Niin ja purjeet kannattaa mennä nostamaan ja sitten aikanaan myös lakemaan jonkun saaren suojaan. Ja eikun sitten taas laiturin vahvuutta kokeilemaan rantautuessa.
Mutta nythän on jo "huomenna" ja tästä kirjoittelusta ei ole mitään hyötyä eiliselle purjehdukselle.
mutta vähän ymmärrystä purkkarin ominaisuuksista. Oleellinen pointti on purjeiden ja rungon lateriaalipintojen keskipisteiden sijainti ja sen muutos veneen kallistuessa tai purjeita reivattaessa. Esim peräsinpaine syntyy jos tämä suhde pielessä. Toisekseen alipainehan venettä kuljettaa ja sitä nopeammin mitä paremmin ilma virtaa purjeen leen puolella, siksi kaksi purjetta toimii yhtä paremmin. Naurattaa nämä yhdellä purjeella köröttelijät.
Ovat nämä ihmiset, jotka haukkuvat muita naurettaviksi.
Jokainen purjehtii just niinku haluaa.
No, lateraalit pateraalit jos kyseessä on se, onko tuulta liikaa vai ei.
Tottakai ajetaan kovalla tuulella myötäistä mieluummin fokalla kun isolla, sillä silloin purjeen veto on veneen keulassa eikä perässä kuten isoa käyttäessä. Molempia purjeita käyttäessä on sekä jiipin vaara että huonosti vetävä fokka.
Alipainesolasta olen samaa mieltä. Se on leen puoleen alipaine joka venettä eteenpäin -vetää- ja mitä enemmän purjeita, sitä enemmän vetoa. Vastaavasti, kun vetoa on liikaa, vähennetään purjealaa.
Itsellänikin on H-vene ja olen huomannut kryssimisen melko laiskaksi pelkällä fokalla. Todella kovaan tuuleen en tosin ole mennytkään moista kokeilemaan. Myötäisellä pelkällä fokalla ja rennolla pinnaranteella on tosin menty 7,5 solmun luokkaa muiden broachaillessa ja vaappuessa vanavedessä pelkkine reivattuine isoineen.
Solalla on toki vaikutusta, mutta täytyy muistaa, että jollat ja jotkut köliveneetkin kulkevat varsin hyvin sillä yhdellä ja ainolla purjeellaan. Kyllä se alipaine sinne muodostuu yhdelläkin purjeella ja aivan yhtä tärkeää on purjeen toisen puolen ylipaine.
Sitten kun tuulee oikeasti kovaa vene on kryssillä aika kallellaan, jolloin purjeiden vaikutuspiste siirtyy sivulle ja kampeaa venettä tuuleen. Tällöin voi löytää hyvän tasapainon pelkällä fokalla, vaikka kevyemmässä tuulessa pelkkä fokka olisi varsin huono, kun se ei yksin jaksa kallistaa venettä.
Hyvin se lentokonekin lentää yhdellä siivellä, vaikka ei olekaan toista siipeä tekemässä solaa.
Kaiken maailman hifistelijöitä myt löytyy lajista kuin lajista, ja 0,1 somun erot ovat suuria:)
aivan niin, kyllä purjeen taakse syntyvällä alipaineella on huomattavasti suurempi eteenpäin vievä voima kuin tuulen paineen aiheuttama voima purjeeseen (edellyttää tietysti, että purje osataan trimmata). Yleinen virhe minkä näkee on avotuulilla on liian kireälle jalustetut purjeet. Kannattaisi lukea vaikkapa Seldenin ohjeita purjeiden trimmauksesta.
Useat rikien valmistajat eivät suosittele pelkällä keulapurjeella ajoa.
Sen verran voisin antaa myönnytystä solailmiölle, että fokan tuulenpuolelta tuleva ilma virtaa "buusterina" isopurjeen ulkopuolelle ja tämä voisi hyvinkin lisätä alipainetta ison etupuolella. Ja oikea kireys/löysyys on tärkeää, seurailkaapa virtauslankojanne.
Purjeen tuulenpuolen ylipaine sen sijaan on nähtävissä jo myötätuuleen seilatessa. Eipä homma etene ei.
Pelkällä fokalla myötätuuleen mennessä pitää tosiaan muistaa tukea riki liittävää takastaagin kireydellä. Toki ison skuutin mastoa taaksepäin vetävä voima puuttuu, samoin kikkitaljan joten masto pääsee taipumaan eteenpäin ilman varotoimia ja tämä on maston rakenteelle outo tila.
Pelkkä keulapurje saattaa kuormittaa sekä purjetta, että rikiä suunnittelun vastaisesti. Vene ei kallistu tuulen voimakkuutta vastaavalla tavalla, jolloin keulapurje saattaa venyä ennen aikojaan muodottomaksi pussiksi, lisäksi keulastaagiin tulee liikaa vetoa. Myötäisiin suuntiin ainakin leveäperäinen vene saattaa kulkea todella vakaasti, jos purjeita on riittävästi ylhäällä.
Purjelauuta hakkaa kaikki kaksipurjeiset.
Tiesitkö, että kaksitasolla voi lentää huomattavsti hitaammin kuin yksitasolla koneen sakkaamatta? Solasta on hyötyä nimenomaan silloin kun ilman virtausnopeus ei ole kovin suuri ja siiven alle/purjeen taakse syntyy enempi "nostetta".
Saman ilmiön huomaa kapeissa salmissa, joissa tuulennopeus kasvaa. Tämän huomaa erityisesti vastatuuleen luoviessa.
...ja niinkuin osaa ; )
...kaksipurjeinen purjelauta yksipurjeisen
On tullut lennettyä, vieläpä kaksitasoisillakin. Hauskaa puuhaa huuva päässä ja kaulaliina hulmuten. Kaksitasolla ei voi lentää yhtään hitaammin sen takia, että tasoja olisi kaksi. Siipipinta-alaa vain on paljon ja kantopintakuormitus pienempi. Siipiprofiilikin on optimoitu useimmiten pienemmille nopeuksille. Entisaikaan vain ei osattu tehdä tukemattomia pitkiä siipiä, joten laitettiin kaksi lyhyttä.
Siitä purjeiden solasta on paljon vanhaa uskomusta. Purjeet tietenkin vaikuttavat toisiinsa ja siksi niiden välilläkin on merkitystä. Aerodynaamisesti purjeyhdistelmä pitää kuitenkin ottaa kokonaisuutena. Ja toden totta, kaksi purjetta muodostaa tehokkaamman kokonaisuuden kuin yksi purje yksinään. Unohdetaan se solan imusta puhuminen, hyvä virtausohjain se silti on kyseeseen tavallisimmin tulevilla virtausnopeuksilla.
Lentokone sakkaa siksi että siiven kohtauskulma ilmaan nähden kasvaa liikaa, ja sillon siiven pinnan lineaarivirtaus muuttuu turbulenttiseksi ja noste häipyy.
Suurin syy tähän sakkaamiseen on MAAN VETOVOIMA, joka ei juuri purjeiden toimintaan vaikuta.
Ei se lentokoneen siipi silti huono vertauskohde ole. Kaikenkokoisissa, vaikka ei suinkaan kaikissa koneissa, käytetään johtoreunasolakoita. Ne taas toimivat kutakuinkin samalla tavalla kuin keulapurje, muuttavat virtauksen suuntaa sallien suuremman kohtauskulman sakkaamatta. Purjeveneessä päästään hieman ylemmäs tuuleen ilman, että virtaus irtoaa isopurjeen pinnasta.
Siis siipi, köli tai purje sakkaa, kun kohtauskulma on liian suuri. Tällöin virtaus irtoaa suojanpuolelta (siiven yläpuolelta) eli virtaus ei enää seuraa siipiprofiilia. Tästä seuraa se, että profiilin tuottama nostovoima pienee selvästi JA vastus kasvaa. Lentokoneessa se johtaa pahaan kierteeseen, koska kasvanut vastus hiljentää vauhtia, jolloin nostovoima pienenee myös sen takia -> kone tipahtaa. Purjeveneessä taas sivuttai- ja pitkittäisvoimien suhde heikkenee, jolloin vene kallistuu ja rekaa, muttei ole nopea.
Pyrittäessä ylös tuuleen kohtauskulma on pieni ja sakkaus ei ole ongelma. Suojanpuoleinen virtauslanka kertoo noustessaan alkavasta sakkauksesta ja kehottaa nostamaan kurssia tai löysäämään purjetta. Molemmat temput pienentävät kohtauskulmaa.
Kohtauskulman suhteen tietysti juuri kuten sanoit.
Ei rikiä ole suunniteltu tasapurjeille. Kyllä se pelkän fokan kestää. Ei sillä ole väliä rikin kannalta, mistä seilejä pienentää. Riki kestää senkin, että vene ajetaan kyljelleen. Enemmän on kysymys siitä, ovatko riskit hallussa. Väärillä purjeilla saattaa veneen hallittavuus kadota. Pelkällä fokalla tosin vene ei välttämättä pelasta itseään ja miehistöään nousemalla tuuleen. Jos ei ole kokemusta, kannattaisi ehkä pysyä maissa. Mutta jos ei ota riskejä, ei mitään saavutakaan. Kaksi reiviä isossa ei oikein riitä jos tuuli vielä tuosta nousee. Aina ulos lähdettäessä pitää varautua pahimpaan. Jos tekniikka ei siihen riitä, älä mene. Ennuste ja totuus saattavat poiketa paljonkin. Miksi Suomessa puhutaan m/s, kun merellä solmu olisi oikeampi. Niin maailmalla toimitaan. Kilometrejäkin joku yrittää merelle tunkea. Politiikkaa vai idiotismia.
Veneen kulkiessa kallellaan sivulle kampeaminen ei johdu purjeiden vaikutuspisteen siirtymisestä, vaan siitä että veneen vedenalainen runko muuttuu epäsymmetriseksi ja tämä eri suuruinen kulkuvastus rungon eri puolilla aiheuttaa kampeamisvoiman. Tämän voi päätellä siitäkin, että eri malliset veneet kampeavat eri voimalla - esim.monen vanhan puupurjeveneen oleva suhtkoht symmetrinen runko (suippo perä ja keula, vaikka 6mr-luokka) ei kampea juuri ollenkaan vaikka mennään niin vinossa että kansi on jo melkein vedessä
Kyllähän toki purjeetkin kampeavat. Purjeethan liikuttavat venettä eteenpäin, eli niissä on voimakomponentti eteen. Jos vene kallistuu siirtyvät purjeet sivulle. Tällöin tietysti purjeissa vaikuttava voima aiheuttaa tuulta kohti kääntävän momentin.
Kun kallistuu niin paljon, että peräsin ei enää pidä vene broachaa. Leveä runko kapeaa helpommin. Kapea kallistuu reilusti ja tuuli virtaa "ohi" purjeiden. Leveä runko vastustaa tehokkaammin kallistumista, jolloin voima kohdistuu suurempana peräsimeen.
Olen harjoitellut purjehdusta nyt viisi kesää juuri SW27:lla. Suosittelen lähtemään kaksi reiviä isossa ja fokka ylhäällä, reivien purku on paljon helpompaa kun pakosta reivaaminen. Fokan on syytä olla kunnossa, sillä vanhemmiten purjeen pussi siirtyy takaliikkiin ja purje ei päästä kunnolla tuulta =vene kallistuu eikä kulje. Sw ei luovi kovin hyvin pelkällä reivatulla isolla. Itselläni oli juuri tuon kaltaisia kovan tuulen ongelmia alkuperäisellä venyneellä fokalla. Kun soppaan lisätään vielä alkuperäinen 1 pyttyinen kone, on olemassa riski, että jäät johonkin saarten väliin vastatuuleen sahaamaan kun kone ei vie venettä ja luovikulma on huono kovantuulen purjekerralla. Itse olen vaihtanut koneen ja potkurin tehokkaampaan turvallisuussyistä sekä uusinut purjeet. Nyt pääsee kaikissa keleissä kaikista pakoista. Kovalla tuulella mielestäni myös reittisuunnittelu on tärkeää. Varmista, että pääset iltapurjehduksella valoisan aikaan kotiin, kun olet harjoittelemassa. Jossain lähiselällä voi luovia ja kokeilla, miten vene käyttäytyy. Hyvä neuvo terävään allokkonn SW:n kohdalla on keulan vesitankin pitäminen suht tyhjänänä. Menee etenkin koneella vastatuuleen paremmin. Ao. veneellä kun on vähän taipumusta pysähdellä terävässä vasta-aallokossa. Liikkeelle vaan!!!
kovassa tuulessa vastaiseen on yhtä tuskaa aallokossa. Kyllä purjeilla pääsee mukavammin ja, jos kyseessä on purjevene, jopa nopeammin kuin koneella luovimisesta huolimatta. Moottoripujehtijat ovat asia erikseen.
Olen usein ihmetellyt, miksi hakataan koneella vastatuuleen, kun purjehtimalla pääsee yhtä nopeasti määränpäähän.
... ja moottorilla avuksi työntäen pääsee melkoisen pahassakin kelissä mukavasti vastaiseen, ainakin verrattuna pelkällä moottorilla vastaiseen "hakkaamista". On varmaan niin venekohtaista, ja vielä purjeistakin riippuvaista, miten se matka mukavimmin milloinkin katkeaa. Kannattaa kokeilla oman veneen ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti.
purjetroolarit ajaa - tukipurjeella
Vaikka troolarilla se on lähinnä vaimentamassa rullaamista.
Minun periaatteeni on se että en nauti noin kovilla tuulilla purjehtimisesta. Jos on pakko mennä niin ajan koneella. Ei kyllä käy kateeksi niitä joilla on ulkolaitamoottorit... :-(
Kovalla tuulella tietysti jotain mastossa pitää menon tasaisempana, mutta kulkuvoimana kone.
Ei se aina hauskaa ole, mutta pirun paljon miellyttävämpää kuin koneella ajo niissä olosuhteissa. Kahdesta pahasta kannattaa siis valita se pienempi paha, pääsee sitäpaitsi nopeammin pois siitä tuulesta.
kaveriporukalla on hauskaa tehdä päiväretkiä kovassa tuulessa(>10m/s)
perheen kanssa en mielelläni lähde edes liikkeelle kuin alle 10m/s tuulella. kaksi pientä lasta vaatii aina sen toisen aikuisen huomion, enkä koe itseäni niin hyväksi purjehtiaksi että pärjäisin koko ajan yksin
minullakin riippuu miehistöstä. Perheen kanssa liikkeellä ollessa 14m/s tuuli merkitsee sitä että pysytään tiukasti rannassa kiinni ja keksitään muuta puuhaa, ja jos tuuli yllättää merellä hakeudutaan lähimpään suojasatamaan "myrskyä" pitämään.
Samalla veneellä kun ollaan liikkeellä avomerikisoissa poikaporukalla niin todetaan vaan että pikkuhiljaa vaihdetaan spinnu paksummasta kankaasta valmistettuun ja surfhaillaan hymy huulilla eteenpäin.
Nyt joku vastasi viimeinkin asiaan.
Tätähän kysyttiin eikä miten tuuli kuljettaa venettä, mistä voima syntyy, yli- tai alipaine jne... nuorukaisilla vain hirveässä oikeassaolemisen ja pätemisen kiimassa karkaa vastaukset oman pätevyyden ja viisauden puolusteluun ja turhaan väittelyyn. Hyi teitä pienet siat!
Valtavaa viisastelua koko thread täynnä.
Kyseisellä paatilla aikoinaan purjehtineena voisin sanoa, että oikeaa myrskyfokkaa et tarvitse.
14 m/s ja vähän kokemusta veneestä
=Kakkos reivi isoon fokka.
Jos kyseessä on standardi itse jalustava fokka ko. veneeseen.
Voit jättää pelkällä fokalla purjehtimista ehdottavien sankareiden jutut ihan sikseen.
Luovi ominaisuudet Sunwindeissä ovat vähän niin ja näin kun runko on kovin pullea.
(sisätiloja varmasti kuitenkin arvostat)
Ja jatkoakaan ajatellen, en lähtisi tekemään genoastani perunasäkkiä, käyttämällä sitä
luovimiseen, kuten suuret merikarhut threadissa kertovat tekevänsä..
Rullagenoan nenäliinan kokoiseksi väännettyä tilkkua millä ei tietenkään mikään kulje minnekään. Vaan toppirikisen täyskorkeaa kryssifokkaa tai jibiä, kuin on takila. Kolmenkympin ja tuulessa (solmui), jos maininki heittää tai puuska yllättää menee vene pokalleen, mutta keskimäärin onnistumalla suurimpia aaltoja jopa kiertäen ja puuskat piinaamalla on vetovoimaa raskaalle uppotukillekin tarpeeksi kelvolliseen kryssiin. Parempi yksinpurjehtijalle kuin tuskalla keulaan vedetty myrskyfokka ja kolmoseen reivattu iso. Sillon kyllä tuulee paljon enemmän kuin avauksessa. Tietysti tosi pahaan keliin väliharukseen laitettu myrkyfokka ja kolmosen iso tai trysail (Onko sulla, meiltä löytyy karderoobist, kokeleiltu mut ei toistoimes tarvittu). Trysail tietysti sinänsä parempi, jos hajoo niin iso jää. Viimisest reivist hajonnu iso tahtoo paljon parsimista tai varaison.
reivin
Kyllä Santtu on liian pieni tuommoseen tuuleen.