Mies irrotti naisen kahleet. Niitä ei enää tarvittu. Jakamisen halu sitoi nuo kaksi toisiinsa tiiviimmin kuin mikään panta tai naru koskaan olisi kyennyt sitomaan. Enää ei tarvittu peililasin apua, vaan kumpainenkin kykeni näkemään suoraan toisen silmiin.
Mies astui askeleen sivulle, nyökkäsi naiselle aavistuksen, ja nainen käveli ovesta kohti huonetta jossa he niin monesti ennenkin olivat jakaneet, sielut paljaina syvimpiä tunteitaan. Nainen pysähtyi huoneen ovelle odottamaan, ei astunut kynnyksen yli ilman miehen lupaa. Ja vasta silmien luvattua tuli huoneeseen jossa mies odotti.
Mies oli himmentänyt huoneen valot ja sytyttänyt muutaman paksun kookoksentuoksuisen kynttilän valoa antamaan.
Vanhan matka-arkun kannella odotti kahdeksan erilaista esinettä. Mies seisoi naisen selän takana ja kertoi naiselle: ’Olemme odottaneet kahdeksan viikkoa, jokainen viikko on ollut tuskallinen. Haluan, että valitset sen noista tavaroista, joka kertoo milloin meitä on sattunut eniten.’
Nainen katseli pöydälle ja muisteli menneitä päiviä.
Kaikkein vaikeimpia olivat olleet nämä viimeiset. Nainen tiesi myös miehen sen tietävän, ja pöydällä viimeisen viikon kohdalla odotti vyö jonka mies aamulla oli naisen edessä avannut. Sama vyö jonka mies kylpyhuoneessa ennen pesua oli riisunut.
Miten kiitollinen nainen, taas kerran oli miehen syvästä viisaudesta. Ei olisi ollut mitään parempaa tapaa jakaa, mitään parempaa kynää piirtää naiseen koettu ikävä, kuin se minkä mies oli valinnut. Olihan tuo vyö ollut osallisena liki kaikissa heidän jakamissaan hetkissä.
Nainen poimi vyön käteensä, suuteli sitä, hyväili sillä huuliaan ja antoi vyön hyväillä ihoaan. Mies katseli naista.
Kumpaisenkin hengitys tiivistyi, miehen silmät kapenivat viiruiksi, penis seisoi tummana pakkaantuneesta verestä.
Lopulta mies ojensi kätensä, nainen, narttu ojensi vyön miehelle, polvistui matolle ja silmät liki eläimellistä hekumaa kiiluen odotti miehen kättä joka ohjaisi hänet oikeaan asentoon.
Mies ohjasi naisen vuoteelle, painoi kyyryyn ja nainen nautinnosta väristen pyllisti häpeilemättä. Mies hyväili kädellään naisen kutsuvia pakaroita. Antoi sormiensa vaeltaa valuvan naisen värisevällä hävyllä. Nuoli, maisteli kiirehtimättä, kunnes kumpainenkin oli pakahtua himoonsa. Silloin mies kiersi vyön kämmenensä ympärille ja sivalsi. Vyön läiskähtäessä ihoon, kumpainenkin parahti, tunsi tuon himon viiltävän kivun itsessään, sen jonka jakamiseen kumpaisenkin sanat olivat loppuneet. Kyyneleet valuivat pitkin miehen poskia, vyö läiskähti naisen pakaroille uudelleen ja uudelleen ja mies huusi :*Rakastan sinua SAATANAN NARTTU!!!!!!!!!*
Lopulta mies heitti vyön pois kädestään, kumartui nuolemaan hehkua, jaetun ikävän maailmankarttaa, naisen pakaroissa.
Nainen halusi miehensä syliinsä. Hän kierähti selälleen kurotti miestä luokseen ja mies halusi myös. Välissä ei ollut enää naamioita, ei panssareita, Tuntui kun kaikki ihokin olisi hävinnyt pois ja kumpaisenkin lihakset olisivat liukuneet vasten toisiaan. Mies ja nainen hengittivät suut vastakkain, läähättivät toisiinsa, nuo kaksi elukkaa… ja yhdessä odottivat hengitystensä tasaantumista. Hiki ja kyyneleet sekoittuivat.
Ympäröivä maailma oli kadonnut. Mies ja nainen elivät vain toistensa kautta, hengittivät samaan tahtiin. Toisen hengittäessä sisään hengitti toinen ulos. Silmät olivat sukeltaneet toisiinsa.
Hitaalla, selkäytimestä lähtevällä, työnnöllä, mies sukelsi naisensa syvyyksiin.
Siinä hetkessä kaikki oli yhtä.
Mies astui askeleen sivulle, nyökkäsi naiselle aavistuksen, ja nainen käveli ovesta kohti huonetta jossa he niin monesti ennenkin olivat jakaneet, sielut paljaina syvimpiä tunteitaan. Nainen pysähtyi huoneen ovelle odottamaan, ei astunut kynnyksen yli ilman miehen lupaa. Ja vasta silmien luvattua tuli huoneeseen jossa mies odotti.
Mies oli himmentänyt huoneen valot ja sytyttänyt muutaman paksun kookoksentuoksuisen kynttilän valoa antamaan.
Vanhan matka-arkun kannella odotti kahdeksan erilaista esinettä. Mies seisoi naisen selän takana ja kertoi naiselle: ’Olemme odottaneet kahdeksan viikkoa, jokainen viikko on ollut tuskallinen. Haluan, että valitset sen noista tavaroista, joka kertoo milloin meitä on sattunut eniten.’
Nainen katseli pöydälle ja muisteli menneitä päiviä.
Kaikkein vaikeimpia olivat olleet nämä viimeiset. Nainen tiesi myös miehen sen tietävän, ja pöydällä viimeisen viikon kohdalla odotti vyö jonka mies aamulla oli naisen edessä avannut. Sama vyö jonka mies kylpyhuoneessa ennen pesua oli riisunut.
Miten kiitollinen nainen, taas kerran oli miehen syvästä viisaudesta. Ei olisi ollut mitään parempaa tapaa jakaa, mitään parempaa kynää piirtää naiseen koettu ikävä, kuin se minkä mies oli valinnut. Olihan tuo vyö ollut osallisena liki kaikissa heidän jakamissaan hetkissä.
Nainen poimi vyön käteensä, suuteli sitä, hyväili sillä huuliaan ja antoi vyön hyväillä ihoaan. Mies katseli naista.
Kumpaisenkin hengitys tiivistyi, miehen silmät kapenivat viiruiksi, penis seisoi tummana pakkaantuneesta verestä.
Lopulta mies ojensi kätensä, nainen, narttu ojensi vyön miehelle, polvistui matolle ja silmät liki eläimellistä hekumaa kiiluen odotti miehen kättä joka ohjaisi hänet oikeaan asentoon.
Mies ohjasi naisen vuoteelle, painoi kyyryyn ja nainen nautinnosta väristen pyllisti häpeilemättä. Mies hyväili kädellään naisen kutsuvia pakaroita. Antoi sormiensa vaeltaa valuvan naisen värisevällä hävyllä. Nuoli, maisteli kiirehtimättä, kunnes kumpainenkin oli pakahtua himoonsa. Silloin mies kiersi vyön kämmenensä ympärille ja sivalsi. Vyön läiskähtäessä ihoon, kumpainenkin parahti, tunsi tuon himon viiltävän kivun itsessään, sen jonka jakamiseen kumpaisenkin sanat olivat loppuneet. Kyyneleet valuivat pitkin miehen poskia, vyö läiskähti naisen pakaroille uudelleen ja uudelleen ja mies huusi :*Rakastan sinua SAATANAN NARTTU!!!!!!!!!*
Lopulta mies heitti vyön pois kädestään, kumartui nuolemaan hehkua, jaetun ikävän maailmankarttaa, naisen pakaroissa.
Nainen halusi miehensä syliinsä. Hän kierähti selälleen kurotti miestä luokseen ja mies halusi myös. Välissä ei ollut enää naamioita, ei panssareita, Tuntui kun kaikki ihokin olisi hävinnyt pois ja kumpaisenkin lihakset olisivat liukuneet vasten toisiaan. Mies ja nainen hengittivät suut vastakkain, läähättivät toisiinsa, nuo kaksi elukkaa… ja yhdessä odottivat hengitystensä tasaantumista. Hiki ja kyyneleet sekoittuivat.
Ympäröivä maailma oli kadonnut. Mies ja nainen elivät vain toistensa kautta, hengittivät samaan tahtiin. Toisen hengittäessä sisään hengitti toinen ulos. Silmät olivat sukeltaneet toisiinsa.
Hitaalla, selkäytimestä lähtevällä, työnnöllä, mies sukelsi naisensa syvyyksiin.
Siinä hetkessä kaikki oli yhtä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielettömän kaunista tekstiä!