epäpäteviä opettajia, joilla ei ole valmiuksia opettaa lapsia. Aika outoo että kouluttamaton ihminen saa opettaa lapsia, vaikkei ole minkäälaista taitoa.
Menisittekö lääkäriin, jos siellä olisi työkkäristä laitettu vaikka työtön siivooja sinne sairaita hoitaan tai sairaalaan umpisuolta leikkaamaan, tai linja-autoon jos kuskilla ei oo korttia? Lentokoneeseen, jos ohjaajalla ei ole mitään käsitystä lentämisestä? Niin, ei varmaan moni menisi, mutta lasten on pakko mennä kouluun, vaikka pätevästä opettajasta ei ole tietoakaan, vaan työkkäristä otettu työtön ompelija.
Menisittekö lääkäriin, jos siellä olisi työkkäristä laitettu vaikka työtön siivooja sinne sairaita hoitaan tai sairaalaan umpisuolta leikkaamaan, tai linja-autoon jos kuskilla ei oo korttia? Lentokoneeseen, jos ohjaajalla ei ole mitään käsitystä lentämisestä? Niin, ei varmaan moni menisi, mutta lasten on pakko mennä kouluun, vaikka pätevästä opettajasta ei ole tietoakaan, vaan työkkäristä otettu työtön ompelija.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen samaa mieltä mutta epäpätevä ei saa taimia pitkiä aikoja opena. Muuta viikko pätevän open sijaisena on sallittua. Ekaluokkaan ei epäpätevää opea saa laittaa siajiseksi. Ajattelin myös että ei se koulutuskaan aina takaa opelle sitä osaamista vaikka pätevyyden siinä saakin.
ei tällä palstalla opettajaa arvosteta, ainakaan koulutettua opettajaa. Kirjoittajien mielestä kuka tahansa hoitaa homman paremmin ja yleensä kouluavustajat opetustyön enimmäkseen tekevätkin. Olen itse sattunut huonoon kouluun, kun itse on aina pitänyt opettaa, avustajista ei yleisopetuksessa ole tietoakaan.
Minusta asia on niin että jos joku vanhempi tuo täällä esiin henkilökohtaisesti havaitsemansa epäkohdan, joka voi koskea vain yhtä opettajaa tai vain yhtä satunnaista tapahtumaan, niin täällä on heti lauma opettajia herneet nenässä vittuilemassa yleisesti vanhemmille. Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen että nämä opettajat eivät ole vanhempia ja he kokevat vaikeuksia kasvattajan roolissa.
Nyt odotellaan vastahyökkäystä :)
Vanhempien mielestäni koulussa ei tulisi vaatia mitään, vaikka yhteiskunta maksaa kaiken jopa ruokailua myöten. Se on koko maailmassa poikkeuksellista. Vai onko? Sitten täällä suurin ongelma on oppikirjojen kannet, jotka on päällystettävä muovilla. "Siitähän tulee silloin ongelmajätettä. Kirjat on valittava kansien mukaan, niin...." Voi hyvä sylvi! Miten voi käydä keskustelua tällaisten terapian tarpeessa olevien ongelma-aikuisten kanssa? Eikä kannatakaan näiden keittiöpedagogien kanssa kinata. Niin kauan kun vanhempien keskustelujen ainoa tarkoitus on saada aikaan rähinä, niin voi unohtaa keskustelun. Harvapa teistä uskaltaa tulla puhumaan asioista kasvotusten, ettehän te uskalla tulla edes vanhempainiltaan. Te loistatte sieltä poissaolollanne.
herkästi jos vanhemmat vähän ohjaa ja opastaa. He kun luulevat olevansa kaikkitietäviä, ja vanhemmat muka tietämättömiä omista lapsista.
On kivojakin opttajia, jotka kysyy vanhemmilta neuvoa ja arvostaa vanhempia, mutta on tuittujakin, jotka tekee oman pään mukaan. Sellaiset opettajat eivät pitkälle pötki, jotka ei osaa toimia porukassa.
Opettaja tekee koulussa työtä. Toki asioista saa ja pitää keskustella.
Vanhempi tietää ehkä sen, millainen lapsi on kotona. Opettaja taas näkee, millainen lapsi on koulussa suuressa joukossa. Miten vanhempi tietäisi lapsensa kouluasioista opettajaa paremmin?
Kysyvätkö muuten vanhemmat useinkin neivoja opettajilta kasvatuksensa suhteen? Ne kasvatuksen hedelmät nimittäin koulussakin sitten näkyvät.
jos haukutaan, kuten joskus käy. Kaikki vanhemmat kun eivät osaa antaa palautetta muuta kuin rähisemällä, haukkumalla ja syyllistämällä. Sellaisen palautteen jälkeen on lähes mahdotonta enää kunnioittaa ko. vanhempaa. Mutta onneksi tällaisia vanhempia on harvassa. En minä ainakaan loukaannu aiheettomastakaan kritiikistä kun se ilmaistaan asiallisesti, hyvässä hengessä.
Ohjataan ja opastetaan, mitähän sillä tarkoitat?
Kyllä minäkin annan palautetta, jos baarin pöytä on siivoton, jos ruoka-annos on kylmä, jos ruoka ei vastaa odotuksiani, jos palvelu on hidasta tai epäkohteliasta. Yleensäkin annan palautetta, jos aihetta on. Huonon työn tekijät saavat negatiivista palautetta, mutta myös kiitosta annan. Valitan vain siitä, mikä on valitettavissa. Palstan keskustelijoiden tarkoitus on kuitenkin aivan toinen. Keskustelu etenee yleensä siten, että valitetaan siitä, kun äiti joutuu päällystämään lastensa kirjat muovilla. "Mitäpä ei 11-vuotias lapsi tekisi miellyttääkseen opettajaa!" No ei siinä vielä mitään, mutta kun siihen liitetään opettajien lyhyet työajat, pitkät kesälomat ja vielä korkea palkka, niin onko ihme, jos saatte vastavuoroisesti haukut päällenne. Silloin olette menettäneet mahdollisuutenne järkevään keskusteluun. Opettajat ovat kieltämättä melko ärhäköitä ja niin olen minäkin. Koulussa ei pärjää sen enempää oppilaiden kuin aggressiivisten vanhempienkaan kanssa pelkällä järkipuheella. Keskustelutaito on kehittynyt työvuosien myötä. Ohjenuoranani käytän sitä mitä koulussa opetan. Newtonin III:n lain mukaan voimalla on aina vastavoima, joka on itseisarvoltaan samansuuruinen, mutta vastakkainen. Voima ei koskaan vaikuta yksin. Voi myös sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Nahjukset eivät pärjää koulussa.
Miksi muuten ette vaadi oikeutta sieltä, mistä sitä kuuluu vaatia?
Ammattikasvattajan viestissä näkyy selkeästi tämä asenne. Eipä tarvinne ihmetellä jos yhteentörmäyksiä tulee. Näin on, että vanhemmat ovat lapsen elämän parhaimpia asiantuntijoita. Tämä tulee ottaa huomioon vanhempien ja opettajien välisessä kanssakäymisessä.
Vanhempien ei tarvitse kysyä neuvoa opettajilta kasvatuksen suhteen. On opettajia, jotka sanovat että he eivät kasvata, he opettavat jotain tiettyä ainetta. Heitä ei siis kiinnosta kasvatusasiat yhtään.
Se mikä minua vanhempana häiritsee, on opettajien asettuminen vanhemman yläpuolelle. Omassa työssäni (olen myös toiminut opettajana) pyrin tasa-arvoisuuteen ja yhteistyöhön. Lapsen edun nimessä joudun monta kertaa nöyrtymään yhteistyön aikaansaamiseksi. Se on pitkäjänteinen prosessi, mutta palkitseva.
>>>>Vanhempien ei tarvitse kysyä neuvoa opettajilta kasvatuksen suhteen. On opettajia, jotka sanovat että he eivät kasvata, he opettavat jotain tiettyä ainetta.>>>>>
Juuri niin on paras, että opettaa ainetta eikä ala kasvattamaan. Vanhempien tehtävä on kasvattaa, mutta koulussa katsotaan, miten vanhempi on onnistunut kasvatustehtävässään. Palaute tulee sitten käyttäytymisnumerossa vanhemmille.
Vai olet toimiNUT opettajana? Se tekee siis Sinusta asiantuntijan? Kuka meistä on asiantuntija? En minä ainakaan.
En käsittääkseni MISSÄÄN todennut, ettei yhteistyöhön pitäisi pyrkiä. Lisäksi olen luokanopettaja, en aineopettaja. Oletko Sinä perehtynyt luokan- vai aineenopettajan arkeen? En minä ainakaan voi keskittyä vain johonkin tiettyyn aineeseen. Lapsesta on huolehdittava vähän kokonaisvaltaisemmin.
Se, mitä täällä kirjoitan ei välttämättä korreloi oman työssä toimintani suhteen. Niinkö luulet? On myöskin kovin outoa, jos vanhemmat luulevat olevansa asiantuntijoita lapsensa koulussa tapahtuvan toiminnan suhteen. Sitä meistä kukaan nimittäin ei ole. Oman jälkikasvunikin toimet koulussa ovat suuri arvoitus ellen opettajan kanssa asiasta puhu. Lapsen jutut ovat kaikkea muuta kuin luotettavia.
En tiedä minkä lajin ammattikasvattaja olet. Ilmeisesti et ole aivan perillä ainakaan peruskoulumme toiminnoista tai niistä haasteista, joita opettaja kohtaa siellä. Käsityksesi vanhempien toimista tuntuvat lähinnä korneilta. Osa vanhemmista hoitaa hommansa hyvin, osa ei edes sinne päinkään. Ja juuri nämä toheloivat vanhemmat ovat koulun kannalta - ja ennen kaikkea lastensa kannalta! - ne hankalimmat. He nimittäin usein kuvittelevat olevansa suuriakin kasvatuksen ammattilaisia suurtenkin lapsiryhmien johtamisessa, vaikkei touhu onnistu omien lastenkaan kanssa.
Kun pulmia tulee, syylliset löytyvät sitten opettajien asenteesta, koululaitoksesta tai muista lapsista. IKINÄ ei vikaa ole omissa ajatuksissa.
Lopuksi on hyvä muistaa se, että suurin osa vanhemmista on yhteistyökykyisiä. Mukavilla lapsilla on AINA mukavat vanhemmat. Ja heitä onkin suurin osa.
Olen luokanope, sosionomi ja tulossa aineenopen pätevyys. Riittäisikö tämä ammattikasvattajan pätevyydeksi? Olen työskennellyt niin kouluissa kuin lastenkodeissa yms. Tällä hetkellä pätkätyö lastensuojelutyössä. Olen myös vanhempi.
Ammatillisuutta olisi syytä miettiä. Miten otan palautetta vastaan ja miten annan sitä. Osoitanko sormella, määräänkö ylhäältä vai olenko tasaveroinen ja yhteistyökykyinen?
Olen omien lasteni asioissa asiantuntija. Samoin työssäni kysytään oman ammattini asiantuntijuutta. Se on tätä päivää.
Lapsiinkin voi luottaa. Hän tuo oman näkemyksensä tilanteeseen. Vanhemmat omansa, koulumaailma omansa.
Lapsen parhaaksi joutuu nöyrtymään, tekemään kompromisseja, olemaan sovitteleva ja ennenkaikkea rakentava palautteessaan.
Yhteistyössä vanhempien kanssa käyty rakentava keskustelu saa tuloksia aikaan. Rakentavaan keskusteluun pääsy vaatii ammattitaitoa, kokemusta, pitkäjänteisyyttä.
paljous tee susta vielä parempaa, vaan se miten osaat toimia lasten parhaaksi, ajattelematta itseäsi, saatko kunniaa vai et? Lapset ovat yksilöitä, ja heihin pitää suhtautua jokaiseen omalla tavalla, ei ole kahta samanlaista, ei vaikka ongelma olisi sama, ratkaisu on aina eri.
Jos kehut vain nimikkeillä, että pätevyyttä on vaikka mihin, teet itsesäsi pellen. Kohtele jokaista sillatävalla kuin haluat itseäsi kohdeltavan.
Hyvä, että Sinulla tutkintoja riittää.
Se, mitä täällä kirjoittelen, on - kuten sanoin - HIEMAN eri juttu kuin se, miten asioita oppilaiden vanhempia käsittelen. En tiedä miten paljon olet opettajan työtä tehnyt, mutta hieman naiveilta ajatuksesi osin tuntuvat.
Lapset puhuvat mitä puhuvat. Olemme rehtorimme - neljä lasta hänelläkin - kanssa naureskelleet, miten täyttä soopaa hänen omat lapsensa puhuvat koulun tapoahtumista. Esim. pieni väsymys koulun jälkeen saattaa äidin tiukassa "kuulustelussa" muuttua viikkoja kestäneeksi yksinäisyydeksi tai kiusaamiseksi. Tai pieni alkuoppilas saattaa kokea kiusaamiseksi lähes minkä tahansa pienen erimielisyyden. Esimerkkejä riittää. Lapsi kertoo aina oman totuutensa. Kun opettajan työtä on tehnyt jonkin aikaa, sen oppii käsittämään. Tai sitten ei.
Ammatillisuutta? Kovin monilla vanhemmilla on kuvitelmia siitä, että he ovat ammattilaisia kasvatusasioissa. Sitä meistä vanhemmista hyvin harva todellisuudessa on. Todella vähissä ovat ne vanhemmat, jotka ovat omien jälkeläistensä tekemisen suhteen objektiivisia. Tässä asiassa eivät useimmat opettajat todellakaan ole erityisen hyviä. Olen kaikkea muuta kuin varma omista kyvyistänikään oman lapsen kyseessä ollessa.
Asenteesi on hieman ihmeellinen. Et ilmeisesti kestä edes sitä, että täällä mielipidepalstalla joku konkretisoi asiat hieman suoremmilla lauseilla? Täälläkäänkö ei saisi sanoa asioita niinkuin ne ovat?
Olen työskennellyt liikemaailmassa sen verran, että ymmärrän täysin korrektin toiminnan merkityksen vanhempien kanssa työskenneltäessä. Uskoisin, että riittävän hyvinkin. Kaupassa työskentely voisi tehdä terää ihan kaikille virkamiehille. Sieltä sitä nöyryyttä löytyy ihan kaikille. Vanhempien kanssa työskentely on yleensä helppoa. Tosin joskus saattaa joutua nielaisemaan omat ajatuksensa; niin ihmeellinen on joidenkin ajatusmaailma.
En tiedä opettajankokemuksesi määrää. Minulle 15 vuotta on opettanut muuutamia juttuja ihmisestä. Sinun logiikkaasi en ymmärrä enkä tajua ajatusta siitä, että tietäisit täysin, mitä lapsesi koulussa puuhaa. Tai, miksi Sinun edes pitäisi tietää? Jokainen lapsi on omanlaisensa. Olet lapsesi suurin asiantuntija kotona ja lähiympäristössä. Koulu on oma maailmansa omine sosiaalisine ympyröineen ja kaverisuhteineen. Ja mitä vanhemmaksi lapsesi tuleew, sen kauempana ne ympyrät Sinusta ovat. Sen vähemmän lapsesi niitä kertoo.
Kuka missäkin keskustelussa on rakentava? Se on suhteellista. Pitääkö jopa anonyymissä keskustelussakin olla sitten rakentava ja diplomaattinen? No, se on toinen juttu.
Toivottavasti ymmärrät eron, joka vallitsee Suomi24:n ja suoran vanhempien kanssa keskustelemisen välillä...
Ammatillisuudella tarkoitin työntekijän ammatillisuutta, en vanhempien ammatillisuutta hänen tavatessaan työntekijää eli opettajaa. Silloin kun vanhemman ja lapsen välillä on hyvä suhde, vanhempi ei pysty olemaan objektiivinen suhteessa omaan lapseensa.
Jokainen osallistuja tuo keskusteluun oman näkemyksensä asioista. Työntekijän tehtävä on sitten olla ammatillinen ja pitää ohjat käsissään.
Työntekijänä en ole ylin auktoriteetti: "minä minä minä tiedän". Kyllä se niin vain on että kukin on oman tilanteensa paras asiantuntija. Se rakentava keskustelu herutetaan siellä osallistujien kesken.
Mutta ammattikasvattaja on koulutuksessa ja erilaisilla täydennyskoulutuksissa käynyt nämä asiat läpi. Eiköstä niin?
Vanhempien kanssa keskusteleminen on itsestäänselvyys. Jos opettaja ei sitä ilman erillistä mainintaa kursseilla tai opinnoissa tajua, hän on väärällä alalla. Koen myös lähtökohtaisesti selväksi sen, että me opettajat olemme virkamiehiä, joiden palkan veronmaksajat maksavat. Näin ollen meidän on oltava esim. vanhempien tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella poislukien tietysti yöt ja myöhäiset illat. Luulisin olevani kohtuullisen vähäisessä määrin virkamiesmäinen ja perinteinen opettaja tässä suhteessa. En oikeastaan ymmärrä jankutustasi. Se ei oikein nyt uppoa - anteeksi vain.
Täydennyskoulutuksista ja tutkinnoista kommentoiminen on enimmäkseen turhaa. Minulla itsellänikin on ammattitutkinto alla yliopistoa edeltävältä ajalta ja monilla ihmisillä on nykyään tilanne sama. Sivuaineopintoja on takana riittävästi. Mikään lisäpaperi ei minusta kuitenkaan varmasti parempaa opettajaa tai vanhempien kanssa kommunikoijaa tee. Koulutuksella ei jääräpäistä omaan napaan tuijottajaa muuksi muuteta. Meissä opettajissakin on monenlaisia ihmisiä. Osa jopa väärällä alalla. Valitettavasti.
Vanhemmista hyvin harva pystyy olemaan objektiivinen lapsensa suhteen. Sitä yritin selittää. Se, että lapsensa jutut purematta nielaisee, on täyttä hölmöyttä. Aina pitäisi tarkistaa asioiden tausta. Kaikissa asioissa on aina monta puolta ja vaikkapa väsynyt lapsi ei ole aina se kaikkein objektiivisin arvioissaan. Jos oman lapsen puheita alkaa kaikissa tilanteissa pitää ainoina oikeina näkemyksinä, on pian suossa. Tätä minä yritin selittää.
Katsoin tuota ensimmäistä kirjoitustani ja ihmettelen, mihin takerruit siinä. Eikö opettaja ole Sinusta ammattilainen omassa työpaikassaankaan? Onko hänen siis tunnustettava vanhempi itseään suuremmaksi asiantuntijaksi koulun tapahtumien suhteen niissäkin tilanteissa, joista vanhemmalla on vain lapsensa kertomus?
Oletko Sinä työkokemuksesi perusteella sitä mieltä, että vanhemmista kaikki hoitavat työnsä hyvin? Eikö edes täällä keskustelupalstalla saisi vähän suoremmin asiaa muotoilla? Spekulointisi meni jotenkin ihmeellisiin sfääreihin. Sinulla ei ole minunkaan toimistani opettajana minkäänlaistya kuvaa sen kummemmin kuin minullakaan Sinun toimistasi. Mikä siis saa Sinut takertumaan yhä uudelleen ja uudelleen tähän turhanpäiväiseen neuvottelutilanteeseen? Niitä on minunkin kohdallani tullut vastaan urallani riittävästi. Läpi on kaikista selvitty ja useimmiten tavalla, josta kaikki osapuolet ovat hyötyneet.
En siis millään nyt ymmärrä takertumistasi tähän keskusteluun. Ilmeisesti haluat vain ärsyttää minua. No, kiitos siitä. Onnistuit.
Ilmeisesti olen työssäni äärimmäisen surkea ja kaikki ajatukseni ovat vailla pohjaa. Missään täällä lausumassani kommentissa ei ole edes pikku tippaa järkeä ja ilmankos välini niin vanhempiin kuin työkavereihini ovatkin surkeat.
Ja se, mitä täällä sanoin, korreloi täysin sen kanssa, miten vanhemmillekin juttelen ja miten heidän kanssaan toimin, eikö niin?
Mielipiteitä minulla kai saa olla? Ja saan kai ne kenties laittaa jopa esille ainakin näin anonyymisti? Vai toiminko väärin? Oliko se epäammatillista?
että vanhempien arvostellessa ja ottamalla epäkohtia opettajan toimsta on aina vit. lua ja keljuilua? Eikä ole itsestään selvää, että kun näkee ongelmia, niihin on puututtava. Niin se tekeee opettajatkin, jos huomaa että lapsella on jokin asia pilessä, niin onko se opettajan taholta pottuilua ja keljuilua?
Ei opettajat ole sen suojattua ammattikuntaa kuin muutkaan. Lääkäreitä arvostellaan, kaupanmyyjiä, autokuskeja siivoojia... ihan kaikkia, eikä hekään laita omaa arvostelua näin suurelle jalustalle kuin opettajat!
Kyllä minä ainakin tarkkailen jatkuvasti lasteni opettajia, ja valitan jos on aihetta. Ja on ollutkin, ja asiat ovat korjautuneet joko huomauttamalla suoraan opettajalle, ja ellei niin sitten ylemmile tahoille.
Jos opettaja ei ole henkisesti kypsä ottamaan arvotelua vastaan ja toimimaan asianmukaisella tavalla, on hän väärällä alalla. Parempi olisikin, että jo pyrkiessä koulutukseen, heitä testattaisiin tosi paljon, jotta juvät erottuisivat akanoista.
Niin kerro ammattisi, niin on helpompi keskustella asioista. Sen olet velkaa tälle palstalle. Ammatti kertoo paljon ihmisestä ja suhtautumisesta toisiin. Veikkaan, että olet työpaikkasi "kymppi" , arvioit työssäsi työntekijöitä,heidän työtään ja työn laatua. Siitä on tullut luonteeseesi auktoriteettikammoisuus. Tai juuri siksi olet pikkupomo.Tämän päivän koulussa demokratia ja myös valvonta toimii eikä kenenkään muun työtä valvota niin tarkasti kuin opettajien. Ovathan kaikki päteviä arvioimaan opetusalaa. Ai niin, pitää vielä lisätä, että horoskooppisi on vesimies.
ja olen unelma ammatissani, toimistovirkailijana. En arvostele ihmisiä ellei ole aihetta, mutta teen sen jos on tarvis. Opettajat useimmiten kuvittelee olevasa yksivaltiaita, ja kaikki kritiikki heitä vastaan on pottuilua, sitä he ei kestä. Mutta ovat valmiita haukkumaan lapset ja heidän vanhemmat. Se on heikkoutta ja itsetunnon puutetta. Haukkumalla ja arvostelemalla suotta, yritetäännostaa omaa egoa, jotta näyttää voimakkaalta. Se ei lisää yhtäänarvostusta, pänvastoin.
Jos saat ravintolassa raan pihvin, syötkö sen vai valitatko?
Jos kaupasta saat homeisen leivän, tai sulta on peritty liikaa hintaa, hyväksytkö vai valitatko?
".....Skorpioninainen:
Jos laitat Skorpioninaiselle tekstiviestin, voit joutua odottamaan vastausta kaksikin viikkoa. Skorpioninainen on pahimmillaan hidas, estynyt ja sisäänpäin kääntynyt kyynikko, joka ei osaa ilmaista syvimpiä tunteitaan. Skorpioninainen ilmaisee ajatuksensa usein varauksettomasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Hänen tunne-elämänsä voi olla pahasti solmussa. Hän voi olla röyhkeä, joustamaton ja ärtyisä henkilö, joka on aina valmiina taisteluun. Koska Skorpionit ovat tunne-elämässään tarkkoja ja pitävät syvimmät tunteensa itsellään, he saattavat erehtyä luulemaan, että kaikki muutkin toimivat samoin. Tämä aiheuttaa epäilyksiä ja mustasukkaisuutta. Vaikka Skorpioninainen odottaisi elämässään jotain hyvää, hän varautuu silti aina pettymykseen.
Skorpioninainen saa muut helposti tekemään niinkuin hän itse haluaa. Hän tarvitsee paljon huomiota kumppaniltaan. Mikään rakkauden määrä ei tunnu kelpaavan.
Skorpioninainen ei Skorpionimiehen tapaan unohda koskaan kohtaamansa loukkausta.
Vaikka Skorpioninainen valitsee tunteidensa kohteen tarkasti, hän silti usein valitsee väärän miehen.:::::"""
Opettajat eivät tunnetusti tanssi vanhempien pillin mukaan, vaan toimivat itsenäisesti. Opettajilla on jakamaton vastuu oppilaistaan kouluaikana eikä vastuuta jaeta ja silloin päätöksetkin tehdään oman pään mukaan. Tähän kivimuuriin olet sinäkin törmännyt.
(....Skorpioninainen saa muut helposti tekemään niinkuin hän itse haluaa)
juttuja, pelkkää kuvittelua ja arvailua. Ehkä tutkitaan tiettyä merkkiä ja kun on tarpeeksi samankaltaisuuskia asioita, siitä tehdään yhteenveto, ja näin saadaan tietylle merkille ominaisuuksia, jotka pätee johonkin tiettyyn määrään. Ja sitten kuvitellaan että kaikki saman merkin omaavat ihmiset ovat samanlaisia! Heh...
Olen vanhva luonne, ja oikeudenmukaisuutta vaadin kaikilta. Valitan jos on aihetta,. En silti ole yhtään sen kummempi kuin muutkaan. Jos ei valita, se on hänen asiansa, eikä tarvi oottaa että mikään epäkohta muuttuu. Jokaisen oma valinta.
Mutta horoskoopit on viihdettä, ja niihin uskotaan kun oh hyvää tiedossa. Mulle luvattiin kesän aikana rikastumista äkkiseltään, mutta missä rahat,missä rahat.. ei oo rahaa, eikä muutakaan rikkautta tullut... heh...
Skorpioni
Sotkun aiheuttaja on paljastunut. Syyllinen on Venuksen oppositio usvaiseen Neptunukseen Vesimiehen merkissä.
Ellei rakkauselämäsi ole kaikilta osin kunnossa niin tänään osoitat sen kumppanillesi jonkun äkkipikaisen reaktion muodossa. Varo kuitenkin tuomitsemasta toista liian hätäisesti, sillä hänkään ei halua satuttaa sinua. Vähän jarruja
meteorologi olet! Hah.. rakkauselämä ei ole kenelläkään nykyisin kunnossa, olit sitten leijona tai buldoggi! Minä en tarvii horoskooppeja enkä stetoskooppeja, pärjään omilla ennustuksilla. Ja huomenna sataa!
Ei näytä torstaikaan helpolta skopelle:
"Merkuriuksen (tiedon ja viisauden planeetta)neliö Plutolle (manalan planeetta) madaltaa puolestaan ärsyyntymiskynnystä melkoisesti, joten kärhämiä syntyy helppoakin helpommin. Pysyttele itse tasapainossa, niin et joudu kärsimään.
Sanat sinkoilevat ajoittain hyvinkin äkäisesti puolelta toiselle, mutta sinun kannattaa pysytellä kiistojen ulkopuolella sillä ne ovat nyt muiden juttuja. Pitäytymällä puolueettomana seuraajana pystyt parhaalla mahdollisella tavalla rauhoittamaan taistelevia osapuolia ja pysyt samalla poissa tulilinjalta".
Skorpioni ei itse rikastukaan eikä ole erityisen perso rahalle, mutta rahaa se silti käsittelee, nimittäin toisten rahoja. Hyvin usein skorpionin tapaakin tilitoimistosta tai pankkitiskin takaa. Skorpioni kärsii joutuessaan olemaan alistetussa asemassa ja silloin se hiljaisen valtansa voi hankkia juuri noissa ammateissa. Skorpionit pitävät taloudellisesta turvallisuudesta, haalivat rahaa, mutta ovat valmiita tuhlaamaankin sitä. Raha sinällään kiehtoo heitä, joten skorpioni valitsee uran, johon voi liittää myös talouspolitiikkaa siis valtaa (vrt. Matti Vanhanen). Monet viihtyvät osakemarkkinoilla, uhkapeleissä tai kirjanpidon parissa. Kunhan jokaisen työpäivän jälkeen skorpioni tuntee, että hän on vastannut menestyksekkäästi johonkin suureen haasteeseen, hän voi rentoutua lasillisen (Blood Mary) ääressä ja tuntea saavuttaneensa jotakin.
Oletko koskaan tehnyt työssäsi virhettä?
kestätkö, että siitä valitetaan osoittelevasti, ulkopuolisella varmuudella ja ehdottomuudella.
horoskooppijutut eivät ole kauhean relevantteja tässä keskustelussa....
No ei nämä keskustelutkaan ole mitenkään revalenttejä. Samaa pseudoa nämäkin pulinat ovat. Ja ei pidä sekoittaa horoskooppeja astrologiaan. Ai niin ja nythän se saturnus pistää kovastikin mailaa jalkojen väliin erityisesti skorpioneille, härille, vesimiehille ja ravuille. Kestää tuonne marraskuulle asti ennen kuin helpottaa. Skopet elävät nyt muutenkin hurmiossa, kun vesimiehessä oleva Neptunus tekee neliötä niiden Aurinkoon. Kannatta pysytellä erossa viinasta ja muista päihteistä, kun pää on muutekin sekaisin. Viina heikentää muutenkin heikkoa itsetuntoa ja paras olisikin vaan olla vällyjen alla piilossa. Ei tarvitse uskoa, mutta näin se vaan on.
ellei päteviä opettajia saada tai ole tarpeeksi.
Siihen puutteeseen tulisi luonnollisesti saada korjaus; esim palkkausta ja ammatin muuta arvostusta parantamalla jotta se houkuttaisi enemmän päteviä ihmisiä hommiin.
Toisaalta en pidä mitenkään maailmoja kaatavana vaikka lyhyisiin sijaisuuksiin käytettäisiinkin ei-pedagogisen koulutuksen saanuttakin väkeä. Esim meillä on paikallisilla ala-asteilla kyllä ihan selkeällä tietoisella valinnallakin myös "opetuksessa kouluttamatonta" mutta muuten ammattialoillaan pätevää väkeä talkoomeiningillä mukana koulun toiminnassa ja opetuksessa.
Itsekin olen opettanut satunnaisesti esim kuvataiteita, askartelua, suomen kieltä (pienille lapsille, joille se on ensimmäinen vieras kieli) ja isommille (lukio-ikä) luennoinut mm mediakompentenssista, www-julkaisusta, radiotyöstä jne.
Samoin arvostan kovin kun joku taiteilija, innostunut kokkaaja, urheilija/urheilullinen/ historioitsija, jne satunnaisesti täydentää koulun opetusta omalla "pedagoogisesti epäpätevällä" panoksellaan.
Uskon, että joustavuus tuossakin asiassa on kaikkien asianosaisten etu.