Sinua etsin joka hetki,
katselin kaiholla kaikkia.
Kolunnut kaikki katsehetkin,
löytämättä Sinua.
Yritinhän yli muiden,
koettelin kohtaloa.
Etsijä olinhan onneton,
tyhjyys jäljellä, oon osaton.
Luulin rakkauden löytyneen,
silmät tuikkivat minulle.
Ylisti hän kauneuttain`,
saatuaan häippäsi sivulle.
Papille mä sanoin tahdon,
onni auvoinen minulla.
Viimeinkinkö Rakkaus rajaton,
minulla ja sinulla.
Koitti arki, uusi huomen,
minne katosit Rakkaus.
Syyllisyyttä, vaatimusta,
poissa olet Rakkaus.
Etsinpähän uuden, tuoreen,
aidan toiselta puolelta.
Siellä nurmi aina vihree,
lepään kaikelta huolelta.
Ihanaa on elo mulla,
ruusuja ja shamppanjaa.
Erotikka etsimäni,
kukoistaa ja kannustaa.
Kesti tovin autuus moinen,
arki tulla tupsahtaa.
Olet liiian läski mulle,
etsin jotain parempaa.
Rientää kotiin katuvainen,
armahdusta anoo hän.
Poistunut on koti moinen,
yksin saat sä taivaltaa.
katselin kaiholla kaikkia.
Kolunnut kaikki katsehetkin,
löytämättä Sinua.
Yritinhän yli muiden,
koettelin kohtaloa.
Etsijä olinhan onneton,
tyhjyys jäljellä, oon osaton.
Luulin rakkauden löytyneen,
silmät tuikkivat minulle.
Ylisti hän kauneuttain`,
saatuaan häippäsi sivulle.
Papille mä sanoin tahdon,
onni auvoinen minulla.
Viimeinkinkö Rakkaus rajaton,
minulla ja sinulla.
Koitti arki, uusi huomen,
minne katosit Rakkaus.
Syyllisyyttä, vaatimusta,
poissa olet Rakkaus.
Etsinpähän uuden, tuoreen,
aidan toiselta puolelta.
Siellä nurmi aina vihree,
lepään kaikelta huolelta.
Ihanaa on elo mulla,
ruusuja ja shamppanjaa.
Erotikka etsimäni,
kukoistaa ja kannustaa.
Kesti tovin autuus moinen,
arki tulla tupsahtaa.
Olet liiian läski mulle,
etsin jotain parempaa.
Rientää kotiin katuvainen,
armahdusta anoo hän.
Poistunut on koti moinen,
yksin saat sä taivaltaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..katsahtanut aidan
toiselle puolen..
..ei se ruoho
vihertänyt
..sen kummemmin..
Kyllä se ´kohalle ossuu´
Sinullekkin..
ellei jo..olekkin..
..hiukka..olisko..?
´teatraalia´mukana..
`yritinhän yli muiden´..
Kiitti Mr..
Hairahtele haaveissaan,
kuvittele kultaisia.
Luulottele luvallista,
syrjähyppyä hyvän tähden:)
Miksi etsit rakkautta,
katsellen kaiholla kaikkea.
Kokeilithan kaikki jutut,
oivaltelit omiasi.
Etsit suurta Rakkautta,
maailman menosta mahtavasta.
Kuvittelit kuulevasi,
näkeväsi nääntyväinen.
Elät itsesi lumossa,
luulet kaiken taitavasi.
Oivallatko oikein kaiken,
vaiko valheesta vapajat.
Nytkö tyhjyyttäs hokenet,
vaivoin vaivoistat paranet.
Jäitkö jälkeen elämäsi,
kadotitko johtotähtes?
Minä olen Rakkaus,
kasteessas jo sinuun pantu.
Turhaan etsit Rakkautta,
ulkopuolelta uhossas.
Mene itsees, ole hiljaa,
keskity ja kuuntele.
Kun oot valmis, tunnet minut,
sinussahan asun jo.
..hiljaa ja kuuntelin
olet tosi kaukana..
todella kaukana
Rakkaus on kaukana
Sinusta
ei taida päteä vanha sanonta "etsivä löytää..." kerta kerran perään vaan saa vesiperän.
Minusta tuntuu, että tässä hektisessä maailmassa, "kaikki mulle ja heti"-mentaliteetissa, etsijöitä on paljon liikkeellä ja onnellisia löytäjiä vain kourallinen...jos edes sitä.
Hienoa, että olet pysähtynyt miettimään ja huomannut että rakkaus on lähellä, sinussa jo valmiina asustaa, ei tarvinne enää ryntäillä epätoivoisena sinne tänne?? Tällaisia ajatuksia runosi herätti ja tuntuu kuin olisit kovaa vauhtia menossa kohti nk. perinteisiä rakkausrunoja...näinkö on?
etsien löytyisi...niin sitä luulee ja etsii ja etsii, mutta Rakkaus vaan leikkii kuurupiiloa...ja sitten jonakin päivänä se sitten kulman takaa yllättää. Hyvän runon kirjoitit ja niin monelle meille toden, kuten, sen että ruoho olisi vihreämää aidan takana. Arkihan se aina astuu jokaiseen suhteeseen, siksipä sitä suhdetta pitää hoitaa, vaikkapa kylpylälomalla kuten sinä ja vaimosi teitte. Kaiken tärkeyden usein vain huomaa liian myöhään eikä olekaan enää paikkaa mihin palata.
Huomenta vaan, ajattelin näin aamusta kirjoittaa runostasi pari sanaa. Vähän tuntuu aivot olevan jäässä eikä sanat oikein tahdo löytyä.
Mitä onkaan kauneus,
missä kohtaan kauneuden?
Etsijä oon ikuinen,
kauneuden kaipuinen.
Katselin mä kauneutta,
naisen ulkokultaisen.
Sisällään ol`pelkää tyhjää,
silkkaa ulkokuorista.
Pettynyt oon moneen muuhun,
kauneuteen kuihtuvaan,
Kurkottelin usein kuuhun,
unelmaani suistuvaan.
Turhamaisuus turvotti mut,
kauneus ol`kadonnut.
Eikö ole kauneutta,
tunteettomuus padonnut.
Kuulin äänen, vienon herkän,
Katso itse sisääs sun.
Siellä minä asun,
olen aina ollut sun.
Mistä tunnen mä ystävän,
onko oikea mulle hän.
Annan joen sen selvittää,
kuka viereeni jää.
Niin monta oon kohdannut,
jotka joellein joutuikin.
Muka yhdessä laskettiin,
virta vie – menojaan.
Ensi kivet kun kohdattiin,
vaahtopäät nuo vauhdikkaat.
Pelko valtasi vaeltajan,
menköön hän menojaan.
Tuli toinen mun ystävä,
peloton oli nimeltään.
Ei peljännyt koskiakaan,
meni vain menojaan.
Miks`et peljästy kuohuja veen,
näin itse mä ajattelen.
Jotain outoa sinussa,
herää ajatus minussa.
Viimein totuus kun paljastui,
häipyi luotani ystävä uus.
Hyvä että sä häivyit pois,
laskelmoiville sijaa ei ois.
Siitä tunnen mä ystävän,
alajuoksulla vielä on hän.
Kera kukkasten, lintujen,
ystävät yhdessä nauttien.