Mies, näiden vuoksi pettämisestä kannattaa kertoa.

En ole alkuperäisen/ensimmäisen viestin lähettäjä mutta olen samassa tilanteessa kuin sinä. Liittoa pitäisi jatkaa mutta en ole vielä pystynyt antamaan anteeksi pettämistä, unohtamaan sitä en pysty koskaan, luottamus on helpompi asia koska asiasta on puhuttu ja luottamuksen takaisin rakentaminen on onnistunut hyvin. Tällä hetkellä ei tarvi pelätä että uudelleen pettäisi mutta mikä on tilanne vuoden päästä, sitä en tiedä. Se alkuperäinen sokeasti luottaminen on kuitenkin jo menetetty. Seksielämä on jopa parantunut mutta välillä tulee mieleen että kaikenlaista siihen liittyvää paskaa: kävikö vieraissa koska seksi oli huonoa jne.

Vitutuskohtauksia on 1 tunnissa, ärsyttää joka päivä, paha olo käytännössä koko ajan. Huoh, ja tästä pitäisi vielä selvitä?

31 kirjoitti:

En ole alkuperäisen/ensimmäisen viestin lähettäjä mutta olen samassa tilanteessa kuin sinä. Liittoa pitäisi jatkaa mutta en ole vielä pystynyt antamaan anteeksi pettämistä, unohtamaan sitä en pysty koskaan, luottamus on helpompi asia koska asiasta on puhuttu ja luottamuksen takaisin rakentaminen on onnistunut hyvin. Tällä hetkellä ei tarvi pelätä että uudelleen pettäisi mutta mikä on tilanne vuoden päästä, sitä en tiedä. Se alkuperäinen sokeasti luottaminen on kuitenkin jo menetetty. Seksielämä on jopa parantunut mutta välillä tulee mieleen että kaikenlaista siihen liittyvää paskaa: kävikö vieraissa koska seksi oli huonoa jne.

Vitutuskohtauksia on 1 tunnissa, ärsyttää joka päivä, paha olo käytännössä koko ajan. Huoh, ja tästä pitäisi vielä selvitä?

Lue lisää

Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Pettämisestä aikaa 2,5 kk. Pahinta tässä on se, kun ei tiedä mistä asioista vaimo on puhunut totta ja mistä ei. Kiinni jäätyää kertoi melko paljon yksityiskohtia, joita on sitten oikonut "avoimesti". On ollut puhetta saiko vieraan kanssa orgasmeja, laukesiko mies sisään vai ei yms.
Pari kertaa oli kuulemma työntänyt paljaan sisään, kuulostaa epäilyttävältä ja järjettömältä että miksei samantien lastit sisään kun kerran ehkäisy kunnossa. Vitutuskohtauksia ei ole enää niin usein, ehkä pari kertaa viikossa. Seksi vaimon kanssa on fyysisesti ihan tyydyttävää, muttei henkisesti. Ainakaan aina.
Kummallista tilanteessa oli se, että heti paljastumisen jälkeen meillä oli monen päivänä jopa 2-3 kerta seksiä/päivä. Ehkä se oli jotain itselleen todistelua, että "kyllä minäkin pystyn".
Vaimo vakuuttelee, että seksi on kanssani paljon parempaa kuin sen toisen kanssa(sai kuulemma yhden orkun yhdynnässä). Varmaan näin onkin, mutta entä jos panot olisi jatkuneet pitempään eikä ainoastaan tuon pari kertaa? Nyt minussa on herännyt omituisia tuntemuksia siitä, että olen jäänyt jostain paitsi, en ole kokenut toisen naisen kanssa seksiä. Olen alkanut katselemaan sydän pamppaillen naisia paljon enemmän kuin ennen. Vaimo on rikkonut meidän väliltä jotain erityistä. Luottaa kyllä pystyn, unohtamaan ja anteeksi antamaan en varmaan ikinä. On myös raskasta olla ottamatta asiaa esille riitatilanteissa ja pirullinen minäni haluaisi jatkuvasti vihjailla asiasta jollain tasolla.
Kaikki pettämiseen, paikkakuntaan, murteeseen yms liittyvät pikkuasiat esim. teeveeohjelmissa nostavat vitutuskohtauksen pintaan. En olekaan enää se ainut, joka on tehnyt hyvää naiselleni. Se vituttaa ja masentaa.
Ja jos tämä olisikin elämäni murheista ainoa, se olisi varmasti helpompi sietää. Asia vaikuttaa motivaatiooni ja intooni kaikissa yhteisissä asioissa.
Samaten yksi vaivaava asia on vaimon motiivit jatkaa yhdessä. Onko se käytännön syyt, lapsi, velat, sukulaiset yms. Vai minä. Helppohan se on näytellä tyytyväistä.
Silloin tällöin mietin, miltä tuntuisi kokea rakkauden tunne. En tiedä olenko sellaista ikinä kokenut.
Onkohan se vähän samanlainen tunne kuin naisen orgasmi. Ilman sitäkin tuntuu ihan hyvältä, mutta kun se on kerran kokenut, niin ei tyydy enää "ihan hyvään". No ehkä tällaisia on turha miettiä.

Alkuun syyllistin pettämisestä ainoastaan itseäni. Se on kuitenkin todella rankka tapa, siltä tuntuu.
Ottaa vastuu siitä, että vieras mies panee paljaalla isolla mulkulla omaa vaimoa. Tämä tulee mieleen usein kesken seksin. Selvä kuva tulee eteen kuin teeveeruudulla.
Sanomattakin lienee selvää, että se ei tuo lisäjäykkyyttä varteen. Eikä lisää henkistä nautintoa.
Puolisen vuotta meillä oli mennyt jonkin verran huonommin. Seksiä oli SILTI väh. kerran viikossa.
Ei tosin aina kovin innokasta ja kiihottavaa(vaikuttaa jäykkyyteen ja onnistumiseen), mutta ei liene harvinaista kaavamaisessa pitkän parisuhteen seksissä. Olen lukenut, että naisten itsetunnolle on kova paikka löysänä pysyvä kulli. Ja kun seksi ei ole hyvää, ei huvita muukaan huomiointi/läheisyys. Tähän ei auta myöskään vaimon arkuus ja puhumattomuus. Hän teki innottomuudesta omia johtopäätöksiään, epäili minua pettämisestä yms.
Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei ole kiinnostusta tai intoa alkaa virittelemään mitään uutta suhdettakaan. Toisesta lapsestakin vaimo on esittänyt kiinnostusta, mutta mielestäni se on tässä tilanteessa naurettava ajatus, jopa loukkaava.

Petetty mies kirjoitti:

Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Pettämisestä aikaa 2,5 kk. Pahinta tässä on se, kun ei tiedä mistä asioista vaimo on puhunut totta ja mistä ei. Kiinni jäätyää kertoi melko paljon yksityiskohtia, joita on sitten oikonut "avoimesti". On ollut puhetta saiko vieraan kanssa orgasmeja, laukesiko mies sisään vai ei yms.
Pari kertaa oli kuulemma työntänyt paljaan sisään, kuulostaa epäilyttävältä ja järjettömältä että miksei samantien lastit sisään kun kerran ehkäisy kunnossa. Vitutuskohtauksia ei ole enää niin usein, ehkä pari kertaa viikossa. Seksi vaimon kanssa on fyysisesti ihan tyydyttävää, muttei henkisesti. Ainakaan aina.
Kummallista tilanteessa oli se, että heti paljastumisen jälkeen meillä oli monen päivänä jopa 2-3 kerta seksiä/päivä. Ehkä se oli jotain itselleen todistelua, että "kyllä minäkin pystyn".
Vaimo vakuuttelee, että seksi on kanssani paljon parempaa kuin sen toisen kanssa(sai kuulemma yhden orkun yhdynnässä). Varmaan näin onkin, mutta entä jos panot olisi jatkuneet pitempään eikä ainoastaan tuon pari kertaa? Nyt minussa on herännyt omituisia tuntemuksia siitä, että olen jäänyt jostain paitsi, en ole kokenut toisen naisen kanssa seksiä. Olen alkanut katselemaan sydän pamppaillen naisia paljon enemmän kuin ennen. Vaimo on rikkonut meidän väliltä jotain erityistä. Luottaa kyllä pystyn, unohtamaan ja anteeksi antamaan en varmaan ikinä. On myös raskasta olla ottamatta asiaa esille riitatilanteissa ja pirullinen minäni haluaisi jatkuvasti vihjailla asiasta jollain tasolla.
Kaikki pettämiseen, paikkakuntaan, murteeseen yms liittyvät pikkuasiat esim. teeveeohjelmissa nostavat vitutuskohtauksen pintaan. En olekaan enää se ainut, joka on tehnyt hyvää naiselleni. Se vituttaa ja masentaa.
Ja jos tämä olisikin elämäni murheista ainoa, se olisi varmasti helpompi sietää. Asia vaikuttaa motivaatiooni ja intooni kaikissa yhteisissä asioissa.
Samaten yksi vaivaava asia on vaimon motiivit jatkaa yhdessä. Onko se käytännön syyt, lapsi, velat, sukulaiset yms. Vai minä. Helppohan se on näytellä tyytyväistä.
Silloin tällöin mietin, miltä tuntuisi kokea rakkauden tunne. En tiedä olenko sellaista ikinä kokenut.
Onkohan se vähän samanlainen tunne kuin naisen orgasmi. Ilman sitäkin tuntuu ihan hyvältä, mutta kun se on kerran kokenut, niin ei tyydy enää "ihan hyvään". No ehkä tällaisia on turha miettiä.

Alkuun syyllistin pettämisestä ainoastaan itseäni. Se on kuitenkin todella rankka tapa, siltä tuntuu.
Ottaa vastuu siitä, että vieras mies panee paljaalla isolla mulkulla omaa vaimoa. Tämä tulee mieleen usein kesken seksin. Selvä kuva tulee eteen kuin teeveeruudulla.
Sanomattakin lienee selvää, että se ei tuo lisäjäykkyyttä varteen. Eikä lisää henkistä nautintoa.
Puolisen vuotta meillä oli mennyt jonkin verran huonommin. Seksiä oli SILTI väh. kerran viikossa.
Ei tosin aina kovin innokasta ja kiihottavaa(vaikuttaa jäykkyyteen ja onnistumiseen), mutta ei liene harvinaista kaavamaisessa pitkän parisuhteen seksissä. Olen lukenut, että naisten itsetunnolle on kova paikka löysänä pysyvä kulli. Ja kun seksi ei ole hyvää, ei huvita muukaan huomiointi/läheisyys. Tähän ei auta myöskään vaimon arkuus ja puhumattomuus. Hän teki innottomuudesta omia johtopäätöksiään, epäili minua pettämisestä yms.
Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei ole kiinnostusta tai intoa alkaa virittelemään mitään uutta suhdettakaan. Toisesta lapsestakin vaimo on esittänyt kiinnostusta, mutta mielestäni se on tässä tilanteessa naurettava ajatus, jopa loukkaava.

Lue lisää

Itse en edes halua tietää miten ja missä asennoissa pettäminen on tapahtunut mutta se on totta että viimeisen kuukauden aikana kun seksiä olemme harrastaneet mietin kesken seksin olikohan tämä sama asento jne. Siitä tulee taas sellainen tunne että eipä oikeastaan edes enää haluta seksiä. Jos tietäisin asennot yms. en varmaan niissä asennoissa edes haluaisi harrastaa kun vitutus iskisi saman tien.

Minulla on samoin nuiden paikkakuntien, tv-ohjelmien yms. kanssa, vitutus tulee välittömästi kun jokin vain asiasta muistuttaa. En syytä tapahtuneesta itseäni, ei ole mitään syytä. Olen koko ajan yrittänyt olla hyvä, jostakin syystä näin vain tapahtui. Välillä tuntuu että olisi vain parempi erota ja vaihtaa maisemaa. Mutta ei tuo uuden suhteen aloittaminenkaan kiinnosta pätkääkään enää. Ei se ainakaan sen parempi olisi, tuskin. Enkä pysty uskomaan että kukaan voisi enää minua saada takaisin raiteille ja korjata satutettua kohtaa minussa. Sinänsä siis aivan sama riutua tässäkin suhteessa vaikka yksin saattaisi olla helpompaa.

Ehkä vaimosi haluaa vain edetä eteenpäin lapsen teossa mutta jos tapahtuneesta on vain pari kuukautta se olisi minustakin naurettavaa.

Yhtenä asiana olen ihmetellyt katumusta. Väittää kovasti että katuu tekoaan mutta silloin kun pettäminen on tapahtunut niin siitä on varmasti nautittu eikä se silloin ole tuntunut väärältä. Katumus on tullut vastqa sen jälkeen kun on jääty kiinni tai huomattu että ei se ollutkaan parempi kuin oma kulta. Eikö tälläinen katumus ole tekopyhää?

Petetty mies kirjoitti:

Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Pettämisestä aikaa 2,5 kk. Pahinta tässä on se, kun ei tiedä mistä asioista vaimo on puhunut totta ja mistä ei. Kiinni jäätyää kertoi melko paljon yksityiskohtia, joita on sitten oikonut "avoimesti". On ollut puhetta saiko vieraan kanssa orgasmeja, laukesiko mies sisään vai ei yms.
Pari kertaa oli kuulemma työntänyt paljaan sisään, kuulostaa epäilyttävältä ja järjettömältä että miksei samantien lastit sisään kun kerran ehkäisy kunnossa. Vitutuskohtauksia ei ole enää niin usein, ehkä pari kertaa viikossa. Seksi vaimon kanssa on fyysisesti ihan tyydyttävää, muttei henkisesti. Ainakaan aina.
Kummallista tilanteessa oli se, että heti paljastumisen jälkeen meillä oli monen päivänä jopa 2-3 kerta seksiä/päivä. Ehkä se oli jotain itselleen todistelua, että "kyllä minäkin pystyn".
Vaimo vakuuttelee, että seksi on kanssani paljon parempaa kuin sen toisen kanssa(sai kuulemma yhden orkun yhdynnässä). Varmaan näin onkin, mutta entä jos panot olisi jatkuneet pitempään eikä ainoastaan tuon pari kertaa? Nyt minussa on herännyt omituisia tuntemuksia siitä, että olen jäänyt jostain paitsi, en ole kokenut toisen naisen kanssa seksiä. Olen alkanut katselemaan sydän pamppaillen naisia paljon enemmän kuin ennen. Vaimo on rikkonut meidän väliltä jotain erityistä. Luottaa kyllä pystyn, unohtamaan ja anteeksi antamaan en varmaan ikinä. On myös raskasta olla ottamatta asiaa esille riitatilanteissa ja pirullinen minäni haluaisi jatkuvasti vihjailla asiasta jollain tasolla.
Kaikki pettämiseen, paikkakuntaan, murteeseen yms liittyvät pikkuasiat esim. teeveeohjelmissa nostavat vitutuskohtauksen pintaan. En olekaan enää se ainut, joka on tehnyt hyvää naiselleni. Se vituttaa ja masentaa.
Ja jos tämä olisikin elämäni murheista ainoa, se olisi varmasti helpompi sietää. Asia vaikuttaa motivaatiooni ja intooni kaikissa yhteisissä asioissa.
Samaten yksi vaivaava asia on vaimon motiivit jatkaa yhdessä. Onko se käytännön syyt, lapsi, velat, sukulaiset yms. Vai minä. Helppohan se on näytellä tyytyväistä.
Silloin tällöin mietin, miltä tuntuisi kokea rakkauden tunne. En tiedä olenko sellaista ikinä kokenut.
Onkohan se vähän samanlainen tunne kuin naisen orgasmi. Ilman sitäkin tuntuu ihan hyvältä, mutta kun se on kerran kokenut, niin ei tyydy enää "ihan hyvään". No ehkä tällaisia on turha miettiä.

Alkuun syyllistin pettämisestä ainoastaan itseäni. Se on kuitenkin todella rankka tapa, siltä tuntuu.
Ottaa vastuu siitä, että vieras mies panee paljaalla isolla mulkulla omaa vaimoa. Tämä tulee mieleen usein kesken seksin. Selvä kuva tulee eteen kuin teeveeruudulla.
Sanomattakin lienee selvää, että se ei tuo lisäjäykkyyttä varteen. Eikä lisää henkistä nautintoa.
Puolisen vuotta meillä oli mennyt jonkin verran huonommin. Seksiä oli SILTI väh. kerran viikossa.
Ei tosin aina kovin innokasta ja kiihottavaa(vaikuttaa jäykkyyteen ja onnistumiseen), mutta ei liene harvinaista kaavamaisessa pitkän parisuhteen seksissä. Olen lukenut, että naisten itsetunnolle on kova paikka löysänä pysyvä kulli. Ja kun seksi ei ole hyvää, ei huvita muukaan huomiointi/läheisyys. Tähän ei auta myöskään vaimon arkuus ja puhumattomuus. Hän teki innottomuudesta omia johtopäätöksiään, epäili minua pettämisestä yms.
Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei ole kiinnostusta tai intoa alkaa virittelemään mitään uutta suhdettakaan. Toisesta lapsestakin vaimo on esittänyt kiinnostusta, mutta mielestäni se on tässä tilanteessa naurettava ajatus, jopa loukkaava.

Lue lisää

Tässä jotain aiheesta tai aiheen vierestä; jos nainen ei Rakasta enää aidosti miestään, ei pysty antautumaan seksissä täydellisesti, ei himoiten,nauttien,haluten. Siitä sen kyllä huomaa eli kun ei enää ole aitoja rakkauden tunteita, seksi on pelkkää jyystämistä eli naintia, se ei enää ole sitä parempaa eli RAKASTELUA! Tälläinen on siis nainen ja naisen tunteet. Seksi on parasta silloin kun kummallakin on aidosti tunteet mukana, silloin Rakastellaan, ei naida.

31 kirjoitti:

Itse en edes halua tietää miten ja missä asennoissa pettäminen on tapahtunut mutta se on totta että viimeisen kuukauden aikana kun seksiä olemme harrastaneet mietin kesken seksin olikohan tämä sama asento jne. Siitä tulee taas sellainen tunne että eipä oikeastaan edes enää haluta seksiä. Jos tietäisin asennot yms. en varmaan niissä asennoissa edes haluaisi harrastaa kun vitutus iskisi saman tien.

Minulla on samoin nuiden paikkakuntien, tv-ohjelmien yms. kanssa, vitutus tulee välittömästi kun jokin vain asiasta muistuttaa. En syytä tapahtuneesta itseäni, ei ole mitään syytä. Olen koko ajan yrittänyt olla hyvä, jostakin syystä näin vain tapahtui. Välillä tuntuu että olisi vain parempi erota ja vaihtaa maisemaa. Mutta ei tuo uuden suhteen aloittaminenkaan kiinnosta pätkääkään enää. Ei se ainakaan sen parempi olisi, tuskin. Enkä pysty uskomaan että kukaan voisi enää minua saada takaisin raiteille ja korjata satutettua kohtaa minussa. Sinänsä siis aivan sama riutua tässäkin suhteessa vaikka yksin saattaisi olla helpompaa.

Ehkä vaimosi haluaa vain edetä eteenpäin lapsen teossa mutta jos tapahtuneesta on vain pari kuukautta se olisi minustakin naurettavaa.

Yhtenä asiana olen ihmetellyt katumusta. Väittää kovasti että katuu tekoaan mutta silloin kun pettäminen on tapahtunut niin siitä on varmasti nautittu eikä se silloin ole tuntunut väärältä. Katumus on tullut vastqa sen jälkeen kun on jääty kiinni tai huomattu että ei se ollutkaan parempi kuin oma kulta. Eikö tälläinen katumus ole tekopyhää?

Lue lisää

Kun sain asian selville, ainut asia mistä itki oli se, että miltä HÄNESTÄ on tuntunut se kaikki huomiotta jääminen ja se, että ei ole tullut tilanteeseen muutosta VAIKKA on puhuttu. Ja meillähän siis on puhuttu MINUN aloitteestani, että seksi on tylsää, kaavamaista ja että me ei tehdä mitään yhdessä. Yrittihän tuo vaimo sitten jotain pientä metsässä paneskelua haluta yms. mutta ei mitään luontevaa. Eihän sellainen läpinäkyvyys kiihota.

Pari viikkoa sitten iski taas vitutuskohtaus ja menin nukkumaan eri huoneeseen. Sitten vaimo sanoi, että "sano vaan kun pitää laittaa nimi alle". Tarkoitti ilmeisesti avioeropapereita. No vaimo sanoi, ettei hän pysty nukkumaan ilman mua ja silloin kokeilin pitkästä aikaa kepillä jäätä. Sanoin, että pitäiskö meidän tehdä avioehto. "Miksi?" -No varmuuden vuoksi.
Sitten jatkoin, että en tiedä pystynkö jatkamaan tätä. Sitten vaimo halusi tulla viereeni. Sysäsin hänet pois "älä koske!"
Sitten se tuli se itku, melkein 2 kk siihen meni, että hänelle iski menettämisen pelko. Se puhdisti ilmaa ainakin hetkeksi. Antoi luottamusta. Keskusteltiin lisää ja oikoi pettämisen tapahtumia, paikkoja, ajankohtia, kaikkea mahdollista ihan yksityiskohtaista, mikä monen mielestä varmasti on itsensä ruoskimista sellaisia kysellä ja selvittää. Usko pois, ne ei tilannetta pahenna, mietit niitä kuitenkin. Jos nyt oikeaa totuutta ikinä saa.
Katumus on kyllä hieman tekopyhää, jos miettii, että on saanut vieraan kanssa ORGASMIN!
Se kertoo mielestäni jollain tasolla, millainen yhteys näillä kahdella on ollut. Se on aika masentavaa ajatella.
Katumus on arveluttavaa myös siksi, että halusi kahta miestä samaan aikaan. Toivoi, että kun tulen kotiin viikon reissulta, olen hänen kimpussaan todella innokkaana. Kun en ollutkaan, se oli viimeinen niitti päätökselle panna vieraan kanssa. Toinen mies jopa tiesi siitä, että vaimo halusi minun kanssani seksiä, mutta minä en halunnut vaimoa. Hän siis oikeutti itselleen tämän seikkailun.
Olen "ruoskinut" itseäni myös lukemalla kaikki vaimon meilit(satoja) joista suunnitelmat, valheet ja halut käyvät ilmi. Eräs elämäni rankimpia kokemuksia. Kuin joku läheinen omainen olisi kuollut. Tunne todella samaa tasoa.

En usko lainkaan siihen, ettei joku voisi saada sinua raiteilleen. Itse asiassa uskon todella vahvasti, että voi. Esim. joku saman kokenut. Itse en tällaista vaihtoehtoa harkitse tässä vaiheessa.

Petetty mies kirjoitti:

Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Pettämisestä aikaa 2,5 kk. Pahinta tässä on se, kun ei tiedä mistä asioista vaimo on puhunut totta ja mistä ei. Kiinni jäätyää kertoi melko paljon yksityiskohtia, joita on sitten oikonut "avoimesti". On ollut puhetta saiko vieraan kanssa orgasmeja, laukesiko mies sisään vai ei yms.
Pari kertaa oli kuulemma työntänyt paljaan sisään, kuulostaa epäilyttävältä ja järjettömältä että miksei samantien lastit sisään kun kerran ehkäisy kunnossa. Vitutuskohtauksia ei ole enää niin usein, ehkä pari kertaa viikossa. Seksi vaimon kanssa on fyysisesti ihan tyydyttävää, muttei henkisesti. Ainakaan aina.
Kummallista tilanteessa oli se, että heti paljastumisen jälkeen meillä oli monen päivänä jopa 2-3 kerta seksiä/päivä. Ehkä se oli jotain itselleen todistelua, että "kyllä minäkin pystyn".
Vaimo vakuuttelee, että seksi on kanssani paljon parempaa kuin sen toisen kanssa(sai kuulemma yhden orkun yhdynnässä). Varmaan näin onkin, mutta entä jos panot olisi jatkuneet pitempään eikä ainoastaan tuon pari kertaa? Nyt minussa on herännyt omituisia tuntemuksia siitä, että olen jäänyt jostain paitsi, en ole kokenut toisen naisen kanssa seksiä. Olen alkanut katselemaan sydän pamppaillen naisia paljon enemmän kuin ennen. Vaimo on rikkonut meidän väliltä jotain erityistä. Luottaa kyllä pystyn, unohtamaan ja anteeksi antamaan en varmaan ikinä. On myös raskasta olla ottamatta asiaa esille riitatilanteissa ja pirullinen minäni haluaisi jatkuvasti vihjailla asiasta jollain tasolla.
Kaikki pettämiseen, paikkakuntaan, murteeseen yms liittyvät pikkuasiat esim. teeveeohjelmissa nostavat vitutuskohtauksen pintaan. En olekaan enää se ainut, joka on tehnyt hyvää naiselleni. Se vituttaa ja masentaa.
Ja jos tämä olisikin elämäni murheista ainoa, se olisi varmasti helpompi sietää. Asia vaikuttaa motivaatiooni ja intooni kaikissa yhteisissä asioissa.
Samaten yksi vaivaava asia on vaimon motiivit jatkaa yhdessä. Onko se käytännön syyt, lapsi, velat, sukulaiset yms. Vai minä. Helppohan se on näytellä tyytyväistä.
Silloin tällöin mietin, miltä tuntuisi kokea rakkauden tunne. En tiedä olenko sellaista ikinä kokenut.
Onkohan se vähän samanlainen tunne kuin naisen orgasmi. Ilman sitäkin tuntuu ihan hyvältä, mutta kun se on kerran kokenut, niin ei tyydy enää "ihan hyvään". No ehkä tällaisia on turha miettiä.

Alkuun syyllistin pettämisestä ainoastaan itseäni. Se on kuitenkin todella rankka tapa, siltä tuntuu.
Ottaa vastuu siitä, että vieras mies panee paljaalla isolla mulkulla omaa vaimoa. Tämä tulee mieleen usein kesken seksin. Selvä kuva tulee eteen kuin teeveeruudulla.
Sanomattakin lienee selvää, että se ei tuo lisäjäykkyyttä varteen. Eikä lisää henkistä nautintoa.
Puolisen vuotta meillä oli mennyt jonkin verran huonommin. Seksiä oli SILTI väh. kerran viikossa.
Ei tosin aina kovin innokasta ja kiihottavaa(vaikuttaa jäykkyyteen ja onnistumiseen), mutta ei liene harvinaista kaavamaisessa pitkän parisuhteen seksissä. Olen lukenut, että naisten itsetunnolle on kova paikka löysänä pysyvä kulli. Ja kun seksi ei ole hyvää, ei huvita muukaan huomiointi/läheisyys. Tähän ei auta myöskään vaimon arkuus ja puhumattomuus. Hän teki innottomuudesta omia johtopäätöksiään, epäili minua pettämisestä yms.
Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei ole kiinnostusta tai intoa alkaa virittelemään mitään uutta suhdettakaan. Toisesta lapsestakin vaimo on esittänyt kiinnostusta, mutta mielestäni se on tässä tilanteessa naurettava ajatus, jopa loukkaava.

Lue lisää

Tasan miltä se tuntuu, petetyksi tulemisesta yli 2 vuotta, ja vieläkin vitutuskohtaukset tulee pintaan...

Koska silloin kun vaimo ei halua seksiä, koska silloin kun vaimo kouluun lähtiessä pistää meikit naamaan (onkohan sinä päivänä koulussakaan, mietteet pyörivät päässä)


Kyllä siinä jotain ainutlaatuista meni rikki kun vaimo petti. Vuosia nalkutti minulle jos satuin hymyilemään esim. jollekin naispuoliselle myyjälle. Tyyliin; "koskat meette naimaan, kun noin lujaa tykkäätte toisistanne"

Enää hänellä ei ole minkäänlaista varaa sanoa vastaavaa, ja suosittelin varomaan suurempia riidanaiheita etten vahingoskaan ota pettämistään aseekseni.

Pettämisen jälkeen saimme (kai me) neljännen lapsen, ehkä hänen mielestään se korjasi vähän suhdettamme mutta täytyy sanoa etten voi tuntea enää samanlaista tunnetta tähän neljänteen lapseen kuin noihin 3:een jotka meille syntyivät ennen pettämistä, eli VAUVA EI PELASTA SUHDETTA.

Tuntuu myös että olen jäänyt jostakin paitsi..
Unohtanut asian? En
Antanut anteeksi? En, jotenkin yritän vain jaksaa..

Ainoa piristävä asia tapauksessa on että kerroin sen miehen vaimolle joka sitten otti eron ja kertoi asiasta koko pitäjälle...
En muuten vieläkään ole varma mitä tapahtuisi jos tämä mies tulisi vastaan...

Toinen petetty mies kirjoitti:

Tasan miltä se tuntuu, petetyksi tulemisesta yli 2 vuotta, ja vieläkin vitutuskohtaukset tulee pintaan...

Koska silloin kun vaimo ei halua seksiä, koska silloin kun vaimo kouluun lähtiessä pistää meikit naamaan (onkohan sinä päivänä koulussakaan, mietteet pyörivät päässä)


Kyllä siinä jotain ainutlaatuista meni rikki kun vaimo petti. Vuosia nalkutti minulle jos satuin hymyilemään esim. jollekin naispuoliselle myyjälle. Tyyliin; "koskat meette naimaan, kun noin lujaa tykkäätte toisistanne"

Enää hänellä ei ole minkäänlaista varaa sanoa vastaavaa, ja suosittelin varomaan suurempia riidanaiheita etten vahingoskaan ota pettämistään aseekseni.

Pettämisen jälkeen saimme (kai me) neljännen lapsen, ehkä hänen mielestään se korjasi vähän suhdettamme mutta täytyy sanoa etten voi tuntea enää samanlaista tunnetta tähän neljänteen lapseen kuin noihin 3:een jotka meille syntyivät ennen pettämistä, eli VAUVA EI PELASTA SUHDETTA.

Tuntuu myös että olen jäänyt jostakin paitsi..
Unohtanut asian? En
Antanut anteeksi? En, jotenkin yritän vain jaksaa..

Ainoa piristävä asia tapauksessa on että kerroin sen miehen vaimolle joka sitten otti eron ja kertoi asiasta koko pitäjälle...
En muuten vieläkään ole varma mitä tapahtuisi jos tämä mies tulisi vastaan...

Lue lisää

Puolitoista vuotta mennyt alkushokista. Edellisten miesten kertomukset olisivat olleet voineet olla mun kirjoittamia.

Erityisesti se vitutus joka laukeaa aivan naurettavista jutuista -telkkariohjelmista, biiseistä, lehtijutuista, väärästä sanasta jne. Se on itseasiassa tosi raskasta. Istuu sohvalla ja luulee hetken, että on hyvä ja rauhallinen olo ja PUM - kaikki vyöryy taas niskaan. Hyvä fiilis katoaa, lapsille tulee ärjyttyä, miehen koko naama ärsyttää. Tuntuu, että elämästä on kadonnut joku kontrolli ja oma hallinta. Vituttaa, että mieheni ja jonkun ämmän teot hankaloittaa ja kurjistaa puolitoista vuotta myöhemmin minun elämääni.

Mieheni ei tätä oikein tajua. Sitä ajatusta, että heidän tekonsa vaikuttaa yhä minuun. Hänestä tilanne on ohi kun suhde on ohi. Huudan hänelle välillä naama punaisena, että minä joudun elämään tämän kanssa viimeiseen henkäisyyn asti. Tieto ei koskaan unohdu, vaikka kipu hellittäisi.

Olen jo valmis laittamaan hanskat naulaan. Ihan sen vuoksi, että haluaisin elää suhteessa jossa en olisi petetty. Ja joku jo aiemmin kirjoitti, että on alkanut miettiä muita naisia. Minä mietin muita miehiä. Kuvittelen rakastumista ja ihastumista. Välillä tuijotan jotain miestä häpeämättä perään. Reagoin voimakkaasti muiden miesten kiinnostukseen.

Toivottavasti emme tule koskaan vastakkain :D

samaa kirjoitti:

Puolitoista vuotta mennyt alkushokista. Edellisten miesten kertomukset olisivat olleet voineet olla mun kirjoittamia.

Erityisesti se vitutus joka laukeaa aivan naurettavista jutuista -telkkariohjelmista, biiseistä, lehtijutuista, väärästä sanasta jne. Se on itseasiassa tosi raskasta. Istuu sohvalla ja luulee hetken, että on hyvä ja rauhallinen olo ja PUM - kaikki vyöryy taas niskaan. Hyvä fiilis katoaa, lapsille tulee ärjyttyä, miehen koko naama ärsyttää. Tuntuu, että elämästä on kadonnut joku kontrolli ja oma hallinta. Vituttaa, että mieheni ja jonkun ämmän teot hankaloittaa ja kurjistaa puolitoista vuotta myöhemmin minun elämääni.

Mieheni ei tätä oikein tajua. Sitä ajatusta, että heidän tekonsa vaikuttaa yhä minuun. Hänestä tilanne on ohi kun suhde on ohi. Huudan hänelle välillä naama punaisena, että minä joudun elämään tämän kanssa viimeiseen henkäisyyn asti. Tieto ei koskaan unohdu, vaikka kipu hellittäisi.

Olen jo valmis laittamaan hanskat naulaan. Ihan sen vuoksi, että haluaisin elää suhteessa jossa en olisi petetty. Ja joku jo aiemmin kirjoitti, että on alkanut miettiä muita naisia. Minä mietin muita miehiä. Kuvittelen rakastumista ja ihastumista. Välillä tuijotan jotain miestä häpeämättä perään. Reagoin voimakkaasti muiden miesten kiinnostukseen.

Toivottavasti emme tule koskaan vastakkain :D

Lue lisää

Kun luin noita kommentteja, tuli mieleeni että ehkä olisi sittenkin parempi erota kuin jatkaa ja kärvistellä eloa ja oloa pettämisen/valehtelun jälkeen! Se on tavallaan sitä kulissiliittoa kun yritetään olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut ja silti jotain arvokasta on mennyt rikki, niin arvokasta että sitä ei anteeksi antamalla tai unohtamalla voi mitenkään korjata. Kyllä pettäjän pitäisi se ymmärtää ja tajuta kun tekee tietoisen valinnan lähtiessään petturin teille! Pettäjä loukkaa sillä tosi pahasti oman puolisonsa elämää ja samalla myös omien lastensa,koko perheensä elämää. Hattua täytyy nostaa niille pareille jotka saavat uskottomuuden jälkeen liittonsa vielä kunnialla kasaan, hienoa on jos pystyy antamaan aidosti anteeksi ja jatkamaan kaikesta huolimatta, se on aitoa rakkautta mutta vain silloin se toimii jos kumpikin edelleen rakastaa!

jemina* kirjoitti:

Kun luin noita kommentteja, tuli mieleeni että ehkä olisi sittenkin parempi erota kuin jatkaa ja kärvistellä eloa ja oloa pettämisen/valehtelun jälkeen! Se on tavallaan sitä kulissiliittoa kun yritetään olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut ja silti jotain arvokasta on mennyt rikki, niin arvokasta että sitä ei anteeksi antamalla tai unohtamalla voi mitenkään korjata. Kyllä pettäjän pitäisi se ymmärtää ja tajuta kun tekee tietoisen valinnan lähtiessään petturin teille! Pettäjä loukkaa sillä tosi pahasti oman puolisonsa elämää ja samalla myös omien lastensa,koko perheensä elämää. Hattua täytyy nostaa niille pareille jotka saavat uskottomuuden jälkeen liittonsa vielä kunnialla kasaan, hienoa on jos pystyy antamaan aidosti anteeksi ja jatkamaan kaikesta huolimatta, se on aitoa rakkautta mutta vain silloin se toimii jos kumpikin edelleen rakastaa!

Lue lisää

Pitkää suhdetta ei kuitenkaan kuopata edes pettämisen takia samantien. Ainakaan minun kohdallani. Jos pettäminen ja paneskelu olisi jatkunut kuukausia tai vuosia, suhde olisi loppu. Nyt oli vain yhden päivän hairahdus ja pari panoa. Meillä meni huonosti. Nyt menee paremmin kuin ennen pettämistä. Vittumaista tässä on se, että meillä meni paremmin jo ennen kuin sain tietää pettämisestä. Meillä oli oikein mukavaa yhdessäoloa ja seksiä lomamatkalla viikko(!) pettämisen jälkeen. Ja muutama päivä ennen. Miten kaksinaamaista.
Vaimo tosiaan pyöritti kahta seksikumppania. Tai no se toinen asui satojen kilometrien päässä. Että etäsuhde se pääosin oli, yhtä viikonloppua lukuunottamatta.
Vaatiiko suhteen jatkuminen unohtamista. Tuskin. En ole ennustaja enkä tiedä tuleeko ero. Nyt ei tunnu siltä että tulisi. Rakastaminen on kuitenkin myös tahdon ja järjen asia. Muutoin voisin rakastua jokaiseen miellyttävään, sopivaan naiseen.

in Love kirjoitti:

Tässä jotain aiheesta tai aiheen vierestä; jos nainen ei Rakasta enää aidosti miestään, ei pysty antautumaan seksissä täydellisesti, ei himoiten,nauttien,haluten. Siitä sen kyllä huomaa eli kun ei enää ole aitoja rakkauden tunteita, seksi on pelkkää jyystämistä eli naintia, se ei enää ole sitä parempaa eli RAKASTELUA! Tälläinen on siis nainen ja naisen tunteet. Seksi on parasta silloin kun kummallakin on aidosti tunteet mukana, silloin Rakastellaan, ei naida.

Lue lisää

pystyy harrastamaan seksiä himoiten, haluten ja nauttien. Mutta ei oman kumppanin kanssa, jos suhde on muuten rempallaan.

olivia* kirjoitti:

pystyy harrastamaan seksiä himoiten, haluten ja nauttien. Mutta ei oman kumppanin kanssa, jos suhde on muuten rempallaan.

Ei liene mahdollista saada orkkua ellei nauti. On kova juttu saada tietää, että vaimo on saanut orkun vieraan kanssa.

samaa kirjoitti:

Puolitoista vuotta mennyt alkushokista. Edellisten miesten kertomukset olisivat olleet voineet olla mun kirjoittamia.

Erityisesti se vitutus joka laukeaa aivan naurettavista jutuista -telkkariohjelmista, biiseistä, lehtijutuista, väärästä sanasta jne. Se on itseasiassa tosi raskasta. Istuu sohvalla ja luulee hetken, että on hyvä ja rauhallinen olo ja PUM - kaikki vyöryy taas niskaan. Hyvä fiilis katoaa, lapsille tulee ärjyttyä, miehen koko naama ärsyttää. Tuntuu, että elämästä on kadonnut joku kontrolli ja oma hallinta. Vituttaa, että mieheni ja jonkun ämmän teot hankaloittaa ja kurjistaa puolitoista vuotta myöhemmin minun elämääni.

Mieheni ei tätä oikein tajua. Sitä ajatusta, että heidän tekonsa vaikuttaa yhä minuun. Hänestä tilanne on ohi kun suhde on ohi. Huudan hänelle välillä naama punaisena, että minä joudun elämään tämän kanssa viimeiseen henkäisyyn asti. Tieto ei koskaan unohdu, vaikka kipu hellittäisi.

Olen jo valmis laittamaan hanskat naulaan. Ihan sen vuoksi, että haluaisin elää suhteessa jossa en olisi petetty. Ja joku jo aiemmin kirjoitti, että on alkanut miettiä muita naisia. Minä mietin muita miehiä. Kuvittelen rakastumista ja ihastumista. Välillä tuijotan jotain miestä häpeämättä perään. Reagoin voimakkaasti muiden miesten kiinnostukseen.

Toivottavasti emme tule koskaan vastakkain :D

Lue lisää

"Erityisesti se vitutus joka laukeaa aivan naurettavista jutuista -telkkariohjelmista, biiseistä, lehtijutuista, väärästä sanasta jne."

Siitä on jo monta vuotta ja olen uudessa parisuhteessa, mutta aina kun jossain tv-sarjassa on juttua pettämisestä, verenpaine nousee. Ei sille mahda mitään. Itse vielä heitin vaimon heti pihalle kun sain tietää pettämisestä (no sai se pari viikkoa aikaa etsiä uuden kämpän). Esimerkiksi jos jossain poliisisarjassa joku on tapettu uskottomuuden vuoksi, on aina pakko sanoa suureen ääneet että tapettu sai vain ansionsa mukaan ja murhaaja ansaitsisi mitalin.

Kyllä se vieläkin vittuttaa. Nykyään en enää voisi käsitellä pettämistä niin järkevästi kuin ennen, heitin samantien vain vaimon ulos talosta ja se siitä. Käytännön asiatkin saatiin hoidettua järkipohjalta. Nyt jos kävisi taas samalla tavalla niin kyllä tällä kertaa ennen eroa nyrkit heiluisi. Sen olen myös suoraan naisystävälleni sanonut.

Petetty mies kirjoitti:

Pitkää suhdetta ei kuitenkaan kuopata edes pettämisen takia samantien. Ainakaan minun kohdallani. Jos pettäminen ja paneskelu olisi jatkunut kuukausia tai vuosia, suhde olisi loppu. Nyt oli vain yhden päivän hairahdus ja pari panoa. Meillä meni huonosti. Nyt menee paremmin kuin ennen pettämistä. Vittumaista tässä on se, että meillä meni paremmin jo ennen kuin sain tietää pettämisestä. Meillä oli oikein mukavaa yhdessäoloa ja seksiä lomamatkalla viikko(!) pettämisen jälkeen. Ja muutama päivä ennen. Miten kaksinaamaista.
Vaimo tosiaan pyöritti kahta seksikumppania. Tai no se toinen asui satojen kilometrien päässä. Että etäsuhde se pääosin oli, yhtä viikonloppua lukuunottamatta.
Vaatiiko suhteen jatkuminen unohtamista. Tuskin. En ole ennustaja enkä tiedä tuleeko ero. Nyt ei tunnu siltä että tulisi. Rakastaminen on kuitenkin myös tahdon ja järjen asia. Muutoin voisin rakastua jokaiseen miellyttävään, sopivaan naiseen.

Lue lisää

Miksi ihmeessä laskette pettäjän yhdyntäkertoja ja orgasmeja- ei niillä ole väliä. Väliä on sillä ,missä pettäjä oikeasti haluaa olla. Mietitte miltä pettäjästä tuntuu - kokeilkaa itse!
Mies petti nuorempana minua - en ymmärtänyt ja olin surullinen. Koska en omista häntä , en halunnut luopuakaan, odotin parempia aikoja. Ne tulivat ja menneet on menneitä. Ei kai se minulta lopultakaan ollut pois. luulen ,että keskinäinen arvostus on kasvanut vuosien varrella (30 v naimisissa). Nyt sitten olen itse kokenut naiseutta vieraassa sylissä.Oma mies on ihana, mutta niin vain tuli tarve kokea muita ja kas kummaa- ymmärrys on laajentunut. En syytä enkä ihmettele miestä enää. Ihmisenä olen vilpitön itselleni. Minusta meistä riittää lämpöä useammallekin. En koe olevani paha enkä kylmä -päinvastoin.
Toista ei ymmärrä kuin arvioiden samasta tilanteesta.

Elävä nainen kirjoitti:

Miksi ihmeessä laskette pettäjän yhdyntäkertoja ja orgasmeja- ei niillä ole väliä. Väliä on sillä ,missä pettäjä oikeasti haluaa olla. Mietitte miltä pettäjästä tuntuu - kokeilkaa itse!
Mies petti nuorempana minua - en ymmärtänyt ja olin surullinen. Koska en omista häntä , en halunnut luopuakaan, odotin parempia aikoja. Ne tulivat ja menneet on menneitä. Ei kai se minulta lopultakaan ollut pois. luulen ,että keskinäinen arvostus on kasvanut vuosien varrella (30 v naimisissa). Nyt sitten olen itse kokenut naiseutta vieraassa sylissä.Oma mies on ihana, mutta niin vain tuli tarve kokea muita ja kas kummaa- ymmärrys on laajentunut. En syytä enkä ihmettele miestä enää. Ihmisenä olen vilpitön itselleni. Minusta meistä riittää lämpöä useammallekin. En koe olevani paha enkä kylmä -päinvastoin.
Toista ei ymmärrä kuin arvioiden samasta tilanteesta.

Lue lisää

Kaikki kunnia laajalle ymmärryksellesi, mutta kaikki eivät vaan koe tarvetta touhuta puolison selän takana ja korostaa kuinka nyt ymmärtää puolison huorimisia. Ei miehen tarvitse välttämättä laskea huorimiskertoja. Kyllä se matematiikka on ihan oppikirjasta. Kun luvataan puolisolle olla uskollisia, siitä pidetään kiinni tai sovitaan jotain muuta. "väliä on sillä, missä pettäjä haluaa olla"??? Kysyisin haluatko sinä olla pettäjän kanssa?
Olet rehellinen itsellesi, miten mahtaa olla puolison kanssa? Pettäminen on sinulle niin kicksejä antavaa että oikeen suosittelet muillekkin, säälittävää. Jos se elo pyörii navanalusen tyydytyksessä niin olet oikeilla urilla.

Elävä nainen kirjoitti:

Miksi ihmeessä laskette pettäjän yhdyntäkertoja ja orgasmeja- ei niillä ole väliä. Väliä on sillä ,missä pettäjä oikeasti haluaa olla. Mietitte miltä pettäjästä tuntuu - kokeilkaa itse!
Mies petti nuorempana minua - en ymmärtänyt ja olin surullinen. Koska en omista häntä , en halunnut luopuakaan, odotin parempia aikoja. Ne tulivat ja menneet on menneitä. Ei kai se minulta lopultakaan ollut pois. luulen ,että keskinäinen arvostus on kasvanut vuosien varrella (30 v naimisissa). Nyt sitten olen itse kokenut naiseutta vieraassa sylissä.Oma mies on ihana, mutta niin vain tuli tarve kokea muita ja kas kummaa- ymmärrys on laajentunut. En syytä enkä ihmettele miestä enää. Ihmisenä olen vilpitön itselleni. Minusta meistä riittää lämpöä useammallekin. En koe olevani paha enkä kylmä -päinvastoin.
Toista ei ymmärrä kuin arvioiden samasta tilanteesta.

Lue lisää

vaatii kyllä aikamoisia empatian lahjoja tuo elävän naisen esimerkki ;)

Petetty mies kirjoitti:

Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Pettämisestä aikaa 2,5 kk. Pahinta tässä on se, kun ei tiedä mistä asioista vaimo on puhunut totta ja mistä ei. Kiinni jäätyää kertoi melko paljon yksityiskohtia, joita on sitten oikonut "avoimesti". On ollut puhetta saiko vieraan kanssa orgasmeja, laukesiko mies sisään vai ei yms.
Pari kertaa oli kuulemma työntänyt paljaan sisään, kuulostaa epäilyttävältä ja järjettömältä että miksei samantien lastit sisään kun kerran ehkäisy kunnossa. Vitutuskohtauksia ei ole enää niin usein, ehkä pari kertaa viikossa. Seksi vaimon kanssa on fyysisesti ihan tyydyttävää, muttei henkisesti. Ainakaan aina.
Kummallista tilanteessa oli se, että heti paljastumisen jälkeen meillä oli monen päivänä jopa 2-3 kerta seksiä/päivä. Ehkä se oli jotain itselleen todistelua, että "kyllä minäkin pystyn".
Vaimo vakuuttelee, että seksi on kanssani paljon parempaa kuin sen toisen kanssa(sai kuulemma yhden orkun yhdynnässä). Varmaan näin onkin, mutta entä jos panot olisi jatkuneet pitempään eikä ainoastaan tuon pari kertaa? Nyt minussa on herännyt omituisia tuntemuksia siitä, että olen jäänyt jostain paitsi, en ole kokenut toisen naisen kanssa seksiä. Olen alkanut katselemaan sydän pamppaillen naisia paljon enemmän kuin ennen. Vaimo on rikkonut meidän väliltä jotain erityistä. Luottaa kyllä pystyn, unohtamaan ja anteeksi antamaan en varmaan ikinä. On myös raskasta olla ottamatta asiaa esille riitatilanteissa ja pirullinen minäni haluaisi jatkuvasti vihjailla asiasta jollain tasolla.
Kaikki pettämiseen, paikkakuntaan, murteeseen yms liittyvät pikkuasiat esim. teeveeohjelmissa nostavat vitutuskohtauksen pintaan. En olekaan enää se ainut, joka on tehnyt hyvää naiselleni. Se vituttaa ja masentaa.
Ja jos tämä olisikin elämäni murheista ainoa, se olisi varmasti helpompi sietää. Asia vaikuttaa motivaatiooni ja intooni kaikissa yhteisissä asioissa.
Samaten yksi vaivaava asia on vaimon motiivit jatkaa yhdessä. Onko se käytännön syyt, lapsi, velat, sukulaiset yms. Vai minä. Helppohan se on näytellä tyytyväistä.
Silloin tällöin mietin, miltä tuntuisi kokea rakkauden tunne. En tiedä olenko sellaista ikinä kokenut.
Onkohan se vähän samanlainen tunne kuin naisen orgasmi. Ilman sitäkin tuntuu ihan hyvältä, mutta kun se on kerran kokenut, niin ei tyydy enää "ihan hyvään". No ehkä tällaisia on turha miettiä.

Alkuun syyllistin pettämisestä ainoastaan itseäni. Se on kuitenkin todella rankka tapa, siltä tuntuu.
Ottaa vastuu siitä, että vieras mies panee paljaalla isolla mulkulla omaa vaimoa. Tämä tulee mieleen usein kesken seksin. Selvä kuva tulee eteen kuin teeveeruudulla.
Sanomattakin lienee selvää, että se ei tuo lisäjäykkyyttä varteen. Eikä lisää henkistä nautintoa.
Puolisen vuotta meillä oli mennyt jonkin verran huonommin. Seksiä oli SILTI väh. kerran viikossa.
Ei tosin aina kovin innokasta ja kiihottavaa(vaikuttaa jäykkyyteen ja onnistumiseen), mutta ei liene harvinaista kaavamaisessa pitkän parisuhteen seksissä. Olen lukenut, että naisten itsetunnolle on kova paikka löysänä pysyvä kulli. Ja kun seksi ei ole hyvää, ei huvita muukaan huomiointi/läheisyys. Tähän ei auta myöskään vaimon arkuus ja puhumattomuus. Hän teki innottomuudesta omia johtopäätöksiään, epäili minua pettämisestä yms.
Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei ole kiinnostusta tai intoa alkaa virittelemään mitään uutta suhdettakaan. Toisesta lapsestakin vaimo on esittänyt kiinnostusta, mutta mielestäni se on tässä tilanteessa naurettava ajatus, jopa loukkaava.

Lue lisää

Ota hyvä mies ero

Pettäminen satuttaa aina ja pahasti, tuli tieto mitä kautta hyvänsä. Se että pettäjä kertoo itse antaa kuitenkin sellaisen kuvan hänestä, että on tajunnut tehneensä väärin ja katuu tekojaan. Toki on sekin selviö, että kertomalla pettäjä keventää taakkaansa.
Mutta vähemmän kieron kuvan pettäjä luonteestaan antaa kun kertoo huorimisestaan itse. Mietihän siltä kantilta asiaa että elät onnen haavekuvassa kun kaikki muut tietävät vaimosi huoraavan. Miltä se tuntuu kun tieto pettämisestä tulee ulkopuolelta? Kyllä siinä katoavat samalla kellonlyömällä kaikki positiiviset tunteet, vaikka hienoa historiaa takana olisikin. Siinä vaiheessa kun tieto huorimisesta tulee ulkopuoliselta ja tajuat, ettei vaimolla olisi omasta aloitteestaan ollut edes halua olla rehellinen sinua kohtaan olet lyöty mies. Minulle kävi noin "vaimokullan" kanssa. Väittäisin että sinun vitutuksesi ja perseelleenmenosi on "liioiteltua". Vaimosi rehellisyydestä on edes rippeet jäljellä, minkä pohjalle voitte rakentaa uutta suhdetta, minulla on toisin. Mutta eipä hätää, ei kaikki naiset ole petollisia.

Eipä liioitella kirjoitti:

Pettäminen satuttaa aina ja pahasti, tuli tieto mitä kautta hyvänsä. Se että pettäjä kertoo itse antaa kuitenkin sellaisen kuvan hänestä, että on tajunnut tehneensä väärin ja katuu tekojaan. Toki on sekin selviö, että kertomalla pettäjä keventää taakkaansa.
Mutta vähemmän kieron kuvan pettäjä luonteestaan antaa kun kertoo huorimisestaan itse. Mietihän siltä kantilta asiaa että elät onnen haavekuvassa kun kaikki muut tietävät vaimosi huoraavan. Miltä se tuntuu kun tieto pettämisestä tulee ulkopuolelta? Kyllä siinä katoavat samalla kellonlyömällä kaikki positiiviset tunteet, vaikka hienoa historiaa takana olisikin. Siinä vaiheessa kun tieto huorimisesta tulee ulkopuoliselta ja tajuat, ettei vaimolla olisi omasta aloitteestaan ollut edes halua olla rehellinen sinua kohtaan olet lyöty mies. Minulle kävi noin "vaimokullan" kanssa. Väittäisin että sinun vitutuksesi ja perseelleenmenosi on "liioiteltua". Vaimosi rehellisyydestä on edes rippeet jäljellä, minkä pohjalle voitte rakentaa uutta suhdetta, minulla on toisin. Mutta eipä hätää, ei kaikki naiset ole petollisia.

Lue lisää

Kyllä sillä on oikeesti iso merkitys miten kuulee. Mä kuulin mieheltä. Vaikka en osannut edes epäillä. Näin jälkikäteen täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä kroppa tiesi, vaikka tietoisuus päässä ei sitä myöntänyt. Olin saanut kaikkia outoja fyysisiä tuntemuksia jo pitkään...

Mutta jos olisin kuullut ulkopuolelta tai saanut itse selville, olisin varmaan pakannut kamat heti. Jollain tavalla miehen sanat siitä, että "ei halua enää valehdella mulle" oli tärkein meidän kahden välinen tieto sillä hetkellä. Hän olisi myös voinut olla hiljaa ja jatkaa yhteiseloa kanssani koskaan kertomatta. Ja vaikka monta kertaa olen toivonut, että olisi jättänyt vaan kertomatta, olisi se jäänyt väliimme ja hajottanut meidät mykällä läsnäolollaan. Enkä minä olisi koskaan tiennyt, miksi meille olisi käynyt niin. Nyt on ainakin mahdollisuus rakentaa jotain rehellistä.

Omien tunteiden kanssa selviäminen vaan ottaa niin koville. Olen aina ennen pitänyt itseäni vahvana ja järkevänä. Nyt olen välillä kuin irti päästetty vesikauhuinen koira joka juoksee ympyrää ja räksyttää suu vaahdossa etsien kohdetta jota purra. Vihan ja pettymyksen tunteet ovat niin suuret. Mutta ne on saatava itsestään ulos, ja tajuan kyllä, että minulla itselläni olisi vastuu löytää niille tunteille rakentavamoiakin tapoja, mutta kun ei vaan tunnu löytyvän. Liikunta auttaa hetkeksi, painoa on lähtenyt hurjat 1o kiloa koko rytäkässä. Juoksu sateessa auttaa.

petetty n kirjoitti:

Kyllä sillä on oikeesti iso merkitys miten kuulee. Mä kuulin mieheltä. Vaikka en osannut edes epäillä. Näin jälkikäteen täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä kroppa tiesi, vaikka tietoisuus päässä ei sitä myöntänyt. Olin saanut kaikkia outoja fyysisiä tuntemuksia jo pitkään...

Mutta jos olisin kuullut ulkopuolelta tai saanut itse selville, olisin varmaan pakannut kamat heti. Jollain tavalla miehen sanat siitä, että "ei halua enää valehdella mulle" oli tärkein meidän kahden välinen tieto sillä hetkellä. Hän olisi myös voinut olla hiljaa ja jatkaa yhteiseloa kanssani koskaan kertomatta. Ja vaikka monta kertaa olen toivonut, että olisi jättänyt vaan kertomatta, olisi se jäänyt väliimme ja hajottanut meidät mykällä läsnäolollaan. Enkä minä olisi koskaan tiennyt, miksi meille olisi käynyt niin. Nyt on ainakin mahdollisuus rakentaa jotain rehellistä.

Omien tunteiden kanssa selviäminen vaan ottaa niin koville. Olen aina ennen pitänyt itseäni vahvana ja järkevänä. Nyt olen välillä kuin irti päästetty vesikauhuinen koira joka juoksee ympyrää ja räksyttää suu vaahdossa etsien kohdetta jota purra. Vihan ja pettymyksen tunteet ovat niin suuret. Mutta ne on saatava itsestään ulos, ja tajuan kyllä, että minulla itselläni olisi vastuu löytää niille tunteille rakentavamoiakin tapoja, mutta kun ei vaan tunnu löytyvän. Liikunta auttaa hetkeksi, painoa on lähtenyt hurjat 1o kiloa koko rytäkässä. Juoksu sateessa auttaa.

Lue lisää

Jowaan, ei haittaa vaikka säälit. Itse sanoin että ymmärrän- en välttämättä hyväksy. Minähän elän pettäjän kanssa myös! Kovan koulun käyneenä olen vaan huomannut, että elämässä selviää - on paljon ihania asioita- muitakin kuin mitä navan alla on. Lapset ,terveys,ystävät jne. Elämää suurempi asia on terveys tai sen menetys, selviämistaistelut. Mies on minulle ihminen, joka on lämpöä ja läheisyyttä - ei orgasmi ole tärkein. Mustavalkoisuus on asenne joka ei koske minua. Asioilla on tosi monia puolia.

Elävä nainen kirjoitti:

Jowaan, ei haittaa vaikka säälit. Itse sanoin että ymmärrän- en välttämättä hyväksy. Minähän elän pettäjän kanssa myös! Kovan koulun käyneenä olen vaan huomannut, että elämässä selviää - on paljon ihania asioita- muitakin kuin mitä navan alla on. Lapset ,terveys,ystävät jne. Elämää suurempi asia on terveys tai sen menetys, selviämistaistelut. Mies on minulle ihminen, joka on lämpöä ja läheisyyttä - ei orgasmi ole tärkein. Mustavalkoisuus on asenne joka ei koske minua. Asioilla on tosi monia puolia.

Lue lisää

Itse elin onnellista elämää vaimon kanssa. Kerran epäilin että oli pettänyt kaverini kanssa ja 3vuotta tapahtuneen jälkeen myönsi sen minulle. Maailma romahti, olinhan aina rakastanut ja ollut uskollinen vaimolle. Päätimme jatkaa yhdessä ja sain luvankin koittaa vierasta koska asia alkoi vaivaamaan, enhän ollut seksiä harrastanut koskaan muiden kuin vaimoni kanssa. Nyt asioista on menny aikaa reilu vuosi ja olen ollut useamman naisen kanssa, ymmärrys on muuttunut paljon, nainen on helppo kun asian osaa mutta katumus tulee sen jälkeen toisille, "sehän vaan pani mua" kuulostaa varmaan tyhmältä mutta niin se on! Nainen haluaa kuulla kehuja ja hyväksyntää, olla kaunis sun silmissä, näin myös parisuhteessa. Opin ymmärtämään että seksiä voi harrastaa pelkästä seksin ilosta, siksi on mies ja nainen tehty.

michael-- kirjoitti:

Itse elin onnellista elämää vaimon kanssa. Kerran epäilin että oli pettänyt kaverini kanssa ja 3vuotta tapahtuneen jälkeen myönsi sen minulle. Maailma romahti, olinhan aina rakastanut ja ollut uskollinen vaimolle. Päätimme jatkaa yhdessä ja sain luvankin koittaa vierasta koska asia alkoi vaivaamaan, enhän ollut seksiä harrastanut koskaan muiden kuin vaimoni kanssa. Nyt asioista on menny aikaa reilu vuosi ja olen ollut useamman naisen kanssa, ymmärrys on muuttunut paljon, nainen on helppo kun asian osaa mutta katumus tulee sen jälkeen toisille, "sehän vaan pani mua" kuulostaa varmaan tyhmältä mutta niin se on! Nainen haluaa kuulla kehuja ja hyväksyntää, olla kaunis sun silmissä, näin myös parisuhteessa. Opin ymmärtämään että seksiä voi harrastaa pelkästä seksin ilosta, siksi on mies ja nainen tehty.

Lue lisää

Tarkoitan juuri tätä, vaikka en haluakaan asiaa edellisen tapaan ihan noin karkeasti ilmaista. Kehittyneitä eläimiä me olemme, jotkut ovat henkistyneempiä ehkä.
Kun saa tietää tulleensa petetyksi on se kuin turruttava isku. Mun mies ei koskaan selitellyt ,pyytänyt anteeksi. Oli kuin hänellä olisi kaikki oikeudet toimia kuten toimi. Vuosien mittaan tuli muutama uusi tapaus. Niitä en ole ottanut edes puheeksi.
Voi olla että omat motiivit kumpuavat vaikkapa koston tai "syö omat lääkkeesi" -ajatuksista - tiedä häntä.Se hyvän määrä vaakakupissa voittaa vastaan huonot asiat. Näillä mennään. Olen huomannut tuhat kertaa "en minä ainakaan" -ihmiset yhtä heikoksi kuin kuka tahansa.
Olisin minäkin ne siniset silmät halunnut säilyttää. Liiallinen luottavaisuus on tyhmyyden laji.

Elävä nainen kirjoitti:

Tarkoitan juuri tätä, vaikka en haluakaan asiaa edellisen tapaan ihan noin karkeasti ilmaista. Kehittyneitä eläimiä me olemme, jotkut ovat henkistyneempiä ehkä.
Kun saa tietää tulleensa petetyksi on se kuin turruttava isku. Mun mies ei koskaan selitellyt ,pyytänyt anteeksi. Oli kuin hänellä olisi kaikki oikeudet toimia kuten toimi. Vuosien mittaan tuli muutama uusi tapaus. Niitä en ole ottanut edes puheeksi.
Voi olla että omat motiivit kumpuavat vaikkapa koston tai "syö omat lääkkeesi" -ajatuksista - tiedä häntä.Se hyvän määrä vaakakupissa voittaa vastaan huonot asiat. Näillä mennään. Olen huomannut tuhat kertaa "en minä ainakaan" -ihmiset yhtä heikoksi kuin kuka tahansa.
Olisin minäkin ne siniset silmät halunnut säilyttää. Liiallinen luottavaisuus on tyhmyyden laji.

Lue lisää

Kyllä on kyynistä tekstiä edellisiltä. Ei voi muuta sanoa. En oikein edes tiedä mitä sanoisin.

Pettäminen todellakin tuhoaa jotain. Vie pois jotain puhdasta. Itse petettynä ja tämän helvetin keskellä olenkin usein miettinyt ja pelännyt, millä tavoin minä tulen tämän kaiken jälkeen muuttumaan. Pahin pelkoni on se, että kyynistyn ja menetän jotain olennaista itsestäni, uskostani ihmisyydeen, läheisyyteen, rakkauteen. Kun luen edellisten viestejä, silmäni avautuvat katsomaan omaa kipuiluani ja tuskaa uusin silmin. Onneksi tuntuu kipeältä, en ole antanut periksi
sille ajatukselle, että "eläiminä me vaan täällä tallustellaan". Tyydytetään biologisia tarpeitamme hymyssä suin. Minä en koskaan voi uskoa, että kolmannen osapuolen olo liitossa olisi parisuhteelle hyväksi. Että se ei olisi jostain pois. Että se ei loukkaisi ketään. Että sellaisessa suhteessa jossa on kolme samassa sopassa, kaikki ovat avoimesti ja rehellisesti onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen.

Ehkä olen liian sinisilmäinen. Mutta petetyksi tulemisenkin jälkeen uskon edelleen niihin isoihin asioihin. Anteeksiantoon, luottamukseen, rehellisyyteen, avoimuuteen.

Itsekkyyttä on niin monenlaista. Nähtävästi pettämisen seurauksena ihmiselle voi kasvaa kova kuori ympärille. Toivon, että kohdallani ei käy niin. Että jaksan kipuilla kunnes pääsen kivustani ilman että suljen kaiken sisälleni. Että ainakin osa siitä sinisilmäisyydestä jää edelleen minuun. Mieluummin olen tyhmä ja liian luottavainen kuin kylmä ja kova.

hui kauheaa kirjoitti:

Kyllä on kyynistä tekstiä edellisiltä. Ei voi muuta sanoa. En oikein edes tiedä mitä sanoisin.

Pettäminen todellakin tuhoaa jotain. Vie pois jotain puhdasta. Itse petettynä ja tämän helvetin keskellä olenkin usein miettinyt ja pelännyt, millä tavoin minä tulen tämän kaiken jälkeen muuttumaan. Pahin pelkoni on se, että kyynistyn ja menetän jotain olennaista itsestäni, uskostani ihmisyydeen, läheisyyteen, rakkauteen. Kun luen edellisten viestejä, silmäni avautuvat katsomaan omaa kipuiluani ja tuskaa uusin silmin. Onneksi tuntuu kipeältä, en ole antanut periksi
sille ajatukselle, että "eläiminä me vaan täällä tallustellaan". Tyydytetään biologisia tarpeitamme hymyssä suin. Minä en koskaan voi uskoa, että kolmannen osapuolen olo liitossa olisi parisuhteelle hyväksi. Että se ei olisi jostain pois. Että se ei loukkaisi ketään. Että sellaisessa suhteessa jossa on kolme samassa sopassa, kaikki ovat avoimesti ja rehellisesti onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen.

Ehkä olen liian sinisilmäinen. Mutta petetyksi tulemisenkin jälkeen uskon edelleen niihin isoihin asioihin. Anteeksiantoon, luottamukseen, rehellisyyteen, avoimuuteen.

Itsekkyyttä on niin monenlaista. Nähtävästi pettämisen seurauksena ihmiselle voi kasvaa kova kuori ympärille. Toivon, että kohdallani ei käy niin. Että jaksan kipuilla kunnes pääsen kivustani ilman että suljen kaiken sisälleni. Että ainakin osa siitä sinisilmäisyydestä jää edelleen minuun. Mieluummin olen tyhmä ja liian luottavainen kuin kylmä ja kova.

Lue lisää

Olen ehkä liikaa kokenut ja todellakin kyynistynyt.Taistelin kauan vastaan ja mahdollisesti hävisin. Ehken kuitenkaan täysin kylmä. En edes mieti enää luotanko tai luotetaanko minuun.Otan vastaan mitä elämä tuo. Olen vain oppinut, ettei kannata nojata.
Voittajia ei ole, on vain selviäjiä. Haavat ovat syvällä, olen peittänyt ne ajan alle.

hui kauheaa kirjoitti:

Kyllä on kyynistä tekstiä edellisiltä. Ei voi muuta sanoa. En oikein edes tiedä mitä sanoisin.

Pettäminen todellakin tuhoaa jotain. Vie pois jotain puhdasta. Itse petettynä ja tämän helvetin keskellä olenkin usein miettinyt ja pelännyt, millä tavoin minä tulen tämän kaiken jälkeen muuttumaan. Pahin pelkoni on se, että kyynistyn ja menetän jotain olennaista itsestäni, uskostani ihmisyydeen, läheisyyteen, rakkauteen. Kun luen edellisten viestejä, silmäni avautuvat katsomaan omaa kipuiluani ja tuskaa uusin silmin. Onneksi tuntuu kipeältä, en ole antanut periksi
sille ajatukselle, että "eläiminä me vaan täällä tallustellaan". Tyydytetään biologisia tarpeitamme hymyssä suin. Minä en koskaan voi uskoa, että kolmannen osapuolen olo liitossa olisi parisuhteelle hyväksi. Että se ei olisi jostain pois. Että se ei loukkaisi ketään. Että sellaisessa suhteessa jossa on kolme samassa sopassa, kaikki ovat avoimesti ja rehellisesti onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen.

Ehkä olen liian sinisilmäinen. Mutta petetyksi tulemisenkin jälkeen uskon edelleen niihin isoihin asioihin. Anteeksiantoon, luottamukseen, rehellisyyteen, avoimuuteen.

Itsekkyyttä on niin monenlaista. Nähtävästi pettämisen seurauksena ihmiselle voi kasvaa kova kuori ympärille. Toivon, että kohdallani ei käy niin. Että jaksan kipuilla kunnes pääsen kivustani ilman että suljen kaiken sisälleni. Että ainakin osa siitä sinisilmäisyydestä jää edelleen minuun. Mieluummin olen tyhmä ja liian luottavainen kuin kylmä ja kova.

Lue lisää

Etkö sä voisi pettää? erehtyä esim. kerran? miten se muuttaisi sun asennetta elämään, saisitko anteeksi mieheltäsi? katuisitko? Loppujan lopuksi olemme kaikki aikalailla samanlaisia ihmisolentoja, rakastuithan sinäkin joskus mieheesi ja olet sekstaillu sen kanssa. Elämä on kuitenkin aika ihanaa kun pysytään terveinä ja muutenkin kannattaa nauttia kaikesta hyvästä, ei se seksi voi koko maailmaa kaataa?

Elävä nainen kirjoitti:

Olen ehkä liikaa kokenut ja todellakin kyynistynyt.Taistelin kauan vastaan ja mahdollisesti hävisin. Ehken kuitenkaan täysin kylmä. En edes mieti enää luotanko tai luotetaanko minuun.Otan vastaan mitä elämä tuo. Olen vain oppinut, ettei kannata nojata.
Voittajia ei ole, on vain selviäjiä. Haavat ovat syvällä, olen peittänyt ne ajan alle.

Lue lisää

Melko moni perheväkivaltaan alistuva puoliso perustelee pahoinpitelevän puolison luokse jäämistä samalla tavalla kuin sinä. Hän on muuten hyvä puoliso, oma vikani kun en osannut varautua, lapset ja muut asiat ovat tärkeämpiä tai vaikka "otan vastaan mitä elämä tuo" ja "olen vain oppinut, ettei kannata nojata". Tyhmää yhtä kaikki.

Vaikka moni pettäjä raivostuukin pahoinpitelyn rinnastamista pettämiseen, niin tosi asia on, että pettämien on melkein pahinta henkistä pahoinpitelyä mitä toiselle voi tehdä. Se voi romuttaa puolison itsetunnon ja tuhota hänet henkisesti. Edes vuosien haukkuminen ja alistaminen ei välttämättä kykene tekemään yhtä täydellistä tuhoa, kuin pettäminen.

Samaten neuvo järjestelmällistä pettämistä kokeneille on sama, kuin perheväkivaltaa kokeneille: Siihen ei tarvitse, eikä edes pidä alistua. Kenenkään ei tulisi riutua liitossa, jossa toinen osapuoli vahingoittaa jatkuvasti sinua. Ei mistään syystä.

Se ettei miehesi edes vaivautunut selittämään tekojaan osoittaa miten halpa-arvoisena hän sinua pitää. Silti sinä olet arvokas ja sinun ei todellakaan tarvitse alistua olemaan hänen kynnysmattona ja tarpeitten tyydyttäjänä. Ei avioliitto tarkoita sitä, että sinun pitäisi tyytyä hiljaa kärsimään, kun samalla toinen kävelee kylmästi ylitsesi, vaan molemmin puolista rakkautta missä kumpikin ottaa huomioon myös puolisonsa tunteet. Elämä on aivan liian lyhyt, että mihinkään sitä vähempään kannattaisi tyytyä.

michael-- kirjoitti:

Etkö sä voisi pettää? erehtyä esim. kerran? miten se muuttaisi sun asennetta elämään, saisitko anteeksi mieheltäsi? katuisitko? Loppujan lopuksi olemme kaikki aikalailla samanlaisia ihmisolentoja, rakastuithan sinäkin joskus mieheesi ja olet sekstaillu sen kanssa. Elämä on kuitenkin aika ihanaa kun pysytään terveinä ja muutenkin kannattaa nauttia kaikesta hyvästä, ei se seksi voi koko maailmaa kaataa?

Lue lisää

"ei se seksi voi koko maailmaa kaataa"

Pettämisen rinnastaminen pelkkään seksiin on itseasiassa väärin. Jokainen pari muodostaa itse pettämisen rajat. Toisille pettämistä saattaa olla pelkkä suudelma, kun taas toiset sallivat vapaan seksin, kunhan vaan ei rakastuta toisiin. Suurin osa suomalaisista (yli 80% muistaakseni) pitää pettämisen rajana sitä seksiä ja siksi monet mieltää pettämisen seksin harjoittamiseksi, mutta todellisuudessa pettämistä on puolisoitten yhdessä sopimien rajojen ylittäminen ja sitä kautta puolison loukkaaminen.

"erehtyä esim. kerran"

Itse asiassa tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista olisi valmis antamaan anteeksi "yhden illan kännisen erehdyksen", jos puoliso kertoisi siitä itse, osoittaisi aitoa katumusta ja sitä ei tapahtuisi uudestaan. Tässäkin ketjussa kuitenkin kaikki tai ainakin melkein kaikki tapaukset ovat pitäneet sisällään useita pettämiskertoja ja niihin sisältyvää valehtelua ja salailua, jota tuskin joviaaleinkaan sielu voi pitää "erehdyksenä".

"Elämä on kuitenkin aika ihanaa kun pysytään terveinä ja muutenkin kannattaa nauttia kaikesta hyvästä"

Silti elämä on aivan liian lyhyt, että sitä kannattaisi viettää sellaisen ihmisen kanssa, joka vahingoittaa sinua ja kylmästi tallaa sinut pohjamutiin. Turhaa sellaiseen on hukata aikaa, kun samaan aikaan elämän voisi viettää jonkun paljon arvokkaammman ihmisen kanssa, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä. Miksi elää yksipuolisessa suhteessa, kun voi saada jotain paljon parempaa.

MarvinM kirjoitti:

"ei se seksi voi koko maailmaa kaataa"

Pettämisen rinnastaminen pelkkään seksiin on itseasiassa väärin. Jokainen pari muodostaa itse pettämisen rajat. Toisille pettämistä saattaa olla pelkkä suudelma, kun taas toiset sallivat vapaan seksin, kunhan vaan ei rakastuta toisiin. Suurin osa suomalaisista (yli 80% muistaakseni) pitää pettämisen rajana sitä seksiä ja siksi monet mieltää pettämisen seksin harjoittamiseksi, mutta todellisuudessa pettämistä on puolisoitten yhdessä sopimien rajojen ylittäminen ja sitä kautta puolison loukkaaminen.

"erehtyä esim. kerran"

Itse asiassa tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista olisi valmis antamaan anteeksi "yhden illan kännisen erehdyksen", jos puoliso kertoisi siitä itse, osoittaisi aitoa katumusta ja sitä ei tapahtuisi uudestaan. Tässäkin ketjussa kuitenkin kaikki tai ainakin melkein kaikki tapaukset ovat pitäneet sisällään useita pettämiskertoja ja niihin sisältyvää valehtelua ja salailua, jota tuskin joviaaleinkaan sielu voi pitää "erehdyksenä".

"Elämä on kuitenkin aika ihanaa kun pysytään terveinä ja muutenkin kannattaa nauttia kaikesta hyvästä"

Silti elämä on aivan liian lyhyt, että sitä kannattaisi viettää sellaisen ihmisen kanssa, joka vahingoittaa sinua ja kylmästi tallaa sinut pohjamutiin. Turhaa sellaiseen on hukata aikaa, kun samaan aikaan elämän voisi viettää jonkun paljon arvokkaammman ihmisen kanssa, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä. Miksi elää yksipuolisessa suhteessa, kun voi saada jotain paljon parempaa.

Lue lisää

niinpä, iso osa pitää pettämistä seksistä, mutta hei elää kuitenkin omansa kanssa! Jos rakastuu ei saa varmasti henkilöä mielestään joten ero.
Pettäminen seksiin ja hairahdus ei tarvitse humalatilaa.
Elämä on lyhyt, totta. Kaikki elää niinkuin haluavat.

Elämä opettaa ja kokemukset, ikä tuo varmuutta ja haluja eri asioihin.
Marvin, kuin suoraan parisuhde oppaasta..

michael-- kirjoitti:

niinpä, iso osa pitää pettämistä seksistä, mutta hei elää kuitenkin omansa kanssa! Jos rakastuu ei saa varmasti henkilöä mielestään joten ero.
Pettäminen seksiin ja hairahdus ei tarvitse humalatilaa.
Elämä on lyhyt, totta. Kaikki elää niinkuin haluavat.

Elämä opettaa ja kokemukset, ikä tuo varmuutta ja haluja eri asioihin.
Marvin, kuin suoraan parisuhde oppaasta..

Lue lisää

Pettäisinkö? En koskaan sano en koskaan. Olen kuitenkin tehnyt jo paljon nuorempana valinnan, että en tule pettämään sitä ihmistä johon olen sitoutunut. Elin itse lapsena perheessä jossa petettiin. Ehkä siinä myös selittäviä tekijöitä. Kasvoin näkemään mitä toisen ihmisen hetken huuman etsiminen tekee tämän ihmisen lähiympäristölle. Juu, ja vanhempani luulivat, että me lapset emme tajunneet lainkaan mitä tapahtui... lapset tajuaa, jo hyvin pienenä. Usko pois.

En siis valintani kautta halua aiheuttaa tuskaa rakastamalleni ihmiselle, lapsilleni, omalle elämälleni syyllisyyden muodossa. Minusta omien "biologisten tarpeideni" täyttäminen ei ole sen hinnan arvoinen jonka siitä joutuisin maksamaan. Joskus kaupasskin haluaisin ostaa jotain kivaa, mutta päätän, että se on liian kallis ja jätän haluastani huolimatta tavaran hyllylle.

Ja nyt kun kipuilen täällä petettyjen puolella, en voi muuta kuin ajatella, että mikä vika minussa täytysikin olla aiheuttaakseni toiselle ihmiselle saman kivun tietäen, miltä se tuntuu.

Jokainen suhde on kuitenkin omanlaisensa. Ei minun rajani ja "totuuteni" ole totta muualla kuin omassa suhteessani. Jos joku toinen sallii ja hyväksyy pettämisen omassa suhteessaan, se ei ole minulta pois. Suhteita ja suhteissa eläviä ihmisiä on yhtä monta kuin meitä ihmisiä. Minä en hyväksy toisen enkä omaa pettämistä. Mutta me kaikki teemme virheitä ja lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen olen valmis antamaan miehelleni anteeksi yhden virheen. Mutta helvetin kipeää se tekee. Matka sinne anteeksiantoon.

valintoja kaikki kirjoitti:

Pettäisinkö? En koskaan sano en koskaan. Olen kuitenkin tehnyt jo paljon nuorempana valinnan, että en tule pettämään sitä ihmistä johon olen sitoutunut. Elin itse lapsena perheessä jossa petettiin. Ehkä siinä myös selittäviä tekijöitä. Kasvoin näkemään mitä toisen ihmisen hetken huuman etsiminen tekee tämän ihmisen lähiympäristölle. Juu, ja vanhempani luulivat, että me lapset emme tajunneet lainkaan mitä tapahtui... lapset tajuaa, jo hyvin pienenä. Usko pois.

En siis valintani kautta halua aiheuttaa tuskaa rakastamalleni ihmiselle, lapsilleni, omalle elämälleni syyllisyyden muodossa. Minusta omien "biologisten tarpeideni" täyttäminen ei ole sen hinnan arvoinen jonka siitä joutuisin maksamaan. Joskus kaupasskin haluaisin ostaa jotain kivaa, mutta päätän, että se on liian kallis ja jätän haluastani huolimatta tavaran hyllylle.

Ja nyt kun kipuilen täällä petettyjen puolella, en voi muuta kuin ajatella, että mikä vika minussa täytysikin olla aiheuttaakseni toiselle ihmiselle saman kivun tietäen, miltä se tuntuu.

Jokainen suhde on kuitenkin omanlaisensa. Ei minun rajani ja "totuuteni" ole totta muualla kuin omassa suhteessani. Jos joku toinen sallii ja hyväksyy pettämisen omassa suhteessaan, se ei ole minulta pois. Suhteita ja suhteissa eläviä ihmisiä on yhtä monta kuin meitä ihmisiä. Minä en hyväksy toisen enkä omaa pettämistä. Mutta me kaikki teemme virheitä ja lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen olen valmis antamaan miehelleni anteeksi yhden virheen. Mutta helvetin kipeää se tekee. Matka sinne anteeksiantoon.

Lue lisää

Vanhemmat ovat tyhmiä, jos luulevat, että lapsi ei tajua mitä perheessä tapahtuu. Mikäli perheessä jomikumpi vanhemmista pettää lapset tajuavat kyllä sen, että jotain on pielessä, vaikka vanhemmat eivät puhukaan asiasta lapselle. Eikä tietenkään kuulukaan puhua, mutta sitä kannataisi pettävän isän, tai äidin miettiä miten pettäminen vaikuttaa omaan lapseen. Tai sitten pettäjä miettii vain, ja ainoastaan itseään.

Eipä liioitella kirjoitti:

Pettäminen satuttaa aina ja pahasti, tuli tieto mitä kautta hyvänsä. Se että pettäjä kertoo itse antaa kuitenkin sellaisen kuvan hänestä, että on tajunnut tehneensä väärin ja katuu tekojaan. Toki on sekin selviö, että kertomalla pettäjä keventää taakkaansa.
Mutta vähemmän kieron kuvan pettäjä luonteestaan antaa kun kertoo huorimisestaan itse. Mietihän siltä kantilta asiaa että elät onnen haavekuvassa kun kaikki muut tietävät vaimosi huoraavan. Miltä se tuntuu kun tieto pettämisestä tulee ulkopuolelta? Kyllä siinä katoavat samalla kellonlyömällä kaikki positiiviset tunteet, vaikka hienoa historiaa takana olisikin. Siinä vaiheessa kun tieto huorimisesta tulee ulkopuoliselta ja tajuat, ettei vaimolla olisi omasta aloitteestaan ollut edes halua olla rehellinen sinua kohtaan olet lyöty mies. Minulle kävi noin "vaimokullan" kanssa. Väittäisin että sinun vitutuksesi ja perseelleenmenosi on "liioiteltua". Vaimosi rehellisyydestä on edes rippeet jäljellä, minkä pohjalle voitte rakentaa uutta suhdetta, minulla on toisin. Mutta eipä hätää, ei kaikki naiset ole petollisia.

Lue lisää

eikö?! mulla on 3/3 pettäjiä olleet kokemukseni mukaan naiset ovat 100% petollisia.. noohh.. ehkä on vaan paska tsäkä käyny :)