Olen ollut erään "ompeluseuran" jäsenenä 90-luvun alusta. Osallistuin esim. erilaisiin talkoisiin alkuvaiheessa hyvinkin innokkaasti, nykyisin into on laantunut lähelle nollaa. Talkoita on saarissa 6 vkl/kesä, sama määrä kuin meillä "vapaita" viikonloppuja. Kannattaakohan niitä tuhlata tuohon? Mikäli jäsenyys on "pääsylippu" venepaikkaan, se tuntuu perustellulta. Saaripaikoissa muodostuu ajan myötä melkoinen ruskeakielisyys ja nokkimisjärjestys, joka on vastenmielistä. Milloin ja missä ja kenen kanssa saunotaan, grillataan jne . Olemme viimeise 2 vuotta hyödyntäneet maksullisia satamia,asiakkaat ovat melko tasavertaisia, kaikki maksavat saman hinnan.
Seuraamalla nykynuorisoa toimitaan ihan toisella tavalla. Veneillään 2-4 vkl/kesä, hinnalla ei ole merkitystä. Kalastellaan 40-100 päivää/v, hinnalla ei ole merkitystä. Silveriä hinataan Airistolta Inariin, kalojakaan ei juuri kotiin tuoda. Tyypit eivät varmasti viitsi maksaa esim. saunaseuralle alkumaksuna 3 donaa päästäkseen vessatalkoisiin. Esim. viime reisulla vene vedettiin rantaan, teltta ja laavu pystyyn ja kertakäyttögrilliin tuli. Eipä tullut satamamaksuja mutta pizzat Najadenissa olivat hyviä ja kalja kylmää, bensiiniä paloi n. 50 l.
Katsastuksella ei juurikaan ole merkitystä, vakuutussäästö kuluu katsastusmaksuun. Jokainen vastuullinen veneilijä pitää veneensä varustuksen muutenkin kunnossa.
Olenkin valmis kyseenalaistamaan koko seuratoiminnan.
Seuraamalla nykynuorisoa toimitaan ihan toisella tavalla. Veneillään 2-4 vkl/kesä, hinnalla ei ole merkitystä. Kalastellaan 40-100 päivää/v, hinnalla ei ole merkitystä. Silveriä hinataan Airistolta Inariin, kalojakaan ei juuri kotiin tuoda. Tyypit eivät varmasti viitsi maksaa esim. saunaseuralle alkumaksuna 3 donaa päästäkseen vessatalkoisiin. Esim. viime reisulla vene vedettiin rantaan, teltta ja laavu pystyyn ja kertakäyttögrilliin tuli. Eipä tullut satamamaksuja mutta pizzat Najadenissa olivat hyviä ja kalja kylmää, bensiiniä paloi n. 50 l.
Katsastuksella ei juurikaan ole merkitystä, vakuutussäästö kuluu katsastusmaksuun. Jokainen vastuullinen veneilijä pitää veneensä varustuksen muutenkin kunnossa.
Olenkin valmis kyseenalaistamaan koko seuratoiminnan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihan alkajaisiksi on sanottava, että on ikävä kuulla jonkin seuran olevan tuollainen. Ihmisillä on tietty taipumus muodostaa "nokkimajärjestyksiä", mutta seuran tulisi aktiivisesti toimia estääkseen tuollaisen pääsemistä ihmisten oloa häiritseväksi.
Varmaankin "perinteinen" veneilyseura satamineen ja saaripaikkoineen tarjoaa eniten matkaveneilijöille, traileroitavan kokoisella veneellä liikkuva ei välttämättä juuri hyödy.
Suomessa on yhdistymis vapaus joten jokainen tekee kohdallaan päätöksen kuuluako seuraan vai eikö. Päätöstä ei tarvi kenellekään perustella.
Teoriassa kyllä, mutta esim täällä meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin liittyä seuraan jos haluaa veneen laituriin jonnekin, kunnalla ei ole venelaituria.
vähän mielikuvituksen puutetta, jos ei löydä muuta vaihtoehtoa kuin seuran paikan.
ylimielisyyttä, jos heittelee tuollaisia tietämättä mistä paikkakunnasta ja vesistöstä on kyse.
Mitäs sillä on mielikuvituksen kanssa tekemistä jos kunassa ei ole venepaikkoja, ei yksityisiä eikä kunnallisia.
ko kirjoittaja edes esittäisi kunnan ja vesistön,mistä on kysymys, voisi varmaan joku lukija auttaa kirjoittajaa hänen ongelmissaan. Yhtä epämääräinen vastaus, kuin on asian esityskin.
Itsekkin tuli mietittyä hetken aikaa pursiseuraan liittymistä, mutta ei sitten sitä tullut tehtyä. en koe tarpeelliseksi maksaa tuhatta euroa liittymismaksua jotta saa venepaikan ja käyttöoikeiden muutamaan saareen. Viime kesä tuli perheen kanssa veneiltyä luonnonsatamissa, mukavaa oli omalla nuotiolla makkaraa paistella ja muksujen kanssa uida omassa rauhassa :) sillä tuhannella eurollakun lapsi perheessä tehdään muutakin kun käydään kimppasaunoissa ja harjoitellaan ruskeakielisyyttä!
Kovin moni seura ei pyytele tonnin liittymismaksuja. Sellaisia on vain muutamia, joilla on sitten enemmän kuin muutama saaripaikka ja paljon muutakin. Ruskeista kielistä tuskin taas voit tietää, kun et jäsenenä ole ollut. En tiedä mitä aloittaja sillä käytännössä tarkoitti, enkä ole sellaista itse missään muodossa kokenut. Yleensähän metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Erityistilaisuuksissa on monessa paikassa miesten ja naisten saunavuorot, mutta nekin ovat poikkeuksia. Tottahan ne voivat olla vaikeita, jos sosiaalisuus satunnaisenakin ilmiönä kammoksuttaa.
Ethän ole rikkonut sitten omilla nuotioilla kallion pintoja missään? Seuran jäsenyyshän ei muuten mitenkään velvoita käyttämään seuran saaria, eikä estä toisaalta käyttämästä luonnonsatamia.
Seuroja on hyvin monenlaisia. Yksi on kiinnostunut ainoastaan laituriensa ylläpidosta, toinen kilpapurjehduksesta, kolmas on vain löyhä side täyttämässä tietyt "virallisuudet", kuten katsastukset ym. Ne pari sataa muuta ovat sitten tuota kaikkea tai jotain niiltä väleiltä. Kustannuksetkin vaihtelevat muutamasta kympistä siihen tonniin saakka. Mitään kaikille yhteistä linjaa ei ole. Löytyy siitä jokaiselle omansa ja edelleen on vapaus olla liittymättäkin.
Vapaus on valita, kuuluuko seuraan vai ei. Itse olen ollut jäsenenä kolmessa seurassa ja nykyisessä seurassa viihdyn hyvin. Pieni seura, ei saaripaikkoja, ei talkoita, mutta mukavaa yhdessäoloa pari kolme kertaa vuodessa ja yksi purjehduskisa vuosittain. Katsastustoiminta pyörii. Jäsenmaksut muutama kymppi vuosittain. Vastuullinen veneilijä pitää veneensä kunnossa, totta kai. Silti ainakin minusta on hyvä, että joku toinenkin katsoon veneen turvallisuuspuolen vuosittain läpi. Kaksi silmäparia näkee kuitenkin enemmän, kuin yksi omaan veneeseensä (ja sen puutteisiin) tottunut. Kun pidän käytännön syistä venettäni telakkayrittäjän satamassa, niin minulla ei ole tarvetta maksaa laituripaikasta. Saaritukikohta voisi olla mukava, mutta minäkin nautin enemmän luonnonsatamista ja pääseehän sitä sitten vierassatamiin, kun siltä tuntuu. Mutta kuten jo aiemmin sanottu, Suomessa on yhdistymisvapaus ja vapaus olla liittymättä yhdistyksiin, joten kukin toimikoon siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Puuttuva teksti
-Suomessa on yhdistymisvapaus ja vapaus olla liittymättä yhdistyksiin, joten kukin toimikoon siten kuin
-itsestä parhaalta tuntuu.
Ja tähän on tulossa muutos. Lukekaa ehdotus uudesta aselaista.
ei edes mene riittävän pitkälle. Oikea ja asiallinen muutos olisi: tuliaseiden omistaminen, hallussapito ja käyttö kielletään lähtökohtaisesti kokonaan yksityishenkilöiltä.
Eikä tuo ehdotettu muutos aselaissa ole edes ainutlaatuinen, esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksissä on käytännössä pakkojäsenyys.
Aseiden omistamisen vapaus kuuluu mielestäni olennaisena osana demokraattisen yhteiskunnan kansalaisten oikeuksiin. Maa, jossa tavallinen kansa ei saa omistaa aseita, on totalitaristinen.
Jos oikeasti katsotaan mikä on vaarallista ja mikä ei, niin ensimmäisenä pitäisi puuttua liikenteeseen, koska siellä kuolee paljon enemmän ihmisiä kuin ampuaseturmissa/väärinkäytöissä. Sitäpaitsi voi sitä tappaa nyrkilläkin ja rikolliset saavat joka tapuksessa aseita.
ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Päinvastoin: avaamalla silmät ja katsomalla ympärilleen huomaa kyllä, ettei aseenomistuksen vapaus korreloi demokratian eikä oikeus- tai sivistysvaltiomaisuuden kanssa lainkaan.
Autoja ei ole suunniteltu tappamista varten. Aseet on. SIinä on niin syvällekäyvä ero, että se tekee KAIKKI aseita puolustavat kannanotot ja väitteet arvottomiksi.
..suunnitellaan ihan puhtaasti tarkkuusammuntaakin varten. Tappamaankin niillä kyllä pystyy jos haluaa mutta niin pystyy vaikka keittiöhaarukallakin.
ja kyllä samaa mieltä. Aseiden omistusvapaus ei ole demokratian mittari- ei niin demokraattisissa valtioissa niitä aseita vasta käytetäänkin ja tehtaillaan.
Ja kaikken tehokkain suojelukeino olisi määrätä alkolukko pakolliseksi kaikkiin autoihin.
Vaikutus olisi huomattavasti tehokkaampi kuin veneilykortin taikka aseen ostorajoituksien.
on kyse sen luokan periaatejutusta, ettei sopua varmasti saada koskaan aikaan. Mutta aseiden puolustajat tekisivät ainakin vähän fiksumman kuvan itsestään, jos lopettaisivat sen tuuban tuuppaamisen, ettei tuliase olisi perustavanlaatuisesti eri sarjan asia kuin auto, keittöveitsi tai vaikka tennispallo. Hengen saa pois millä tahansa noista, mutta vain tuliaseet ovat perustarkoitukseltaan siihen tehtyjä. Paras myöntää se rehellisesti. Jos vielä sen myönnettyään on edelleen sitä mieltä, että aseiden hallussapitoa ei saisi rajoittaa tai suorastaan kieltää, niin se on sitten ainakin rehellinen kannanotto. Silloin on reilusti juu ja ei vastakkain.
Vapaassa maailmassa pitäisi ihmisillä olla vapaus valita omistaako aseita, mitä syö, mitä juo, mitä itseensä piikittää.....
On siis vapaudenriistoa kaikki rajoittaminen, niin huumeiden, aseiden kuin muukin rajoittaminen.
Portugalissa tämä on tajuttu, ja kaikki huumeet on vapautettu käytön osalta.
Tajuttiin että huumeet ovat sosialipoliittinen ongelma eikä kriminaalipoliittinen.
Esimerkiksi Kiinassa tavalliset ihmiset eivät saa omistaa aseita. Onko Kiina sitten demokratian mallimaa ja parhaasta päästä oikeus- tai sivistysvaltio?
Ok. Kielletään kaikki aseet ja ajellaan sitten niillä autoilla, kun hirvien ja peurojen määrä moninkertaistuu. Vai ehdotatko, että vaikka poliisit hoitaisivat metsästyksen työaikana ja verorahoilla?
Sitten voitaisiin kieltää alkoholi ja tupakka kokonaan, koska ne ovat ilmeisen hyödyttömiä ja vaarallisia.
Ah, sitä ihanuutta tässä turvallistakin turvallisemmassa Suomenmaassa.
Kyllä minä ainakin myönnän, että tuliaseen perimmäinen tarkoitus on tappaa.
Kuitenkin aseharrastus on turvallista oikein ohjattuna ja mielestäni on parempi, että nuori harrastaa vaikka tarkkuusammuntaa kuin roikkuu kioskin nurkalla kaljatölkki kädessä tai nyhjää tietokoneella kaiken vapaa-aikansa. Sitten on vielä metsästys, jota ilman täällä hukuttaisiin hirviin ja peuroihin, jotka muodostaisivat vakavan uhan liikenteelle lisääntyessään.
oikealle palstalle.
karhujen ja susien hoidella hirvet ja peurat.
Taas näitä ehdottelijoita, jotka ei ole tainneet ikinä käydä kehäkolmosen ulkopuolella.
Karhut ja sudetko ei sitten mene autojen eteen? Sinäkö ne opetat käyttämään suojateitä?
Saattaa myös lenkkeilystä ja koululaisten koulumatkoista tulla melko mielenkiintoisia kun saavat juosta susilaumoja karkuun. Onko tämä sitten se tapa millä saadaan kestävyysurheilu Suomessa uuteen nousuun? Pienten lasten äidit saattavat olla eri mieltä.
korvessa ole mitään syytä ihmisasutusta ollakaan. Älyllinen elämä Suomessa on joka tapauksessa keskittynyt Päijänteen eteläpuolelle.
Ja kuka käskee ajaa silmät kiinni niin kovaa, että osuu eläimiin?
Asetetaan Suomessa ylimmäksi nopeusrajoitukseksi 60 km/h, niin silloin eläimistä ei ole haittaa. Muutkin onnettomuudet vähenisivät ja sähköautosta tulisi entistä kilpailukykyisempi vaihtoehto. Hurraa, uusi superturvallinen Suomi!
Muualla suomessa oli jo haarukat kädessä, kun katajanokalla ihmeteltiin aurinkoa puussa istuen.
Ei se helesinki niin vanha ole.
Eikä isokaan, kovin kauas ei tarvitse asemalta mennä kun on umpimetsässä, löytää ne eläimet sinnekin.
takana ei vielä tänä päivänäkään edes tiedetä, mikä se sellainen haarukka on. Poikkeuksena tietysti Tampere ja Turku, joissa on vähän sentään urbaaniutta.
Että vielä tänäpäivänäkin on kaltaisiasi ihmisiä.
No isältä pojalle kai se menee.
Uudessa venelehdessä oli uskomatonta juttua lakanapellejen keskinäisestä nokittelusta jonka takia porukat ovat halunneet/joutuneet vaihtamaan seuraa. Matkaveneilijät ovat kuulemma kyrpiintyneet maksumiehen osaansa sekä kohteluunsa "mökkiläisinä".
Kyllä näillä palstoilla on näkynyt ihan samaa. Kilpapurjehtijat ovat semmoinen pieni äänekäs vähemmistö, joka kuvittelee olevansa jotain "eliittiä". Muutama vuosi sitten oli Vene-lehdessä jonkun vissiin jo vähän entisen aktiivikilpapurjehtijan haastattelukin, jossa hän suureen ääneen vaati, että SPL:n pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan kilpapurjehdukseen ja jättää matkapurjehtijat tyystin huomiotta.
Ja ihan joku viikko sitten oli purjeveneosiossa pitkä ketju, jossa kilpailijat ja muut ottivat aika rajusti yhteen sen suhteen, kuka tekee jotain seuran hyväksi ja kuka ei.
Sama kiista on ollut käynnissä jo kauan, nyt se vain alkaa lopultakin murtautua selvästi pintaan. Muutokset ovat väistämättömiä. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta mahdollisia asioita ovat ainakin
1) järjestökentän uusjako liittotasolla => matkaveneilijöiden siirtyminen joukolla Veneilyliittoon ja kilpapurjehtijoiden eristyminen SPL:oon
2) seuratason muutokset eli kilpapurjehtijoiden keskittyminen muutamaan "vain kilpailijoille" seuraan. Tähän kyllä liittyy eräs vaara: kilpapurjehtijat tuskin ovat enemmistö yhdessäkään seurassa, mutta seuran "kaappaaminen" on oikeastaan aika helppoa. Harvassa seurassa edes kymmenesosa jäsenistä käy vuosikokouksissa, joten jos kilpailijaporukka aktivoituu asiaan, niin jollain 20-30 hengen tai jopa pienemmällä junttaryhmällä voi äänestää seuralle sellaisen hallituksen, jossa on vain kilpapurjehtijoita. Seuraava askel on tietysti muuttaa sääntöjä niin, että kilpailuihin osallistuminen on jäsenyyden edellytys. Kun ei-kilpapurjehtijat ovat yleensä huomattavasti vähemmän fanaattista väkeä, niin siinä käy herkästi niin, että he vain lähtevät muualle ja jättävät seuran omaisuuden kilpailijoille.