Tulkaa kaikki rupattelemaan.
Otettais vaikka ensin tähän kirja esittely, jonka pohjalta vois jutella.
Kajava piirsi linnun laulun
Yhteiskunnan ja luonnon runoilija
Vapaarytmisen runon puolustaja
Viljo Kajavan kauneimmat runot, Otava 2009
Viljo Kajava tunnetaan vapaarytmisen runon puolestapuhujana ja pioneerina, joka oli aluksi kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista
ja vasemmistolaisuudesta. Myöhemmin Kajavasta tuli luonnonlyyrikko, joka yhdisti luonnonnäkyihin symboliikkaa
ihmiselämästä ja metafyysisistä ajatuksenkuluista.
Myöhemmin, joskus 60 – luvulla Kajava palasi yhteiskunnallisiin aihepiireihin, mutta ei jättänyt pois luontorunoutta, joka oli saavuttanut pysyvän jalansijan runoilijaan.
Myös parisuhde ja läheisyys näyttelee merkittävää osaa runoilijan tuotannossa:
Huone kuuntelee. Kuuntelemme
toistemme sydämenlyöntejä
hengitämme hiljaa toisillemme.
Kun katseemme kohtaavat
huoneen ilmassa tuntuu kevät
vaikka ulkona sataa lunta.
Ihastuin aikanaan Kajavan runoista hänen luontolyriikkansa ansiosta. Kajava piirtää tarkalla kynällä ihmiselämää, soveltaen sen puihin, kasveihin, lintuihin, sääilmiöihin. Kun hän sieppaa ilmasta siemenkodan, hän tallentaa samalla sekunnin ohikiitävästä ajasta, maan kudoksen kosketuksen, elämän hengähdyksen.
Kajava kirjoitti viimeisen kokoelmansa ” Vielä piirrän viivan”
87 - vuotiaana. Muistan tuon kokoelman hauraan ja luonnonläheisen sävyn, jossa oli jotain jäljittelemätöntä ja ainutkertaista.
Otettais vaikka ensin tähän kirja esittely, jonka pohjalta vois jutella.
Kajava piirsi linnun laulun
Yhteiskunnan ja luonnon runoilija
Vapaarytmisen runon puolustaja
Viljo Kajavan kauneimmat runot, Otava 2009
Viljo Kajava tunnetaan vapaarytmisen runon puolestapuhujana ja pioneerina, joka oli aluksi kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista
ja vasemmistolaisuudesta. Myöhemmin Kajavasta tuli luonnonlyyrikko, joka yhdisti luonnonnäkyihin symboliikkaa
ihmiselämästä ja metafyysisistä ajatuksenkuluista.
Myöhemmin, joskus 60 – luvulla Kajava palasi yhteiskunnallisiin aihepiireihin, mutta ei jättänyt pois luontorunoutta, joka oli saavuttanut pysyvän jalansijan runoilijaan.
Myös parisuhde ja läheisyys näyttelee merkittävää osaa runoilijan tuotannossa:
Huone kuuntelee. Kuuntelemme
toistemme sydämenlyöntejä
hengitämme hiljaa toisillemme.
Kun katseemme kohtaavat
huoneen ilmassa tuntuu kevät
vaikka ulkona sataa lunta.
Ihastuin aikanaan Kajavan runoista hänen luontolyriikkansa ansiosta. Kajava piirtää tarkalla kynällä ihmiselämää, soveltaen sen puihin, kasveihin, lintuihin, sääilmiöihin. Kun hän sieppaa ilmasta siemenkodan, hän tallentaa samalla sekunnin ohikiitävästä ajasta, maan kudoksen kosketuksen, elämän hengähdyksen.
Kajava kirjoitti viimeisen kokoelmansa ” Vielä piirrän viivan”
87 - vuotiaana. Muistan tuon kokoelman hauraan ja luonnonläheisen sävyn, jossa oli jotain jäljittelemätöntä ja ainutkertaista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo se ihmiselämän ihanimpia asioita, kyky haltioitua, ja saada voimaa ja antaa sitä. Luonto on meille monille rakas. Sen ehdoilla elämme, koemme ja pienet lintuset meille laulavat ja viestivät, jostakin meistä suuremmasta. Kiitos.
Lisää Viljoa
Me emme tiedä mitä linnunsydän tuntee,
kun siipi ei enää kanna
ja alla on meren hauta.
Yhtä vähän me tiedämme
pienestä suloisesta sisarestamme,
yhtä vähän kultasydämisestä veljestämme,
kun he putoavat.
Ihmiselämä ja linnun lento
ovat yhtä huimia, yhtä katkeavia
ja muistomerkin arvoisia.
jälleenviejä, muistan nyt vanhan Augusti Tuhkan kuvataiteilijan, joka Museokadulla H:gissä tuli vastaan kadulla.
Nosti ainoastaan kätensä ja sanoi: Älkää antako liekin sammua.Eihän se ole sammunut, niin runon sävellysten ja maalaustaiteen avulle se jatkuu.
Augustin muistan, kun saatoin rakastettuni hänen työhuoneelleen, missä oli oppilaana.
Liekin tavoin muistokin lämmittää.
viisikymmentäluvulla? Mukavaa saada tänne uusikin kahvipirtti. Toivotaan hyvää jatkoa kahvikupin ääressä.
Kiitos muisteluksista!
Minä aina kirjoittelen kirjaesittelyjä.
Niinpä pistän tähän yhden taas.
Vahvista lapsen itsetuntoa
Elämässä on vaihtoehtoja
Arvosta lapsen mielipiteitä
Opas luovuuteen kasvattamisesta
Jim Solatie: Luova lapsi, oivaltaa, oppii ja pärjää, Tammi 2009
Jim Solatie on luovuuskoulutuksen guru, joka painottaa sitä,
että lapsen itsetuntoa on vahvistettava, vääristä ratkaisuista
ei saa rangaista tai moittia, lapsen on saatava kyseenalaistaa
asioita, menestyminen ei ole tärkeintä vaan oppiminen,
vanhemmat viettävät paljon aikaa lapsen kanssa, jne…
Kun solatien ohjeistusta lukee, tulee mieleen sodanjälkeisen maalaiskodin kasvatus. Sehän meni suunnilleen siihen malliin
kuin entisen isän matematiikan opetus. Lapsi kysyi: - Isä, miksi
minun pitää laittaa muistinumero. Isä vastaa: - No poika, juuri
sen takia, että jos et laita sitä, käyt hakemassa koivun oksan.
Ikävä kyllä Solatien opit tuntuvat joskus menevän ristiin
ns. ”vanhan hyvän” kasvatuksen kanssa. Ennen vanhaan opetettiin lapsille, että vanhempien sana on laki ja opettajaa on kunnioitettava. Inttäminen ja kyseleminen ei tullut kysymykseen.
Jos lapsi teki pahojaan, hänelle annettiin tukkapöllyä, eikä tuumittu, että meidän poikahan oli vain luova, kun kokeili, että
osaako kana uida. Mitäs tuosta yhdestä hukkuneesta kanasta.
No summa summarum. Solatie voi olla oikeassa luovuuden kriteereissään, mutta vanhan ajan kasvatukselle on annettava
myös arvoa. Monesta niin sanotun autoritäärisen kasvatuksen
saaneesta suuren ikäluokan lapsesta on kehittynyt kirjailijoita,
taiteilijoita, arkkitehteja, valtiomiehiä, jne… Toisaalta entisajan
koulussa pysyi kuri. Nykyisin lapset ovat joskus vähän liiankin
luovia ja energisiä, olkoonkin, että se pitää hyväksyä luovuutena.
ihan oman nimen, vaikka Culduuri cafee, sillai heittomerkillä, mutten osaa laittaa.
OLi hyvää tekevää kuunnella ja jatkoakin olisi kiva jos jaksat:)
Kiitos Cultur-cafén asiakkaille.
Pistän tähän keskustelun aihetta, kun kirjoittelen noita juttuja kirjoista ja filmeistä.
Isokallion uusin
Vihreää sähköä halvalla
Satiirikko puuttuu politiikkaan
Kalle Isokallio: Putkimies Pietarista, Tammi 2009
Kalle Isokallio on saavuttanut valtakunnan kärkisatiirikon aseman, varsinkin, kun Paasilinnan ja kumppaneiden kynnet alkavat lipsua
ja he siirtyvät elämänkerta- ja kokoomateoslinjoille. Nyt on Isokallio ottanut kirjansa johdannoksi valtakunnan kannalta tärkeän neuvottelun, jossa Paasikivi, Kekkonen vänkärinään saa
aikaan Porkkalan vuokrasopimuksen ja sinetöi samalla YYA- sopimuksen jatkon pariksikymmeneksi vuodeksi. Jotain sanoi
Kekkonen pitävänsä neuvotteluista omana tietonaan. Kalvakas
mies tuumi pitävänsä salaisuuden hautaan asti.
Kirjan rakentelu lähtee liikkeelleViljo Koistisen, koneistajan
koulutuksen saaneen teollisuusneuvoksen menestystarinasta.
Mies kun korjailee naapurien autoja ja hankkii sitten vaurastuttuaan sorvin ja useita sorveja, sekä sata palkollista
käsittävän firman.
Kirjan juonenkulut ovat tyypillistä Isokalliota. Hän kun haluaa
puuttua aina valtakunnan isokenkäisten aivoituksiin ja päivän
polttaviin asioihin. Niinpä nytkin tulee tärkeäksi energia-asia.
Miksi ei voisi halvalla saatua energiaa myös myydä halvalla?
Miten olisi vesi-tuulivoimalan mahdollisuus Suomen kaltaisessa
maassa. Voiko poliitikoista vapaata sähköä valmistaa Suomessa?
Isokallion henkilöskaalaan kuuluvat myös venäläinen oligarkki
Vasili Vissarov, yli-insinööri Minna Pyy ja asianajaja Pekka Kappa. Kekkosen salaisuuskin taitaa selvitä tapahtumien tuoksinassa, joten kirja taitaa olla ihan lööppiainesta. Isokallio
toisaalta tietää mistä puhuu.
järkevää tekstiä ,mutta kun ,ei osata kirjoittaa selvästi . niin että sen "hullumpikin huomaa".
Luin kohdan moneen kertaan "Voiko poliitikoista vapaata sähköä valmistaa Suomessa"
No selvishän se, ettei politiikoista sitä sähköä valmisteta .
Ihan hyvä linkki tämä on ,minä vaan olen se mikä olen:=)
Etkö sinä ihmisraasu keksi edes vähän omintakeisempaa otsikkoa viestiketjullesi?
Hengen köyhyyttä, sanon minä ja kertoo aloittajasta enemmän kuin tuhat kuvaa.
Otapa esiinTyöväenopiston uusi kurssiohjelma ja yritä etsiä sieltä jotain luovaa kurssia, saattaa olla, että yllätyt huomatessasi, että on muitakin otsikkomahdollisuuksia kuin jo kerran keksitty Kahvipirtti.
Tietysti, jos ei luovuus riitä, voi yrittää opetella neulomaan vaikkapa sukan kantapäätä.
Ja jos sekin osoittautuu ylivoimaiseksi, patalappu on varma valinta. Sellainen alunperin neliskulmainen, josta ei lopputulosta katsoessaan tiedä, onko se pyöreä, soikea vai jotain siltä välin.
Lahjasi viittaavat kyseiseen...mikä liekään lopputulos. Saa arvata.