tai teitä muita kirjoittelijoita, joilla saattaa olla tämän ja oikean elämän välillä jokin yhteys, jää vaivaamaan asiat, jotka jäivät jollain tavalla auki tai selvittämättä? Miten selviätte niiden kanssa ja mitä keinoja on jättää ne taakseen enempiä vatvomatta? Jos kokee, että jotain merkittävää tapahtui, mutta toinen ei ole halukas keskustelemaan mistään, niin kuinka jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Onko se aika ainoastaan, joka auttaa? Tiedän, että sinäkin näitä luet, mutta en pysty ymmärtämään...
Eikö sinua
joku vaan
48951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
..että joku pelleilee;)
En jaksa miettiä liian syvällisesti miksi tai kuka, ei jaksa. Minulla on sellainen luottamus ihmisiin, että en jaksa miettiä yhteyksiä, naurattaa vaan silloin kun huomaan jotain tuttua, joa ei ehkä olekaan tuttua, sattumaa vaan.
niitä sattumia on aivan liikaa, jos miettii todennäköisyyttä siihen. Niin, ettei enää voida puhua sattumista oikeastaan. Ja jos kyse on pelkästä pelleilystä, niin aika köyhää sellaisen ihmisen elämä sitten minusta on jos joku jaksaa kuukausikaupalla pelleillä toisen kustannuksella? En oikein jaksa uskoa siihen.
Saattaahan täällä olla paljonkin tuttuja, ehkä joku tunnistaa minutkin ;), entäs sitten?
Jos jollakulla olisi jotain asiaa oikeasti, hän varmaan kertoisi sen minulle. Sattumia tapahtuu paljon koska ihmisillä on niin paljon samanlaisia juttuja, katsotaan samoja ohjelmia, kuunnellaan samoja biisejä...keskivertotallaaja löytää itselleen rutkasti viestejä näiltä palstoilta:)) Mullekin löytyy monta muistoa ja jopa nimikin etsintäkuulutuspalstalta :D, muttei se tarkoita mitään. Etukirjainkin löytyy monesta viestistä, eikö oo ihme ;)
Olen aina valmis keskustelemaan ihan jokaisen kanssa, joka haluaa kanssani keskustella melkein mistä vaan aiheesta.
asiaa silleen. Toivon et sille tulee vielä jatkoa.. Vaivaahan se kun toinen sydämessä asustaa. Ei ole enää kaukana et kävelen hänen ovelleen koputtelemaan.. Ja kun hän avaa oven niin halaan häntä sen kummempia varoittamatta. Iso ikävä on...
Ja se joku on J*** (m).. :)
auttais jo paljon kun näkisin häntä useammin. Tällä viikolla näin vain vilahduksen hänestä kun viuhahti ohi.. Itse en tainnut tulla nähdyksi silloin kun olin aika hyvin 'piilossa'. :)
itse jo kirjoitit mitä mun piti sanoa....jos toinen ei ole halukas keskustelemaan ,parempi antaa olla rauhassa.
KYllä jokainen tietää missä loppujen lopuksi mennään.
Samassa veneessä ollaan kaikki ,enkä ala venettä keikutelmaan tämän enempää nyt.
ihmiselle läpi elämän asioita, jotka jää vaivaamaan, jotka jää selvittämättä. Ilman mitään nettiäkään. Ihmiset jättää joskus vaimonsa, miehensä, lapsensa, rakkaansa sen kummemmin selittelemättä. Sellaista elämä on. Ihminen sopeutuu ensin, unohtaa sitten, elää omaa elämäänsä..;)
mutta kyllähän ne jättämiset yleensä jollain tavalla on ennakoitavissa ja ymmärrettävissä, ja peruuttamattomat asiat on peruuttamattomia, ei niitä tarvitse ihmetellä. Tarkoitan kuitenkin jotain muuta...
Eikä sitä halua häiritä ihmisiä omilla hullutuksillaan, vähemmästäkin pidetään jo pöpinä.
ei oikein tiedä minne, ehkä sinne sun tänne, ja sehän tässä huolestuttaakin ; ) eipä kannata liikaa ajatella, soppa on keitetty, ei niinkään maistuvassa muodossa, pokkana vaan täytyy yrittää selviytyä, niin ne tekee muutkin
olen kokenut samaa kuin aloittaja . . ja myös elämässä näiden palstojen ulkopuolellakin olen tuntenut
yhteyttä erääseen naiseen . . hänen kans en vain ole vielä päässyt sinuiksi eräissä tietyissä
asioissa . . ehkäpä hän jos lukee näitä jo rivien välistä itsensä löytää. . olen kans J . . . ( m )
että : olen kans J, voisitte perustaa jo jonkin yhdistyksen, vaikka virtuaaliaktiiviset jiit. ; ) Omaan sellaisen vähän ontuvan yhteyden yhteen j-mieheen, mut hyvä sekin. Varmaan aivan turha kysyä, että mitäs ne tietyt asiat mahtanee olla, ei ymmärrä mitä yrität selitelllä... ; )
yrittänyt ottaa yhteyttä tähän naiseen muualla kuin täällä nyt lähiaikoina? Tiedätkö kaipaako tämä nainen myös sinua?
en halua yhteyksiä naiseen : )
joo ontuva oli selitykseni , " eräät tietyt asiat " , en vaan tän naisen kans ole päässyt " sopi -
mukseen " yhteyden otosta livenä , jatkosta , vai kuinka se meni .
Hyvinä hetkinä on tunne kuin hän haluais yhteyksiä ja huonoina taas kuin ettei
haluais otettavan yhteyksiä . . tulee sellainen toivottomuus ja epäilys .
kuiten tunnetasolla olis kuin silti oltais jo vanhat tutut , silti ei tämän pitemmällä olla . .
ainakin, jos antaisin yhteystietoni, luonnollisesti olettaisin, että henkilö ottaisi yhteyttä. Toivotan sinulle enemmän niitä hyviä hetkiä...nyt tarvii mennä nukkumaan, ei jaksa ynnätä summia
täällä tulis oikea nainen , jota kaipaan , kohdalle . . hänkin jos tuntis , että joskos tää onkin
kaivattu . . vois antaa vinkkejä , joista toinen huomaa saman aaltopituuden . että nyt
tärppää . . hän tietää nimeni ja sitäkautta sähköpostille . . menikö helpoks ? ?
hän ei ole vielä antanu selviä vihjeitä itsestään , mitä kautta tunnistais . .
ihan meikäläiseltä.. eli annan sellaisen vaikutelman.. erityisesti silloin, kun alan liikaa ujostelemaan..
nyt pelko pois . . onks sul ollu Paavo nimisiä työkavereita ? ? vihje nro . 1 kysympähä vaan . .
työkaverina vuosia sitten..
oliko myös Pate ? ? utsin . .
meen illaks töihin , jotta iltapv ja ilta täl sarslla multa hiljasempaa . .
kutsutaankin, mutta hän oli VAIN työkaverini..ja paljon vanhempi mua..mut kiva tyyppi.
..ja en ole koskaan ollut ihastunut kenekään työkaveriini..
minäpä luulen notta alkaa tärppäämään . . arveleks kuka täs päässä huhuileepi ? ?
Se Pate on Vantaalta.. vieläkö osuu kohdilleen ? :)
meni . . joka kuti huti japanialaisittain . . vai onks tää vain kissa hiiri - leikkiä ?
josta jotkut etenki naiset tykkäävät . . .
*Merkittävä Ihminen*, että kukaan mua täällä haikailis, se on toiveajattelua.
Mutta mä voin silti haaveilla niin :D silloin kun huvittaa.
On silti paljon pahempiakin juttuja.
taitaa olla sama juttu kuin sinulla. Tiedän erään naisen tänne kirjoitelleen (enkä ole tunnistanut muita hänen viestejä, kuin itselleni osoitetut) välillä mukavia ja sitten taas ei niin mukavia viestejä. Oikeassa elämässä ollaan myös juteltu, mutta hän ei vaan suostu kertomaan totuutta ja en minä sille minkään sitten voi. En tiedä kuvitteleeko hän sitten minun alkavan painostamaan häntä, tai jotain:/ Niin ja varattuhan hän on. No, ei auta muutakuin mennä eteenpäin päivä kerrallaan.
että hän lukee näitä. Sattumia vain on niin liikaa, ettei voi olla sattumaa. On vain jokin takku tuossa irl-yhteydessä, kun suu ei aukea silloin harvoin kun edes oltaisiin puhe-etäisyydellä. Jokin selvittämätön asia vaivaa... mut ei minussa ole ihmistä mennä hältä asiaa kysymäänkään.
selvittämätön asia?
liittyy meidän kommunikointivaikeuksiimme. Ei mitään riitaa ole, ei sellaisesta ole kyse. Ennemminkin jokin...voimakas jännite välillämme estää normaalin keskustelun. Sanoisinko että ollaan vissiin kuin ukkospilvet.. tuntuu että salamoi jos menee liian lähelle toisiaan:)
noin ole. Käsittääkseni toisella on erittäin hyvä lukutaito. Ei siihen voi liittyä kommunikointivaikeuksia. Et ole toista kohtaan rehellinen tässä asiassa.En tykkää valehtelijoista.
tämä ei sitten varmaankaan ollut minulle...en ole valehdellut. Mutta yhtä kirjoitettua sanaa jäin kyllä ihmettelemään häneltä.
Onpa jännä kommentti (lueskelen ajankuluksi, kun ei TV:stä tule mitään katsomisen arvoista) tuo, että yhtä sanaa olet jäänyt ihmettelemään. No, minäkin sitä nyt jäin miettimään, että mikä sana sellainen voisi olla? Se ei ole varmaan "ei" eikä "kyllä", koska ne ovat selkeitä sanoja. Oliko sana ehkä "ehkä" vai oliko se tuo "anteeksi", mutta aika selviähän nekin loppupelissä ovat.. Mikä ihme voi olla sellainen sana, että se voi jäädä vaivaamaan, eikä sitä voi kysyä sen kirjoittajalta..? Ei riitä mielikuvitus, ei. :)
vaivaamaan, jos keskeneräisiä ja tärkeitä asioita ei selvitettäisi. Siksi toivonkin, että tuolla oikeassa elämässä keskusteluyhteys ihan lähiaikoina vielä aukeaisi. Mutta miten, se on vielä suuri kysymysmerkki.
kannattaisko näkyä vähän enemmän? Se saattais jopa auttaa asiaa.. :)
ettei mahdollisuutta keskusteluun tule jos koskaan. Tai sitten aikaa kuluu liikaa ja sen jälkeen toiselle on todettava olen pahoillani, mutta en enää ymmärrä sinua ja ilman ymmärrystä ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Taisin erehtyä erään suhteen. En oikein tiedä jäikö mitään epäselvyyttä. Vaikea sanoa. Yleensä jos joku juttu hiipuu niin ei kai siinä sitten mitään ollut. Sellaista esiintyy. En minä nyt itseäni väkisin kenellekään tyrkytä, joten jos joku ei ota yhteyttä niin ei kai siinä sitten mitään ollut. En kelvannut tai jotain. Jollekin toiselle kelpaan sitten eli ei tuosta mitään itsetunto-ongelmaa minulle tule jos en kelpaa. Siis kun ei tiedä toisen tunteista. Edes siviilisäädystä. Varmaan hänellä on joku nyt joten se´siitä. Miehet eivät pysty kovin pitkään elämään yksin.
Jos toinen ei ollut valmis kun kerran kysyin jotain, niin ei siinä mitään. En minäkään aina tiedä,
mikä olisi oikea ratkaisu. näemme kuitenkin oikeasti ja minusta olemme hyvissä väleissä. Tutustutaan
ja jutellaan kun voidaan.
Sattumia kuitenkin on paljon niinkin, että luen tosi paljon viestejä, joiden voisi luulla olevan
minun kirjoittamiani, mutta eivät ole. Joten pidän mielessä aina, että ehkä hän ei kuitenkaan
olekkaan täällä...vaan sattumia.
niin J:lle minäkin. ovat suosiossa:)
Ihastuin siis tietämättömyyttäni varattuun henkilöön ja tein kyllä emämokan kun otin yhteyttä, ei hän reagoinut siihen ollenkaan ja nyt tiedän miksi ei. Syksy myös on kuolettanut tunteita tosi paljon, eipä tuolla selvittelyllä enään niin merkitystä ole, eikä mun tarvitse nähdä häntä kuin ehkä kerran viidessä vuodessa.... On hän joskus kirjoitellut mun kanssa tällä palstalla, kiusaa vain, ei hän halua mitään minusta.
Koen tämän enemmänkin terapeuttisena toimintana
täällä "roikkuminen" auttaa asioideni ratkaisemisessa
siten etä joudun puntaroimaan tunteitani enemmän ja eri kanteilta
esim. luettuani toisten tuntemuksia
- tänne voin ikäänkuin kaataa tunteitani joita en irl:sä pysty tekemään
ja ei se ole aina edes tarpeenkaan saatika viisasta
ns. järkevyys pysyy irl:ssä ja täällä annan itseni olla vaikka kuinka naivi tai tyhmä
saman kaltaisteni, siis teidän kanssanne
rakkaat siskot ja veljet
halauksia teille ja kiitos ;-D
tänne uskaltaa "pukea sanoiksi" asioita, joille ei ole mitään muuta paikkaa tai ihmistä jolle tohtisi kertoa. Välillä uskaltaa tunnustaa tämän pikkutytön salaisimmat haaveet rakkaudesta, ikävän jne. Mielestäni tämä on terapiaa, ehkä jokin leikki välillä keskustella toisen samanlaisen haaveilija kanssa. Todellisuus vain on ihan toinen ja se on pidettävä erillään.
Ja kun oikein kovasti haluaa unelmoida, voi kuvitella juuri Hänen vastaavan täällä viestiin ;)
Lämmin halaus sinne jonnekin!
on siinä mielessä vähän kummallinen, että ihan kuin sä olettaisit, että sen toisen mielestä teillä on jotain selvittämättömiä asioita. Eihän se toinen välttämättä koe yhtään niin, vaikka sä kokisitkin. Jos sua vaivaa jokin, niin ainahan voit sanoa siitä sille toiselle. En tiedä sun tilannetta, mutta kyllä mä itse ainakin voisin jutella, jos joku sitä haluaisi. Joillekin ihmisille se puhuminen on kai vaikeampaa. Kyllä mä itsekin ajattelisin niin, että jos joku täällä tietentahtoen haluaisi vaan kiusata tai pilailla niin köyhää sellaisen ihmisen elämä taitaa olla (kuten joku tossa ylempänä sanoi). Tuskimpa sellaiselle kannattaa ajatustakaan suoda. Surullistahan se on jos jollakulla ei mitään muuta elämää ole kuin nämä palstat ja sellainen kiusaamisen kertonee aika pahoista mielenterveysongelmista. Ei terve ihminen sellaista tee. Omaan arvoonsa jättäisin tuollaisen. Sairas mikä sairas.
Etkä sä voi tietää, lukeeko joku näitä vai ei. Se, että yhtenä hetkenä lukee täältä jonkin aloituksen ja ehkä vastaakin ei tarkoita, että aina näitä lukisi.
Noiden kahden "elämän" välillä voiton vie kuitenkin se irl. Näiden kirjoitusten oikeellisuus ja painoarvo on näin ollen mitätön. Erehtymisen ja erehdyttämisen mahdollisus on niin suuri. Lukija ei voi luottaa lukemaansa, eikä kirjoittaja voi olettaa sen oikean lukevan ja vielä ymmärtävän lukemansa oikein.
Uskomattomia yhteensattumia kuitenkin on ollut.
saman tekstin. Täysi hiljaisuus häneltä, ei mitään sanottavaa. Koen hänet ihmisenä joka teki paljon pahaa ja jätti selviytymään miten taisin vaikka tiesi miten pahasti teki.
Tiedän myös että hänkin lukee, kaiken, enkä myöskään pysty koskaan ymmärtämään.
Jos toinen hylkää, ei välitä niin eipä siinä ole mitään tehtävissä. Ei kaikkia kiinnosta asioiden selvittäminen, kunhan jättävät toiset kärsimään.
Ja sitten vielä ivaavat ja pilkkaavat kun toinen kärsii tuskaa ja itkee.
Sellaisia on, valitettavasti.
Ei asioita voi olla vatvomatta. Varsinkaan jos omaa tippaleipäaivot ja asia on itselle tärkeää. Oppinut oon että on paljon ihmisiä jotka eivät osaa/halua puhua avoimesti asioista. Se on syvältä sillä paljon asioita luullaan ja/tai käsitetään väärin. Monasti ristiriidat ja eripurat ratkee siihen kun mä luulin ja mä käsitin luulot on ratkottu. Ihmiset on kuitenkin aika yksoikoisia ajatuksissaan. Mielestäni sekä miehillä ja naisilla on samanlaiset tunteet; yksinäisyys, ikävä, rakkaus yms. mutta me käsitellään persoonallisesti tunteita. Ja ne ihmiset jotka eivät pysty keskustelemaan vaikeista asioista niin ne edestäään löytävät. Jossain vaiheessa ne tulee vastaan ja sitä rajummin paljonko taakseen on jättänyt selvittämättä. Puhutaan toisillemme - ei aina silti tarvii olla samaa mieltä toisen kanssa.