olen sairastanut yläasteelta lähtien, nyt ikää 23 vuotta. Eli semmoiset 7-8 vuotta tässä on mennyt. Tai no, alussa olin varmaan pätkiä terveenä. Muistelisin että lukion puolivälissä oli pitkiäkin kausia. En ole ihan varma... Nyt kuitenkin nykyisen mieheni kanssa ollut yli 4 vuotta. Kerroin hänelle reilu vuosi sitten sairastamisestani. Ja että olen sairastanut hänen kanssa ollessa ekaa vuotta(?) lukuun ottamatta kokoajan. Tosi inhottavaa kun ei muista aikoja yhtään.. MUTTA!
Viime keväänä hänen avullaan sitten aloimme parantamaan minua. Vaikeaa se oli, mutta onnistuin. Kesäkuusta alkoi terve kausi. En miettinyt bulimiaa, söin terveellisesti, urheilin paljon ja koulu meni hyvin. Elämä oli ihanaa! Sitten toukokuussa kuitenkin pikkukännissä söin pizzaa kun sitä tarjottiin ja menin hetken mielijohteesta oksentamaan sen. Siitä alkoi alamäki. Aina juhlissa oksensin, muuten söin terveellisesti. Kuitenkin elokuun alussa menin ostamaan herkkuja, ekaa kertaa sitten viime kesän. Söin ja oksensin. Ja siitä lähti kunnon alamäki. Rahaa menee, olen kotona illat ja oksennan ja syön.
Kerroin heti poikaystävälleni taas ja olemme alkaneet keksiä miten tästä paranisi. Hän tutkii laukkuni aina kun kotiin tulen ja ei päästä kauppaan yksin, ja jos menen, ei anna rahaa kun mitä pitää. Aluksi sain huijattua, mutta terveillä hekillä kerroin miten huijasin ja hän oppi taas katsomaan perääni paremmin.
Nyt keskiviikkona olisin halunnut illalla kauppaan, mutta poikaystäväni teki sen niin vaikeaksi että jäin kotiin. Ja olin oksentamatta koko päivän! Ja seuraavan päivän! Tänään kuitenkin yksin ilta kotona ja sorruin. Mutta! ei se ollutkaan niin hauskaa kun kuvittelin. Eikä herkut maistunu niin hyviltä kun luulin, jätin jopa osan syömättä kun maistui suklaamuffinssi puulta.
Päätin että ei tämä minua voita! Aloitan just nyt urakan EI OKSENNUSTA. Ja raportoin tänne aina välillä miten menee. Nyt on motivaatio kohdallaan, oikeastaan ekaa kertaa. aiemmin oon ajatellu etten halua lopettaa kun sitten joutuu taas hakemaan tahdonvoimaa. Mutta nyt tuntuu että en mä tällä mitään tee, mulla on parempi elämä odottamassa kun lopetan. Ja siksi saan tahdonvoimaa lopettaa!
Pääsi itku onnesta kun kirjoitin tämän, niin täysin sitä tarkoitan. Olen ennenkin onnistunut ja onnistun taas. Poikaystäväni avulla. Rakastan sinua kulta! ikävä, tule kotiin äkkiä! (huomenna tulee olemaan eka päivä josta selviän ihan yksin kotona ollessani!) Toivottavasti joku pysähtyi ajatteleen kun tämän luki!
Viime keväänä hänen avullaan sitten aloimme parantamaan minua. Vaikeaa se oli, mutta onnistuin. Kesäkuusta alkoi terve kausi. En miettinyt bulimiaa, söin terveellisesti, urheilin paljon ja koulu meni hyvin. Elämä oli ihanaa! Sitten toukokuussa kuitenkin pikkukännissä söin pizzaa kun sitä tarjottiin ja menin hetken mielijohteesta oksentamaan sen. Siitä alkoi alamäki. Aina juhlissa oksensin, muuten söin terveellisesti. Kuitenkin elokuun alussa menin ostamaan herkkuja, ekaa kertaa sitten viime kesän. Söin ja oksensin. Ja siitä lähti kunnon alamäki. Rahaa menee, olen kotona illat ja oksennan ja syön.
Kerroin heti poikaystävälleni taas ja olemme alkaneet keksiä miten tästä paranisi. Hän tutkii laukkuni aina kun kotiin tulen ja ei päästä kauppaan yksin, ja jos menen, ei anna rahaa kun mitä pitää. Aluksi sain huijattua, mutta terveillä hekillä kerroin miten huijasin ja hän oppi taas katsomaan perääni paremmin.
Nyt keskiviikkona olisin halunnut illalla kauppaan, mutta poikaystäväni teki sen niin vaikeaksi että jäin kotiin. Ja olin oksentamatta koko päivän! Ja seuraavan päivän! Tänään kuitenkin yksin ilta kotona ja sorruin. Mutta! ei se ollutkaan niin hauskaa kun kuvittelin. Eikä herkut maistunu niin hyviltä kun luulin, jätin jopa osan syömättä kun maistui suklaamuffinssi puulta.
Päätin että ei tämä minua voita! Aloitan just nyt urakan EI OKSENNUSTA. Ja raportoin tänne aina välillä miten menee. Nyt on motivaatio kohdallaan, oikeastaan ekaa kertaa. aiemmin oon ajatellu etten halua lopettaa kun sitten joutuu taas hakemaan tahdonvoimaa. Mutta nyt tuntuu että en mä tällä mitään tee, mulla on parempi elämä odottamassa kun lopetan. Ja siksi saan tahdonvoimaa lopettaa!
Pääsi itku onnesta kun kirjoitin tämän, niin täysin sitä tarkoitan. Olen ennenkin onnistunut ja onnistun taas. Poikaystäväni avulla. Rakastan sinua kulta! ikävä, tule kotiin äkkiä! (huomenna tulee olemaan eka päivä josta selviän ihan yksin kotona ollessani!) Toivottavasti joku pysähtyi ajatteleen kun tämän luki!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnea tosi paljon parantumiseen ! todella.
Itsekin yritän parantua ja nyt yksinäinen viikonloppu edessä, eli vaikeaa tulee olemaan.
Olen kateellinen poikaystäväsi huolenpidosta. ihan mahtavaa että hän tukee asiaa noin tosissaan, eikä vain voivottele sivusta tai syyttele repsahduksista. Usein vaikea saada läheiset pitämään tuollaista "kuria", mikä minusta edesauttaa paranemista luultavasti tehokkaimmin. Oma mieheni kyllä huolestui kun kerroin bulimiasta, mutta tukeminen jäi siihen yhteen kertaan kun hän sanoi että minun pitäisi parantua tästä. Sen jälkeen asiasta ei juuri olla keskusteltu. Olet onnekas.
Pysy päätöksessäsi parantua, toivottavasti itsekin pysyn. Pelissä on kuitenkin oma elämä.
Tsemppiä !
Tämä päivä meni hyvin, ei edes tullut mitään himoja. päätin vain jo aamulla et selviän kunnialla ja sitten en antanut ruoan tulla mieleen koko päivänä. Söin normaalisti normaalimäärän ja en päästänyt itseäni nälkäiseksi. tekemistä riitti ja kävin vaikka missä, joten ei tullut mitään turhautumisen tunteitakaan, jotka joskus laukaisee tuon. Vielä on iltapala syömättä ja olo on hyvä! tästä se lähtee :)
pystyin siihen ihan yksin! eka kerta sitten kun tämä tauti tuli takas 1,5kk sitten.
Toi on huippua et oot päässy noin pitkälle ja tiedät kuinka hyvältä tauot tuntuu! pitkässä putkessa unohtaa terveen olon :S Tuosta se tervehtyminen jatkuu =) takapakkeja voipi tulla, mutta ei lannistuta! Hienoo että oot saanu kontrollin ja järjen hollille =)
Kieltämättä, pystyin koko viikonlopun olemaan ilman, mutta alkuviikolla alkoi repsahtelu. Nyt kuitenkin taas kuiva putki päällä ja kyllä mä tän voitan :)
Tiedän että näin pitkästä urakasta on vaikea kerralla lopettaa, pyrin vähentämään pikkuhiljaa ja sitten kun olen tarpeeksi vahva niin laitain pisteen tälle kaikelle. Huominen taas nollalla läpi!
:)