Mikä on maalaustaiteessa uusin ismi ja milloin se keksittiin? vai ovatko uusien ismien keksimiseen jo kyllästytty, ja turhanpäiväinen luokittelu jätetty sikseen? Onko kaikki nyt vain nykytaidetta?
Eivätkös uudet trendit ja ismit perustu aina johonkin uudenlaiseen ajattelumalliin, joka pohjaa johonkin filosofian ilmiöön?
Eivätkös uudet trendit ja ismit perustu aina johonkin uudenlaiseen ajattelumalliin, joka pohjaa johonkin filosofian ilmiöön?
Vastaukset 11
Vanhimmat
taiteen jälkijunassa, kun ismi tulee, on taide jo mennyt. Ehkä on paikallaan kerrata, mitä ismit alkoivat.
Varsinkin eräät ranskalaiset taiteilijat hylkäsivät 1860-luvulla akateemisen studiomaalauksen ja sen opetuksen ja lähtivät maalaamaan ulos luontoon. Samalla heidän tapansa maalata muuttui radikaalisti ja sen teki ulkoilman valo, joka mm. häivytti muotoja tuoden tilalle valon, varjon ja värin luoman alati muuttuvan näkymän.
Tämä uusi maalaustapa oli jyrkässä ristiriidassa silloisen jyrkän tiukan akateemisen maalauksen kanssa. Claude Monet oli 1860 ja -70-lukujen vaihteessa maalaamassa Englannissa ja maalasi siellä 1870 mm. Thames-joella auringonnousumaiseman, jonka hän lähetti vuotuiseen Parisin salongin näyttelyyn nimeten sen Impressioksi auringonnoususta. Monet´n ja kumppanien työt herättivät sekä närkästystä, pahennusta että suoranaista syrjintää. Julkisuudessa töitä pilkattiin ja näitä maalareita alettiin kutsua pilkkanimellä impressionistit. Nimitys tuli siten esille vuosia sen jälkeen, kun maalaustapa oli yleistynyt nuorten lahjakkaiden maalareiden töissä.
Tämän jälkeen ismien pysyvän käytön loivat taidekriitikot ja tutkijat, jotka halusivat lokeroida samanhenkisten taiteiljoiden työt yhteisen nimittäjän alle. Impressionistien vapautettua taiteen sen pakkokahleista taiteen monimuotoisuus on kasvanut loputtomasti ja ismit yrittävät pysyä perässä minkä kriitikot, tutkijat ja historoitsijat ehtivät mutta usein vasta vuosien viiveellä. Poikkeuksena jotkin harvat ismit, kuten Malevtshin suprematismi, jonka hän itse nimesi heti niitä maalatessaan.
Kun ismejä nimetään jatkuvasti eri puolilla maailmaa, ne tulevat ja katoavat tai jäävät, tuskin kukaan tietää mitkä ismit ovat viimeisiä ja ovatko ne pysyviä. Viime vuosina on aika usein esiintynyt sana postpostmodernismi, mutta sen sisällöstä sen sijaan en ainakaan minä ole saanut mitään tolkkua. Aikaa myöten todennäköisesti jotkin jäävät eloon siten, että niiden kattama taide voidaan vuosien kuluttua kutakuinkin hyvin määritellä.
Edellä sanottua vasten ei millään filosofialla ole mitään tekemistä taidesuuntien tai -aikakausien kanssa mutta kyllkin taidehistoroitsijoiden sellaisiksi kehittämillä. Ajatusmalleihin sen sijaan voidaan katsoa perustuvan monetkin hetken vallinneet suuntaukset kuten optisten ilmiöiden tuoma op-taide, ready made-taide, fotorealismi ja monet muut.
ahaa, eli impressionismi oli se ismien alkusykäys.
Mitä nyt vähän netistä asiaa tutkiskelin lisää, niin ymmärsin että tämä hurja määrä ismejä ja luokittelun vimma alkoi modernismistä 1900 luvulla, joka kattoi siis muutakin kuin maalaustaidetta. Ja modernismi oli seurausta Avant garde ajattelusta. Modernismi siis edusti kaikkea uutta ja uudenlaista asioiden näkemistä ja ajattelemista. Tänä aikana tapahtui kaikenlaista muutakin, kuten mailmansodat, jotka olivat omiaan saamaan ihmiset ajattelemaan asioita uudella tavalla. Tässä uutuuden vimmassa sitten alettiin keksiä kaikenlaista uutta, ja maalaustaidekkin alkoi katsella asioita eri näkökulmista, ei enää haluttu tehdä pelkästään realistista taidetta. Kuten kubismin ajatuksena oli kuvata asioita ja esineitä useammasta kulmasta yhtä aikaa. Futurismi sitten taas yritti kuvata liikettä. Impressionismi yritti jäljitellä hetkellistä impressiota. Aina oli joku ajatus jonka kautta maalattiin, ja lopulta niitä sitten taidekriitikot tai muut keksivät kutsua ismeiksi. Surrealismi pohjautui uniin ja alitajuntaan. Ja kubismista luin myös että sitä kutsuttiin heti kubismiksi, tosin sitäkin haukkumis mielessä. Impressionismi nimityksen keksimisen jälkeen oli ilmeisesti helppo keksiä uusia ismi nimityksiä.
Se miten minä nyt ymmärsin on että näitä ismejä tuli siis modernismin aikana keksittyä useampia, ja postmodernismi on nyt sitä, että ei enää jakseta metsästää uusia ismejä, tai ei enää tehdä taidetta jonkun määräävän ajatuksen kautta. Tai sitten taiteelle on tapahtunut jotain sellaista mitä ei vielä ymmärretä aivan täysin. Tämä ymmärtämättömyys on kuitenkin huomattu, joten aika kautta kutsutaan postmodernismiksi. Vai johtuuko se siitä että on tullut uusia ilmaisun tapoja, kuten installaatio, performanssi, videotaide, internet, videopelit ym. Määritelmä on ehkä siksi vaikeaa koska modernismi ja sen ilmiöt ovat vielä kuitenkin niin selkeästi mielessämme ja niiden ismien mukaista taidetta tehdään vielä muutenkin. Ja tästä pääsemmekin sitten siihen nykytaiteen käsitteeseen, joka ilmeisesti on kaikkea sitä mitä nykyään tehdään? Edustipa se sitten vaikka esimerkiksi kubismia?
Korjatkaa jos olen ymmärtänyt jotain pieleen. haluasin vihdoinkin päästä perille näistä ismeistä.
on mennyt. Koko 1900-lukua leimaa kaikkien taiteiden piirissä tuo modernin ajattelu, niin kuvataiteiden lisäksi myös musiikin, tanssin, arkkitehtuurin kuin kirjallisuudenkin kohdalla. Surrealismikin oikeastaan alkoi kirjallisuuden piirissä ja päätyi dadaksi, kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden yhteys oli 1910-20-luvuilla tiivis. Mutta modernin sana on yhtä häilyvä kuin nykytaiteen, molemmat pitävät sisällään vaikka mitä.
Siitä aivan alusta vielä jonkin verran. Impressionistien rinnalla maalasi myös Paul Cezanne, joka varsin yleisesti luetaan heihin kuuluvaksi. Cezanne oli erillään pysyttelevä maalari, jonka vaikutus mm. kubismiin on perustuvaa laatua kahdesta syystä. Etsiessään haluamaansa ilmaisua näkemästään hän päätyi ensinnäkin rikkomaan oikean perspektiivin, jolloin myös maalaus "tasossa" särkyy; tämä näkyy erityisen hyvin hänen laajassa asetelmatuotannossaan, ja kubistit veivät tämän edelleen objektin esittämisellä useammasta näkökulmasta samassa kuvassa. Toinen ratkaiseva muutos oli se, että Cezanne maalasi varsinkin maisemia pienillä erillisillä kuvioilla, lähinnä suorakaiteilla; nämä pienet kuviot, cube eli kuutiot, saivat kubistit rikkomaan kuvat perusteellisesti osiinsa. Koko kubismi perustuu näihin kahteen Cezannen oivallukseen.
Avant garde ja modernismi ovat kuin muna ja kana, ja parasta onkin katsoa ne rinnakkaisiksi, saman ilmiön eri ilmentymiksi. Edelleen on joukko avantgardisteja, jotka vievät modernia, nykytaidetta, eteen päin.
kiitoksia vastauksestasi pittore.
On kyllä aika hämmentävää tuo ismi villitys.
Viimeinen lauseesi "Edelleen on joukko avantgardisteja, jotka vievät modernia, nykytaidetta, eteen päin." on mahtava päätös lause tälle kysymykselle 8) Siihen sisältyy nämä kaikki hämmennystä aiheuttavat termit.
Opiskelumielessä jälleen tätä tiedustelen. Onko tämä joukko tietoinen toinen toisistaan vai mitenkä heidät määrittelet. Onko se tosiaankin liikaa energiaa vievä toimenpide liittää tänne linkki tukemaan omia ajatuksiaan.
Löysin kiinnostavan taiteilijan ja haluaisin tietää mihinkä hänet luokittelisit?
http://www.neliogalleria.com/kuvat/helmi07/karkku-hohti20.jpg
http://www.neliogalleria.com/kuvat/helmi07/karkku-hohti14.jpg
Pari linkkiä maalauksista jos nyt vain onnistui tuo linkitys kun tämä foorumin uusi systeemi on ihan paska.
molempiin viesteihisi.
Kun kirjoitin nykyhetken (käytän tätä sanaa kuten englanninkielen sanaa contemporary) avantgardisteista, en tarkoittanut erityisesti keitään nimettyjä taiteilijoita vaan puhuin yleisellä tasolla. Nykyhetken taidettahan meidän tarkoittamassamme merkityksessä tehdään joka puolella maailmaa ja sen seuraaminen on mahdollista vain rajallisesti. Varmaa kuitenkin on, että jotkut taiteilijat ja heidän tekemänsä taide nousevat ennemmin tai myöhemmin esille oman aikansa avantgardena, aikaa sihen kuitenkin saattaa kulua vuosia. Moniko niistä myös siellä sellaiseiksi luokiteltuna pysyy, jää ajan ratkaistavaksi. Kuten tuolla aiemmin totesin, taide kulkee edellä ja sen maine ja pysvyys laahaa pahasti perässä.
En yleensä ryhdy arvostelemaan toisten teoksia, kollegoiden välisessä keskustelussa sanon kyllä, varsinkin pyydettäessä, mielipiteeni jopa yksitiskohdistakin, kuten varmaan Juudas xxx:n palstalta muistanet. Kun nyt annoit pari linkkiä ja pyysit "luokitteluani" niistä, niin vastaan minkä voin.
Esimerkeistä ensimmäinen on toista mielenkiintoisempi, koska sille löytyy erinomaisia rinnastuksia sadan vuoden takaa venäläisestä avantgardesta mm. Falk, Gontsharova, Kuprin, Lentulov. Tämä pätee mielestäni niin muotoon kuin väreihinkin. Toista antamaasi linkkiä en yksin nähtynä olisi osannut sijoittaa oikein mihinkään kontekstiin. Jo tyylillisesti on kuitenkin ilmeistä niin muotojen kuin värienkin vuoksi, että kyse on yhdestä ja samasta tekijästä minkä linkkien tekstitkin vahvistanevat. mutta vastaavanlaista rinnastusta venäläisiin en, kumma kyllä, ilman tuota paria olisi nähnyt. Toivottavasti ymmärsin pyyntösi "luokittelusta" oikein ja sait haluamasi vastauksen.
Pitää yrittää ehtiä tutustua mainitsemiisi taiteilijoihin.
Tässä aika hyvä selitys ismeistä huomautuksella, että se on ryhmän taidesuuntaus.
http://www2.ylivieska.fi/lukio/Heli/Ismit.htm
Uusin ismi voisi olla vaikka jokin "politrealismi". Taidesuunnan on hienosti ja ainutlaatuisella tavalla kehittänyt taiteilija Heinonen viime vuosien aikana. Suuntaus kertoo kaunistelemattoman ja karun kuvan nykypäivän poliitikoista ja heidän arvoistaan.
...Nyt voi jo köyhempikin ymmärtää taidetta oikeasti, eikä tarvitse teeskennellä kuinka eriväriset pallot ja kolmiot kuvaavat niin hienosti maailmankaikkeuden syntyä ja monimuotoisuutta...
ISOT APLODIT rohkealle ja suoraselkäiselle, eikä taatusti ketään nuoleskelevalle taiteilijalle.
"...Mikä on maalaustaiteessa uusin ismi ja milloin se keksittiin" sen verran kaivelemaan, että kävin Googlessa hakusanalla "contemporary art" ja päädyin Wikipedian vastaavan hakuun. Sieltä löydät heti etusivulta vuosikymmenjaottelun, josta ottamalla 2000-luvun saat seuraavan listan
Contemporary art
• Classical realism
• Relational art
• Street art
• Stuckism
• Superflat
• Videogame art
• VJ art
Jokaiselle kohdalle on selitys, toisille varsin laaja, toisille suppea, ja lisäksi linkkejä eteenpäin. Näistä varsinkin classical realism, street art ja superflat kiinnostanevat maalareita, vaikkei miksei muutkin.
On jälleen rehellisesti tunnustettava, että ihmeellinen taiteen kenttä ja ettenpäs tuotakaan olisi tiennyt!