Olin edellisen poikaystäväni kanssa kolmisen vuotta, enkä kahden ensimmäisen vuoden aikana tuntenut minkäänlaisia ihastumisen tunteita ketään muuta kohtaan. Olin onnellinen, eikä minua kiinnostanut mikään muu kuin poikaystäväni.
Sitten elämäntilanteemme muuttuivat niin, että jouduimme viettämään enemmän aikaa erillään. Näimme vain viikonloppuisin. Sitä jatkui pitkään. Tänä aikana aloin tahtomattani huomata muitakin miehiä ja yllättäen kiinnostuinkin eräästä. Huomasin hänen tuntevan samoin emmekä voineet "kätkeä" tunteitamme toisiltamme. Kävi sitten ilmi, että arvomaailmamme olivat todella erilaiset, ja juttu vähitellen hiipui.
Jonkin ajan kuluttua tapasin kuitenkin erään toisen, jonka kanssa kaikki oli todella helppoa; ajattelimme asioista samoin ja tulimme paremmin kuin hyvin toimeen. Tutustuimme kaverimielessä, mutta vähitellen, tai ehkä aika piankin, siitä alkoi kehittyä paljon enemmän. Lopulta erosimme entiseni kanssa ja suhteeni viimeksi mainitsemaani mieheen jatkui onnellisissa merkeissä.
Nyt tuosta on sitten kulunut vajaa vuosi, jonka aikana olen ollut vain tyytyväinen silloiseen päätökseeni ja olemme olleet onnellisia. Olen kuitenkin alkanut huomata itsessäni outoja piirteitä. Ihastun nykyään todella helposti omalla vapaa-ajallani tapaamiini miehiin, joiden huomaan antavan vastakaikua. En tarkoita, että olisin pettänyt nykyistäni millään asteella, tai että olisin tarkoituksella esim. flirttaillut kenenkään kanssa. Olen käyttäytynyt aivan kunnollisesti, mutta ongelma onkin se, kuinka paljon minua itseäni satuttaa se, että tahtomattani ihastun toisinaan.
Tiedän, etten voi tehdä mitään, jos ihastun. Se tunne vain on minussa ja ajatus pääni sisällä. Siellä joudun pitämään sen tiukasti. Se tietysti puolestaan tuottaa tuskaa. En halua enkä voi pettää poikaystäväni luottamusta. Kun olemme yhdessä, tunnen itseni onnelliseksi. Kun hän ei ole kanssani, ja seurassani on muita ihmisiä, ikään kuin kaipaan tunnetta siitä, että joku on minusta kiinnostunut / haluaa minua. En myöskään halua leikitellä muiden ihmisten tunteilla.
En tiedä tuliko tästä nyt täysin epäselvä selostus, mutta ydin on siis se, etten ymmärrä tätä jatkuvaa ihastumistani, ja todella kärsin näistä tunteista.
Sitten elämäntilanteemme muuttuivat niin, että jouduimme viettämään enemmän aikaa erillään. Näimme vain viikonloppuisin. Sitä jatkui pitkään. Tänä aikana aloin tahtomattani huomata muitakin miehiä ja yllättäen kiinnostuinkin eräästä. Huomasin hänen tuntevan samoin emmekä voineet "kätkeä" tunteitamme toisiltamme. Kävi sitten ilmi, että arvomaailmamme olivat todella erilaiset, ja juttu vähitellen hiipui.
Jonkin ajan kuluttua tapasin kuitenkin erään toisen, jonka kanssa kaikki oli todella helppoa; ajattelimme asioista samoin ja tulimme paremmin kuin hyvin toimeen. Tutustuimme kaverimielessä, mutta vähitellen, tai ehkä aika piankin, siitä alkoi kehittyä paljon enemmän. Lopulta erosimme entiseni kanssa ja suhteeni viimeksi mainitsemaani mieheen jatkui onnellisissa merkeissä.
Nyt tuosta on sitten kulunut vajaa vuosi, jonka aikana olen ollut vain tyytyväinen silloiseen päätökseeni ja olemme olleet onnellisia. Olen kuitenkin alkanut huomata itsessäni outoja piirteitä. Ihastun nykyään todella helposti omalla vapaa-ajallani tapaamiini miehiin, joiden huomaan antavan vastakaikua. En tarkoita, että olisin pettänyt nykyistäni millään asteella, tai että olisin tarkoituksella esim. flirttaillut kenenkään kanssa. Olen käyttäytynyt aivan kunnollisesti, mutta ongelma onkin se, kuinka paljon minua itseäni satuttaa se, että tahtomattani ihastun toisinaan.
Tiedän, etten voi tehdä mitään, jos ihastun. Se tunne vain on minussa ja ajatus pääni sisällä. Siellä joudun pitämään sen tiukasti. Se tietysti puolestaan tuottaa tuskaa. En halua enkä voi pettää poikaystäväni luottamusta. Kun olemme yhdessä, tunnen itseni onnelliseksi. Kun hän ei ole kanssani, ja seurassani on muita ihmisiä, ikään kuin kaipaan tunnetta siitä, että joku on minusta kiinnostunut / haluaa minua. En myöskään halua leikitellä muiden ihmisten tunteilla.
En tiedä tuliko tästä nyt täysin epäselvä selostus, mutta ydin on siis se, etten ymmärrä tätä jatkuvaa ihastumistani, ja todella kärsin näistä tunteista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
merkki siitä että suhteenne jää emotionaalisella tasolla jotenkin vajaaksi, ja sitä aukkoa täytät ihastumalla toisiin. Mulla oli ihan sama juttu, ja voi kun olisin ollut silloin rohkea ja lähtenyt vaikka rakastin. Ei se siitä paremmaksi muuttunut vuosiin. Nyt on parhaat vuoden takana. Arvaa vi**ttaako??