liiaksi puhetta
naurunsekaista hermostuneisuutta
yhdessä kaikki kuitenkin
autiuden summa
eikä enää edes kyyneleitä
vaikea sanoa
kumpaa enemmän minussa on hiljaisuus
pelkoa vai rauhaa
kasvoton, nimetön, hengetön
läsnä olevana kuitenkin
niin kuin on
kirpeätuoksuinen syystuuli ihollani
syvä tuntematon sisälläni
kiihkeä ihmisen kaipuu
naurunsekaista hermostuneisuutta
yhdessä kaikki kuitenkin
autiuden summa
eikä enää edes kyyneleitä
vaikea sanoa
kumpaa enemmän minussa on hiljaisuus
pelkoa vai rauhaa
kasvoton, nimetön, hengetön
läsnä olevana kuitenkin
niin kuin on
kirpeätuoksuinen syystuuli ihollani
syvä tuntematon sisälläni
kiihkeä ihmisen kaipuu
Vastaukset 14
Vanhimmat
uskoin rakkauteen
jäin vain kyyneliin.
Olet sanaton
ja kasvoton pettymys,
joka jäi vain huulieni taakse
itkemättömin itkuina.
Hiljaisuus kutoo
pelkoni seittiä,
sadoin sävelin
rauhallisuuden majassani.
Johon kirpeä syksyntuntu
tuo tuulena suudelmasi,
jolloin tiedän kaipuuni
Sinuun,
kaipuuni rakkauteesi.
En unohda Sinua !
Vahvaa tuttua tekstiä, Kiitos !
' Vahvaa tuttua tekstiä ' siis Sinun runosi.
Täyteläinen, kaunis ja herkkä vastine omalleni.
Sinussa elää SUURI runoilija Jokke, mitä olemmekaan
menettäneet ennen ajanlaskusi alkua täällä !
Kiitos että olet, kiitos että kirjoitat ja annat itsestäsi
meille niin paljon.
Kiitos kaikille runonkirjoittajille (myös Lindalle) - olen pitänyt lähes kaikista lukemistani runoista. Jotkut ovat olleet jopa niin tehokkaita, että on ollut pakko pitää lukutauko.
Nyt pidän lukutauon, lopetan haikailun ja siirryn eteenpäin.
Rakkaus on elämää suurempi asia - toivon jokaiselle onnekasta elämää ja uusia runoja. Niistä on
iloa monelle.
Kirjoitan itse päivittäin - ehkä palaan areenalle myöhemmin nimeni ja runojeni kera.
Sinulle kiitos, kuka sitten lienetkään. Siitä, että olet käynyt lukemassa
ja jättämässä arvokkaita kommenttejasi niin monelle.
Se on paljon se, jos jokin runo on liikauttanut niin syvästi,
että on pitänyt pitää lukutaukoa =)
Ehkä tunnemme, ehkä emme. Siltikin toivotan Sinulle kirjoitusintoa
ja inspiraatioita. Onnekkaita olkoon omatkin päiväsi,
terveisin linda
Linda
Ihmisen ikuinen ikävä
rakkauden luo
se ei koskaan lopu
se on aina läsnä..
Kun osaisimmekin
riemuiten ottaa
rakkauden vastaan
riemumiellä antaa
rakkauttamme
rakkautemme kohteelle
Ajatuksena kaikki
helppoa on
käytännössä
kaikenlaisii esteitä on..
Hyvää yötä ystäväni
että mieli halajaa alituiseen toisen ihmisen luo
ja lähelle - ikuista ikävää. Mutta niin se varmaan
on tarkoitettukin, uskon siihen.
Rakkaus on yksi vaikeimmista lajeista tällä telluksella,
helppoudessaan ja kaikissa mahdollisissa käänteissään.
Emme me taida oppia silti, teemme samoja virheitä
yhä uudelleen ja uudelleen jostain kumman syystä.
Mutta joku viisashan on joskus kirjoittanut, että vaikeudet
on luotu voitettaviksi =)
Kiitos Ystäväni sisällökkäästä palautteesta ja lempeää iltaa Sinulle.
... erottaa
vastarannoilla toisensa pitää
ja siinä rantojen välissä mahdollisuuksiaan
silta tarjoaa,
tarvitaan sinne yhteinen päätös
että puolimatkaan kumpikin omilta puoliltaan tulee
tunteen ollessa olemassa
se vain vaatii tunnustuksiaan
'minä rakastan sinua'
jotta valloittavasti veisi taas ihanuuteen ...
kyllä oli taas mahtavaa tekstiä
joka tarjosi monia näkökulmiaan
houkutteli runoilemaan kun lukunautinto oli.
hyvä mahtavan upea linda !!!
noiden sanojesi taakse kätkeytyy suuri salaisuus,
tai sitten itse totuus. Joka tapauksessa niissä
on kaunis ajatus, todella.
Jos minun tekstini on antanut houkutuksen runoiluun
Sinulle, niin olen onnellinen. Ehkä siksi, etten omasta
mielestäni löytänyt kuitenkaan runooni sitä tunnelmaa
jonka olisin halunnut. Kenties jotain sen tapaista, mitä
Ardea löysi omaan vastarunoonsa - se oli upeus.
Kiittää hän ja niiaa.
Niinpä. Kuinka puhua rakkaudesta.. kun siitä liikaa puhutaan, hermostuneesti koska siihen liittyy epävarmuutta.. mitä se on, onko sitä olemassakaan.. onko se vain ihmisen kaipuuta.. jonkun lajitoverin joka sietää minua tai vahvistaa heikkouttani. Se voi olla kuka tahansa. Kuka tahansa, joka sitoutuu kutsumaan sitä rakkaudeksi, sovitaan sitten niin.
ajatuksia herättävä runo tähän aamuun.
pohdiskeleva ja mielenkiintoinen kaikin puolin ja sekin
antoi aihetta moneen ajatukseen.
Miekko - kiitos !
Kun sinä tulit minuun, täytit soppeni,
sanomisen tarve vaimeni, vain olemalla
sanot niin paljon Minulle Rakkaudesta,
viipymällä luonani ilmaiset, miten Nainen
on Rakkaudessa täysillä.
Sinä saat talven kuuran vaihtumaan
kevään sulavedeksi, sisältänikin sinä
minut sulatat kuin sydäntalveen kesä
heräisi ja koivu tuoksuisi sinun iholla
ja värisi leimuavat kuin syksyllä.
Miksi silloin puhua rakkaudesta, kun
muassasi se on sulanut minuun hiljaisiksi
säkeiksi sisäpintaani, sävelkuluksi herkkien
säikeideni pinnalle ja sinä soit melodiana,
eikä minun tarvitse ilmaista sanoin.
Enkä minä pelkää omaa hiljaisuuttani,
sanatonta aikaa päivieni virmassa, sinä
tunnut hetkissäni ja melodiasi tuntuu, tiedän
etten ole yksin, vailla Rakkautta. Miksi kaipaisi
sanoja, kun sanaton Rakkautesi on minulle...
Serenadi..ja Rakkaalle kotimaalleni.
http://www.youtube.com/watch?v=JtA9Js-22ko&feature=fvw
Kiitos Runostasi.
Hiljaisuudessa voi kuulua herkin serenadi.
Hyväilyjä, suudelmia ja katseita,
sitten kuulee miten kaksi sydäntä
lyö yhteen.
Kauniimpaa ääntä ei maa sisällä,
herkempään kokemukseen ei ihminen
kulje.
Ei tavuakaan sanoja, mutta Rakastamista joka sopessa.
Kypsän naisen haikeankaunista
Rakkausrunoa, johon oli niin helppo syventyä.
Kynäsi jälki on aina ainutlaatuista Naisen
tekstiä ja säkeitä.
Oma tunnelma ja lämpö tuntuu tavassasi
muokata sanoista Runo.
Tässäkin Runossasi oli tavaton määrä tunnelmaa,
tuntemuksia, joista miehenä sain paljon.
Kiitos että sain tilaisuuden lukea,
tämä oli todella hieno Runosi.
Toipumista ja lepoa Sinulle koko päivääsi.
vuosi kuin unta, unelmaa
talvesta kevään korvalle ja kesään
tuoksuihin ja syksyn kirpeyteen
sen kaiken rakkaus kanssasi antaa
ei sellaista serenadia eikä melodiaa
ole kukaan vielä sävletänyt
ei säkeiksi ikuistanut
jotka nyt Sinun kättesi kautta kulkee
piirtyy silmiini ja sydämeen
Anteeksi, että innostuin upean runosi sanomasta.
Omat extemporerunoni eivät kamppaile koskaan
samassa sarjassa Sinun runojesi kanssa, mutta inspiroi
ne kyllä aina toisinaan minua.
Aina yhtä täydellistä, soljuvaa ja nautinnollista tekstiä.
Oman aloituksensa olisi runosi nytkin ansainnut, kuten
niin usein ennenkin. Mutta kun kerran olet jästipää,
niin tuskin minäkään saan päätäsi käännettyä =(
Ja video musiikkineen ei olisi voinut olla upeampi täydennys
tekstiisi, suuri kiitos kokonaisuudesta jälleen Sinulle.
Kuten tuolla aiemmin jo jollekin sanoin, olisin kaivannut omaan
runooni jotain maustetta, jota en sitten kuitenkaan löytänyt.
Silti Sinun kunnioittava ja kannustava palautteesi on merkittävä,
usko pois.
Nöyrä, kunnioittava kiitos !
Kun ilta tulee luo ja saattaa hämärään.
Muualla valot syttyvät, meille riittää
toisemme.
Silloin auringon kaaren kaiottua ja
yön sylin kuiskauksessa tajuaa, miksi
on läheisyytemme.
Ja kun uni lipuu luo ja lakanoihin,
pellava tuoksuu, silmät umpeutuu,
se on Rakkauttamme.
Sitten vain sininen hiljaisuus ja
unesi äänet, vierelläsi, lämmittäen,
yhteinen, äänetön sanattomuutemme...
kun kehomme kertovat kaiken..
http://www.youtube.com/watch?v=Yjcv7Fnim28&feature=relate
se on hämärää, yön ensiaskel
ja kutsu vaipua uneen
lupa olla kuin lapsi ja leikki
kahden ihmisen välinen sanattomuus
kehon kieli riittää
en minä tarvitse satiinia tai silkkiä
minulle riittää viileät, hienostumattomat lakanat
ja Sinä
Sinulta upea, sininen ja suloinen vastine musiikkineen
ja valloitavine kuvineen - KIITOS ja hyvää yötä Mestarille.