Ei mun mielestä opettaja voi pakottaa lasta puhumaan kerran tunnissa ainakin, pitää avata suu ja vastata, jos lapsi on ujo ja pelkää että muut nauraa.
Lapsen ujouteen pitääk eksiä ratkaisu, ei ketään saa pakottaa puhumaan, jos ei haluu.
Kyllä se lapsi itse sitten alkaa puhuu kun alkaa tutustuu toisiin, mutta jokainen ymmärtää että jos ympärillä on vieraita ihmisiä, niin se on kamalaa.
Meidän koulussa, opettaja on sanonut että jokaisen lapsen pitää avata kerran tunnissa suu ja vastattava! Täysin kohtuutonta.
Jotkut lapset rohaistuu aiemmin kuin toiset niinkuin oppimiesessakin, eikaikki opi yhtäaikaa.
Koulussa ei saa olla puhumispakkoa.
Enemmän se eristää lapsta kun auttaa rohkaistumaan.
Kyse ei ole mun lapsista, vaan työkaveri kertoi hänen usjosta lapsestaan ekalla.
Lapsen ujouteen pitääk eksiä ratkaisu, ei ketään saa pakottaa puhumaan, jos ei haluu.
Kyllä se lapsi itse sitten alkaa puhuu kun alkaa tutustuu toisiin, mutta jokainen ymmärtää että jos ympärillä on vieraita ihmisiä, niin se on kamalaa.
Meidän koulussa, opettaja on sanonut että jokaisen lapsen pitää avata kerran tunnissa suu ja vastattava! Täysin kohtuutonta.
Jotkut lapset rohaistuu aiemmin kuin toiset niinkuin oppimiesessakin, eikaikki opi yhtäaikaa.
Koulussa ei saa olla puhumispakkoa.
Enemmän se eristää lapsta kun auttaa rohkaistumaan.
Kyse ei ole mun lapsista, vaan työkaveri kertoi hänen usjosta lapsestaan ekalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos ekaluokkalainen ei uskalla joukossa suutaan avata, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Onko lapsi ollut ikinä esikoulussa tai tekemisissä muiden kanssa? Kuulostaa oudolta.
Ilmeisesti provo?
Outoa kylläkin,mutta ei ihan tavatonta.Olen itsekin nimittäin sattunut törmäämään kerran erääseen ekaluokkalaiseen,joka ei juurikaan puhunut (vaikka mentiin jo kevätlukukautta).
Tämä tyttö ei tosiaankaan puhunut tunneilla,eikä edes välitunneilla,vaikka toiset lapset pyytelivät kyllä mukaan leikkeihin ja yrittivät kommunikoida hänen kanssaan.
Opettaja kertoi minulle vain,ettei tämä tyttö ole puhunut juuri mitään koko aikana,vaikka kovasti oli yritetty rohkaista.
Mutta muuten tyttö vaikutti kyllä ihan normaalilta enkä usko,että hän olisi ollut mitenkään älyllisesti jäljessä muista..Kai hän sitten oli vain niin sairaalloisen ujo lapsi :/ En tiedä miten hänen lopulta kävi,sillä tästä on kuitenkin jo muutama vuosi.
Koulussamme on nytoppilaana 3. luokan tyttö, joka ei puhunut eskarissa eikä koulussakaan vielä puhu. Velipoika on neljännellä ja tyttö on lähettänyt veljensä välityksellä kouluun viestin, että hän alkaa puhua kuudennella luokalla. Tyttö ei siis puhu koulussa, on tosin lahjakas eikä ole vetäytyvä. Kotona tyttö puhuu minullekin ja on oiken räpätäti. Kysymys ei siis ole ujoudesta vaan mistä?
Miksi koulussa pitäisi puhua? Liikunnassa ei tarvii, musiikissa voi laulaa, jälki-istunnossa ei saa puhua, englanti on juitenkin mongerrusta, ei matematiikassakaan... Ei koulussa tarvii puhua ja bussiinkin voi mennä vaan vilauttamalla korttia. Hullu opettaja!
Mielestäni opettaja tekee oikein.
Koulua käyvä lapsi on tarpeeksi vanha oppiakseen tavat, ja se että leikkii mykkää ei kuulu tapoihin.
Hyvää se vain tekee lapsellesi kun puhuu, rohkenee vain.
Lapsi kannattaa tutkia ja saattaa olla tutkittukin, mutta diagnoosi torjuttu. Käytös viittaa ns. mutismiin, jolla tarkoitetaan valikoivaa puhumattomuutta. Eikä se parane, sillä että 1) asia lakaistaan maton alle ja 2) opettajasta tehdään syntipukki. Mietipä mikä on lapsen etu!
Tässä yksi linkkivinkki aiheesta.
http://www.perusopetus.fi/neuroottinen.php
Voi vittu teitä diagnoosiääliöitä. Se on heti olevinaan niin sairasta ja vaarallista ja tautista jos ei kälätä tunnilla tai vastaavaa. Tulkaa vain tännekin tekemään retardeja mutismitestejänne, en nimittäin nytkään puhu kellekään mitään. Enkä unissanikaan.
Ja sen kyllä huomaa viestisi sävystäkin, että olet erittäin epäsosiaalinen ;)
Se on siinä ja siinä että et syyllisty laittomuuteen. Tuollaiset oliot ovat yhteiskunnan erityissuojelussa. ;\D
vaikeuksia aikaan. Mutta jos ope niitä haluaa niin sille ei voi mitään. Sittenpä on syytä taas syyyttäää lasta ja lapsen vanhemia, ja lasten kaverieta, mutta ei itseään.
Lapset oppiikaiken ajallaan. Jos lapset puhuu tunnilla, on sekin väärin. Silloin opettajat valittaa että lapset mekastaa ja on ylivilkkaita.
Koskaan lapset ei tee opettajan mielestä oikein.
Jos ei puhu, se on väärin, jos puhuu sekin on väärin. Jos et liiku, se on väärin, jos liikut sekin on väärin. Kertokaas nyt että mitä tunnilla tai ylipäätään koulussa saa tehdä ja mitä ei???
Onko pelkkää pottuilua?
Tämä ei ole terapiapalsta. Opetus perustuu opetussuunnitelmaan ja sitä noudatetaan. Ja kyllä opettajan on myös poikkeukselliset oppilaat ohjattava asiantuntijoille terveydenhoitajan kautta. Se on opettajan velvollisuus. Lasta eikä ketään voi viedä pakkohoitoon, mutta toisaalta hoitoonkaan ei pääse, vaikka vanhemmat haluaisvatkin. Näin se menee. Usein vaan lapsen vanhemmat eivät itse hyväksy lapsensa poikkeamaa tai sairautta. Sinulle kuitenkin on tärkeämpää oman pahanolosi purkaminen, ei asia, josta puhut. Yksinkertaisesti sanottuna sinäkin tarvitset hoitoa.
Kyllä hän alkaa puhua, kun on saanut ensin rauhassa tutustua luokkaan ja uuteen opettajaan. Pakolla ei tosiaan saa aikaiseksi tällaisessa tapauksessa kuin harmia. Pakko voi säikäyttää tytön niin että hän keskittyy vain ajattelemaan, miten hän ei uskalla puhua. Siinä menee oppi sivuun ja tulee paha mieli. Ihan varmasti terve lapsi puhuu, kun on sen aika. Olkaa iloisia, jos teidän lapsenne ei ole ensimmäisenä suuna päänä huutavia. Ujolla voi olla painavaa sanottavaa ja hänestä voi tulla vilkaskin keskustelija,jos ryhmässä muuten on kaikki kunnossa.
Lapsen kertomusta kannattaa kuitenkin kuunnella aina hieman epäillen. Luultavastikin kyseessä on mukava opettaja, joka saa vielä luottavaisena tytön puhumaan täysin mukavin keinoin.
Jos lapsi ei jostakin ihmeen syystä suostu ollenkaan puhumaan, ovat asiat SEKAISIN. Tilanne ei ole missään tapauksessa normaali. Ei asiasta tarvitse ketään ihmeemmin syyllistää. Taustat on syytä tutkia.
vaanujoudesta. Lapsi puhuu ja on ihan normaali, mutta suuressa joukossa ja vieaiden ihmisten kanssa ujo. Se ei ole sairaus vaan normaali lapsen reaktio. Sitä ei vaan opettajat ymmärrä. Pakko puhuttaminen pelästyttää lisää, ja voi olla että tulee vielä koulukammo. Mutta lapsi ei ole minun,joten asia ei periaatteessa kuulu mulle, mutta ajattelin vaan tuoda tuonkin ongelman esille.
Mistä tiedät, että kyse ei ole sairaudesta?
piti mennä täti tomeralle. anteeksi!
Useempi lapsi on ujo. Osa munkin lapsista oli pieninä ujoja, itsekin olin ujo, olen vieläkin suuressa joukossa ujo, en avaa aina suutani, en kehtaa.
En sitli ole sairas, vaan se on mun luonteeni, olla hiljainen. Siltimua ei koskaan koulussa ole pakotettu avaamaan suutani kerran tunnissa. Haukottelin kyllä.
Mutta onpahn niitä outoja sairauksia muitakin. Liian vilkas, liian hidas, liian lihava, liian laiha, liian pitkä, liian lyhyt, liian kankea, liian notkea, änkyttäjä, liian nopea puhuja,... kai se sitten on sairaus tuo ujouskin.
Heikkolahjainenkin oppilas menestyy hyvin, kunhan on vain sosiaalisesti taitava. Nerolla voi olla vaikeuksia, jos ei pysty helposti sosiaalisiin kontakteihin.
Minua sanottiin usein lapsena ujoksi, vaikka en mielestäni ole ujo. En vain välitä olla väkijoukossa saati sen huomion keskipisteenä, jätän mielellään keskustulun ylläpidon ja toisten huomiossa paistattelun sellaisille jotka pitää siitä. Jos sellaista ei porukassa ole, niin sitten voi ottaa "puheenjohtajan" roolin.
Jos joku on oikeasti vaivautunut saamastaa huomiosta, niin se ei varmasti helpotu sillä että opettaja alkaa patistella esiintymään ja puhumaan.
Ihmiset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan jokainen erilaisia. Joku voi olla ujo, eikä siitä pakottamalla parane. Mielestäni ujoudesta ei edes pidä parantua. Ei se ole sairaus! Eri asia, jos kyseessä on mutismi, sosiaalisten tilanteiden pelko, tai puhumattomuuden taustalla on vaikka kielellisiä vaikeuksia tai autimi.
Ihminen, jonka mielestä ujon on puhuttava tai itkettävä ja puhuttava, tekee lapselle suuren karhunpalveluksen. Pakottamalla ei pitkälle pötkitä. Tarvitaan ymmärrystä ja pikku hiljaa etenemistä. Vai luuletteko, että hämähäkkejä pelkäävä pääsee pelostaan eroon sillä, että hänen syliin heitetään iso ja karvainen hämähäkki. Ehei, henkilö luultavasti säikähtää pahanpäiväisesti ja ensi kerralla pelkää kahta kauheammin.
Kyllä tiedän tapauksia, joissa ujous ja sosiaaliset pelot ovat johtaneet lopulta masennukseen, peruskoulun keskeyttämiseen, itsemurha-ajatuksiin, koulupelkoon ja pinnaamiseen. Siihen liittyy usein myös huonoa itsetuntoa, koulukiusaamisista ja nöyryytystä opettajan taholta. Tiedän monta tapausta, jossa peruskoulu on lopulta suoritettu loppuun kotona tai sairaalakoulussa. Yleensä heillä lapsesta asti on ollut ujoutta, joka sitten murrosiän tienoilla on muuttunut pahaksi ahdistukseksi ja sosiaalisten tilanteiden peloksi.
Tiedän opettajia, joilla on ollut juuri tuo asenne, että pakotetaan puhumaan. Sillä ei valitettavasti auteta lasta. Ujo lapsi tarvitsee aikaa ja rohkaisua.
Esimerkiksi tunnen erään nuoren, jolla oli peruskoulussa ylläkuvaamiani vaikeuksia. Vasta ammattikoulussa hän pääsi eroon ahdistuksestaan ja masennuksestaan. Opettaja siellä sattui olemaan myös erityisopettaja ja hän osasi järjestää nuorelle turvallisen ilmapiirin ja käsitellä puhumattomuutta. Nuorelle tehtiin HOJKS vaikeuksiensa takia ja hän sai tukea myös terveydenhoitajalta, kuraattorilta ja erityisopettajalta. Yhtäkkiä kun hän sai luvan olla sellainen kun on, hänessä alkoi tapahtua muutosta. Ahdistuneisuus loppui. Ei temperamentiltaan hiljaisesta tehdä puheliasta, mutta eikö se jo riitä, että ujo oppii hyväksymään itsensä aikuisten tuen avulla ja pärjää ujona?!
Monesti ujoja pelottaa enemmän puheliaiden ja supersosiaalisten keskellä. Mielestäni ujous ja hiljaisempi luonteenlaatu ei saisikaan olla esteenä opettajaksi pyrittäessä. Tuntuu, että mitä suulaampi ja kovaäänisempi on sitä paremmat mahdollisuudet on päästä sisään. Mutta koulu tarvitsee myös hiljaisempia opettajia. Ujot ovat yleensä herkempiä ja osaavat kuunnella ja vaistota. Ujot oppilaat tarvitsevat rauhallista lähestymistä eikä tuollaista pelottavaa "jokaisen on pakko puhua!!!" -tyranneja.
Tiedän tämän kokemuksesta, koska olen itse aina ollut ujo ja hiljainen. Jossain vaiheessa nuorena siitä koitui pahoja ongelmia masennuksineen, mutta nykyään hyväksyn itseni paremmin. Ja työssäni on ollut upeaa huomata, miten on voinut olla avuksi ujoille lapsille. Omat huonot kokemukset olen oppinut kääntämään vahvuudeksi.
En nyt niin pitkälle menisi että sanoisin opettajien olevan lapsi-vihaajia
Katso jos tuttavapiiristä loytyy joku lapsi joka on todella vilkas
Keskenään vilkas 'pakottaa' lapsen ulos kuorista ja ujo rohkenee
Ujouteen ja sosiaaliseen pelkoon on mahdollista saada apua. Se että teeskentelee että kaikki on hyvin ei aina ole paras tapa.
Minusta se on ihan hyvä, että tällaiseen asiaan kiinnitetään huomiota. Ei tarkoitus ole tehdä varmaankaan lapsesta mitään puheautomaattia, mutta kyllä ihmisen pitää oppia kommunikoimaan toisten kanssa, muuten elämästä tulee aika vaikeaa. Mitä myöhemmäksi se jää, sitä vaikeampi on enää päästä muiden mukaan, ja saattaa helpommin joutua kiusatuksi.
Minusta tuon asian opettaminen lähtee hyvin pitkälle opettajan taidoista. Jos luokassa on sellainen ilmapiiri, että nauraa hihitellään väärille vastauksille yms. opettajan on tehtävä sellaisesta käytöksestä tylysti loppu. Silloin ujoimmatkin voivat olla turvallisin mielin, eikä tarvi pelätä muiden pilkkaa. Mutta opettajan on todella oltava tarkkana näissä luokan ilmapiiriasioissa, koska kiusaaminen saattaa olla niin hyvin ja ovelasti piilossa, että sitä ei helpolla huomaa.
Aika vaikea kuvitella koulunkäyntiä ilman puhumista.