Aloitan yövuoroni klo 23 reikä reikä. Pakkaan taisteluvyöhöni viidakkoveitsen, pari käsikranaattia ja kevyemmästä päästä pippurisumuttimen(sisältää tosin oman sekoitukseni mm. sinihappoa) ja patukan.
Kainalokoteloon sijoitan henkilökohtaisen aseeni Magnum 357:n.Panssaroidun autoni takaluukkuun sijoitan Schmeisser konepistoolini(isoisäni peruja Toisen maailmansodan ajalta, jolloin hän palveli suomalaisessa SS-pataljoonassa itärintamalla).
Lisäksi otan erityisesti tätä yötä varten mukaani kertasingon, koska valvomon ilmoitustaululla on maininta Osama bin Ladenin mahdollisesta oleskelusta Suomessa.
Sitten öisille kaduille: auton moottori kehrää tasaisesti kun valitsen tilannenopeudeksi 95 km tunnissa edetessäni Mannerheimintietä kohti Erottajaa. Eräällä liikennevalottomalla suojatiellä jokin jysähtää autoni keulaan vaimeasti ja pyörähtää konepellin yli katuun; harvinaisen iso city-kani mietiskelen itsekseni ja jatkan matkaa.
Pari muutakin vartiointiliikkeen autoa on liimautunut kantaani, joten lisään nopeutta, jotta turvaväli säilyisi.
Heilautan tuttavallisesti kättäni poliisipartiolle, joka päivystää Assan tuntumassa ja porhallan eteenpäin.
Erottajalla käännyn Espalle ja jatkan Kauppatoria kohti.
Pari kunnossapitolaitoksen haalareihin pukeutunutta partaniekkaa on siirtänyt viemärikannen sivuun ja on kömpimässä alas. Minua he eivät hämää...varmastikin Osaman porukkaa...pysäytän autoni ja pudotan käsikranaatin viemäriin miesten perään ja suljen kannen painevaikutusten maksimoimiseksi. Kuulen kumean räjähdyksen kun poistun paikalta. On jäljitettävä loputkin tuosta terroristiporukasta.
JATKUU...
Kainalokoteloon sijoitan henkilökohtaisen aseeni Magnum 357:n.Panssaroidun autoni takaluukkuun sijoitan Schmeisser konepistoolini(isoisäni peruja Toisen maailmansodan ajalta, jolloin hän palveli suomalaisessa SS-pataljoonassa itärintamalla).
Lisäksi otan erityisesti tätä yötä varten mukaani kertasingon, koska valvomon ilmoitustaululla on maininta Osama bin Ladenin mahdollisesta oleskelusta Suomessa.
Sitten öisille kaduille: auton moottori kehrää tasaisesti kun valitsen tilannenopeudeksi 95 km tunnissa edetessäni Mannerheimintietä kohti Erottajaa. Eräällä liikennevalottomalla suojatiellä jokin jysähtää autoni keulaan vaimeasti ja pyörähtää konepellin yli katuun; harvinaisen iso city-kani mietiskelen itsekseni ja jatkan matkaa.
Pari muutakin vartiointiliikkeen autoa on liimautunut kantaani, joten lisään nopeutta, jotta turvaväli säilyisi.
Heilautan tuttavallisesti kättäni poliisipartiolle, joka päivystää Assan tuntumassa ja porhallan eteenpäin.
Erottajalla käännyn Espalle ja jatkan Kauppatoria kohti.
Pari kunnossapitolaitoksen haalareihin pukeutunutta partaniekkaa on siirtänyt viemärikannen sivuun ja on kömpimässä alas. Minua he eivät hämää...varmastikin Osaman porukkaa...pysäytän autoni ja pudotan käsikranaatin viemäriin miesten perään ja suljen kannen painevaikutusten maksimoimiseksi. Kuulen kumean räjähdyksen kun poistun paikalta. On jäljitettävä loputkin tuosta terroristiporukasta.
JATKUU...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaan aikaan toisessa vartiointiliikkeessä:
Tupakan viimeinen uloshönkäys leijuu vielä ilmassa kun katoan toimistoon. Vyölläni roikkuva puikkokotelo saa täytettä ja käännyn hitaasti mutta varmasti kohti pöytää jolla tehtävälistani odottaa. Katson tulevaa yötäni hikikarpaloiden pudotessa rinnuksilleni ja teen yliviivaukseni inhottavimpien kierroksien päälle. Sujautan vuoroesimiehen vartiointikohteesta varastetun kynän rintataskuuni jossa vhf puhelin jo rätisee skannerin vieressä. Kannan avainkaapin autoon ja alan taistella mörköjä vastaan. Möröt ovat edellisen vuoron hampurilaispaketointeja jotka haiskahtavat kaikissa jalkatiloissa. Ajan ylimielisesti liikenteen seassa ja mietin mitkä kierrokset jätän tänä yönä tekemättä.......
kohta raili kutsuu tulee hälytys. olen edelleen ruuhkassa mutta tunnen olevani hälytys ajotehtävässä. kiilailen ja ajan liian suuria tilannenopeuksia käyttäen helsingin keskustan liikenteessä. parkkeeraan suuren kauppakeskuksen torille ja astun ulos autosta. olen täynnä varusteita ja tunnen sen. meikkiliikkeestä on tullut ryöstöhälytys ja teen kohteeseen ulkopuolisen kierroksen. ikknoiden ollessa ehjiä menen sisään tunnelma on hidas mutta vaivautunut, ja kuittaan painikkeen. en odottanutkaan että joku ryöstäisi meikkiliikkeen. Raportin jäljennös tuoksuu pimenevässä kesäillassa ja soitan hälytyskeskukseen. Kaikki on taas hyvin.
Samaan aikaan pankin pääkonttorin aulassa vallitsee hiljaisuus. Liukuovien automatiikka on käännetty sulkuun ja ilmastointi on sammunut. Aulan televisiossa pyörii sama eläkevakuutuksista kertova innoste, jolla ei nyt ole katsojia. Katson oville, neuvontaan... yläkertaan hissiaulaan ja äkkiä takaisin oville. Olen yksin. Astun arkistosaliin ja huomaan magliteni himmuvan kaiuttomassa tilassa. Akku on loppu. Olen yksin, taas.. vuorosta toiseen, vuodesta toiseen. Kukaan ei löydä minua jos katoan tähän paikallisvartijoiden hautausmaalle. Olen yksin.
Eteläsatamassa epäilyttävän näköinen miesnelikko(Huom! "Terroristin käsikirjan"mukaan terrristit toivivat neljän hengen soluissa) purkaa laatikoita kalastusaluksesta. Kyseessä lienee ydinaseiden salakuljetusyritys Suomeen...pysäytän auton jarrut kirskuen, nappaan kertasingon takaluukusta ja huudan sujuvasti saksan kielellä "Halt!". Miehet eivät reagoi mitenkään vaan eräs heistä kopeloi rintataskuaan...luultavasti tavoittelee pommin laukaisinta. Hän ei jätä valinnanvaraa, joudun virittämään singon ja tähtäyksen jälkeen laukaisen. Kalastusalus räjähtää kirkkaana soihtuna öiselle tähtitaivaalle ja valaisee koko tienoon. Niittaan pari eloonjäänyttä terroristia Schmeisserillani.
Mutta työn n jatkuttava: kaupungissa piileksii varmasti lisää terroristisoluja...
JATKUU