Nyt tuntuu siltä, että usko miehiin ja kunnon miehen löytymiseen on "the end". Millaista naista liki 50-vuotiaat miehet etsivät? Minä etsin suht raitista, mukavaa, auttavaista ja "tavallista" miestä, joka ei alista yms.
Ei löydy... Kertokaas, onko teitä muita uskonsa menettäneitä ja millaista miestä/naista etsitte, vain joko etsinnät lopetettu.
Ei löydy... Kertokaas, onko teitä muita uskonsa menettäneitä ja millaista miestä/naista etsitte, vain joko etsinnät lopetettu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta seukkaan tällä hetkellä, heh heh.
Ei ole tarvetta.
Lapset on tehty ja silleen, ei ole mitään tarvetta vastakkaiselle sukupuolelle. Muistan kyllä, miten hyvältä joskus tuntui vaan kun enää ei. Viidenkympin villitystä tässä odotan josko tuntemukset palaisi. Käyn sitten raportoimassa (I shall) , että mitä etsin..
Kyllä maailmaan mahtuu paljon mahtavia miehiä, symppiksiä, syvällisiä ja huumorintajuisia ihmisiä. Voi kuinka monta ihanaa työkaveriakin minulla on - miehiä ja naisia!
Se on vain siinä, että kun aikanaan ero tuli eteen, minä itse päätin, etten halua isoon perheeseeni uutta ihmistä. Lapset joutuivat ilmankin niin monenlaiseen muutokseen isänsä vaihtuvien suhteiden ja elämänkäänteiden pyörteissä. Ajattelin, että on hyvä, kun edes jossakin arki jatkuu entisellään ja antaa tilaa nuorten sisäiselle kasvulle. Päätin siis, ettei rinnalleni tule uutta miestä, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä.
No nyt kun lapset lopulta lentelevät omilleen yksi kerrallaan, minusta on ehtinyt tulla kai liiankin itsenäinen. Toista kymmentä vuotta yksinäistä vastuuta perheestä on opettanut paljon. Huomaan viimein nauttivani täysin rinnoin siitä, että saan olla yksin. Ihmissuhteita minulla on toki paljon, kun työ on sosiaalinen ja lapsetkin pistäytyvät kotona tuon tuostakin. Kun arki lopulta kääntyy illaksi, niin iloitsen jo siitä, että saan hetken olla vain itseäni varten ennen yötä ja seuraavaa työpäivää. Silloin käyn kävelyllä järven rannassa ja juttelen asiani Jumalalle. Tunnen riemua rinnassani, enkä muuta elämääni osaa kaivata. Voi Luoja, kuinka onnellinen olen juuri näin.
Eron jälkeen olen törmännyt kunnon miehiin jotka haluavat sitoutua ja kantaa huolta perheestä, ja myös varattuihin jotka jatkavat taistelua huonoissa avioliitoissa lasten takia. On muutama hulvaton tapauskin ollut, mutta suurin osa ovat olleet todella vastuuntuntoisia. Sellaisia jotka miettivät omaa eloa ja olemista, syvällisiä, huumorintajuisia. Vai olenko niin lapsellinen että vedän puoleeni vaan ne isälliset hahmot :/
Siksi tuntuu niin oudolta lukea osan näistä nelikymppisten juttuja, missä itketään että kaikki miehet sitä ja kaikki naiset tätä. (No sä et niin sanonut kylläkään.) Onko niin että kun suhde meneekin puihin on helpompaa syyttää sitä toista, "sä et osaa sitoutua", ym, sen sijaan kuin ajatella että nyt ei kemiat kuitenkaan kolahtanut?
Kyllä russian-tytöt tai thai-tytöt ovat sopivia, ei suomalaiset persjalkaiset naiset.
Suomen nainen tulee vanhemmiten piikikkääksi.
lisääntyy lähellä 50v ja miesten taas vähenee. Siitä johtuu varmaan naisten piikikkyys ja johtajakyvyt. Kyllähän ne thai-tytöt ja muutkin vanhenee ja piikkistyy vai meinaaks vielä 70v pappana uskoa mahiksiisi...?
Kaikki on jo varattuja.