Lantti köyhälle

On jokaisen oma käsityskyky. Annan ja en , ei minun ropo lennä jonkun katusoittajan kippoon, mut jos näen todellakin `rehellisen´spurkun pyytävän punkkuunsa apua, annan.

Kun ihminen on niin heikoilla hangilla, on sama onko se auttamista ennenaikaiseen kuolemaan, vai hetken mielialan nollaamiseen. En toki ihaile ketään joka on pistänyt elämänsä deekiksen tasolle, mutta olisko minulla olleet paremmat kortit ? Kuka ikinä pystyy sanomaan ettei noin, vaan näin???

Yhä enempi putoaa Kelan päivärahoille, ja työtä ei saa, kun sitä ei ole!
410 egulla ei herran huonetta rakenna, moniko teistä elää sillä? Joskus tuntuu et haluaisi ..... teille hyväosaisille... te ette tiedä, ... vaan kerrotte miten ´joskus´on ollut. Myös eri kaupungeissa ovat eri tavat ja laskelmat.

Tästä on jo vuosia aikaa kun viimeinenkin heistä poistui joukostamme.

Kavereiden eläessä, sattumalta tavatessamme, saatoin tilanteesta riippuen ostaa Malboro topan tai pienen pullon Gambinaa.
Menivät tosi tarpeeseen.

Koskaan kaverit eivät pyytäneet mitään. Påin vastoin, varakkaina ollessaan saattoivat tarjota kossuryyppyä.
Spurgulta melkoinen uhraus ja ystävyyden osoitus.

Rahaa en antanut koskaan.
Jäädessäni tarinoimaan tuli muun keskustelun yhteydessä niukkuuden luonne esille. Janohan se usein oli.

Vakituiselle pummille en antaisi mitään.
Sattumanvaraisesti, tilanteesta riippuen joskus olen antanut.
Turhia satuiluja tarpeen laadusta en viitsi kuunnella.
Reilu peli!