Kaverini on syvästi masentunut ja alkuperäinen syy lienee pohjaton yksinäisyys. Hänellä ei ole tyttöystävää, ei ole koskaan ollut, eikä hän usko koskaan löytävänsäkään sellaista. Ikää on jo yli 30. Hänellä ei oikeastaan ole muita ystäviä kuin minä, ja vähäiset perhesiteet ovat etäisiä. Hän juo alkoholia kaiken aikaa, koska se lohduttaa ja vaikka hän tietää sen pahentavan oloa pidemmän päälle, hän ryyppää silti, koska kokee, ettei hänellä ole mitään menetettävää. Hän ajattelee kuolemaa kaiken aikaa ja on varma siitä, että kuolee pian.
Katselen tätä sivusta voimattomana tietämättä, miten auttaa. Olen itsekin sairastanut masennusta, mutta niistä kokemuksista ei tunnu olevan mitään hyötyä. Masentunut on niin lukkiutunut, etteivät mitkään ohjeet, neuvot tai omien kokemusten jakaminen auta, koska masentunut pitää omaa tilaansa ainutlaatuisena. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei kukaan ole yhtä itsekäs kuin masentunut ihminen.
Nyt kysyisinkin neuvoja itselleni: kuinka voin auttaa ystävääni, joka kokee ettei hänellä ole mitään syytä parantua? Tiedän kyllä miten itse pääsin omasta masennuksestani: kävin kuoleman porteilla, raitistuin, sain tukea tyttöystävältäni ja annoin anteeksi niille ihmisille, jotka olivat tuhonneet psyykeni aiemmin. Ystävälläni nämä keinot eivät ole ilmeisesi mahdollisia, koska hän on niin täynnä vihaa ja katkeruutta - etenkin naisia kohtaan.
Mikä siis neuvoksi?
Katselen tätä sivusta voimattomana tietämättä, miten auttaa. Olen itsekin sairastanut masennusta, mutta niistä kokemuksista ei tunnu olevan mitään hyötyä. Masentunut on niin lukkiutunut, etteivät mitkään ohjeet, neuvot tai omien kokemusten jakaminen auta, koska masentunut pitää omaa tilaansa ainutlaatuisena. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei kukaan ole yhtä itsekäs kuin masentunut ihminen.
Nyt kysyisinkin neuvoja itselleni: kuinka voin auttaa ystävääni, joka kokee ettei hänellä ole mitään syytä parantua? Tiedän kyllä miten itse pääsin omasta masennuksestani: kävin kuoleman porteilla, raitistuin, sain tukea tyttöystävältäni ja annoin anteeksi niille ihmisille, jotka olivat tuhonneet psyykeni aiemmin. Ystävälläni nämä keinot eivät ole ilmeisesi mahdollisia, koska hän on niin täynnä vihaa ja katkeruutta - etenkin naisia kohtaan.
Mikä siis neuvoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
en ole uskonnollinen ihminen, mutta anteeksi antaminen on tärkeää - tykkäsi kirkosta tai ei.
Klisee pitää paikkansa, ensiksi pitää löytää rakkaus itseä kohtaan. Tältä pohjalta parannutaan. Toisista saa tukea, mutta heidän varaan ei kannata rakentaa.
Viina ei tee hyvää masentuneelle, joten sen juonnin on loputtava. Raitistuminen olisi tässä mielessä toinen askel - itselleen anteeksi antaminen ensimmäinen.
Olisi varmasti parasta hakeutua asiansa tuntevan erikoislääkärin vastaanotolle, sellaisen jolla on aikaa - tämä voi maksaa paljonkin, mutta ei se ole hukkaan heitettyä rahaa.
Lääkitys kannattaa aloittaa mahdollisimman pian.
Ja, koska parantuminen kestää vuosia niin sitkeyttä, päättäväisyyttä ja tahtoa tarvitaan - rutosti.
Mikäli tuolla jossain, mielipiteestäni huolimatta, on Jumala niin olkoon hän kanssanne.
Toivottavasti löydätte apua.
PS.
Auttajan rooli on raskas, säästele voimiasi.
Ja, muista että sinä et ole vastuussa ystäväsi hyvinvoinnista. Masennus on on elimistön toiminnallinen häiriötila, jota voi lääkitä itse - viinalla. Tästä saa kuitenkin maksaa kovan hinnan - " se joka yrittää hukuttaa huolensa pulloon, hän siihen itse hukkuu".
Kuoleman ajatteleminen liittyy epävireyteen, jonka ihminen kokee masennuksen aikana.
(Biologisesta näkökulmasta voi todeta, että nisäkäs tuntuu monesti tietävän koska energia on niin vähissä että kuolema saattaa koittaa - tätä ei kukaan voi tietää, vain aavistella.)
Tapauksessanne tämän tapaiset ajatukset ovat pikemminkin itsetuhoista- ajattelua.
Ei se kuolema tule (vaikka siltä tuntuu), ennen kuin maksa pettää tms.
no lääkärissä käynti olisi nyt ystäväsi kohdalla tärkeää, ja päiheasian hoito myös ammattiauttajan taholla!
Ensiksikin on hienoa, että todella välität ystävästäsi. Tuossa ensimmäisessä vastauksessa mainittiin, ettet ole vastuussa ystävästäsi. Itse olen täysin eri mieltä, me kaikki olemme vastuussa, omaisista, ystävistä jne...Vielä, kun kerroit, että olet hänen ainoa "henkireikänsä", hänellä ei ole ketään muuta. Varsinkin sairauden aikana, mm. mielenterveyydellisten ongelmien, tuo tukiverkosto (tässä tapauksessa yhden ihmisen/sinun apusi on korvaamaton) on äärettömän tärkeä.
Josko saisit hänet tilaamaan itselleen ajan lääkärin vastaanotolle. Hän varmaan ymmärtää itsekkin-hoitamattomana masennus pahenee, ja juominen senkuin lisääntyy. Yritä saada häntä mukaan ihmisten ilmoille, muuallekkin, kuin baareihin, jos niissä yhdessä käytte? Löytyisikö jotain mukavaa harrastusta? Kotona yksin ollessa muutosta elämään ei varmasti tule. Kuinkas ystäväsi on suhtautunut sinun elämääsi, ja näihin positiivisiin muutoksiin kohdallasi? Jospa menisit hänen mukaansa lääkäriin, tukihenkilöksi, ja siellä yhdessä miettisitte, suunnittelisitte lääkärin kanssa, mitä olisi parasta tehdä. Oma parempi elämäntilanteesi voisi motivoida ystävääsi hakemaan apua. Tsemppiä.