Riitelin mieheni kanssa (taas kerran) viikonloppuna. Olimme lievässä humalassa kumpainenkin ja tilanne oli riistäytyä käsistä. Kuten tavallisesti minä käytin kaiken energiani miehen parjaamiseen ja sen kertomiseen kuinka paljon parempaa elämä olisi ilman häntä, jne, blaa blaa. Käsiksi ei käynyt kumpikaan, mutta minulla alkavat itseni vahingoitushalut nousemaan aina kun riitelemme. Monesti olen istunut keittiössä itkemässä leipäveitsi kädessäni ja niin myös viimeksi, kylläkin makasin sängyllä veitsen kanssa vaikka en sillä mitään sitten tehnytkään. Tiedän olevani lapsellinen, haluan ilmeisesti jollain tavalla näyttää miehelle kuinka suuri ahdistus minulla on. Tuntuu etten osaa tehdä hänelle selväksi että minun elämäni alkaa olla aamusta iltaan pelkkää pelkoa ja ahdistusta. Ja ennen kuin kukaan ajattelee minua paskamaiseksi ämmäksi joka vain haukkuu miestään, niin kyllä, kyllä häntä varmasti ahdistaa yhtä paljon tämä riitely. Ja häpeän aina käyttäytymistä jälkeenpäin. Miehelle olen kertonut että kun kiihtyessäni lauon suustani mitä sattuu, lähtisi hän vaikka toisaalle kuuntelemasta... Raivon tullessa kun on vaikea säästää kieltä. Asian ydin on se että yhtäkkiä olen huomannut tämän riidan jälkeen että olen alkanut lähes vierastaa omaa miestäni. En voi olla pitkään hänen katseensa alla tai minua alkaa hermostuttaa. Tuntuu kuin olisin omassa kuplassani ja hän joku aivan vieras minulle. Yhtäkkiä jysähdyksen omaisesti hän loittoni minusta valovuosien päähän. Minulla on ollut pitkään sosiaalisten tilanteiden pelkoa, pelkään busseissa (en panikoitumiseen asti mutta olen hyvin ahdistunut) pelkään seistä paikallani ihmisten joukossa, kuten kassajonoissa, en ole vuosiin pystynyt syömään samassa pöydässä muiden kuin perheeni ja mieheni kanssa. Nyt tuntuu että nämä oireet ovat "levinneet" jo kaikkia ihmisiä koskeviksi... Riitapäivänä istuimme miehen kanssa pöydässä ja yhtäkkiä tunsin etten vain voi syödä hänen nähtensä. Minuun iski raju pahanolon tunne ja minun oli pakko poistua selittäen että minulle tuli yhtäkkiä niin huono olo etten voi syödä... Olen pitkään kärsinyt näistä riidoista ja elämämme epätäydellisyyksistä (myös niistä jotka eivät meistä tai meidän suhteestamme riipu suoranaisesti) että en voi ajatella päivisin muuta kuin että olen pilannut kaiken, olen paha, mieheni kärsii ja on kanssani vain siksi että luulee minun vielä joskus muuttuvan sellaiseksi kuin alussa. Miten saan tämän kamalan kasvavan ahdistuksen loppumaan?
Pelkään häntä
Zzs-
3280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
-Ryhdy pitämään varasi, etteivät riidat pääse alkamaan. Kun siltä vaikuttaa, väisty tilanteesta, vaikka kuinka tekisi mieli ryhtyä "parjaamaan." Syrjemmällä kiukku pian helpottaa. Ja vähitellen kodin ilmapiiri rauhoittuu yleensäkin. Ehkä se vaikuttaa ahdistukseenkin.
-Jos teillä on kotona lapsia, niin älkää missään tapauksessa riidelkö lasten aikana.
-Olkaa varovaisia varsinkin juotuanne - mikäli ette pysty olemaan juomatta ainakin toistaiseksi.
-Puhukaa yhteisistä asioistanne - mutta älkää päästäkö kiistelyä alkamaankaan, se pilaisi sen keskustelun todennäköisesti auttamattomasti.
Eli vietätte normaalia suomalaista elämää. Viina veitset vitutus viikonloppu. Siinäpä se 4 veen suomalainen suora. Yhtälön tuloksia sitten usein tulee korjaamaan 2 tai usempi p:tä eli poliisia.
Ahdistukseen kannattaa hankkia lääkkeitä tai terapiaa, ehkä kumpaakin. Viina on tyypillisin pakotie ja huonoin.
Miksi teet miehestäsi vihollisen haukkumalla tätä? Hänenhän pitäisi olla se tuki ja turva.
pyrkimään yksilöterapiaan. Ulospääsykeinoja kyllä on, ei ole tarpeen ruveta itsetuhoiseksi tms. Lisäksi voisit sanoa miehelle, että kai sinuakin ahdistaa, miten huonoksi meidän tilanne on mennyt ja että emme ehkä pysty kaksistaan ratkaisemaan niitä. Ja kysyä häneltä, miten kauan (muutaman kuukauden?) katsomme tilanteen jatkumista tällaisena ennen kuin ryhdymme hakemaan apua. Eikös sitä suositella sopimaan oikein tietty hetki viikosta, jolloin keskustellaan asioista niin, että toinen ei keskeytä ja kummatkin kuuntelevat? Kirjoittaahan voi myös, ja toinen lukee sillä aikaa kun toinen on poissa. Parisuhdeterapeutit tietävät paremmin.