Siitä että vakava suhde loppuu. Mulle on esitetty mitä ihmeellisempiä aikoja että kauanko vie toipua suhteesta, että on valmis taas uudelleen luomaan suhteen ilman, että vanha suhde rasittaa sitä uutta.
Onko siitä oikeesti jotain faktaa jossain ? Tai oisko mielipiteitä asian suhteen ?
Onko siitä oikeesti jotain faktaa jossain ? Tai oisko mielipiteitä asian suhteen ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään konkreettista aikaa eikä faktaa. Kokemuksemme säilyvät muistissamme. Kun on kysymys ihmissuhteista, niin varsinkin niihin liittyvät tunteet säilyvät. Mitä enemmän suhteella on ollut itselleen merkitystä, sitä varmimmin sen suhteen jättämät tunteet elämässään mukanaan kuljettaa. Kysyjälle vastaus onkin siinä, miten oman menneisyyden kanssa oppii elämään.
Jos on rakastanut, ero toisesta haavoittaa. Voi viedä jopa monta vuotta, että eheytyy ja voi elää eteenpäin. Tällä tarkoitan sitä, että haluaa antaa itselleen mahdollisuuden uuteen sen sijaan, että elää menneessä suhteessa mentaalisesti.
Rakkaus toiseen ihmiseen on niin suuri asia, että sen konkreettinen unohtaminen tuskin on mahdollista. Joka toisin väittää ei ole rakastanut. Voiko sitten vanha suhde rasittaa uutta? Juuri tähän tarvitaan aikaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Aika auttaa eheytymään. Aika auttaa kypsymään ihmisenä. Ilman perinpohjaista itsensä tutkiskelua ja rakkaussuhteen loppumisen hyväksymistä ei voi tulla uutta.
Varmasti se riippuu paljon suhteesta ja varmasti aika on myös jokaisella yksilöllinen. Itse huomasin päässeeni exästä yli silloin, kun tajusin toivovani exälle vilpittömästi hyvää ja toivoin ihan vilpittömästi hänen löytävän uuden, hyvän rakkauden ilman pienintäkään mustasukkaisuutta. Tuossa vaiheessa olin myös niin totaalisen yli päässyt exästä, etten olisi voinut kuvitellakaan esim. seksiä hänen kanssaan. Mainittakoon vielä, että olimme seurustelleet monta vuotta ja eron hetkellä musta tuntui siltä, että en voi koskaan selvitä siitä, enkä ikinä voisi sietää ajatusta hänestä jonkun uuden kanssa. Eron jälkeen mä vietin viikon elämästäni vaan itkemällä. Mä olin se jätetty osapuoli
Näin jälkeen päin ajateltuna eroa helpotti hetken totaalinen irtiotto exästä. Halusin hetken aikaa olla pitämättä häneen mitään yhteyttä. Halusin keskittyä omassa elämässä pärjäämiseen, opettelemaan elämään ilman häntä. Vietin paljon aikaa ystävien, perheen ja harrastusten parissa. Ja jossain vaiheessa vaan huomasin mahdottomaksi luulemani tapahtuneen. Mä olin päässyt siitä ensimmäisestä pitkästä parisuhteestani yli. Sen kokemuksen jälkeen mä tiesin voivani kestää kaikki tulevatkin sydänsurut, vaikka ne onkin yksi tän elämän kurjimmista puolista. (Toisaalta, jos sitä riskiä ei uskalla ottaa, ei myöskään voi saavuttaa mitään sillä elämän saralla.)
Niin ja nykytilanne tämän kyseisen exän kanssa on se, että toivotaan molemmat toisillemme aidosti pelkkää hyvää ja joskus satunnaisesti käydään kahvilla vaihtamassa kuulumiset.
joskus tunteiden jumittaminen samassa kohteessa voi yllättää itsensäkin. Siinä sitten kärvistelet ja koetat unohtaa. Omien tunteiden paketoiminen ja esim. työhön uppoutuminen ei valitettavasti auta kuin tilapäisesti ehkä tuomaan itsetuntoa. Heti kun levähtää tai on aikaa tunteille tai tapahtuu jotain, minkä haluaisit jakaa, ensimmäiseksi mieleen tulee se sama vanha henkilö, jolle tekisi mieli soittaa, ihan hetken mielijohteesta. Onneksi olen unohtanut jo puhelinnumeron.
Elämän täyttäminen uusilla ihmissuhteilla voi auttaa! Niin moni tekee ja pakoilee eksäänsä. Lesbomaailma on kuitenkin pieni, joskus siihen törmää kuitenkin. Pääasia on varmaan, että on sinut itsensä ja tunteidensa kanssa. Eroa voi käsitellä palan kerrallaan, vähitellen ja lopulta se onkin huomaamatta poissa päiväjärjestyksestä ja ajatuksista.