Kun valehtelu menee liialliseksi

älä valehtele kirjoitti:

"Kaverini" valehtelee jatkuvasti. Niin paljon, ettei muista omia valheitaan enää päivän päästä ja puhuu sitten niitä entisiä valheitaan vastaan. En puhu valehtelusta jolla yritetään peittää tekemisiään, vaan typeristä pienistä valheista joita hänen suustaan kuulee joka ikinen päivä. Esim se valhe voi olla tämän lainen: Olin ruokapöydässä ja kaadoin maitolasin. Kukaan ei huomannut lasin tippumista (jo tässä vaiheessa saa selville valheen, jos pöydässä on vaikka 6 ihmistä, miten kukaan voi olla huomaamatta lasin tippumista) ja päätin olla hiljaa. Näin ikkunassa papukaijan, joka lensi ikkunasta sisään ja rikkoi sen. Kaikki katsoivat papukaijaa, ja papukaija huomasi maidon lattialla, se meni juomaan maitoa, ja äitini kysyi mistä se oli tullut. Vastasin että papukaijan silmät vuosivat niin paljon että lattialle tuli lätäkkö, ja päätti sitten juoda ne pois ettei kukaan huomaisi. Äitini tyytyi vastaukseen eikä epäillyt mitään, myöhemmin sama papukaija oli talomme alakerrassa ja repi lempipaitani rikki ja vein paidan roskikseen, äitini näki sen ja kysyi miksi se oli sellainen ja sanoin koirani repineen sen jne jne..... Ehkä oli vähän juu liioiteltu, mutta vaikka tästä ihmisestä itsestään valhe kuulostaisi niin todelta, niin ulkopuolisesta se tuntuu lähinnä samanlaiselta kuin tuo minkä esimerkin äsken kirjoitin. Jos hänelle sanoo että valehtelet, vastaus on tällainen: kysytäänkö vaikka presidentiltä? Tuohon tyyliin. Tai : ei oo pakko uskoa, totta se on! Ja mökötys alkaa heti kun huomaakin olevansa 10 kertaa tyhmempi kuin se joka valheen huomaa. Valehtelun huomaa joka ikisestä asiasta, tässä yleisimmät: hermostunut lyhyt naurahdus valheen jälkeen kun luulee valheen, tai siis itsensä mielestä "liioitellun pikku tapahtuman jota ei ehkä tapahunut mutta ei kukaan tiedä siitä koska se tapahtui oikeasti, ja kukaan ei muista sitä enää huomenna jolloin voin taas keksiä uuden valheen tämän tilalle" olevan hauska. Ja katseen siirtäminen muualle ja hymy jota yrittää pitää yllä mutta joka koko ajan laimenee, pyöreät silmät, liioitteleva äänen sävy, sormi pystyssä vastaamassa "kysytäänkö vaikka????????????????!!!!!!" "tekoäänensävyt" eli helium piipitys jonkun toisen ihmisen vastaukseksi, esim joku oli sanonut hänelle muka että ei nyt saakkaan enää käydä vaatekaupassa yksin, eli äiti esim sanoo: "et saa käydä vaatekaupassa enää yksin!" niin se sanotaan ehdottomasti helium äänellä ja vastaus esitetaan vittumaisella vastauksella jota äidille ei oikeasti kukaan sanoisi. Silmien räpyttelemättömyys, ja aiheen vaihtaminen valheen jälkeen, huomion kiinnittäminen sen jälkeen pikkuasioihin "hei sun on vaalenpunanen pinni!". "Suuri" äänensävy, eli möreämmäksi muuttaminen, ja huulet törröllä töräyttämässä vastaus jonkun kalloon. Jep ja yks vielä, kun tajuaa sen valheen sanoneensa, niin joskus muuttaa sitä "laimeammaksi", eli rupeaa selittelemään ja puhumaan sen päälle. Mitä tällaisen ihmisen kanssa voi tehdä, ja mitä hänelle pitää sanoa että lopettaa ton vittumaisen valehtelun?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä