Meillä on vajaan vuoden ikäinen pyreneittenmastiffi-narttu, joka tuli perheeseemme muutama kuukausi sitten, ei siis aivan pentuna. Olen yrittänyt kouluttaa perusasioita, mutta ovissa kulkeminen ja paikalla oleminen (ruuan odotuksen yhteydessä) ei suju. Ovista ryntäilee, ruokakuppi alkaa tyhjetä ennekuin olen saanut lasketuksi sen maahan. Miten saan sen odottamaan vuoroaan ovissa kuljettaessa ja samoin lupaa ruokailuun? Ihan konkreettisia käytännön vinkkejä kaipaan.
Miten koulutan
nuori koira
6310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pidä ruokakuppia niin ettei koira ylety siihen. Sitten käsket sen istumaan, ja koira saa ruuan vasta odottaessaan nätisti. Vaatii toki alussa hermoja sinulta, kuten kaiken uuden opettelu. Mutta kun koira huomaa, että ruuan saanti todellakin edellyttää kiltisti odottamista, niin kyllä se siihen todennäköisesti alkaa, ennemmin tai myöhemmin. Meillä tämä ainakin toimi (tosin koiramme oppi siihen jo pentuna).
Istuu kyllä sievästi ja katsoo silmiin, mutta heti kun alan laskemaan kuppia alemmaksi nousee istuma-asennosta ylös ja alkaa tavoittelemaan kuppia. Olen käskenyt takaisin istumaan ja odottamaan, mutta edellämainittu toistuu joka kerta samalla tavalla, eli ei pysy paikallaan kun alan laskemaan kuppia. Sama juttu ovien kanssa, odottaa hetken ja kun ovi alkaa avautumaan, rynnätään eteen ja työnnetään kuonoa oven rakoon. Jotain teen väärin tai sitten koira on tavallista jääräpäisempää sorttia. Vanhemman koiran kanssa ei ollut tätä ongelmaa, totteli ja oppi huomattavasti helpommin, tosin oli pennusta saakka meillä.
Sama juttu oli meillä. Ovista rynnittiin ja ruokaa ei maltettu odottaa. Kerron miten meillä koulutettiin..
Ovista kulkeminen:
Laitoin koiran istumaan. Avasin oven rauhallisesti. Jos koira teki pikkasenkin elettä noustaakseen ylös, niin samantien ovi meni kiinni (en puhunut koiralle mitään). Kun koira istui alas (käskyä en välttämättä sanonut) niin yritin uudelleen oven avaamista. Eli kun koira tottelee istumista, niin palkintona toimii oven avaus. Tottelemattomuudesta ovi menee kiinni.
Ruokakuppi:
Annoin istu-käskyn ja aloin laskemaan ruokakuppia muutaman metrin etäisyydelle koirasta. Jos koira teki siirtymisen eleitä kupin luokse, niin keskeytin kupin laskemisen. Kun koira istuutui niin välittömästi aloin taas laskemaan ruokakuppia. Ja lopuksi sitten käsky syömään. Eli palkintona toimii ruokakupin laskeutuminen ja rankaisuna toimii kupin pysyminen poissa lattialta. Kun koira osasi istua rauhassa niin aloin vaatimaan katsekontaktia. Eli koira luo katseensa minuun niin annan luvan ruokailla.
Ainakin näillä tavoilla oppi jo keski-iän ylittänyt koira käyttäytymään. Harvoin koiralla on sellaisia hätähoppupuuskia, jolloin se ei millään malta totella jo opittua käskyä/tapaa. Tällöin minä pidän pienen tauon (n. 5-15 min.) ja sitten yritän uudelleen. Mutta ikinä en ole antanut periksi, koska koira ei saa luulla, että se saisi tarpeeksi kauan temppuilemalla tahtonsa läpi.
tämän menetelmän toimivuuden. Meillä koira tuli kanssa aikusena ja oli malttamaton tai oikeastaan MALTTAMATON!!! Niin vain sitkeesti mutta varmasti oppi malttamaan mielensä ja tänä päivänä on todella ihannekoira. Ei tarvi enää mopottaa ruuan panttaamisella tai ulospääsyä vetkuttamalla. Saa rauhassa laittaa ruokakupin lattialle ja herra odottaa hetken ja käy aterialle. Samoin odottaa oven aukeamisen kunnolla ja sitten lähtee rauhallisesti liikkeelle ja uskoo jos sanon että odota.
Tärkeintä tässä viestissä oli viimeinen lause: "Mutta ikinä en ole antanut periksi, koska koira ei saa luulla, että se saisi tarpeeksi kauan temppuilemalla tahtonsa läpi." Se pätee kaikessa kouluttamisessa, erityisesti tapakasvatuksessa.
Kiitti vinkeistä. Varmasti johdonmukaisella ja kärsivällisellä koulutuksella tuostakin "otuksesta" saa käytöstavoiltaan kunnon koiran. Aikaa se varmasti vaatii paaaljooonnnn.... Pidin ruokaa antaessani kuppia ylhäällä ja käskin odottaa, heti kun aloin laskemaan kuppia alemmaksi, koira ryntäsi kuppia kohti eikä pysynyt paikoillaan, nostin kuppia ylemmäksi ja käskin odottaa, istuutui taas alas vieläkin lähemmäksi minua kuin ensimmäisellä kerralla, joten jouduin itse menemään kauemmaksi ja tätä jatkui ja jatkui. Periksi en antanut ja kerran lähdin jo pois kupin kanssa, kun ei malttanut enää edes istua. Kummasti rauhoittui muutaman minuutin poissaoloni jälkeen. Mutta edelleenkään ei malttanut odottaa hetkeäkään kun laskin kuppia alemmaksi. Varttitunnin taistelun jälkeen tuli varmaan vahingossa pieni viivytys, ettei käynyt kupin kimppuun, annoin kupin ja luvan ottaa. Tämä oli siis eka kerta, kun tuli noin parin sekunnin paikallaan olo. Saa nähdä miten huomenna sujuu...On se varsinainen luupää.
Jatka vaan samaa linjaa. Ja tuo oli asia jonka unohdin edellisestä viestistäni että kannattaa myös sitten tehdä noita peruutuksia ellei sisäinen palo muuten sammu.
Meillä ei ollut niinkään noita ongelmia ruokakupin kanssa vaan ovista kuljettaessa. Niin monet sadat kerrat peruutin lenkin kun ei malttanut millään pysyä nahoissaan että olisi päästy edes ovista kunnialla ulos ilman että raamit mukana kaulassa...;)
Onnea taisteluun, kyllä se savu siitä vielä laskeutuu...