Vaikka olisi

voi käydä niin loukkaukset ovat sattuneet liian paljon eikä yhteistä taivalta löydy. Silmiin katsominen muistuttaa niistä hetkistä kun kaiken piti mennä toisin. Tietynlainen omistushalu näkyy myös silmistä ja siihen voi riittää kerta katsominen ja koet kaiken eri tavalla. Voi miten lähes aavistuksen pienistä asioista on kyse. Rakkaus voi satuttaa sydämen ruvelle. Koemme tilanteet eri tavalla.

painajaisuni kirjoitti:

voi käydä niin loukkaukset ovat sattuneet liian paljon eikä yhteistä taivalta löydy. Silmiin katsominen muistuttaa niistä hetkistä kun kaiken piti mennä toisin. Tietynlainen omistushalu näkyy myös silmistä ja siihen voi riittää kerta katsominen ja koet kaiken eri tavalla. Voi miten lähes aavistuksen pienistä asioista on kyse. Rakkaus voi satuttaa sydämen ruvelle. Koemme tilanteet eri tavalla.

sielun peili, on joku joskus sanonut. Kun löytyy yhteys kahden ihmisen välillä, ikäänkuin näkee toisen sisälle. Joskus tunne on niin voimakas, että sanoja ei tarvita.

Fyysinen kosketus on tärkeä osa-alue ihmissuhteessa. Läheisyys ja lämmin yhdessäolo tärkeän ihmisen kanssa auttaa kestämään elämän vastoinkäymisiä. Kun on oikein paha olla lämmin halaus ilman sanoja on usein se ainoa lohduttava asia. Läheisyyttä voi toki tuntea toisen kanssa, vaikka välillä olisi etäisyyttäkin. Fyysinen kosketus ei varmaankaan sulje pois rakastettuna olemisen tunnetta?

Seksuaalisuus lienee luonnollinen osa parisuhdetta, parhaimmillaan kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä se on ylistystä elämälle. Se on varmaankin asia, jonka useimmat ihmiset haluaisivat toteutuvan kauniina edes kerran elämässään, niin että toisen ihmisen kanssa saavutetaan myös henkinen yhteys.

Toista ihmistä ei taida voida omistaa, ja ei kai siihen ole tarvettakaan. Toinen lähtee, jos on lähteäkseen. Kyse on kaiketi halusta rakastaa ja laittaa itsensä alttiiksi vastoinkäymisille. Molempien täytyy tahtoa yhteistä hyvää ja olla valmiita neuvottelemaan yhteisen hyvän eteen, silloin on kaiketi yhteys saavutettu myös kommunikaation tasolla.

Joskus elämässä täytyy palata tikapuita pitkin alaspäin, jotta näkisi paikattavat kohdat katolla. Katolla tarkoitan tässä ihmistä itseään, toista osapuolta ja sitä yhteistä ihmissuhdettakin. Toista ihmistä ei pysty korjaamaan, se lähtee ihmisestä itsestään, mutta läsnä voi aina olla ja halata, jos toinen tuntee olonsa huonoksi.:)

mietin, millaista olisikaan koskettaa häntä kun pelkkä katse jo saa kehoni reagoimaan voimakkaasti. Sisimmissäni jotenkin vain jysähtää ensin, jonka jälkeen lämmin aalto kulkee kehoni läpi ja sitten punastun kai hieman tuntemuksistani. On vaikea hillitä itseäni. Tahtoisin niin koskettaa ja tulla lähelle, niin lähelle kuin toista voisikaan päästä...rakastelusta puhumattakaan. Ja minusta tuo olisikin vasta todella kaunista! Silmistä ehkä näen toisenkin haluavan, mutta olen siitä kovin epävarma.

Sivusta* kirjoitti:

sielun peili, on joku joskus sanonut. Kun löytyy yhteys kahden ihmisen välillä, ikäänkuin näkee toisen sisälle. Joskus tunne on niin voimakas, että sanoja ei tarvita.

Fyysinen kosketus on tärkeä osa-alue ihmissuhteessa. Läheisyys ja lämmin yhdessäolo tärkeän ihmisen kanssa auttaa kestämään elämän vastoinkäymisiä. Kun on oikein paha olla lämmin halaus ilman sanoja on usein se ainoa lohduttava asia. Läheisyyttä voi toki tuntea toisen kanssa, vaikka välillä olisi etäisyyttäkin. Fyysinen kosketus ei varmaankaan sulje pois rakastettuna olemisen tunnetta?

Seksuaalisuus lienee luonnollinen osa parisuhdetta, parhaimmillaan kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä se on ylistystä elämälle. Se on varmaankin asia, jonka useimmat ihmiset haluaisivat toteutuvan kauniina edes kerran elämässään, niin että toisen ihmisen kanssa saavutetaan myös henkinen yhteys.

Toista ihmistä ei taida voida omistaa, ja ei kai siihen ole tarvettakaan. Toinen lähtee, jos on lähteäkseen. Kyse on kaiketi halusta rakastaa ja laittaa itsensä alttiiksi vastoinkäymisille. Molempien täytyy tahtoa yhteistä hyvää ja olla valmiita neuvottelemaan yhteisen hyvän eteen, silloin on kaiketi yhteys saavutettu myös kommunikaation tasolla.

Joskus elämässä täytyy palata tikapuita pitkin alaspäin, jotta näkisi paikattavat kohdat katolla. Katolla tarkoitan tässä ihmistä itseään, toista osapuolta ja sitä yhteistä ihmissuhdettakin. Toista ihmistä ei pysty korjaamaan, se lähtee ihmisestä itsestään, mutta läsnä voi aina olla ja halata, jos toinen tuntee olonsa huonoksi.:)

olen, hyvin kirjoitettu. Ei minulla siihen mitään lisättävää ole, mutta ehkä sellainen seikka, että niiden paikattavien kohtien näkeminen ja korjaus ei aina ole kovin yksinkertaista ja siihen saattaa tarvita paljonkin apua. Sellaista ei aina ole saatavissa tai sitä ei pysty ottamaan vastaan.

kanssasi .. kirjoitti:

olen, hyvin kirjoitettu. Ei minulla siihen mitään lisättävää ole, mutta ehkä sellainen seikka, että niiden paikattavien kohtien näkeminen ja korjaus ei aina ole kovin yksinkertaista ja siihen saattaa tarvita paljonkin apua. Sellaista ei aina ole saatavissa tai sitä ei pysty ottamaan vastaan.

tai ihmissuhteenkaan korjaaminen helppoa on, siihen voi tarvita ulkopuolistakin apua. Usein tahto korjata asiat on se suurin kannustin jonka avulla sitten pääsee alkuun. Jos molemmat tahtovat tarpeeksi, voi ihmissuhdettakin työstää ja rakentaa mieleiseksi kummallekin. Melkoista avoimuutta se varmaan vaatii, pitkämielisyyttä, ja sitoutumista tietenkin.

Avun saanti voi olla joskus vaikeata ja kykyä vastaanottaa apua ei kaikilla ole. Joskus ympäristökään ei ymmärrä yksilön pahaa oloa ja apu saattaa tulla liian myöhään. Siltikään ei pitäisi lähteä siitä ajatuksesta, ettei ihminen voisi yrittää tehdä asioille mitään. Tieto että on yrittänyt parhaansa, lopputuloksesta riippumatta, riittää.

Sivusta* kirjoitti:

sielun peili, on joku joskus sanonut. Kun löytyy yhteys kahden ihmisen välillä, ikäänkuin näkee toisen sisälle. Joskus tunne on niin voimakas, että sanoja ei tarvita.

Fyysinen kosketus on tärkeä osa-alue ihmissuhteessa. Läheisyys ja lämmin yhdessäolo tärkeän ihmisen kanssa auttaa kestämään elämän vastoinkäymisiä. Kun on oikein paha olla lämmin halaus ilman sanoja on usein se ainoa lohduttava asia. Läheisyyttä voi toki tuntea toisen kanssa, vaikka välillä olisi etäisyyttäkin. Fyysinen kosketus ei varmaankaan sulje pois rakastettuna olemisen tunnetta?

Seksuaalisuus lienee luonnollinen osa parisuhdetta, parhaimmillaan kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä se on ylistystä elämälle. Se on varmaankin asia, jonka useimmat ihmiset haluaisivat toteutuvan kauniina edes kerran elämässään, niin että toisen ihmisen kanssa saavutetaan myös henkinen yhteys.

Toista ihmistä ei taida voida omistaa, ja ei kai siihen ole tarvettakaan. Toinen lähtee, jos on lähteäkseen. Kyse on kaiketi halusta rakastaa ja laittaa itsensä alttiiksi vastoinkäymisille. Molempien täytyy tahtoa yhteistä hyvää ja olla valmiita neuvottelemaan yhteisen hyvän eteen, silloin on kaiketi yhteys saavutettu myös kommunikaation tasolla.

Joskus elämässä täytyy palata tikapuita pitkin alaspäin, jotta näkisi paikattavat kohdat katolla. Katolla tarkoitan tässä ihmistä itseään, toista osapuolta ja sitä yhteistä ihmissuhdettakin. Toista ihmistä ei pysty korjaamaan, se lähtee ihmisestä itsestään, mutta läsnä voi aina olla ja halata, jos toinen tuntee olonsa huonoksi.:)

Ihan tässä ulkopuolisena sanon että sinulla oli mukavan oloinen kirjoitus.

-n sivusta, ei ap- kirjoitti:

mietin, millaista olisikaan koskettaa häntä kun pelkkä katse jo saa kehoni reagoimaan voimakkaasti. Sisimmissäni jotenkin vain jysähtää ensin, jonka jälkeen lämmin aalto kulkee kehoni läpi ja sitten punastun kai hieman tuntemuksistani. On vaikea hillitä itseäni. Tahtoisin niin koskettaa ja tulla lähelle, niin lähelle kuin toista voisikaan päästä...rakastelusta puhumattakaan. Ja minusta tuo olisikin vasta todella kaunista! Silmistä ehkä näen toisenkin haluavan, mutta olen siitä kovin epävarma.

Kun katse ja ne ihanat silmät saavat minut sekaisin. Luulen että maailma räjähtäisi pirstaleiksi jos koskettaisimme enemmän. Ehkäpä emme voi tuhota koko maailmankaikkeutta =)