HEI,
olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia muiden ensimmäistä lastaan odottavien kanssa. Mä oon 30-vuotias. Lasta on yritetty pitkään, että tämä raskaus on todella odotettu ja toivottu! Mulla on nyt rv 9 1. Tavallista väsyneempi olen ollut, ajoittaista pahoinvointia. Rinnat aristaa, vatsa on vihlova ja pissalla saa nyt jo ravata tiuhempaan. Mutta kaiken kaikkiaan alkuraskauden vaivani ovat melko lieviä ja siedettäviä. Mitäs teille muille tuleville äideille :) kuuluu?
olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia muiden ensimmäistä lastaan odottavien kanssa. Mä oon 30-vuotias. Lasta on yritetty pitkään, että tämä raskaus on todella odotettu ja toivottu! Mulla on nyt rv 9 1. Tavallista väsyneempi olen ollut, ajoittaista pahoinvointia. Rinnat aristaa, vatsa on vihlova ja pissalla saa nyt jo ravata tiuhempaan. Mutta kaiken kaikkiaan alkuraskauden vaivani ovat melko lieviä ja siedettäviä. Mitäs teille muille tuleville äideille :) kuuluu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis la tietekin 14.4.10 :)
Moi!
Olen 21-vuotias, lasta yritettiin melkein 10kk, eli toivottu kaveri on :) Olen raskausviikolla 21 0 ja laskettuaika 21.1.2010. Ensimmäisiä raskausoireita olivat rintojen arkuus, menkkamaiset kivut, pahaolo sekä 3viikoa kestävä omituinen tiputteluvuoto. Tosiaan siinä vaiheessa kun alkoi olla koko päivän kestävää pahoinvointia ajattelin että hemmetti, nyt ollaan joko raskaana tai sitten mulla on joku syöpä :D No vauvahan se ^^ Kokopäiväinen pahaolo kesti pariviikoa ja sen jälkeen se jatkui aamupahoinvointina aina viikolle 16 asti (jokainen aamu alkoi siis oksentamalla). Jääkaappi oli tuolloin pahin vihollinen, koska aina kun sen avasi, tuli sen sisältä tunkevasta hajusta pahaolo :D Kävin siis jääkaapilla aina hengitystä pidätellen.. Viikolla 12 ostin ensimmäiset äippähousut, vaikka käytän edelleen myös vanhoja pökiäkin :) Vatsa on jo kasvanut hieman (omasta mielestäni olen jo valtava valas vaikka kaikki ystäväni hokevat "Siis mun maha on paljon isompi kun sun, vaikka sä oot raskaana" tai " no ei susta kyllä huomaa"). Pissalla saan rampata jatkuvasti ja rinnat ovat kasvaneet A:sta C:hen (no se ei ainakaan miestä haittaa :D) Rakenneultrassa saatiin selville että tyttö tulee ^^ Meidän itsepäinen prinsessa potki koko ultran ajan ultra-laitetta ja kun sitten piti kääntyä, että oltais saatu pikkuaivot kuvaan, nii ei todellakaan sillon halunnut liikkua :D Tyttö potkii ja möyryää mahassa muutenkin kiitettävästi, että vissiin on vilkas kaveri tulossa :) Näin meillä tähän mennessä, olis tosiaan mukavaa kuulla muidenkin ensimmäistä odottavien kokemuksia :)
Moi,
ensimäistä odotetaan ja totta, oishan se kivaa vaihdella kuulumisia, kun meille ekaa odottaville tää kaikki on niin uutta. Meilläkin pillereitten lopettamisen jälkeen oli vuosi yritystä ja nyt menossa rv 14 4.
Rinnat täälläkin alussa tosi arat, väsytti, pientä pahoinvointia ja jatkuva pissahätä. Nyt nuo alun oireet kuitenkin jo helpottaneet, pissaalla ravaamista lukuunottamatta.
Masu pömpöttää jo somasti ja vaatteet alkaa ahistaa, äippävaatteita en ole vielä ostellut, nyt kuitenkin jotkut äippähousut tarvis pikapuolin saada. Kuppikoko myös kasvanut A:sta B:hen ja sama juttu, eipä tunnu haittaavan meiänkään miestä.
Töissä olen käynyt normaalisti ja tietävät siellä, että odotan. Neuvolassa on jo rampattu parikin kertaa ja Np-ultrassa... - Mitähän vielä - ai niin, ikää 27 v.
Hei!
Ensimmäistä täälläkin odotetaan innolla. Olen 30 v. ja vauva saatiin alulle 3-vuoden lapsettomuushoitojen avulla. Alkuraskaudesta minulla ei ollut mitään muita oireita kuin se että pissalla sai rampata jatkuvasti. Ehkä pientä kuvotusta, mutta ei missään nimessä pahoinvointia. Siksipä olikin aina niin epävarma olo.
Nyt mennään 21 3 viikolla ja puolivälissä! Ihanaa... Masu on kasvanut jo paljon ja äitiysvaatteet ovat tarpeen. Mitään mielitekoja ei ole, jota suuresti ihmettelen. Lähinnä hyvä kotiruoka ja vesi maistuvat.
Pikku hiljaa olemme ruvenneet hankkimaan vauvalle vaatteita ja muita tarvikkeita, mutta maltilla. Vauva potkii kovasti ja harjoitus supistelujakin tulee ajoittain. Ihana tuntea masussa oleilija konkreettisesti. Kuuntelen myös vauvan sydänääniä ja liikkeita melkein päivittäin kotidopplerilla:)
no hei
Mä kärsin lapsettomuudesta exäni kanssa neljä vuotta ja myös poikakaveri on tahollaan kokenut lapsettomuutta(vaikka yksi lapsi hänellä onkin). Eli melkein heti kun tavattiin vauva sai alkunsa. Aika epätodellinen olo vieläkin varsinkin kun silloin epäilin että vika olisi mussa.. Kaikki oireet ovat olleet.. rankkaa pahoinvointia oisko 16 viikolle asti.. Närästystä.. Kuukausi tai pari sitten tajusin että kuukautisia ei oo tullut aikoihin joten silloin vasta uskalsin todeta että kyllä sitä ihan totta nyt on raskaana kun sehän on se varmin merkki.. Nyt oon valtava pallo mutta en tiedä uskaltaako sitä vielä täysillä iloita.. Mitä tahansa voi vielä tapahtua mutta oon luojalle niin kiitollinen että saan edes kokea kaikki pahoinvoinnit ja muut raskauden merkit.
Vauvalle on periaatteessa jo kaikki valmista... isi ja äitikin saatu hankittua saman katon alle, sekä isoveli. Vauvan isä kyllä hankkinut melkein kaiken että välillä tuntuu että onko tämä mun lapsi ollenkaan :D Muutaman koltun hankin että tajuan tämän jutun paremmin..Isoveli on lupautunut auttamaan lastenhoidossa. Söpöä kun semmonen kolmevuotias selittää mitä vauvat tekee ja kuinka niitä pitää hoitaa.
Moi!
Täällä yks 22vuotias tuleva äippä, rv nyt reilut 25, la meijän murulla olis jouluun puolivälin tienoilla :)
Me ei niinkään yritetty lasta, oltiin sillä mielin että tulee jos tulee ja sieltähän se sitten tuli! Muistan niin vieläki ku oltiin miehen ja koirien kanssa lenkillä ja sanoin että mennäänpä apteekin kautta kotia, mies oli vähä hölmistyneenä, mutta mulla vaan oli semmonen olo että nyt ollaan raskaana. Samantien ku kotia päästiin niin testin tein ja jännittyneenä odottelin sen muutaman minuutin ja menin kattomaan, kaks viivahan siellä oli ja kerkesin huutaa vaan miehen paikalle ja aloin itkemään, mies ei sanonut mitään, halas vaan ja minähän siinä itkin muutaman minuutin kunnes rupes vaan naurattaan... Melkonen shokki se kyllä oli, vaikka asian tiesi että vauva voi tulla :D
Noh, siitäpä ne tulevaisuuden suunnitelmat sitten alko... ja pahoinvointi.. Voi luoja sitä oloa sillon.. Kahden kuukauden ajan jatkuvasti oksetti, aamu alko oksennuksella ja jatku iltaan asti ja yöhön... Ja kun pahoinvointi loppu ja pysty syömään normaalisti niin alkoki sitten närästys ja sitä on jatkunu tänne asti :D Mutta mitäpä ei pienen eteen tekis ja kärsis.