Minulla on tapana kävelyllä käydessäni syventyä täysin omiin ajatuksiini. Yleensä ajattelen kaikkea kivaa, ts. kuvittelen tilanteita mitä voisi sattua lähitulevaisuudessa, mitä sanoisin ihmsille niissä tilanteissa jne. Toki välillä negatiivistakin, mutta ihan realististia juttuja . Kuvitelmissani olen siis aina oma itseni ja järkevä ihminen, mutta syvennyn noihin kuvitelmiin välillä tosi vahvasti, niin etten aina havainnoi ympäristöä edes kunnolla.
Tänään kuitenkin luin lyhyesti psykoosista netistä ja kävelyllä leikkimielessä rupesin ajattelemaan että millaista olisi olla psykoosissa tai jotenkin täysin sekaisin ja toimia epäjohdonmukaisesti. (en ajatellut siis tekeväni pahaa kenellekään yms) Jatkoin tuota kuvittelua jonkun puolitoista tuntia ja jotenkin olo alkoi oikeasti tuntua aika epätodelliselta ja oli vaikea keskittyä oikeaan maailmaan. Kotiin tullessani näin erään tuttavan ja hän alkoi kysellä minulta kuulumisia, ja kun vastailin näihin niin tuntui että oli tosi vaikea keskittyä siihen mitä sanoo ja ajatukset tuntuivat kulkevan jotenkin hassusti ja jotenkin oli säikähtänyt olo ja sellainen olo ettei ole siinä hetkessä. Vieläkin olo on jotenkin vähän epäselkeä ja säikähtänyt. Aika pelottavaa, toivottavasti tämä ei ole mitenkään merkki sekoamisesta. Olen siis masentunut ihminen joten en tiedä olenko jotenkin yliherkässä tilassa väärille ajatuksille? Ovatkohan masentuneet vai onko tällainen merkki jostain pahemmastakin mielenviasta? En tiedä vaikuttaako sekin että ennen tuota kävelyä koko päivänä en ole syönyt muuta kuin vajaa 100g 70% tummaa suklaata. Sehän lisää serotoniin tuotantoa, mutta senhän pitäisi olla hyvä juttu. Lisäksi olen nukkunut ihan liikaa tänään. Tosin ennen kävelyä fiilis oli poikkeuksellisen hyvä ja jopa aika positiivinen. En käytä mitään lääkkeitä, mutta olen vasta alkanut kokeilla luonnollisia keinoja serotoniimäärän lisäämiseksi, kuten tuo suklaa ja vitamiinit. Syön yleensä normaalisti, mutta joskus tulee päiviä ettei vain ole nälkä. Tämä kokemus on jotenkin todella pelottava.
Tänään kuitenkin luin lyhyesti psykoosista netistä ja kävelyllä leikkimielessä rupesin ajattelemaan että millaista olisi olla psykoosissa tai jotenkin täysin sekaisin ja toimia epäjohdonmukaisesti. (en ajatellut siis tekeväni pahaa kenellekään yms) Jatkoin tuota kuvittelua jonkun puolitoista tuntia ja jotenkin olo alkoi oikeasti tuntua aika epätodelliselta ja oli vaikea keskittyä oikeaan maailmaan. Kotiin tullessani näin erään tuttavan ja hän alkoi kysellä minulta kuulumisia, ja kun vastailin näihin niin tuntui että oli tosi vaikea keskittyä siihen mitä sanoo ja ajatukset tuntuivat kulkevan jotenkin hassusti ja jotenkin oli säikähtänyt olo ja sellainen olo ettei ole siinä hetkessä. Vieläkin olo on jotenkin vähän epäselkeä ja säikähtänyt. Aika pelottavaa, toivottavasti tämä ei ole mitenkään merkki sekoamisesta. Olen siis masentunut ihminen joten en tiedä olenko jotenkin yliherkässä tilassa väärille ajatuksille? Ovatkohan masentuneet vai onko tällainen merkki jostain pahemmastakin mielenviasta? En tiedä vaikuttaako sekin että ennen tuota kävelyä koko päivänä en ole syönyt muuta kuin vajaa 100g 70% tummaa suklaata. Sehän lisää serotoniin tuotantoa, mutta senhän pitäisi olla hyvä juttu. Lisäksi olen nukkunut ihan liikaa tänään. Tosin ennen kävelyä fiilis oli poikkeuksellisen hyvä ja jopa aika positiivinen. En käytä mitään lääkkeitä, mutta olen vasta alkanut kokeilla luonnollisia keinoja serotoniimäärän lisäämiseksi, kuten tuo suklaa ja vitamiinit. Syön yleensä normaalisti, mutta joskus tulee päiviä ettei vain ole nälkä. Tämä kokemus on jotenkin todella pelottava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei..
Minulla on myös tapana kuvitella kaikenlaista. Teen sitä lähes koko ajan. Keskustellessani muiden kanssa muodostan usein mielessäni kuvan jostain tapahtumasta mistä minulle kerrotaan. Tuntuu että muuten en ymmärrä esimerkiksi äitini puhetta..
Minusta tuntuu että olen jollain lailla epänormaali.
Aion mennä lääkäriin koska minulla on ollut viime aikoina itsetuhoisia ajatuksia. Olen esimerkiksi kuvitellut näin: Näen mielessäni perheenjäseneni itkemässä minun vuokseni koska olen kuollut. Sinänsä tuossa ajatuksessa ei ole mitään epänormaalia, luulisin.. Usein kuvitellessani ajatukseni ovat epäselkeitä.. ja joskus kuvitellessani sydämeni alkaa hakkaamaan hurjana ja raajani puutuvat.
Olen päättänyt että en tapa itseäni.
Viime syksynä minulle tuli ensimmäistä kertaa elämässäni halu tappaa itseni. Se tuli kohtauksenomaisesti ja johtui siitä että minusta tuntui vahvasti että isoäitini on "mielisairas", siten että hän ei ymmärrä että hänessä on jotain vikaa. (Hän on esimerkiksi haukkunut pikkusiskoani ja äitiäni huoraksi jonka jälkeen kiistänyt tehneensä niin.. Ja huutaa öisin apua koska näkee ilmeisesti harhoja unen ja valveen rajatilassa..)Olin sillä hetkellä varma siitä ja minusta tuntui että olen ainoa joka käsittää sen. Ja minusta tuntui että minun on pakko saada perheeni uskomaan, käsittämään kuinka sairas isoäitini on.. mutta pelkäsin että muut eivät ymmärrä kuitenkaan.. Samalla minusta itsestäni tuntui että olen hullu.. Tähänkin liittyi sydämen kiihkeää tykytystä ja raajojen puutumista.
Nyt olen siinä pisteessä että minun on vain pakotettava itseni luottamaan muihin.. Ja mentävä lääkäriin että saan vastauksen siihen että mistä minun viimesykyisessä kohtauksessa oli kyse. Olen miettinyt että ehkä olin psykoosissa, mikä on saanut minut ajattelemaan mielisairaalaan joutumista ja kaikkea.. Olen pelännyt myös sitä että minulla saattaa olla skitsofrenia.. Aloin miettimään että kuulenko ääniä ja pelkäsin tosi paljon. Olin koko ajan hälytystilassa.
Minulla on ollut viime aikoina univaikeuksia. Olen heräillyt jonkun kahden tunnin välein.. Minulla on ollut sydämentykytystä.. Lääkkeenä minulla on Propral sydämen rytmihäiriöön.
Minun on vaikea luottaa muihin ja jopa itseeni.. Tuntuu siltä että mikään ei ole varmaa..
Minusta tuntuu että ihmiset saattavat ymmärtää puheeni väärin. Tai että en itse osaa kertoa asioita järkevästi.
Toivon oppivani luottamaan ja saamaan varmuutta.
Tulipa avauduttua oikein kunnolla..
Voimia sinulle! Tuntuu ristiriitaiselta kehottaa olemaan stressaamatta liikaa koska itse stressaan koko ajan, mutta kun järjellä ajattelee niin eipä ne asiat ainakaan parane jos antaa pelkojen kasvaa hillittömäksi ja stressin myös.
Popsi vain vitamiineja, mutta suklaa ei ole ehkä kaikkein paras tapa lääkitä itseään, koita vaikka lenkkeillä, saat endorfiinilatauksen.