Pienikokoisuus hoitotyössä?

Ai, kiitos, kiva kuulla !
Niin, tekniikkalajihan se on, mutta saattaa isokokoisemmilla on helpompaa. Tarviihan sitä voimaa siinä kuitenkin.. Hullua olis yksin alkaa siirtelemään

Olen itse 160 cm pitkä (tai lyhyt) hoikahko, mutta en nyt suorastaan hentoinen. Joku on joskus nähdessään minun siirtävän potilasta sanonut että "hiiri nostaa norsua". Kyse on tosiaankin tekniikasta eikä koosta tai pelkistä voimista. 30 vuotta olen tehnyt hoitotyötä, yhtään päivää en ole ollut sairaslomalla selkäkipujen tai vastaavien takia. Pitkillä ihmisillä on enemmänkin vaara loukata selkänsä hoitotyössä. Pitää muistaa ettei revi eikä riuhdo, eikä tee mitään äkkinäisiä harkitsemattomia liikkeitä. Se on potilaallekin miellyttävämpää. Kun opettelee alusta lähtien hyvät ergonomiset tavat työskennellä ja käyttää apuvälineitä aina kun mahdollista niin hyvin menee. Esim. potilasnosturilla pystyy yksin nostamaan potilaan lattialta sänkyyn, olen tehnyt sen usein koska valvon yksin.

Niinpä, sitä mitä oon kuullut niin vaikuttaa tosi fyysiseltä työltä. Vieläkö potilaita siirretään ambulanssiin kerrostaloista kantotuoleilla?

lhopiskelija kirjoitti:

Niinpä, sitä mitä oon kuullut niin vaikuttaa tosi fyysiseltä työltä. Vieläkö potilaita siirretään ambulanssiin kerrostaloista kantotuoleilla?

Kyllä tällä alalla todellakin pinikin ihminen pärjää, se on tekniikasta eikä pituudesta kiinni. :) itse olen tehnyt nyt reilun vuoden lähihoitajan työtä tk:n vuodeosastolla ja olen vakiyökkö. Alkuun piti opetella tosi hyvin nostotekniikat sillä joka toinen viikko tällä osastolla valvotaan yksin ja joka toinen viikko työkaverin kanssa. Alkuun meni itsellä aikaa että oppi ne oikeat tekniikat, mutta nykyään pärjään oikein hyvin vaikka oonkin pieni siis pituudeltani. :)

Ja se ergonomia on myös sitä, että laittaa potilaas tekemään itse sen minkä pystyvät eli auttamaan parhaansa mukaan siirroissa. Ja aina kun muistaa vaan nää tietyt asiat, eli sänky sopivalla korkeudella, nostoasento oikea, hyvä työn suunnittelu jo etukäteen ni hyvin menee. :) itse jouduin alussa kääntämään potilaita turhan monta kertaa ihan turhaan kunnes aloin oppia miten välttää turhat kääntelyt. Ja niinhän se on tällä alalla et työ tekijänsä kouluttaa, kukaan ei ole vielä valmis vaikka koulun onkin suorittanut..sillä koulu ja itse käytännön työ on kaks ihan eri asiaa. :)

Tsemppiä vaan sulle kovasti! :)

mie vaan.. kirjoitti:

Kyllä tällä alalla todellakin pinikin ihminen pärjää, se on tekniikasta eikä pituudesta kiinni. :) itse olen tehnyt nyt reilun vuoden lähihoitajan työtä tk:n vuodeosastolla ja olen vakiyökkö. Alkuun piti opetella tosi hyvin nostotekniikat sillä joka toinen viikko tällä osastolla valvotaan yksin ja joka toinen viikko työkaverin kanssa. Alkuun meni itsellä aikaa että oppi ne oikeat tekniikat, mutta nykyään pärjään oikein hyvin vaikka oonkin pieni siis pituudeltani. :)

Ja se ergonomia on myös sitä, että laittaa potilaas tekemään itse sen minkä pystyvät eli auttamaan parhaansa mukaan siirroissa. Ja aina kun muistaa vaan nää tietyt asiat, eli sänky sopivalla korkeudella, nostoasento oikea, hyvä työn suunnittelu jo etukäteen ni hyvin menee. :) itse jouduin alussa kääntämään potilaita turhan monta kertaa ihan turhaan kunnes aloin oppia miten välttää turhat kääntelyt. Ja niinhän se on tällä alalla et työ tekijänsä kouluttaa, kukaan ei ole vielä valmis vaikka koulun onkin suorittanut..sillä koulu ja itse käytännön työ on kaks ihan eri asiaa. :)

Tsemppiä vaan sulle kovasti! :)

Niin, se on totta.. Työssähän sitä vasta kunnolla oppii ja työharjottelut on vaan sitten aika lyhyitä jaksoja.
Kiitos kovasti vastauksesta ja kiva kuulla että pienikin todellakin pärjää tällä alalla ! : )

Itse olen 160 cm nainen ja painan 60kg. Työskennellyt vuosia sairaankuljetuksessa ensin perustasolla ja nykyään hoitotasolla. Koskaan ei ole kokoni tai voimani takia tarvittu lisäapua mistään. Jos sitä on tarvittu, niin tilanne on ollut sellainen ettei kaksi isokokoista miestäkään olisi kahdestaan pärjännyt (Esimerkkinä 180 kg tajuttoman miehen kanto kuudennesta kerroksesta alas) Välttämättömät reponoinnit pyrin suorittamaan aina niin, että potilas on sedatoitu, joten se on helpompaa kun ihminen ei jännitä.

Okei, itse olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Varmaan paremmassa kuin naiset keskimäärin. Osan aikaa olen palopuolella ja savusukelluksen vuoksi kuntotestit on läpäistävä vuosittain. Reilu kymmenen vuotta se on onnistunut helposti.

Eli kerrohan, mihin minun kokoinen nainen ei pysty. Kun siis kerroit muidenkin kuin potilaiden siirron vaativan fyysistä voimaa eli mikähän asia minulta jää mahdollisesti tekemättä.