Tilanne on siis tämä et lopetin pillerit sen takia kun mielialat heitteli ihan miten sattuu ja oli muitakin sivuvaikutuksia. Sovimme avomiehen kans et kokeillaan kuukausi olla ilman pillereitä josko minun olo siitä paranisi, yksissä tuumin päätettiin et käytetään sitä ns. keskeytettyä yhdyntää ja kumia. Noh, kortsua ei olla kertaakaan käytetty, ukko ilmeisesti on liian hyvään tottunut kun sai pitkään paljaalla vetää :)
Menkoista 13 päivää, gugsittiin ja vaikka mies kiven kovaan väittää et ehti vetää pois ennen tulemistaan, oli kuitenkin mulla pikkarit ihan smägässä ja alapää märkä muista kuin omista eritteistä :( Tahtoisin kovasti lapsen, mutta elämäntilanne (rahatilanne ja mun opiskelut) ei ole sellainen et voisin lapselle tarjota parhaan mahdollisen elämän.. Mut uskon et vaikka nyt "toivottu vahinko" kävisikin niin pärjättäisiin hyvin ja asiat kyllä menisivät parhain päin :) Nyt sitten odottelen ilon ja kauhun sekaisin tuntein seuraavia menkkoja ja pohdiskelen miten kertoisin miehelleni edes tästä huolesta joka minua vaivaa. En pysty puhumaan tästä oikein kenellekään, tarpeeksi luotettavaa kaveria ei ole ja äiti tappais mut jos tietäis moisesta :) Tiedän, tää keskustelu ei oo mikään raskaustesti, haluisin vaan mielipiteitä onko raskaus mahdollinen jos spermaa on korkeintaan emättimen suulla?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia et ikäänkuin "salaa" toivotte vauvaa niinkuin minäkin? Miten kerron tästä huolestani avokille? Ollaanko molemmat yhtälailla "syyllisiä" kun en ole varmuuden vuoksi jälkiehkäisyä hakenut ja mies on saattanut ruiskia mällinsä väärään paikkaan?
Ja asiallisia vastauksia, kiitos :)
Menkoista 13 päivää, gugsittiin ja vaikka mies kiven kovaan väittää et ehti vetää pois ennen tulemistaan, oli kuitenkin mulla pikkarit ihan smägässä ja alapää märkä muista kuin omista eritteistä :( Tahtoisin kovasti lapsen, mutta elämäntilanne (rahatilanne ja mun opiskelut) ei ole sellainen et voisin lapselle tarjota parhaan mahdollisen elämän.. Mut uskon et vaikka nyt "toivottu vahinko" kävisikin niin pärjättäisiin hyvin ja asiat kyllä menisivät parhain päin :) Nyt sitten odottelen ilon ja kauhun sekaisin tuntein seuraavia menkkoja ja pohdiskelen miten kertoisin miehelleni edes tästä huolesta joka minua vaivaa. En pysty puhumaan tästä oikein kenellekään, tarpeeksi luotettavaa kaveria ei ole ja äiti tappais mut jos tietäis moisesta :) Tiedän, tää keskustelu ei oo mikään raskaustesti, haluisin vaan mielipiteitä onko raskaus mahdollinen jos spermaa on korkeintaan emättimen suulla?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia et ikäänkuin "salaa" toivotte vauvaa niinkuin minäkin? Miten kerron tästä huolestani avokille? Ollaanko molemmat yhtälailla "syyllisiä" kun en ole varmuuden vuoksi jälkiehkäisyä hakenut ja mies on saattanut ruiskia mällinsä väärään paikkaan?
Ja asiallisia vastauksia, kiitos :)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Menkkojen alkua täälläkin venttaillaan samanlaisissa tunnelmissa. Pillerit lopetin ja mies sanoi käyttävänsä kumeja "pahoina päivinä" ja keskeytettyä muulloin. No koko aikana ei ole kuitenkaan kumeja käyttetty, vaan mies on vetänyt joka kerta paljaalla ja sitte viimetinkaan vetänyt ulos, joskus on osa mälleistä päässyt myös ruikahtamaan osittain sisään, kun mies liikaa nauttinut. Salaa kuitenkin koko ajan toivonut, että voi kun laskis kaikki vaan sisään, ei se itseasiassa niin kauhea asia meillekään ois se raskaus, vaikkei siitä kumpikaan ole silleen sovittu. Uskon kuitenkin että mieskin sitä ehkä miettinyt, kun tommoista uhkapeliä mun kanssa pelaa...
miehellesi ihan suoraan, että saa nyt nähdä sitten alkaako menkat seuraavalla kerralla vai ei. Jos ihmettelee miksei alkaisi tms. niin sanot ihan suoraan, että eihän keskeytetty yhdyntä ole mikään ehkäisykeino, että ihan hyvin siitä voi tulla raskaaksi.. luulisi miehen sen itsekin tietävän! Ja jos ei tätä ennen ole tiennyt niin ottaa varmaan sen kortsun tästä eteenpäin käyttöön jos ei perheenlisäystä halua.
Ja kyllä tietysti olette molemmat "syyllisiä" kun olette yhdessä ottaneet tietoisen riskin ja olleet yhdynnässä ilman ehkäisyä..
Olet varmaankin oikeassa.. Miehelle olen kyllä sanonut puoliksi leikilläni et se on sit sinun vika jos vahinko käy :) Ajattelin et keskeytetty yhdyntä toimii jos todellakin ehtii vetää pois, touhutipoissa kun ei siittiöitä ole. Mies vaan kovasti väittää ettei spermaa ole mennyt ollenkaan väärään osoitteeseen.. Äääh tää on vaikeeta! Mut jospa kaikki menis kuitenkin hyvin :)
äitiyteen niin miksi ihmeessä olet yhdynnässä ILMAN ehkäisyä?! Keskeytetty yhdyntä ei ole mikään ehkäisykeino, sen taisit kyllä tietääkin. Ja ei ole kyse niistä touhutippojen sis.tai ei sis.siittiöistä, vasan siitä, että miehellä jää AINA laukeamisen jälkeen sinne vielä siittiöitä, elämään!
Ja kyllä, raskaus on täysin mahdollinen AINA kun on yhdynnässä, jopa ehkäisyn kanssakin, mikään e-keino ei ole 100%:n varma, saati sitten että on ilman ehkäisyä.
Ja kun lopetit pillerit niin oviskin on mahdollinen ja jos 13 päivää menk.jälkeen on "gugsittu", niin onnitellahan teitä varmasti raskaudesta pian täytyy.
Eikä e-pillereissä mitään kuukauden taukoa pidetä, tauon pitää olla pidempi, sekoitetaan vaan se viimeinenkin hormonitoiminta jos niitä syödään tuollaisella systeemillä kun olet ajatellut. No, tosin et varmasti tarvitse tulevaan 8-9 kk ehkäisyä
Hmm. Mä en kyllä huomannut sellasta kohtaa, jossa ketjun aloittaja olisi sanonut ettei ole valmis äidiksi.
"Ja kun lopetit pillerit niin oviskin on mahdollinen ja jos 13 päivää menk.jälkeen on "gugsittu", niin onnitellahan teitä varmasti raskaudesta pian täytyy."
1) Vaikka ovulaatio tapahtuisi, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että munasolu hedelmöittyisi ja raskaus alkaisi.
2) Ovulaatio ei kaikilla välttämättä tapahdu 13 päivää menkkojen jälkeen (ellei kierron pituus olen n.28pvä), vaan AINA n.14-16 päivää ENNEN seuraavien menkkkojen alkamista. Opettele ensin kuukautiskierron eteneminen, ennekuin tulet tänne jakamaan neuvojasi!
3) On myös kiertoja, joissa ei ovulaatiota tapahdu syystä tai toisesta ollenkaan. Ihminen ei ole kone.
Pyysin asiallisia vastauksia, mitä kohtaa siitä lauseesta et ymmärtänyt? En kertaakaan sanonut etten olisi valmis äidiksi, vaan että ELÄMÄNTILANTEENI ei ole PARAS MAHDOLLINEN. Kirjoitin myös, että uskon kaiken menevän hyvin vaikka lapsi tulisikin. En pyytänyt missään kohdassa ehkäisyneuvontaa, puhuin siitä, kuinka kertoa miehelle ja siitä kuinka minulla tavallaan on vauvakuume.
Ja kyllä, tiedän että ovulaatio on kierron puolivälissä ja siittiöt elävät muutaman päivän suotuisissa olosuhteissa joten raskaus on mahdollinen. Kiitos "onnitteluista" jo näin etukäteen, onnellinen olenkin jos odotan lasta. Toivottavasti sinäkin olet onnellinen ja nautit elämästäsi kun saat tänne kirjoitella noin negatiivisella asenteella.
tuo on otollinen aika tulla raskaaksi, vaikkei se ovis tapahtuisikaan kierron 13. päivä, kun ne siittiöt kumminkin pystyy elämään naisen elimistössä jopa 7 päivääkin..
tutkimukset sanoisi noista touhutipoista mitä niin totuus kuitenkin on, että keskeytetystä yhdnnästä huolimatta aika paljon alkaa vuosittain raskauksia, joten kyllä siellä se raskauden mahdollisuus aina on..
Tosiaan unohtui sanoa myös tuo mitä joku myöhemmin sanoi, että pillereitä ei kannata lopettaa muuta kuin vähintään(!) puoleksi vuodeksi jos ne lopettaa.. On kropalle sen verran "rankkaa" tuo lopettaminen, sekä aloittaminen, että ei ole kannattavaa lopettaa pillereitä jos ei pidä sitä 6kk taukoa, rasittaa elimistöä tosi paljon..
Itse olen kyllä huomannut heti eron kun lopetin pillerit. Olen paremmalla tuulella, ei väsytä eikä turvota niin kuin ennen.. Kaikin puolin parempi olo, ei kroppa tunnu ainakaan vielä kärsineen. Miehestäkin on mukavampaa kun en ole enää hormonihirviö :D
aivan kuin olis eri nainen. Ennen lopetusta kokeilin parillakin eri merkkisellä pillerillä, mutta mulle ne ei vaan sopineet, molemmista tuli vaan noita sinunkin kuvaamiasi sivuvaikutuksia. No katotaan nyt rauhassa, miten tässä on käymässä;)
että kuinka on käynyt? Ois kiva tietää kun melkein "kohtalotovereita" ollaan :) Tällä hetkellä mua pelottaa enemmän se et menkat alkaa kuin se ettei ne alkais.. Sain miehenkin kans jotenkin puhuttua asiasta, kerroin et kovasti haluaisin juniorin. Mies kuitenkin sitä mieltä et odotellaan vielä muutama vuosi jos nyt ei lasta tule.. Ja ehkäpä niin on parempi..
No joo.. mulla sitte alkoi menkat keskiviikkona, olivat pari päivää myöhässä. Toivoin kyllä kovasti, että eivät tuliskaan. Miehellekin jo ennätin sanoa, että mitäs nyt, jos oon paksuna, kun menkkat ei ala ja oot ilman niitä kumejas touhunnut koko ajan ja ruiskinut mällejä sisäänkin. Eipä tuo vastannut mulle oikein mitään, hymisteli vain.
Nyt sitte eilen iltasella kysyin, että mitä me oikein aiotaan ja emmekö voisi alkaa yrittää ihan tosissaan vauvaa, niin se ei hänestä ole aivan vielä ajankohtaista. No kysyin, että käytetäänkö me sitte mitä ehkäisyä, kun minä en ainakaan enää noita pillereitä ala syödä ja elimistöäni niillä sekoittaa. Mies sanoi, että hänen puolestaan mennään näin, että mitään varsinaista ehkäisyä ei käytetä ja kierron puolivälissä hän käyttää keskeytettyä tai kortsua, ja jos "vahinko" käy, niin ei kai haittaa.
Siis voitko kuvitella? Itseasiassahan mieskin tuntuu toivovan "vahinkoa", muttei kuitenkaan halua sanoa sitä vielä suoraan. Empäs tiiä... Joskus kyllä tuntuu, ettei noisssa miehen aivoituksissa ole järjen hiventäkään - Vai onko se hänestä jotenkin jännempää, kun ei vauvaa yritetä ja sitte tuliskin se "vahinko" ja pamahtaisin paksuksi.
Entäs sulla, koska ne sun menkat piti alkaa ja alatko nyt popsimaan taas niitä pillerin pirulaisia, vai ehkäiseekö miehesi keskeytetyllä?
Olipa ihanaa taas avautua. Ihan voitais kyllä jatkossakin jutskailla täällä, kun tosiaan "kohtalotovereita" melkein ollaan.
Tiedän ton tunteen kun toivoo ettei menkat alkais ja sitten ne tulee vaikka "periaatteessa ei vauvaa haluaiskaan".. Oon ollu tossa tilanteessa ennenkin.. Petyitkö kuinka pahasti kun menkat alkoi?
Oho! Eikö kannattais kysyä mieheltäsi mitä hän OIKEASTI haluaa kun sen verran sekavalta nuo vastaukset vaikutti. Ettei vaan isännälläkin ois vauvakuume tai sit miehes on vain niin hyvään tottunut ettei halua ehkäisystä itse huolehtia :)
Itse painelin kauppaan ja ostin ison paketin kortonkeja, pillereitä en enää käytä. Kotona tuli sit valitusta et "nää on liian pieniä, ei tunnu miltään, ei jaksa räpeltää tän kuoren kans jne jne". Kuulemma mies kuitenkin käyttää kumia mieluummin kuin haluaa lapsen :( Mutta onpas kumma kun edelleen vaan välillä vetää paljaalla ja sit hädissään vetää ulos viime hetkillä.. Ei olla ehkäisystä hekuman hetkillä puhuttu :D
Eilisestä asti maha ollut kipeä ihan kuin ois menkat alkamas. Outoa kyllä, koska edellisistä menkoista vain 24 päivää ja pillereilläkin kierto oli 31päivää. Aina kierto ollut suht pitkä mut jos nyt menkat alkaa niin ne on ekat luomumenkat pillereiden jälkeen. Ja aina ennen alavatsakipu on alkanut silloin kun oon huomannut veren tulon, outoa et nyt jo masu kipee ja rinnat arat, sitä ne ei koskaan aiemmin oo ollu.. Ehkä kuvittelen näitä raskausoireita kun tuntuu et ois etova olo ja vessassa käyn useammin. Saattaa tosin johtua myös runsaasta kahvinjuonnista nuo "oireet" :)
Toivon niin kovasti et tää ei olis menkkakipua ja pääsisin ostamaan testin joka näyttäis plussaa :) Oon kuitenkin henkisesti valmistautunu myös siihen et menkat alkaa tossa illalla.. Tai huomenna.. Tai ylihuomenna.. Etten vain odota liikoja ja sit pety. Kerron kyllä sit sulle miten kävi, tuleeko menkat vai vauva :)
Ois kiva kirjotella sun kans vaikka tähän ketjuun kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia. Kiva kun on joku joka ymmärtää :)
mikä on tilanne menkkojesi kanssa?:)
eipä oo menkkoja näkyny.. Kunpa eivät alkais ollenkaan! :)
Joo ihan kivaa jatkaa sun kanssa ajatustenvaihtoa täällä. Mulla ainakaan ole oikein sellaisia kavereitakaan, joille näistä asioista vois jutella ja joita edes kiinostais, saati sitte edes ymmärtäisivät tämmöistä. Vaikutat tosi mukavalle ja ymmärretään hyvin toisiamme.
Johtunee kait noista meidän äijistä ja heidän "periaatteistaan":(
Juu, olihan se semmoinen pieni pettymys taas nuo menkat, kun ne sitte alkoi. Jotenkin kun minusta niitä odotellessa ja päiviä ynnäillessä tuli semmoinen kumma tunne, että isäntä ois tehnyt temppunsa ja vauva ois aluillaan, mutta eihän se niin sitte ollut, vaikka salaa toivoinkin. No ne menkat on menneet ja uutta kiertoa mennään. Iltasella isännän kanssa harrastettiin seksiä ja paljaallapa tuo taas veteli alusta loppuun:)
Siis kyllä oli niin tutun oloisia nuo miehesi kommentit noista hankkimistasi kortsuista, aivan kuin ois meidän miehen suusta. Todellakin, niikus sanoit, nää meidän miehet on niin hyvään tottuneet, etteivät halua itse huolehtia ehkäisystä jos me naiset ei sitä tehdä.
Siitä pidetään kumminkin kiinni, että pillereitä ei enää aleta popsimaan. Ainakin mulla ne sekoitti täysin oman hormonitoiminnan ja olin aivan kuin joku itselleni tuntematon hermoheikko nainen:(
Oispa muuten hienoa, jos nuo sun "oireet" enteilis sitä vauvaa:)
Oletko jo yhtään miehelle pohjustanut, ettei sitte ylläty, jos niin onnellisesti kävisi:)
Tai itseasiassa, kyllähän se pitäis aikuiselle miehelle olla itsestään selvää, mitä siitä saattaa seurata, kun alkaa naisensa kanssa ilman ehkäisyä touhuilla:)
Kerro sitte kuin tässä käy ja todella, pidetään jatkossakin yhteyttä tään ketjun kautta.
Sama täällä, ei oikein omasta kaveripiiristä löydy ymmärtäviä ihmisiä. Heille kaikille tuntuu olevan tärkeintä opiskelu ja bailaaminen :( Eikä kovin monella ikäiselläni kaverilla ole suhde näin vakavalla pohjalla kuin itselläni. Ainoa tarpeeksi "kypsä" keskustelukumppani voisi olla mun mutsi, mut sehän tappais minut jos sais kuulla et tämmöisiä epäilyksiä on ilmassa :D
Noista oireista ja "oireista" vielä.. Minäkin oon niiiiin varma et siellä pikkuinen elämän alku on :) Kauhistuttaa vaan jos mulle käy samalla tavoin kuin sulle :( Yritän kovasti pitää jalat maassa, mut edelleenkin on oireita jotka vois viitata vauvaan.. Näille kaikille oireille on myöskin suht looginen selitys. Etova olo varsinkin aamuisin (verensokerit alhaalla yön jälkeen), mahaa nippaillu kolmisen päivää mut ei menkkoja näy (kyl ne menkat vielä sieltä tulee), varsinkin iltaisin paleltaa ihan tajuttomasti mut ei oo kuumemittaria niin en voi mitata (väsyneenä viluttaa helpommin), rinnat erityisesti nännit on kosketusarat (voi johtua menkoista) mielialoista puhumattakaan, jne jne.. Ärsyttää tää epätietoisuus!!!
Heh, miehelle sanoin et vauva vois olla mahdollinen.. Vastaus oli et "se on ihan mahdotonta, ei sitä mälliä oo sisään päässy". Miehen mielestä nää oireet johtuu siitä et on hormonit sekaisin pillereiden lopetuksen jälkeen. Myönsi kuitenkin, et jos vauva tulee niin se on ihme ja se vaavi pidetään :) Voi noita miehiä.. Tiedät varmaan tunteen :D
Testiä ajattelin tehdä tuossa lokakuun alkupuolella jos ei oo menkat alkanu.. Siihen asti siis vielä jännitellään :)
Olis kiva tietää minkä ikäinen sinä toinen vastaaja olet? Itse olen vasta 18 vuotias abiturientti ja naureskelen salaa ajatukselle mitä ihmiset ajattelis ens keväänä kun olisin lakituksessa maha pystyssä :D:D Oi ei, nyt varmasti tulee valituksia vanhemmilta tädeiltä ku oon niin nuori.. Ei voi mitään :P
Pidetään yhteyttä ja saa toki muutkin osallistua ajatusten vaihtoon jos jotain oikeaa asiaa on ja jutut on asiallisia :)
Siis mulla ikää pikkaisen enemmän, elikäs ens viikolla täytän 21. Reilu vuosi sitte sain loppuun ammattiopiston ja nyt opiskelen toista vuotta AMK:ssa. Sen lisäksi teen muutaman tunnin viikonloppuisin ja iltaisin töitä marketin kassalla.
Rankkaahan se joskus on, mutta ihan pakko koettaa jaksaa, kun tuo mieskin vielä opiskelee ja rahasta on tiukkaa, tiedät varmaan, eikä kumpainenkaan haluta mitään kamalia opintovelkoja niskaan:(
Yhdessä on asuttu miehen kanssa kolme vuotta ja kihloihin mentiin viime vuonna:)
Mulla on kaksi siskoa ja minä oon meistä nuorin. Keskimmäinen sisko (28 v) odottaa esikoistaan ja voit arvata, että oon sille kade:(
Isosisko on jo 32 vuotias ja hanellä on kolmevuotias poika, jonka kummi olen:)
Kesällä koetin siskoille näistä mun vauvahaaveiluista pienessä sidukassa puhua ja saada tukea, niin voitko kuvitella? Molemmat tyrmäsivät ajatukseni täysin ja isosisko oli sitä mieltä, että mun ois parasta vain käydä ensin opinnot kiltisti loppuun ja odottaa, kun mieskin valmistuu ja alkaa vasta sitte haaveilemaan lapsista, että se siitä tuesta:(
Pitivät kai meikäläistä täysin vastuuttomana haihattelijana, kun ovat molemmat itse alkaneet odottaa ensimmäistään vasta liki kolmikymppisinä.
No mulla on ollut jo ihan tyttösestä haaveena saada perhe ja monta lasta, että kyllä mun mielestä nyt nuorena jaksais sitte hoitaa lapsensakin paremmin, kuin että jos niitä alkais tekee vasta tuossa kolmenkympin pinnassa, niinkus siskot.
No nyt kyllä viimeistään saadaan kaikki vanhemmat tätit niskaamme... "Voi, voi sentään noita vastuuttomia opiskelija tyttöjä".
Siis tulipas taas kamalaa sepustusta... No tämmöistä taustaa mulla. Ihan ois kivaa saada tietää sustakin jotain:)
Onhan menkat pysyneet poissa?
Vai että tommonen opiskelutilanne sulla.. Mitäs luulet, kuinka pärjäisitte jos vaavi tulis? Voisiko teidän vanhemmat auttaa tms? En nyt siis tarkota et lapsen saaminen ois huono juttu tuossa tilanteessa, mut vaikeaahan siitä varmasti tulis.
Onneks minun miehellä on vakituinen työpaikka ja palkkakin olis ihan riittävä jos ukolla ei ois lainoja eikä ylimääräiset rahat menis autoon. Toimeen tullaan kuitenkin hyvin kaikesta huolimatta ja esim. auton laittamisesta vois ihan hyvin luopua jos juniori tulee :) Mieheni on minua viisi vuotta vanhempi, 23v ja yhdessä ollaan asuttu vuoden päivät. (Oijoi, nyt viimestään tulee valituksia kun "eihän noin vähässä ajassa opi tuntemaan toista" jnejne). Mitään vaaleanpunaisia prinsessahaaveita minulla ei parisuhteessa ole, kyllä se arki on tullut tutuksi jo ajat sitten ja kaikesta ollaan selvitty.
Minulla ei onneksi ole vanhempia sisaruksia niin kuin sinulla :) Pikkusisko käy amiskaa ja veli on 9v. Muksujen hoitaminen tuli minulle tutuksi jo silloin kun pikkuveli syntyi, samoihin aikoihin syntyi myös serkku :) Yläasteella ollessani tätini sai toisen lapsen, jota sain/jouduin hoitamaan aamusta iltaan jo silloin kun serkku oli muutaman kkn ikäinen. Nyt monet tutut ja miehenkin kaverit ovat alkaneet lisääntymään, voit vaan kuvitella miten huima vauvakuume on kun jatkuvasti on ristiäisiä ja 1v synttäreitä yms :S
Hmmm... Ehkäpä isosiskosi ajatteli sinun parasta (ainakin omasta mielestään)? Tai hän on vain toisenlainen luonteeltaan eikä siksi ymmärrä sinua? Onhan se totta, et elämä on helpompaa jos ei tarvitse joka ikistä senttiä venyttää kaupassa käydessä. Siinä mielessä ymmärrän niitä, jotka ensin opiskelevat ja hankkivat töitä ennenkuin lapsia alkavat yrittämään. MUTTA voi silti olla hyvä äiti, vaikka rahaa ei mielettömästi olisikaan :)
Hmmm mitähän muuta osaisin itestäni kertoo.. Kysy jos jotain juolahtaa mieleen :)
Ostin muuten raskaustestin eilen, en malta odottaa enää! Menkkoja kun ei vieläkään kuulu, mahakivut on onneks hiukan laantuneet.. Ja ennen kaikkea, haluan olla varma olipa tulos sitten mikä tahansa. Oltiin menossa vanhempien luo, juuri kun oltiin pihassa niin kerroin et semmosen ostin ja nyt et pääse ainakaan valittamaan kun ollaan perillä ja vanhemmat kuulee :D Äijän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen mut pian se lauleskelikin jotain pullista ja uunista... :D Sitten myöhemmin juteltiin että josko tehtäis sunnuntaiaamuna yhdessä se testi, mies kyseli et näyttääkö se vielä edes oikeaa tulosta jne jne.
Mulla se vasta sepustus onkin, ihme ku ei oo ainakaan vielä vanhat kiukkuiset eukot puuttunu tähän keskusteluun :D Enpä oo kyllä ikinä ennen nettiin avautunu tällä tavalla.. Pidähän peukkuja pystyssä sunnuntaiaamua ajatellen! :)
Heh, pelästyin jo ettäs säkin alat epäillä siskojeni mun harkintakykyä... no niin, se siitä ja ihan vakavasti ottaen, niin kyllähän se varmaan tiukkaa olisi, mutta jos tuo mies nyt noilla kortsu "temppuiluillaan" pamauttaisi mut paksuksi, niin vauvahan syntyis vasta kesällä, joten kerkeäisin käydä tämän lukukauden opinnot loppuun ja ensi syksynä, kun opiskelu taas jatkuisi voisin vaihtaa luennot iltaryhmään, Jolloin mies voisi hoitaa vaavia silloin, kun olen itse luennoilla.
Mies alkaa valmistella graduaan vuoden päästä, joten uskoisin, että siltä osin nää mun suunnitelmat vois toimia. Ai niin, multa tais muuten unohtua mainita edellisestä tuo isännän ikä, joka on 25v.
Tiedän kyllä, ei siitä helppoa tule, mutta ei ole tämä ilta ja viikonloppuisin työssäkäynnin ja opiskelun yhteensovittaminenkaan helppoa, mutta ompahan pärjätty. Siis mikä minusta on hyvää on se, ettei meillä kummallakaan ole miehen kanssa senttiäkään lainaa:) - no tosin ei kyllä ole säästöjäkään:(
Varmasti saatais myös mun vanhemmilta tukea vaunujen, pinnasängyn yms. hankintaan, kun isosiskokin saanut ja faija luvannut myös keskimmaiselle siskolle, kun kertoivat, että heillä vaavi tulossa.
Siis todella hyvin sä tatikoit ton raskaustestistä kertomisen miehelles, pitänee laittaa ihan korvan taa. Tuosta kertomastasi päätellen vaikuttaa muuten ihan sille, kuin ettei se vaavi hänestäkään niin kovin vastenmielinen olisikaan:)
Ajatteli taas viikonloppuna itsekin ottaa asian puheeksi isännän kanssa, kun taas varmaan seksiä haluaa. Mulla pitäis olla ovikset joskus ti - ke paikkeilla, ellei tuo kierto ihan kamalasti heitä. Jänskättää jo jatkaako taas tuota "temppuiluaan" vai ottaako kumiukot käyttöön. Vaikeaa varmaan arvata kumpaa toivon.
Nytpä on lopeteltava, kun mentävä vielä illaksi "kassaa hakkaamaan" klo. 17 - 21 ja huomenna ois pitkä päivä klo 8 - 18. Jatketaan avautumista taas toiste.
Pitelen sulle peukkuja, onnea testiin:).
Ps. Vielä tosta avautumisesta. Samaa oon ihmetellyt täällä, että kylläpäs on tullut koko kesä näitä paineita kasattua, kun nyt pitää näin avautua, mutta jatketaan;)
..Mut ihan pakko selostaa nyt sulle! Tein sen testin tänä aamuna kun en malttanut odottaa, negaahan se näytti, kiertopäivä siis 29/31 jos pillerikierron mukaan lasketaan. En usko et siis raskaana olen.. Mies pudotti melkoisen pommin(vähän kaljapäissään tosin), on kuulemma potenut vauvakuumetta siitä asti kun oli exänsä kans!!! Siis voitko kuvitella!!! Exänsä oli kuulemma ollut liian urakeskeinen ihminen ettei vauvanteosta tullutkaan mitään..
Ja nyt sitten miehen kans et ei stressata ehkäisyn kanssa, vauva tulee jos on tullakseen :) Pitkään miehen kans siliteltiin toisiamme ja mietittiin miks kumpikaan ei oo osannu kertoa todellisista tunteistaan vaikka molemmat haluaa lapsen ja perheen. En meinannu uskoo korviani! Mies vetosi siihen, et tunnuin olevan niin innoissani koulun ja tulevan ammattini suhteen et siks ei voinut tunteistaan kertoa.. Herrajumala, nyt me sitten yritetään vauvaa :D olen niin onnellinen!!!!
Apua.. Oon ihan shokissa vielä.. Jospa huomenna helpottaa ja pystyn kirjoittamaan jotain järkevääkin :D Pitää mieheltä vielä kysellä et onko se selvinpäin samaa mieltä.. Apua... Toivo tsemppiä mulle vielä tähän :)
Voiko olla totta?... Mut toihan on aivan ihanaa:) Ihan pakko olla täälläkin onnellinen sun puolesta:)
Sanoinhan jo sulle, ettei se vaavi varmaan niin kamalan vastenmielinen ois miehelleskään, kun niin hyvin siihen raskaustestiin suhtautui.
Tuut kyllä tänään ja kerrot mulle heti "kaikki".
Mulla ei mennyt ihan yhtä hyvin ja en saanut tuosta isännästä vieläkään mitään selvää mitä se oikein tahtoo. Juteltiin kyllä ja seksiäkin oli iltasella, mutta nyt taas mies harrasti keskeytettyä, arghhh:(
Mies nukkuu tuolla viellä, itse nousin lukemaan lehteä ja tulin heti katsomaan oletko jo laittanut mitään tänne testistä ja huuli pyöreenä luin nuo ihanat uutisesi. Oot kyllä varmaan ihan pilvissä nyt:)
Tsemiä sulle ja muistakin kertoa sitte mulle mulle "kaikki";)
Nytpä lähden herättelemään miestä, jos sais senkin innostuun:)
Pidäthän säkin mulle peukkua:).
Mies on ihan samaa mieltä selvinpäinkin!! :) Painotti tosin, että yrittämällä ei yritetä vaan annetaan asioiden mennä omalla painollaan. Jopas kuitenkin heti su-iltana katseli netistä isompaa autoa, tuumaili pilke silmäkulmassa että pitäähän meidän saada vaunutkin sopimaan kyytiin :)
Muutenkin ollaan puhuttu paljon kaikenlaisista asioista ja siitä miten paljon lapsi meidän elämää muuttais. Kysyin mieheltä varmaan sata kertaa et onko hän nyt ihan varma, niinhän tuo vakuutteli olevansa :)
Ohhoh.. Vieläki aika jännä olo.. Toisaalta vähän pelottaa tulevaisuus mut kuitenkin on kauhian onnellinen olo. Menkkoja odottelen edelleenkin et osaisin sit houkutella miehen sänkypuuhiin oikeaa aikaan, vaikka "eihän me yrittämällä yritetä". Voihan sitä luontoäitiä vähän vauhdittaa kalenterin avulla :D
Mites sinun miehes, joko mieli muuttui? Eiköhän hänkin perheenlisäystä halua kunhan tarpeeks jankutat :D No ei vais, ei toista saa painostaa.. Toivon paljon onnea sulle tuohon miehen taivutteluun, jospa teille kävis yhtä hyvin kuin meille :)
Sairaslomaa viettäessä kotona ei ole muuta tekemitä ku notkua netissä. Ja tämä vauvakuume / lapsettomuus palsta tullut tutuksi muutenkin rankan yrittämisen jälkeen. Harkitun ja molempien päätöksen jälkeen olemme yrittäneet lasta yli vuoden. Ihan kunnolla yrittäneet.
Olen teitä hieman vanhempi, mutta en mikään "vanha ämmä" vai miksi niitä nyt tuossa aiemmin kutsuitte.
Luettuani teidän keskustelut mieleen tulee väkisin ennekuin kerroitte ikäänne, että kaksi teiniä kirjoittelee täällä "vaavien" hankinnasta aluksi salaa miehiltään.
Kaikki tuntee miehet. Vaikka naisella olisi sukupuolitauteja miehet saattavat haluta paljaalla. Sehän nyt on ihan tieto, tuntuu paremmalta. Ja jos kyseessä on vielä joku autoja duunaava äijä, en ylläty ollenkaan.
Tuota en varsinaisesti ottaisi asiana että mies haluaa lapsen.
Jos puhutte lapsesta vahinkona. Että jos nyt vahinko sattuisi. HOHOIJAA!!
Kannattaako antaa ajan kulua ja itsensä kasvaa, opiskella ja hankkia VAKITYÖ molemmille, jotta lapsen tulevaisuus olisi turvattu. LApsi kun tulee maksamaan 100000 e siihen 18-vuotis päivään asti. Suurimmat kulut ekoina vuosina.
Eikö olisi hieno olla oma asunto ( en nyt välttämättä meinaa vuokrakaksiota ) ja muutenkin talous kunnossa ennen kui lapsi tulee.
Luulenpa etä siskosi tuntevat sinut ja olevat ihan oikeassa.
Saati jos "mutsi" suuttuisi ajatuksesta. Eikö olisi hienoa että äitinne olisi onnellinen tulevasta lapsenlapsesta eikä asiasta taritsisi ainakaan pelätä jos heille kerrotte.
Meillä ainakin toivottavasti tulevat isovanhemmat todella innoissaan yrityksestä.
Mites tää
"Tiedän ton tunteen kun toivoo ettei menkat alkais ja sitten ne tulee vaikka "periaatteessa ei vauvaa haluaiskaan".. Oon ollu tossa tilanteessa ennenkin.. Petyitkö kuinka pahasti kun menkat alkoi?"
Hei kuunnelkaa nyt itseänne ja kiltit älkää tehkö sitä viattomalle lapselle vielä.. Kasvakaa ensiksi itse kypsemmiksi ja että miehenne todella itsekin tätä haluavat.
Tsemppiä sitten yritykseen kun molemmat ovat täysin valmiita.
Terkkuja vaan sullekin kuumeilija. Kauanhan siinä menikin ennekus saatiin lausunto näiltä Suomi 24 palstojen kuuluisilta kireäpipoilta ja ihmisten luokittelijoilta, johon kastiin sinä kuumeilija eittämättä kuulut.
Sunkin kannattais varmaan ottaa elämässässäs pikkaisen toisenlainen asenne, ja jättää tuo turhanpäivänen stressi ja toisten asioihin puuttuminen vähemmälle, niin vois sitte olla suuremmat mahdollisuudet saada se kaipaamasi vauva alulle.
Arvioit ja arvostelit meidän ikäämme, kuitenkin jätit kertomatta omasi. Jospa minä nyt kirjoitustyylistäsi suorittaisin samanlaisen arvion, kuin kerroit tehneesi meille. Veikkaukseni on - olet 35 ja risat.
Tekstistäsi huokuu asenne, että kaikki muu, uudet autot, asunto, mökki, ammatti ym. pitää saada ensin, koska ne ovat sinulle tärkeitä ja ajavat lasten edelle ja vasta sitte, toisijaisena tulevat lapset.
No se on sinun elämäsi arvojärjestys, mutta en käy moittimaan sinua siitä. On lääketieteellinen totuus, kuten sinäkin olet jo huomannut, että lapset kannattaisi tehdä nuorena.
Nyt vanhempana saatat joutua turvautumaan yhteiskunnan sinulle kustantamiin kalliisiin hedelmöityshoitoihin, kun eihän se enää tuolla iällä oikein muuten natsaa, kuten olet ehkä jo huomannutkin.
Meillä aloittajan kanssa arvojärjestys on hiukan toinen, ja uskon pystyväni hoitamaan lapseni ohella myös opiskeluni loppuun.
Miehelläni on jo myös se sinulle niin tärkeä oma asunto. Tosin se on tuo halveksimasi pieni kaksio, mutta oma ja täysin velaton, kuinkahan on asianlaita sinulla?
Olen jo muutaman vuoden tehnyt iltaisin ja viikonloppuisin töitä opiskeluni ohessa, siksi uskoisin myös itse pystyväni suoriutumaan opinnoistani normaaliajassa, vaikka tuon suuresti toivomani lapsen saisinkin.
Myös kihlattuni, joka parin vuoden sisällä valmistuu hyvin palkattuun ja työvoimapulasta kärsivään akateemiseen ammattiin, on tehnyt opiskelun ohessa jo alansa töitä, pärjäisimme kyllä.
Mitä taas tulee siskoihini, niin arvostan ja kunnioitan heidän mielipiteitään monessa asiassa, mutta se seikka, että he eivät halua montaa lasta, kuten minä on varmaan syynä tuohon heidän kielteiseen kantaansa tässä asiassa.
Lopuksi hiukan miettimistä ja kysymyksiä sinulle kuumeilija.
Miksi lasket lapsen hintaa (100000 €)? Onko tapanasi mitata kaikki rahassa?
Mitä vikaa on auton tuunauksessa? Minusta se on hieno ja tekninen harrastus joka vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Arvostelet keskustelumme tyyliä ja sisältöä, joka on nuorille elämänhaluisille naisille tyypillinen, ja samalla kuitenkin sorrut itse täydellisiin tyylittömyyksiin.
Tästä päätellen et vaikuta kovin laaja katseiselta ja elämänkokemusta omaavalta, kuten annat ymmärtää.
No meitä on kovin moneksi. Koeta parantua sairaudestasi ja älä turhaan kiristele sitä pipoasi asioilla, jotka eivät oikeasti sinulle kuulu, niin voisi tuo toivomasi raskauskin olla joskus mahdollinen. Tuollainen stressaaminen kun ei ainakaan siinä asiassa ole ollenkaan eduksi.
Tsemppiä yritykseenne;).
Voi sua onnellista, kun pääsette jo yhdessä suunnittemaan kaikkea kivaa tulevaa elämän muutosta varten:)
Jokos sulla menkat alkoi, vai vieläkö odotuttavat? Jos ei, niin oletko testaillut uudelleen?
Empä tiedä tuosta meidän miehestä, eihän siitä oikein selvää saa. Jotenkin mulla on semmoinen tunne, että se ehkä kuitenkin myös toivois salaa sitä "vahinkoa", kun taas eilisiltana tahtoi seksiä, vaikka hyvin tietää, et mulla ovikset tänään tai huomenna ja aivan ihanalle tuntui, kun jatkoi sitte loppuun saakka ja laukesi kaikki sisään:)
Kun sitte kysyin, että tarkoittikos toi nyt sitä, että mekin aletaan tosissaan yrittämään vauvaa, niin hymyili vain ja sanoi, "sory tuli vahinko, kun halusi niin kovin nauttia".
Siis arvaa vaan, oonko täysin ulalla? Mitä sä luulet? Voisko olla niin, että meiän mies ei halua, että mä rupean vielä enempi tästä hössöttämään ja kuumeilemaan, vaan haluaa edetä omalla tavallaan ja laittaa mut paksuksi aivankuin vahingossa:)
Jänskättää taas odotella menkkojen alkua, et miten tässä on käynyt:)
Heh... No nythän me sitte saatiin se tiukkapipo palstalle arvioimaan meidän keskustelutyyli ja kehitysaste :o
Harmi vaan, kun ei tuo hintalapputätsy näytä oikein osaavan itse tuota kielioppia ja näppäimistön hallintakin taitaa olla hakusessa. No saipahan raukka hänkin vähän purettua paineitaan.
Tulipa taas kamala sepustus, mutta ihanaa avautua, kirjoittelethan taas.
Olen seurannut nyt jonkin aikaa teidän kahden kärvistelyä ja intoilua, ja toivotan kaikkea hyvää kummallekin! :>
Itse olen vauvakuumeillut koko 19-vuotisen elämäni ajan, mutta viimeisen parin vuoden aikana "oireet" ovat tulleet aiempaa rajumpina ja useammin. Oma elämäntilanteeni vaan ei ole missään nimessä hyvä lapsen saamiselle (vaikka halua olisikin :
Turhanpäivänen stressi? Jos lasta tosissaan haluaa ja yrittää, niin väkisinkin siinä tässä vaiheessa alkaa tulee "stressiä" tai harmittaan joka kuukausi.
Ja en ole yli 35-vuotias, heitti vaan kymmenen vuotta ylöspäin tuo arvio.
Kuten sanoin en ole teitä juurikaan vanhempi.
Ja en mitään sotaa halunnut julistaa. Mutta muutamalla kaverilla käynyt juuri niin, että mies on puoliksi huijattu isäksi, ja he ovat myöhemmin tajunneet virheensä ja häipyneet ja jättäneet äidin ja lapsen yksin.
Itsellä vauvakuume on ollut noin viisi vuotta. Silloin kihlattuni sanoi että jos rauhassa mietitään vielä eikä hopulla yritetä. (Luin rivien välistä, että eihän äijä valmis ollut.)
Ja ihan samallalailla ajattelin alta kaksikymppisenä, mutta kuuntelin miestäni ja luin itselleni toisen ammatin ja siksi yritämme vasta nyt kun hänkin tätä haluaa yhtä paljon.
Enkä mittaa kaikkea rahassa, mutta haluan turvata lapselleni turvalluisen ja onnellisen elämän, kaikkine vakuutuksineen ym, mihin uppoaa yllättävän paljon rahaa.
En halua että joudun lapsen kohdalla tinkimään turhasta.
Ja meillä ei todellakaan ole mitään mökkejä ym. Eikä ura tule ensimmäisenä.
Itse olisin jo teininä halunnut lapsen, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen, että mieheni oli järkevämpi.
Ja ymmärrätte kyllä pian, että kun on monta vuotta pillereitä syönyt, niin ei se lapsi sieltä heti tule, etenkään keskeytyneillä yhdynnöillä.
Ja siksi pidän opiskelua nyt tärkeänä, että kun lapsi tulee saan täysin keskittyä häneen, enkä opiskele ja hoida lasta vuorotellen.
Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa. Jääpähän perheelle enemmän aikaa.
Kumminkin tsemppiä jos todella olette valmiita!!
Hyvä kuumeinen, ymmärrän kyllä miten raastavalle tuntuu, kun ne menkat sieltä aina vaan puskee, ja pystyn myös täysin samaistumaan tuskailuusi.
Tiedän myös miten pirullisia ja joillekin jopa todella haitallisia E-pillerit voivat olla, sillä juuri siitä syystä olen itse luopunut niiden käytöstä.
En myöskään suostu allekirjoitamaan sitä, että äiti olisi jotenkin huonompi, jos käy töissä, tai vielä opiskelee.
Ei kait tässä kukaan ole sotaa julistamassa, en kuitenkaan voi ymmärtää tyyliäsi tulla tähän keskusteluumme ivaamaan meitä ja sanavalintojamme, sekä teinittelemään meitä.
Me emme ole tässä aloittajan kanssa todellakaan tekemässä mitään dialogin malliesimerkkiä.
Elämäntilanteemme samankaltaisuus on johtanut meidät tähän antoisaan keskusteluun, josta olen saanut aloittajalta hyvin paljon kaipaamaani vertaistukea, kun olen hänen kanssaan voinut anonyymisti tilittää tilannettani. Toivottavasti myös hän on kokenut samoin.
Olisi kannaltasi paljon rakentavampaa koettaa löytää keskustelu, jossa voisit samassa tilanteessa tuskailevan ja tukea hakevan toisen naisen kanssa vaihtaa ajatuksia, sekä vertailla kokemuksianne. Näin saisit juuri sitä oikeanlaista vertaistukea.
Toivon myös, että sinulla tärppäisi:).
Tuo "ensimmäinen vastaaja" taisikin sanoa jo kaiken oleellisen. Tahtoisin vielä korostaa, että kumpikaan meistä ei ole ollut salaa hankkiutumassa raskaaksi. Minulla ainakin se vauvakuume jysähti kovaa päälle vasta silloin kun huomasin että pieni raskauden mahdollisuus on.
Lapsia ei olisi maailmassa kovinkaan paljoa, jos kaikki vanhemmat odottaisivat että saavat käytyä amk:t ja yliopistot loppuun että voivat olla muutaman vuoden töissä että saavat pesämunan. Tai äitien keski-ikä ainakin olisi reippaasti yli 28v.
Mielenkiinnolla odotan, herättääkö tämä seuraava juttu jotain psykoanalyysista kommenttia :D Oma äitini oli 19 kun minut sai. Pikkusisko on minua pari vuotta nuorempi, äiti hoiti meitä kotona lähes minun eskari-ikään asti, kunnes lähti opiskelemaan. Isä kävi töissä, rahaa ja maallista krääsää riitti. Matkusteltiin, oli uusi ja hieno auto, omakotitalossa asuttiin, lelujakin sain jokaiselta kauppareissulta. Isänrakkaus vaan jäi puuttumaan kun rahallahan on niin helppo paikata kaikki ongelmat. Eli ei se raha ole kaikki kaikessa, mieluummin olisin lapsuuteni elänyt vaikka vähän "köyhemmin", jos isä olis ollut vähän enemmän mukana ja näyttänyt että rakastaa.
Äiti kyllä oli/on huippukasvattaja ja ihana tyyppi nuoresta iästään huolimatta. Enkä jäänyt isovanhempien hoteille eikä äiti kulkenut baareissa. Opiskelu onnistuu hyvin sitten kun lapset on isompia.
Pakko korjata vielä tääkin juttu, mieheni EI ole mikään hiluviiksinen spoileria corollaan laittava amis. Ja entä sitten vaikka olisikin? Ei se tekisi hänestä sen tyhmempää tai epäkypsempää kuin sinustakaan. Kyllä hän vanhaa amerikanrautaa kunnostaa, eikä laita mitään tuninkicorollaa.
Voi voi.. Ei jaksais netissä alkaa riidellä tuntemattomien kans :D Mutta mutta.. Ennen kuin kukaan alkaa haukkua minua täysin edesvastuuttomaksi kakaraksi.. Päätös ehkäisyn lopettamisesta ja siitä, että lapsi tulee jos on tullakseen, on minun ja mieheni yhteinen. Tehtiin laskelmia, juteltiin taloudellisesta pärjäämisestä ja myös henkisestä puolesta, siitä että lapsi todellakin sitoo kenties loppuelämäämme saakka. Eihän vanhemmuus 18v ole ohi.
Okei, pakko myöntää että tulihan kuumeilijan teksteistä vähän asiallisempia kun sielunsiskoni vähän asiaa valaisi omalta osaltaan :) Josko sovittais, että ei tuomita ihmisiä ihan heti vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tsemiä kuumeilijallekin! :)
Juu ei oo menkat vieläkään alkanu. Luulen vaan, et pillereitten lopettamisesta johtuu tämä.. Odottelen vielä viikon ja testailen sitten jos eivät ole alkaneet. En tiedä ovuloinko myöhässä vai tapahtuuko ovulaatiota ollenkaan :S
Hmmm... Ehdotteliko miehesi jälkiehkäisyä? Jos ei niin, vois päätellä et hänenkin mielestään lapsukainen saapi tulla :D Heh, vaikeehan se on miehes "vahingossa" sinua pamauttaa paksuksi, niin kuin sanoit, eiköhän tuo hänellekin ole päivänselvää että tuolla tyylillä raskaus on hyvinkin mahdollinen :D Jos olisin sinä, kysyisin suoraan (niin olet varmaan tehnytkin) ja kuulustelisin niin pitkään että saisin selvän vastauksen miehes leikkimiseen. Pyydä häntä ajattelemaan asiaa tältä kantilta: Jos hän tietää, ettei välttämättä pysty keskeyttämään touhua ajoissa, miksi hän ei käytä kumia jos ei lapsia halua??
Kannattaa kyllä varmistaa, että mieskin ymmärtää että ei sit pidä ihmetellä jos on yhdeksän kuukauden päästä nyytti sylissä :)
Olispa kyllä kiva, jos molemmilla tärppäis piakkoin. Oltais sitten kohtalotovereita odotuksessakin :) Kirjoittelit jossain muussa viestissä, että saat vertaistukea täältä. Niin minäkin :) Ja kiva, ettet tyrmännyt minua ikäni takia, olethan kuitenkin jonkinverran vanhempi minua. Nipottajat voisivat minun puolestani mennä tuonne Teiniäidit ja -isät-palstalle moralisoimaan, sieltä löytyy paljon pahempia tapauksia kuin me :D
Jotkut eivät ymmärrä huumoria, siitäkin tuli sanomista kun tuumin että "mutsi tappais minut". No ei tappais, pettyis ainakin kun minusta ei tulekaan uraohjusta. Tosiasiahan on, että olen täysi-ikäinen ja voin tehdä ihan rauhassa lapsen jos haluan. Äidin reaktio vaan mietityttää.. :(
Mutta joo, jos lopettais nyt tämän sepustuksen ja lähtis koulun penkille että saan sen edes sen valkolakin keväällä, jos se vähän lieventäisi porukoitten järkytystä :D
Jos olet juuri jättänyt pillerit pois, niin ensimmäinen tyhjennysvuoto voi tulla vasta monen kk jälkeen.,, Vai onko jo kenties tullut.
Kaverilla meni 5kk ennenku ensimmäiset luomumenkat tuli. Kuulemma normaalia.
Itsellä tuli silloin kyllä ihan 28 kiertopäivän mukaan.. Ihme kylläja siitä asti olleet täysin säännölliset.
Mutta ette voi kieltää etteikö tuo sivusta luettuna voisi kuullostaa siltä että huijaatte miehiänne "vahingossa" hommaamaan teidät raskaaksi.
Ja jos ette halua että kukaan kommentoi mitään, kannattaa varmaan kirjoitella sähköpostiin. Tämä kun on yleinen palsta.
Enkä tarkoita että äiti on huono jos opiskelee tai käy töissä. Jokainen tyylillään, mutta itse ainakin haluan olla pikkuisen kanssa mahdollisimman pitkään kotona, kun sellainen siunaantuu.
Ja minun laopsuudessani puuttui sekä raha, että rakkaus ( isän puolesta )
Äitini tosin on edelleen aiavn yli rakastava ihminen meitä kaikkia kolmea lasta kohtaan.
Ja joo eihän vnhemmuus 18-vuoteen lopu, mutta lähinnä meinasin että silloin lapset yleensä itsenäistyvät.
Ehkä menen sitten toiselle palstalle, missä tosiaan joku voi ymmärtää paremmin, koska en myöskään usko että äysin ymmärrät miltä tuntuu kun ne menkat vuodenkin jälkeen vaan tulevat, vaikka me molemmat kovasti odotamme, että ne eivät tulisi.
Mutta ymmärrän tuota hyvin, kun itse olisin kovasti jo kolme-neljä vuotta sitten lapsosen halunnut,mutta mies ei ollut täysin varma tuolloin.
Tilanne oli hyvin raastava ja kaksipiippuinen, koska kummankaan ei ole helppo joustaa tuossa tilanteessa. Ketään ei voi pakottaa, mjtta tyhmö syrjäyttää toisen kuumeilut kokonaan pois.
Miehet on tunnetusti hitaasti syttyvää sorttia, jopa kahden kk p-äästä äijänne saattaa ajatella asiasta täysin erilailla, ja jopa olla enemmän innoisaan kun te.. Niin meillä ehkä käynyt, vaikka voisi luulla että minua enempää mies ei voisi lasta haluta. Mutta niin se vaan menee.
Hyvää syksyä molemmille!
Sepä sen, kun eipä ehdotellut mies jälkiehkäisyä ei:) Siis todella vaikeaa saada kunnolla selville, mitä tuo isäntä oikein tahtoo ja mitä sillä mielessä... Viime yönä kumminkin taas herätti mut hyväilyillään ja tuli ilman kumeja sisään:) Mut miksei siltä saa selvää vastausta? Kait se on jotain machoilua, jota tämmönen pieni nainen ei pääsään vaan yksinkertaisesti tajuu... äsh...
Varmaan pakko taas yrittää viikonloppuna käyttää tuota suosittelemaasi pidempää "kuulustelukaavaa", vaikka oon siinä aika huono. Miehellä kun on vielä tapana aina, kun yritän aloittaa vakavamman keskustelun tästä asiasta, katsoa syvälle silmiini ja loihtia kasvoilleen tuo ah, niin rakastamani salaperäinen ja valloittava hymynsä ja hups... Hetkessä huomaankin jo meidän puhuvan aivan jostain muusta:(
Kuulostan varmaan aika naivilta, mutta itseasiassa oon melkoisen ujo puhumaan tämmöisistä asioista. Tai siis yleensäkin mulla on paljon helpompaa esittää asioita kirjallisesti, kuin puhumalla.
No, kerron sulle sitte taas miten onnistun, vai kietooko isäntä "salaperäisyydellään" taas tämän tytön pikkurillinsä ympärille:o
Justiinsa ton takia, mitä tuossa edellä kerroin, tää ajatustenvaihto kirjoittelemalla sun kanssa täällä on ollut todella ihanaa, vois jopa sanoa "vapauttavan terapeuttista":)
...Siis eihän mulla todella tulis kyllä mieleenkään alkaa puhumaan ja avautumaan yhdellekään mun tutuista likkakavereista tähän tyyliin, (no siskoille ehkä, mut kyllähän sä tiedät miten siinä kävi) - kuin mitä täällä ollaan yhdessä jutskailtu... Niin ja tuskinpa niitä edes kiinostais tää mun avautuminen.
Tosi kivaa kyllä ois jos meillä plussais ja päästäis yhdessä odottamaan. Voitais täällä kimpassa ihmetellä "naisellisia muodon muutoksiamme" se yhdeksään kuukautta;)
Mulla taas työntäyteinen viikonloppu tulossa, mutta jatketaan kirjoittelua:)
Totta, pillerit todella sekoittaa oman hormonitoiminnan. Täälläkin taas alkoi mietityttää nuo tään kierron ovikset, kun nyt muutamalla
kesän "luomukierrolla" mulla on ollut aina migreenin tapaista päänsärkyä oviksien tullessa ja nyt puolenviikon tietämillä ei mitään, vaik kierron mukaan piti ovisten olla joko ti, tai ke. No katsotaan...
Ihan kivaa, kun vaihdoit vähän leppoisemmalle vaihteelle. No, kyllähän noita huonoja päiviä sattuu ihan jokaiselle, et se siitä.
Siis et voi olla tosissas, että saitko ihan oikeesti semmoisen kuvan, että oisin jotenkin huijaamassa miestäni tekemään mut raskaaksi...
Aika hassu ajatus - siis mulla kun on päin vastoin sellainen tunne itsellä, että hei haloo, missäs mennään?
Vai eikö sua piinais ja vaivais yhtään, jos sun miehes käyttäytyis yhtä salaperäisesti, kuin mitä meiän isäntä tekee?
En ehkä pysty samaistumaan täysin tilanteeseesi, mutta ymmärrän toki harmisi, kun olet lapsenhankinnassa joutunut noin monta vuotta rakastamasi miehen vuoksi joustamaan. Onko miehesi saman ikäinen, vai sinua vanhempi?
Toivottavasti löydät palstoilta toisen, samassa elämän tilanteessa tuskailevan naisen. Se helpottaa valtavasti, kun voi purkaa ajatuksiaan toiselle, jolla on samat murheet.
Kyllähän jotkut aviomiehetkin koettavat myötäelää puolisonsa kuukautiskierron mukaan, mutta ei mies voi koskaan täysin ymmärtää sitä pettymystä, kun aamusella huomaat, että taasko ne alkoi..:(
...Vain toinen nainen voi tajuta sen tunteiden vuoristoradan, kun sitte taas alat odottaa niitä uusia oviksia.
Hyvää syksyä myös sinulle:).
Heippa, mihin sä oikein katosit?
Oon kaivannut sun kivaa pirtsakkaa juttuseuraa tänne. Jokos sulla ne menkat alkoi? Että pääsisitte oikein kunnolla yrittämään:D
Vihdoin viimein isäntä pikkaisen viikonloppuna avautui, kun sitä oikein hellittelin hyvällä ruualla, viinillä ja ....;)
Meillä sitte kanssa ei aleta sen kummenmin enää ehkäisemään:),
mutta ei kuulema mitenkään erikoisemmin aleta yritetämäänkään:(.
Vaavi saa siis tulla jos on tullakseen:)
Mies tuntuu jotenkin pelkäävän, että jos muutun heti joksikin hössöttäväksi lämmönmittailijaksi ja ovisten tikuttajaksi, joka kello kädessä vaatii mieheltä tarkkaakin tarkempaa " aikataulu suoritusta", niin nyt mennään sitten täysin hänen ehdoillaan.
Sehän kyllä sopii mulle, pää asia, ettei tarvi enää välittää kummankaan ehkäisystä:)
Mulla on nyt kierron 22 päivä meneillään... Kamalasti jo jänskättää, saas ny nähä tuleeko ne menkat.. Kierto nyt pilsujen jälkeen vaihdellut 27-29 pv. Siis ihanintahan ois, kun eivät alkais ollenkaan:)
Ei apua kello jo noin paljon, pakko lentää luennolle, kirjoittele:
En jaksanut tänne enää kirjoitella kun tuli niin ikävää kommenttia ihmisiltä. Kestän kyllä kritiikkiä, mutta rajansa kaikella. Taustalla kyllä olin koko ajan ihmettelemässä muiden juttuja..
Voi että, vähänkö ihanaa että sinunkin miehes on tuota mieltä! :) Oon niin onnellinen puolestasi! Ehkäpä saadaan molemmat kesä/syysvauvat :) Piristi kyllä niin kovasti päivää kuulla nuo sinun hyvät uutiset :)
Mulla ne menkat alkoi viikonloppuna :( Mieskin oli vähän pettynyt, mutta yhdessä toivotaan että josko tässä kuussa tärppäisi..
Mites olis, jos jatkettais juttua sähköpostitse niinkuin joku tuolla jo ehdottelikin? Säästetään muut ihmiset meidän jutuilta ja ei tarvitse meidänkään kuunnella enää kettuilua :) Laita mailia osoitteeseen [email protected] jos kiinnostaa jutella vielä. Olisi ihana vaihtaa ajatuksia kun elämäntilanteemme ovat nyt entistä samanlaisemmat :)
Aivan ihanaa jutustelua, luin koko keskusteluketjunne.
Kerrankin tosi mielenkiintoinen vauvakuumeilu kahden nuorten opiskelijanaisen näkökulmasta.
Älkää välittäkö noista tämän palstan sekoilijoista, vaan palatkaa ihmeessä kertomaan, kuinka teille on tässä syksyn mittaan käynyt.
Me luovuttiin kanssa hormonaalisesta ehkäisystä, ja koska meillä on ajoittain aika hiljaisia kausia sillä saralla, niin ehditiin perskules unohtaa tuossa viimeksi kun innostuttiin, että olisi pitänyt se kumi kaivaa yöpöydän laatikosta... tosi nolo virhe, aikuiset ihmiset eikä osaa ehkäisystä huolehtia!
Noh, miehelle kyllä sanoin sitten heti jälkeen, kun tajusin, että arvaas mikä unohtui. Ja ollaan puhuttu siitä mahdollisuudesta. Ja erään lääkekuurin vuoksi, joka pitäisi aloittaa ensi viikolla, menen raskaustestiin jo paria päivää ennen odotettua kuukautisten alkamispäivää. Jännittää.
Asiat olisi helvetin paljon yksinkertaisempia, jos en olisi raskaana. Saisin suorittaa opinnot loppuun, ehtisin olla vähän töissä (parempi äitiyspäiväraha), voisin syödä tuon lääkekuurin, ehtisin pudottaa vähän turvallisempaan painoon ennen raskautta... mutta toivonko että en olisi raskaana? En. Tunteet on älyttömän ristiriitaiset! Tiedän, että jos testi plussaa, olen onnellinen, vaikka se tarkoittaakin että paljon asioita pitää järjestellä ja että raskausajasta tulee ylipainon vuoksi vaikea ja siihen liittyy riskejä. Mutta tiedän myös, että vaikka miinus-tuloksesta tulisi hetkellinen haikea fiilis, se olisi myös hyvin helpottava tulos.
Tällaista tämä on, ajatukset vaihtelee viiden minuutin välein ja muuhun on vaikea keskittyä. Mies ei tietenkään ota tätä asiaa näin suuresti vielä, hänestä todennäköisyys on pieni (niin kai onkin?) ja asioita ehtii pohtia sitten kun testin tulos on tiedossa. Myös hänelle kelpaa kumpi vain tulos, mutta hän ei todellakaan suhtaudu asiaan niin tunteella kuin minä tai ymmärrä miksi se pyörii koko ajan mielessä :) Vaikea olla puhumatta, mutta yritän, koska mieheni vaatii asioille enemmän hiljaista sulatteluaikaa kuin minä.
Hyvä kirjoitus, pakko myöntää.. Naputtelit just samoja ajatuksia mitä itsekin olen päässäni pyöritellyt :) Kuulostat todella fiksulta, kun olet ottanut tuollaisia asioita huomioon ja ajattelet mahdollisen lapsen parasta :) Kaikki varmaan tietävät ettei äitiys ole ihan helppo juttu. Vaikka päätettiin että luovutaan kaikenlaisesta ehkäisystä ja vauva saa tulla, minua pelottaa tulevaisuus välillä. Tai ei nyt sillee pelota, tiedän et kaikesta kyllä selvitään. Elämämme tulee vaan muuttumaan niin paljon jos saamme lapsen. Mies onneksi on ihan innoissaan tästä, hyvä ettei ole jo vaunuja alkanut tilaamaan :D
Tiedän yhden tuoreen äidin, joka odottaessaan toista lastaan (oli kyllä toivottu ja yritetty vaavi) kertoi että hänelläkin on melkoisia epävarmuuden tunteita välillä, vaikka pitäis olla seitsemännessä taivaassa. Että se on ihan normaalia olla hämmentynyt yms..
Mutta tsemppiä sinulle, mitä tulevaisuus sitten tuokin tullessaan! :)
harvoin se nyt yhdestä kerrasta tärppää.. 'Todennäköisyys on tosi pieni.
Etköhän sen lääkekuurin voi napsia jokatapauksessa, koska lääkärit sanovat että elä täysin normaalia elämää siihen asrti kunnes teet positiivisentestin ja kuukautiset ovat huomattavasti myöhässä.
Ja harva testi edes näyttää positiivista tulosta paria päivää ennen kuukautisia, olisko ihan jopa yksi.,.
Itsellä raskaus näkyi vasta kolmen viikon jälkeen viidennessä testissä.. että..
... ja jatkoa vielä edelliseen..
Pieni neuvo jos se sallitaan. Älä tee lasta jos noinkin paljon epäröit.
Melko omahyväistä tekstiä, ikävää.
Lääkekuuri on erittäin sikiötoksinen, joten en ota riskiä jos ei ole pakko. Otatko sinä?
Ainoa mihin epäröintini kohdistuu, on ajankohta, ja senkö suhteen ei muut ole koskaan epävarmoja? Sitä yksi päivä herää, eilen en ollut valmis ja tänään olen? Höpöjä puhut.
raskaaks, sun syys se on!
vihdoinkin joku puhuu järkeä!!Kiitos.