Runonurkassa jo viiskyt runoa
aivan ihastuttavan upeanlaista.
Arjen touhuista punottua
ajatusta siinä monenlaista.
Runonurkkassa kai tavataan
miettien,kirjoittain ja lukien.
Ovi runonmaahan avataan
hiljaa hiuksiakin sukien.
Jatketaanko vanhaan malliin
runonurkan istujaisia?
Kurkataanko tuttuun talliin
pollen rouskuttajaisia.
Syksyn tuuli heiluttaa
ajatukset monet vauhtiin.
Nurkan keinua keinuttaa
tavujensa hyvään tahtiin.
aivan ihastuttavan upeanlaista.
Arjen touhuista punottua
ajatusta siinä monenlaista.
Runonurkkassa kai tavataan
miettien,kirjoittain ja lukien.
Ovi runonmaahan avataan
hiljaa hiuksiakin sukien.
Jatketaanko vanhaan malliin
runonurkan istujaisia?
Kurkataanko tuttuun talliin
pollen rouskuttajaisia.
Syksyn tuuli heiluttaa
ajatukset monet vauhtiin.
Nurkan keinua keinuttaa
tavujensa hyvään tahtiin.
Vastaukset 52
Vanhimmat
ja nyt sitten jo tuplana pomppii. Anteeksi vain mokoma tuputus.
minut vieköön
hulluko'ma lieköön
tulenliskat keinutti
Venetsiaan heilutti
toki siellä kävin
monta siellä näjin
kanavaa ja toria
gondoolilla seilasin
lauluansa kuuntelin
gondolieerinkin
hän esitteli vielä talon
kodin Marco Polon.
Matkaan joutui poloinen
oli haahuilian oloinen.
Hauskaa oli matkalla siellä
kulkea veden antoisalla tiellä.
Unohtui jo keinutus kumma
kaartui taivas tumma
ylle ajatusmatkan hienon
tuntien tuulen vienon.
Jjoutavalle iloa antain
uuteen maailmaan kantain.
Kiitos kivasta retkestä
vauhdikkaasta ilon hetkestä.
Aamu pimeä
ajatus
hötkyen
kulkee.
Päivä valon
myötä sen
kirkastaa
jos muistaa.
Mättäällä istuin ja mietin
marjaa etsin, aikaa vietin.
Taidot katos, jouduin ulos
tunnit juoksin, turha tulos.
Ennen metsä ruokaa antoi
kukapa muuten eteen kantoi?
Taidot oli, niillä hankki
auttanut ei "vippi-pankki."
Vaisto kertoi paikat hyvät
vuoden erot varsin syvät
keväästä kesää seurattiin
niistä paljon pääteltiin:
veikö halla, kuivui kasvu?
Missähän sato nyt uinui?
Väärää maastoa runttasin
uutta suuntaa valitsin.
Eipähän luonto hyljännyt -
oli vain valintaa käyttänyt.
Helposti ämpärit täyttyi
onnikin siinä näyttäytyi.
Katson koivikkoa tuossa,
keltasävyisenä loistaa,
mukaan ruskeaa jo tullut,
kuoloa jo odottaa.
Ei vaan kuole,
lepoon kiiruhtaa,
lumen valkean hunnun,
päälle juurten - suojaksensa saa.
Niin käy luonnossa kaiken,
marjat, sienet joutukaa,
kohta ohi aikanne jo on,
kinos peittää tienoon,
lumi suojaan tulevalle antaa.
Vielä ehdit korin kanssa metsään mennä,
sadon talteen ottaa.
Karhut koloihinsa kömpii,
niin myös tekee ihminen ,
kerää, säilöö, pakastaa,
sitten onkin aika, lepohetki viettää.
Kodin lämpöön hellään,
pesään omaan,
kainaloon rakkaimman,
hyvä olo, lämmin hellä,
näin on nyt ihmisen.
Vielä tovi syksyn ruskaa,
seurata näin voimme me,
loskan ,pimeyden ohi,
pian aika meidät vie.
Lunta valkoista jo maassa,
silloin mieli hyvä on.
Pakkanen vaik paukkuis kuinka,
lämmintä on olo ihmisen.
Ihan vähän,
aivonystyröitä,
voimistelutin.
Sama se minne
runonsa rustaa.
Se toinen,
oli rakkautta täynnä,
Hyvä niin.
Omat amorit,
lentävät jossain.
Ja toisaalta,
tännekin sopii tunne syvä.
Ja ruostunut
runosuoni.
Syksyn värit
-oranssit ja punaiset,
Mielialat
-surut ja salat.
Tunnetilat
-inhoat..rakastat.
Vuoden ajat
-suuri rikkaus!
Kaunein lause
-joko sen sanoin?
Eilinen muistoissa
tämäpäivä erilaista.
Ennen hitaampi meno
nyt ei perässäkään ehdi.
Mihin vie kiire
entä kun pysähtyy
mitä tapahtuu.
Miksi teemme
elämäämme
vahinkoa.
- Kilpaileva firma on ovensa avannut.
-Jotakin sellaista oon palstalla havainnut.
- Kahvipirtti vanha on suosionsa näyttänyt,
-vaikkei oo Kajavaa apuna käyttänyt.
- Lämmin on tulenlieskan tuvassa takka
- ja runoilija täällä on jokainen akka.
- Annetaan palaa ja rustataan runoja,
- tääl ei ole kukaan juonien punoja.
vaan jatketaan näitä runoja.
Kerrotaan syvimpiä tuntoja
ja näitä elämän iloja.
Oi kuinka tämä syksyinen sää,
mieltä ihanasti viihdyttää.
Aurinko kirkkaana helottaa,
lämpöä vieläkin antaa.
Ilolla ja nautinnolla
istuskelen koivun alla.
Orava tuoss ihmettelee,
suurin silmin katselee.
Lintujakin tullut on,
päässet "lapset "lentohon.
Västäräkit pienen, pienet
ilokseni ilmestyneet.
Kohta poies muuttavat,
lämpimään ne tahtonevat.
Jäähän sentään varpuset
sekä talitiaiset.
Luonto paras ystävämme,
sieltä voimaa ammennamme.
Joka päivä jotain uutta,
kuka kaipaisikaan muuta.
Myöhään taas mä kirjoittelen,
päivän havaintoja mietiskelen.
Hyvää Yötä juttuin punojille,
sekä juttuin lukijoille.
Pieni poika
korvallistaan raapi
polkuautonsa alle
miettivänä katseli.
Loihe sitten lausumaan
öljyt valuu, valuu ne
siks en jaksanut poleskella.
Nyt tartten jäätelöö.
Hukassa on runon rytmi,
siksi nousee mulla kytkin.
Voitaisiko opiskella,
runomittaa petraella?
Onko liikaa pyydetty,
onko liikaa kysytty?
Runoa niin ontuvaista
haluaa tää ukko laistaa,
mutta joskus uudelleen
kurkkaan
vaikk en suudellen.
Runon rytmi kunniaan!
Sitä minä pyydän vaan.
Hukassa rytmi, ei lainkaan
ontumistako huomasit,
oi minkä piston sainkaan
noin kun runojamme soimasit.
Runomitta oma jokaisella
se kunniakkaana loistaa.
Näin yhdessä kirjoitella
runoa mutkatonta toistaa.
Voi niiata,kumartaa, ontua,
runot nurkan hyvin täällä.
Niihin säilötty arjentuntua
turha kysymys siis päällä.
Runonurkassa ei arvostella
tehdyistä vaan nautitaan.
Muualla voi kai opiskella
ukkokulta, pyydän vaan.
Jokaiselle oma juttu tää
kertoilla saa ilman rajaa.
Nurkka mieltä lämmittää
tarvinneeko petrausmajaa...
Syksyn värit
kuin hetket
elämässä,
talveen kohta
kääntyilee.
Sekahelmi värityksin
kuin elontie.
Kauneutta hohtavaa
tummuutta puhuvaa
syksyn helminauha.
Pusuja nyt saat sä multa
säästä itte suutelos
senkin kumma Pegasos.
Kas hyppää sitten ratsus selkään
ei tääll`kukaan moista pelkää.
Korvista sua otan kiinni
suukko otsaas ihan fiini!
Pidä hyvänäs:D
Äsken runon rustasin,
pitkä häntä kainalossa.
Jossa Pekasokselta,
rytmejäni kyselin.
Mutta sitten voitti järki.
Hui, hai ja sillä viisiin.
Ihanasti runo hyppi,
sinne sekä tänne.
Sääli sitä rytmi raukkaa,
joka runojani haukkaa.
Vaikka opit onkin saatu,
lisää elämältä taattu.
- Älähän nyt ukkokulta arvostele meitä !
- Älä myöskään runonurkkaa täysin taakses heitä !
- Tänne mahtuu monen moista riimittely tyyliä,
- proosaa, sekä romantiikkaa giggaavaista lyyliä.
- Runonurkan nurkkaan ei saa ketään meistä panna!
- Kielteisyys ei täällä koskaan yhtään mitään anna.
Arvioista anti kasvaa
rapina ja riemu rasvaa;
sekasopan siron keittää
huumorilla hauskaa heittää
Tyylit taitaa tavallansa
sanan vääntö vallassansa!
on kieli
saastainen
on mieli
tavallansa vääntää
paskaa sisältänsä kääntää.
Munatyyy ikävöi
sanoja kauniita
vaan ruma löi
mielen syöveristä.
Paha on hällä mieli
paha on kieli.
Katse paras kääntää
aurinkoisiin hetkiin.
Päiviin herttaisiin.
On tunturiin jäänyt mieleni mun
vasta eilen palasin sieltä, kun
on vauhtia liikaa matkalla
ei pysy sielukaan samassa vauhdissa
senhän vanha sanonta jo ties
jos liian kovaa matkaa mies
pitäis jalkaisin rauhassa taivaltaa
siten sielunkin mukaansa saa.
Vaan pari päivää kun odotan
luulisin sielunkin jo saapuvan....
- Osa sielusta Lappiin aina jää, sen tunturinsamooja
- ymmärtää.
- Kun syttyvät illalla nuotiopuut, voi unohtaa
- etelän kiireet ja muut.
- Aivan kuin aikakin seisahtuu, näkyy vain
- kirkkaat tähdet ja kuu.
- Noitarummun kaukaisen äänen kuulen
- vuostuhannen taakse tulleeni luulen.
- Rumpu enteitä tulevan ennustaa,
- suden ulvonta kaiusta voimaa saa.
- Tänne palaan ain yhä uudelleen ja Lapin hurmasta,
- lumosta runoja teen.
Pieni söpö harakkani päänsä kallelleen nyt pani,
mihin kiire ompi tuolla, tavaraa on joka puolla?
Eikö ehdi istahtaa, laukkuja vain kuljettaa.
Lähetäkö meinaa pois? Mukaan mennä nyt jos vois.
Enään mua ei huomaakaan, yksin tänne jäädä saan.
Tuleekohan koskaan enään, itken tässä jo sen perään.
Jätti sentään ruokaa mulle, omenista kiitos sulle,
tule vielä uudestaan, omenoita hakemaan! Joo ko
Seku kauneutta lapinmaan
ajatuksiin maalaili.
Sai nuotiota katselemaan
puita kun siihen haalaili.
Taivaan sielunsilmissä nään
ja tähdet nuo tuikkivat.
Lapin lumoon myös mä jään
näen porot jängän kurkkivat.
Aamun avaan kahvitellessa
ja kauniiden runojen.
Hetken olin lapin maisemissa
tahdissa kulkien rumpujen.
Runot mieltä lohduttaa
toisinaan naurattaa,
aikaan toiseen kuljettaa
nykypäivään asettaa.
Kiitos runoista ja mukavan hellää lämpimää päivää. t, Tulenlieskat
Jokaiseen päivään voi onnea toivottaa
jokaiseen tuntiin pieniä ilonpilkahduksia.
Jokainen tarvitsee ilonhetkiä elämäänsä
ja jokainen voi niitä löytää.
- Onnea on käydä käsityksin, onnea myös olla yksin.
- Tilateiden mukaan, jotka vaihtuu
- kuten usva aamun haihtuu
- Niinkuin myrskyn jälkeen poutasää,
- niin myös rajuilma viihdyttää.
- Luonnon voiman näyttää salamoiden loimu,
- samoin kotipihan kaunis koivu
- joka luovuttaen lehdet oksiltaan,
- antautuen syksyn suudelmaan.
- Onnea ei löydä etsimällä, sanotaan,
- se löytyy elämällä.
- Joka hetki ainutkertainen, minkä elät
- elä kokien : kun kuljettu on surun, murheen retket,
- niin kirkkaammat on onnen kauniit hetket.
Viileni syksyne yä
kala sentää syä.
Pimmee tullee
aikaseen
lehret värikkäät
maaha puttoo.
Järvi liplattaa
kuttuu selällee.
Kalavehkeet nurkasta
kättee kuleksii.
Hyvää huomenta, punatulkut!
Maistuisko teille pihlajanmarjat?
Orava se oksallansa
ylös, alas hilluu.
Sulhaspoika sormellansa
siveleepi sormustansa.
Elämän menoon
kaikkea soppii.
Hyväilyjä, luontoa
siitä paljon oppii.
harjottelua riittää
unikuvia unelmia
outo aatos
ja ikävä pieni.
Minä kiitän tästä
punotusta runosta!
Ihan meinasin
nauruuni tuupertua.
Kiitos!
Tuollapa näkyy hedelmähylly,
vaan sullapa lienee herkkukori.
Naurua, huumoria, iloisuutta
runoissa on sanankääntein.
Hieman toisenlaista, uutta
mielikuvituksen vääntein.
Elämässä huumorille on tilaa
runoissa ja kirjoituksissa
eikä ilkikurisuuskaan pilaa
ajatuksissa varsin iloisissa.
Herkkua on monenlaista
omenaa tai jotain muuta.
Löytyä voi paistikkaista
tai katsella vain kuuta.
Paljon hyvää elämässä
onhan tässä
vaikkei herkkuja voi maistaa
rasvoista kun täytyy laistaa
sokerikin myrkky on
mulle aivan mahdoton
vaan kun niitä vähennän
heti vyötä kiristän
nyt jo housut roikottaa
uudet saan mä ostaa
ei ees rahanmeno haittaa
kevyt kun on matkaa taittaa.
Oon ilonen syksyn väreistä,
vastaan tulleen pikkuisen hymystä.
Oon ilonen tanssivasta harakasta
vierellä marmattavasta variksesta.
Ilosista ilmeistä, luonnosta upeasta,
ystävistä ihanista ja elämästä.
- Minulle on suuri ilo aina edesmennyt kilo.
- Tykkään syödä makkaraa, pulla, sekä piirakkaa.
- Täytyy himonsa vain voittaa, tai pian kuolonkelot
- soittaa.
- Aina kun vyö kiristää, itseäni piristää
- saatan suklaapatukalla, enkä suinkaan omenalla.
. Rasvaista kun heitän helttaa, kohta
- pukeudunkin telttaan.
Sisälle ehdin ennen kaatosadetta.
Laiskasti lampsin pitkin katuja kiireettä
ilman erikoista päämäärää
Aurinko paistoi heleästi aukaisten takkini vetoketjun.
Ja kun pääsin sisälle, ihmettelin, vettä tuli taivaan täydeltä.
Yllätti mokoma minut.
Telkkarissa lailla linnun liitävän
satumaahan jokainen joskus kaipaa
missä oma satumaani ois
mistä koskaan tahtoisi en pois
taitaa täällä kotona se olla
enempää nyt säteile ei polla.....
Aamulla laulellen silmäni avaan
aamulehteni tavaan
koko kroppani hieron
näin herättelen kieron
selkäni unesta
jalkani jumista
sitten notkeana
päiväni alan
kahvikupposen keitän
alas jonkun pillerin heitän
niin pirteästi päiväni alkaa.
Sumuharsoon peittynyt on maa
vielä harmaalta maisema näyttää.
Aurinko jo hetkeään odottaa
tahtoo kirkkautensa näyttää.
Mun silmissäkin sumua taitaa olla .
ajatus ei luista, takkuaa vain.
Taitaa olla mietteet hunningolla.
Kahvista jo raolleen silmät sain.
Pilkistelee aurinko sumun takaa,
näen lehdet pihaan pudonneet .
Harava se siisteyttä läjiin jakaa
piha puhdas, lehdet kadonneet.
Orava kuusessa käpyään syö
kun aamu ja päivä kättä lyö.
Ruoho kauniisti kimmeltää
perhonen kukkaan lennähtää.
Yö silmää iskee
sänkyy käskee
haukotus suuta repii
rypyt oikasee.
Aamuun aikaa
unia näkeen,
hyvää yötä
On melkoinen veitikka
tuo orava, keikkuja.
Kaikki luumut vei,
yhtään jättänyt ei.
Ylös, alas juosten,
välillä oksalla istuen
herkkujamme naposteli,
silminnähden nautiskeli.
Yritin minä estää,
ajattelin kuinka kestää
tuon raukan maha,
mulle ainakin on paha.
Kakkanen loppu on ahneella,
sen voin sanoa vakaalla
kokemuksen äänellä.
Sen tietää tällä iällä.
Enempää en sano tässä.
Kävinpähän viestimässä.
Hyvää Yötä sanon vaan,
ehkä joskus tavataan.
Eikös kukaan runonurkkaa muista
eikös runot lainkaan luista
itsekin nyt kiireissäni
ovensuussa mennessäni
tervehdyksen teille huikkaan
tupakkaan jo tulen tuikkaan.....
(ei vaineskaan)
Heti tänään aamusella
käväisin ma kasvimaalla.
Aivan hyvää persiljaa
ja jonkin verran papuja
sieltä kotiin kanneksin.
Sainpas vielä kukatkin
laitettavaks`vaassihin.
Perunoita kapallinen,
sitten vielä kurpitsakin.
Jopas passas kotiin tulla,
paljon tuotavaa ol`mulla.
Uunipuuro oottamassa
oli uuniss`muhimassa.
Nälkäisenä palaelin,
pyörälläni poljeskelin.
Ulos asti kiiri tuoksut.
Siihen loppui minun juoksut.
Nautikelin puurolla,
ja ihka oikealla voilla.
Keksi en nyt parempaa
aihetta täss`kirjoittaa.
Petteri tuoss`kaipasi,
että joku kirjoittaisi.
Täytteheksi tämän panen,
kera Hyvän Yön toivotuksen.
Hyvin kaikki nukkukaa,
uniakin nähdä saa.
Haikea mieli mulla.
Syytä en tiedä mitään,
mikään ei ole mennyt vikaan.
Aikako vuodesta on näin,
mieli riippu allapäin.
Syksyn kauneutta ihailla saa,
mutta jo kohta se katoaa.
Luonnon kuoloko mielen mustaa,
elämä lainkaan ei ole tuskaa.
Luopua en mä tahtoisi tästä,
väreistä, kuulaista syksyn säistä.
Pian aika vierähtää,
siellä jo talvi odottaa.
Kauniina sekin mielen kultaa,
sitten jo heräävä kevät ja kesä tulkaa.
Nyt haikeus mielestä joutaa,
turha allapäin on soutaa.
Auringon paistetta vielä riittää,
siitä mielin iloisin pitää kiittää.
Aurinkoista oloa
voi nyt mua poloa
kun en enää jaksa juosta
vaan mitä tuosta
Syksyinen aurinko vain porottaa
mua ulos odottaa
kerran kävin jo kävelyllä
liikaa vaatteitako yllä
hiki vaatteet kasteli
vaikka poika hiljaa asteli.
Kun täällä ilo heläjää!
saa tulla tänne milloin
aamuin, päivin sekä illoin.
Jos joskus mieli raskas on
vaikkei nyt ihan onneton.
Saa senkin täällä kertoa
on piiri vailla vertoa!
Aurinko meitä lämmittää
on mielein lempeä.
Syyskesää vielä kestää
ja naapurini ilme
oli äsken hempeä.
- Värit ja hehku syksyisen sään saa luonnon kauneutta
- ylistämään.
- Katson pihani vaahteraa, minkä lehdet kauneina
- kukoistaa.
- Ne kuolee, varisee oksilta pois. En hallan ja kylmyyden
- tulla viel sois.
- Koska tiedämme kerran taas kevätkin saa,
- roudan tervetulleeks´ voi toivottaa.
- Se kestää vain hetken, ja keväinen
- taas aika on lämmön ja kukkasien.
- Vuodenajoista kaikista iloa riittää,
- on aihetta ihmisen paljosta kiittää.
-
-
Vie kohta kesään lento
värit syksyn taakse jää.
On odotus pieni hento,
nähdä uudenlaista elämää.
Kohoaa teräslintu siivilleen
ja lomaan mua kiikuttaa.
Hetken runonurkkaa kohtsilleen
vetäjänä uusi nyt kiikuttaa.
Takaisin taas kun palaan,
runonurkkassa istuilen.
Ajatuksissa teitä halaan
runoistanne nauttien.
Nurkka kuin ystävyyslinna
mukava poikkeilla aina.
Siel ei koskaan pala pinna
eikä kaunis sana ole laina.
Mukavaa syksyä tapailaan myöhemmin. Tulenlieskat.
toivottelen
samal utelen
ken sijäiseksi tulee
paras olet sinä, luulen.
Toivotamme sinulle hyvää matkaa
helppo on meidän täällä jatkaa
valmiiksi merkitty reitti on meillä
kun sinä kuljeksit vierailla teillä
kyllä me nurkkaa pystyssä pidämme
yhteisin voimin runoilemme.
Hyvää matkaa toivotan sulle,
olethan ystävä hyvä mulle.
Matkasi olkoon onnellinen,
paluusi sitten riemullinen.
Nauti matkasi kulusta,
ota talteen kaikki, talleta.
Meille sitten kertoilet retket,
missä vietit iloiset hetket.
Mukava matkaan on lähteä,
vaihtelua arkeen on hakea.
Kotiin kumminkin ikävä,
sitä et mielestä unohda.
Oikein mukavaa matkaa sinulle,
älä kovin kauan viivy;)