Käsittääkseni tutustumalla uusiin ihmisiin, voi yksinäisyys lievittyä...
Mullahan kävi niin, että jostakin yläasteiästä lähtien aloin pyöriä yhä enemmän oman napani ympärillä (sosiaalisten pelkojeni vuoksi). Kehitykseni ei ole ollut oikein terve, sillä sosiaaliset taitoni ovat jääneet vajaiksi. Kehittyvä nuori tarvitsee luullakseni riittävästi muita henkilöitä lähelleen, jotta voi peilata itseään toisten kautta. Jos jää liiaksi omiin oloihinsa, voi tulla ongelmia vaikkapa omasta ulkonäöstä tai itseluottamuksesta. Mutta jos on tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä, huomaa kuinka erilaisia meistä jokainen on. Jokainen yksilö on ainutlaatuisella tavallaan juuri sellaisenaan rakastettava.
Esim. minulta puuttuu normaali rakkaudellinen suhtautumistapa itseäni kohtaan. Sosiaaliset tilanteet ovatkin siksi useimmiten uhkia minulle. Kun on perhanan epävarma itsestään, eipä siinä ihmisten joukossa olo tunnu kovinkaan autuaalta. Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat huonoja kokemuksia ja vaarana onkin noidankehän käynnistyminen. Itsensä epävarmaksi tai huonoksi kokeva yksilö saattaa ajautua välttämiskäyttäytymiseen, jotta vaikeita tilanteita tulisi mahdollisimman vähän. Tällöin henkilö voi mm. välttää suuria ihmisjoukkoja ja keksii omia kulkureittejään, käyttää naamioitumisvälineitä, kuten tekoviiksiä tai paperipussia päässä.
Itse olin parhaimpina nuoruusvuosina juuri tuollaisen välttämiskäyttäytymisen omaksunut hiihtäjä. Voin sanoa että olen edes vähän muuttunut. Kohdallani se vaati monia vuosia aikaa ja kyllä minä kiitän jälleen myös venlafaksiinia. Ehkä se on osa koko loppuelämääni, tai ehkä sen voi joskus jättää.
Nykyisin sentään liikun kaikissa julkisissa paikoissa, se on jo melkoinen muutos "aiempaan elämääni". En ole läheskään vapaa niistä oireista, joita ne tilanteet vieläkin aiheuttavat minulle. Pahimpia oireita ovat tuskanhiki, huimaus, katsekontaktin kaventaminen, itsensä häpeäminen katseiden alla.
Jos olen huomaavinani että minua katsotaan, alan panikoida mielessäni. Joskus olen kateellinen joillekin itsevarmoille ihmisille, kuten joillekin kauniille naisille. Näkee ihan, kuinka he nauttivat kun voivat kävellä selkä suorana ja tissit ylväästi hieman kohotettuna ja tietenkin kädet rennosti heiluen. No, seksikkäästi keinuvaa lannettakaan unohtamatta...
Oma kulku(se)ni kun on juuri oppien vastaista, kuin rautakangen olisi niellyt hanuria myöten. Tai oikeastaan viisi kankea, jokaista raajaa kohden yhden ja vartalossa olisi se pääkanki, suolessa asti.
Mutta tuo kankeus on melkein poissa muutamissa tapauksissa:
1. Jos saan nauttia harvinaista herkkua, eli voin kävellä yhdessä jonkun tuttavan kanssa sosiaalisissa paikoissa. Huomio omasta itsestään on merkittävästi vähentynyt.
2. Tai jos on hyvä venlafaksiini-noste ja pari rauhoittavaa päälle, niin usein itsetarkkailu on silloin vähäisempää.
Pitää miettiä uusia harrastusmahdollisuuksia ja muitakin tapahtumia, sillä niistä voisi saada uusia kavereita tai seurustelukumppanin. Ai niin, ei seurustelukumppania sittenkään, koska kaikki kiinnostavat naiset ovat AINA varattuja. No, aina voi kuitenkin saada uusia kaverinaisia, joille on se hyvä ja tärkeä kuuntelija. Varatut naiset kun yleensä tarvitsevat luotettavan, vaarattoman ujon miehen ystäväkseen. Näitä ystävyyssuhteita kannattaa pitääkin yllä, sillä viimeistään parin vuoden kuluttua näillä kaverinaisilla on tapahtunut ero ja silloin voi toiveita elätellä. Turha niitä on kuitenkaan elätellä, koska kaveri on aina vain kaveri, eikä oikeenlaista kemiaa ole...
Mitä uusia harrasteita tai tapahtumapaikkoja voisikaan olla? Itse ainakin yöelämän voin unohtaa. Olen saanut jo tarpeekseni alkoholin ympärillä tapahtuvasta lässytyksestä. Urheilutapahtumat EVVK, eikä siis kapakatkaan... Tämä se ongelmani on, en keksi mitään paikkaa jossa voisin tavata samantyyppisiä ihmisiä, etenkään viehättäviä, hieman ujoja nuoria naisia. Joten muutosta on vaikea tehdä mihinkään suuntaan.
ps. Venlafaksiini on aiheuttanut viimeaikoina hyvin psykedeelisiä unia. Oli jopa oikein seksiäkin eräänä yönä (unessa). Nainen oli hyvin kaunis vaalea, pitkä nainen. Mutta viesti oli tyypillinen: "saat vain hetken kokea rakkauttani, enää huomenna sitä ei ole".
Kohta taas odottelemaan lennokkaita unia...
Mullahan kävi niin, että jostakin yläasteiästä lähtien aloin pyöriä yhä enemmän oman napani ympärillä (sosiaalisten pelkojeni vuoksi). Kehitykseni ei ole ollut oikein terve, sillä sosiaaliset taitoni ovat jääneet vajaiksi. Kehittyvä nuori tarvitsee luullakseni riittävästi muita henkilöitä lähelleen, jotta voi peilata itseään toisten kautta. Jos jää liiaksi omiin oloihinsa, voi tulla ongelmia vaikkapa omasta ulkonäöstä tai itseluottamuksesta. Mutta jos on tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä, huomaa kuinka erilaisia meistä jokainen on. Jokainen yksilö on ainutlaatuisella tavallaan juuri sellaisenaan rakastettava.
Esim. minulta puuttuu normaali rakkaudellinen suhtautumistapa itseäni kohtaan. Sosiaaliset tilanteet ovatkin siksi useimmiten uhkia minulle. Kun on perhanan epävarma itsestään, eipä siinä ihmisten joukossa olo tunnu kovinkaan autuaalta. Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat huonoja kokemuksia ja vaarana onkin noidankehän käynnistyminen. Itsensä epävarmaksi tai huonoksi kokeva yksilö saattaa ajautua välttämiskäyttäytymiseen, jotta vaikeita tilanteita tulisi mahdollisimman vähän. Tällöin henkilö voi mm. välttää suuria ihmisjoukkoja ja keksii omia kulkureittejään, käyttää naamioitumisvälineitä, kuten tekoviiksiä tai paperipussia päässä.
Itse olin parhaimpina nuoruusvuosina juuri tuollaisen välttämiskäyttäytymisen omaksunut hiihtäjä. Voin sanoa että olen edes vähän muuttunut. Kohdallani se vaati monia vuosia aikaa ja kyllä minä kiitän jälleen myös venlafaksiinia. Ehkä se on osa koko loppuelämääni, tai ehkä sen voi joskus jättää.
Nykyisin sentään liikun kaikissa julkisissa paikoissa, se on jo melkoinen muutos "aiempaan elämääni". En ole läheskään vapaa niistä oireista, joita ne tilanteet vieläkin aiheuttavat minulle. Pahimpia oireita ovat tuskanhiki, huimaus, katsekontaktin kaventaminen, itsensä häpeäminen katseiden alla.
Jos olen huomaavinani että minua katsotaan, alan panikoida mielessäni. Joskus olen kateellinen joillekin itsevarmoille ihmisille, kuten joillekin kauniille naisille. Näkee ihan, kuinka he nauttivat kun voivat kävellä selkä suorana ja tissit ylväästi hieman kohotettuna ja tietenkin kädet rennosti heiluen. No, seksikkäästi keinuvaa lannettakaan unohtamatta...
Oma kulku(se)ni kun on juuri oppien vastaista, kuin rautakangen olisi niellyt hanuria myöten. Tai oikeastaan viisi kankea, jokaista raajaa kohden yhden ja vartalossa olisi se pääkanki, suolessa asti.
Mutta tuo kankeus on melkein poissa muutamissa tapauksissa:
1. Jos saan nauttia harvinaista herkkua, eli voin kävellä yhdessä jonkun tuttavan kanssa sosiaalisissa paikoissa. Huomio omasta itsestään on merkittävästi vähentynyt.
2. Tai jos on hyvä venlafaksiini-noste ja pari rauhoittavaa päälle, niin usein itsetarkkailu on silloin vähäisempää.
Pitää miettiä uusia harrastusmahdollisuuksia ja muitakin tapahtumia, sillä niistä voisi saada uusia kavereita tai seurustelukumppanin. Ai niin, ei seurustelukumppania sittenkään, koska kaikki kiinnostavat naiset ovat AINA varattuja. No, aina voi kuitenkin saada uusia kaverinaisia, joille on se hyvä ja tärkeä kuuntelija. Varatut naiset kun yleensä tarvitsevat luotettavan, vaarattoman ujon miehen ystäväkseen. Näitä ystävyyssuhteita kannattaa pitääkin yllä, sillä viimeistään parin vuoden kuluttua näillä kaverinaisilla on tapahtunut ero ja silloin voi toiveita elätellä. Turha niitä on kuitenkaan elätellä, koska kaveri on aina vain kaveri, eikä oikeenlaista kemiaa ole...
Mitä uusia harrasteita tai tapahtumapaikkoja voisikaan olla? Itse ainakin yöelämän voin unohtaa. Olen saanut jo tarpeekseni alkoholin ympärillä tapahtuvasta lässytyksestä. Urheilutapahtumat EVVK, eikä siis kapakatkaan... Tämä se ongelmani on, en keksi mitään paikkaa jossa voisin tavata samantyyppisiä ihmisiä, etenkään viehättäviä, hieman ujoja nuoria naisia. Joten muutosta on vaikea tehdä mihinkään suuntaan.
ps. Venlafaksiini on aiheuttanut viimeaikoina hyvin psykedeelisiä unia. Oli jopa oikein seksiäkin eräänä yönä (unessa). Nainen oli hyvin kaunis vaalea, pitkä nainen. Mutta viesti oli tyypillinen: "saat vain hetken kokea rakkauttani, enää huomenna sitä ei ole".
Kohta taas odottelemaan lennokkaita unia...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsellenikin tulee todennäköiesti tyttöystävän hankkiminen ajankohtaiseksi kohtapuolin. Enää ei voi ajatella iloisia pikkutonttu ajatuksia ja unelmoida sen helppoudesta.
En usko että olen tällä hetkellä täysin työkykyinen ja työelämään meno hermostuttaa. Kyllä työskentelen kaltaisieni kaltaisessa työyhteisössä, mutta se on lepsua. Olen myös kova jännittäjä, ja meneminen vaikka jäkismatsiin jännittää suunnattomasti. Käsittääkseni treffeille mennessä tulisi olla aika terävä.
En ole yöelämässä kovinkaan suulas ja siksi en käytännössä siellä ikinä käy. Terapeutti taputtelee olalle, kun "nuori ja salskea mies" on näin nuorena jo kamala hermoilija.
Uskon siihen, että vaimo on miehelle henkivakuutus kun mennään yli 40 ikävuoden.
Olen niin erilainen harrasteiltani ja puhetavaltani ja siksi kaikki ystäväni ovatkin itseäni 10- 30 vuotta vanhempia.
Pelottaa, koska en usko että pystyn vetämään tätä elämää läpi kunniakkaasti ja saavuttamaan suomalaista unelmaa. Joku vaimonhakkaajakin on taatusti onnellinen kun hänellä on kumppani vierellään.
Sen olen tajunnut että yölelämä ja elämä nuorena on pääosin naisten vientiä. Hauska ja näsäviisas olemus on hallitsevana pirteenä naistenmarkkinoilla, joten me kiltit miehet saamme katsella näytöstä vieressä.
"Itsellenikin tulee todennäköiesti tyttöystävän hankkiminen ajankohtaiseksi kohtapuolin. Enää ei voi ajatella iloisia pikkutonttu ajatuksia ja unelmoida sen helppoudesta."
Minullakin se on ollut ajankohtaisena hankintana jo 15 vuotta, eli hyvin pitkälti puolet elämästäni. Ja tulos on tämä...
voi teitä poloisia :( miten teidän elämä meneekään ihan hukkaan nuiden pelkojen takia :( sääliksi käy ;( maailmassa on liian paljon pahaa ;(
Mitä pelkoja tarkoitat? Miten raha ja Suomen hyvinvointi tähän liittyy?
Yle.fi:ssä on pääsivulla otsikko Elämä pelissä. Sen alta löytyy onnellisuustesti. Jos kiinnostaa, tehkääpä se jai ilmoittakaa pisteet. Omat pisteeni: Onnellisuus: 13/100 ja masennus: 26/30. Siellä on myös vinkkejä kuinka tullaan onnellisemmaksi =).
Tekaisin testin, ja tällainen tuli tulos: onnellisuus 13, masennus 23.
Tein tuon elinajanarvaus-testinkin ja 65 vuotta se povasi, kohta vasta puoliväli... hoh-hoijaa.
Juu, yhteenvetona voisi todeta, että ollaan yhtä onnellisia, joskin mie olen vähempi masennukkaampi. Miten lie :)
'Masennukkaampi' - voi miten hyvin keksitty sana, murheellisesta sisällöstään huolimatta.
Eikö oman onnellisuutensa voisi arvioida myös itse, ilman testiä? Vai voidaanko tutkia objektiivinen ja subjektiivinen onnellisuus erikseen?
Voikohan yksinäisyys johtua siitä, että on hieman keskimääräistä valikoivampi ihmissuhteissa?
Mitä mieltä Yleinen vuodattaja olet?
Missäkö voit tavata viehättäviä naisia?
Seurakuntien tilaisuuksissa tietenkin!
"Voikohan yksinäisyys johtua siitä, että on hieman keskimääräistä valikoivampi ihmissuhteissa?
Mitä mieltä Yleinen vuodattaja olet?"
Kyllä sinä oot tuossa ehkä oikeassa. En tarkoita olla paha, mutta estyneisyyteni vaikuttaa tutustumiskykyyni.
"Missäkö voit tavata viehättäviä naisia?
Seurakuntien tilaisuuksissa tietenkin!"
Okei, paljastan että tulin juuri kirkosta ja siellähän niitä viehättäviä nuoria naisia oli. Käyn aina välillä perjantaisin kirkossa, tullessani kirjastosta ja paljon harvemmin seurakunnan tilaisuuksissa. En minä uskalla yleensä mennä niihin yksin, koska olen niin heikko ja aina välillä epävarma uskostani Jumalaan. Mutta olenko oikeassa, että ei ihmiset ole tuomitsemaan toisia? Kirkkoon on minun paljon helpompi mennä, mutta pienempiin paikkoihin vaikea.
Olen miettinyt ihan oikeasti, että tuollaisissa seurakunnan tapahtumissa varmasti käy kunnollisia nuoria naisia. Mutta itseluottamukseni tuntevana Sinä tiedät, että eihän kukaan heistä voisi minuun rakastua. Olenhan näin rikkinäinen sielultani.
Mukavaa perjantai-iltaa!
Siellä pappi puhui mm. lähimmäisyydestä. Ja kuinka minä sain kokea todellakin olevani olemassa, siis olla lähimmäinen. Nimittäin ennen tapahtuman alkamista nuori naispappi toi minulle henkilökohtaisesti uusia kappaleita sisältävän virsikirjan. Kuinka koinkaan sen suurena asiana, sillä olin todellakin tullut nähdyksi. Kiitos että tällaista eksynyttä lammastakin otetaan karvoista kiinni ja ohjataan laumaan :). Kiitos!
Eiköhän yksinäisyys ennemminkin johdu siitä, että on keskimääräistä kykenemättömämpi ylläpitämään vuorovaikutusta, kuin siitä, että olisi liian kranttu seuran suhteen. Ja, kun on huomannut olevansa kykenemätön vuorovaikutukseen, niin eipä siihen juuri uskalla enää pyrkiäkkään. On ujo, on arka, vetäytyy suosiolla sivummalle, syrjään, yksin. Kukapa minun yksinäisyyteeni haluaisi, kun ei kukaan ole ennenkään halunnut.
"Kuinka voisi yhdestäkään ihmisestä sanoa, että hän on onnellinen tai, että hän ei ole onnellinen, niin kauan kun hän vielä elää?"
Objektiivinen onnellisuus? että näyttää onnelliselta? Eikö pitäisi kysyä: voiko onnellisuutta subjektiivisena ilmiönä ylipäätään määritellä objektiivisesti... Subjektiivinen onnellisuuden tunteeni on, mitä tällä hetkellä koen: olen onnellinen ,tai en ole, tai olen välinpitämätön etc. Ehkä saan objektiivisempaa näkökulmaa onnellisuustilanteeseeni yleensä täyttämällä kysymys-kaaviota onnellisuudestani, ja vertaamalla omista - vähän sinnepäin - vastauksistani saamia mitenlie kyhättyjä pisteitä muiden tuloksiin. Jos ihan itse arvioisin onnellisuustilannettani, niin sanoisin että: olen väsynyt, turhautunut, tylsistynyt ja välinpitämätön olenko onnellinen vai en. Tulisi hyvää, tulisi pahaa, tulisi edes jotain! Je m'ennui...
Seurakunnasta, heh. Käykös siellä muitakin kun 15-vuotiaita jälkiriparilaisia ja yli 70-vuotiaita mummoja? Vai tykkäätkö sä just ton ikäsistä?
Aina valitat että et tapaa missään mukavia nuoria naisia ja valitat omaa pelokkuuttasi. Milloin uskot ja hyväksyt sen että jäisit yksin?
Nimittäin missä useimmiten tapaat nuoria naisia: siellä yöelämässä, kapakoissa, kotibileissä, pelikatsomoissa, konserteissa, kesäisin festareilla... Porukat lähtee liikenteeseen, mukana voi olla varattuja mutta myös sinkkuja ja kas vain törmätään kiinnostavaan henkilöön.
Montako seurustelusuhdetta sinä olet kuuluut alkaneen kirjastosta tai iltalenkiltä (sinä kun et uskalla katsoa vastaantulijaakaan?)