surun mustat harsot
revittynä maassa
kuin ryöstettyinä
tunteiden jäinen kaiku
kuin hakkaava lumipyry
eikä minua paleltanut
vain kyynelvirrat katkeilivat poskilla
puukotit minua valheillasi
ivasit luuloillasi
etkä edes huomannut hetkeä
jolloin rakkaus pujahti ulos ikkunasta
sanomatta edes hyvästi
revittynä maassa
kuin ryöstettyinä
tunteiden jäinen kaiku
kuin hakkaava lumipyry
eikä minua paleltanut
vain kyynelvirrat katkeilivat poskilla
puukotit minua valheillasi
ivasit luuloillasi
etkä edes huomannut hetkeä
jolloin rakkaus pujahti ulos ikkunasta
sanomatta edes hyvästi
Vastaukset 4
Vanhimmat
..
vähemmästäki rakkaus luikkii tiehensä :((
ravintoa se rakkauski kaipaisi..
sitä omanlaistaan substraalia
> taisivat jäädä kuitenki ne aamut....
vähemmälle..
kaikkea mahtuu elämään
kokonaisia matkoja vuoristoradan eka vaunussa
ja sitten näitä jotka jäävät vajaaksi
siinä kai se elämän rikkaus on
tumma
mutta tarpeellinen runo
kiitos Laudi
Tässä sitä on menoa eikä meininkiä,
kiukun voi melkein aistia....
Good poetry!
mäiskis räiskis on vähän rauhoittunut muualla
muttei tunnetasolla
olisiko tämä syysmyrsky?
en tiedä