Kirjoitin allaolevan jo isovanhempien jutut palstalle (ei yhtään vastausta), mutta tämä palsta on "vilkkaampi", joten jospa löytäisin jonkun, joka vastaisi tähän:
Olen käynyt lapsenlapseni, 1 v 5 kk kanssa muskarissa muutaman kerran. Siellä käy noin 10 lasta, nuorin ehkä noin 8 kk ja lapsenlapseni taitaa olla vanhin.
Muskarin aikana muut isommat lapset ja pienemmätkin ovat nauraen mukana kaikessa (kun hypytetään, pyöritään jne.), mutta tämä lapsenlapseni seisoo vain koko ajan totisena vieressäni ja vaikka otan hänet mukaan esim. pyörimään, ei hän hymyile yhtään, vaan katsoo muita lapsia totisena.
Ei suostu edes vilkuttamaan pois lähtiessä muskarihuoneesta muille lapseille, mutta kun pääsee käytävään, niin sitten alkaa vilkuttamaan ja höpöttelemään. Lapsen äiti ei pääse itse tuohon aikaan muskariin, joten ajattelimme, että minä kävisin siellä hänen puolestaan.
Lapsi muuten kova höpöttelemään ja keikkuu heti ja "laulaa" mukana, kun radiosta tai televisiosta tulee jotain musiikkia?
Mitä mieltä olette, onko näin, että taapero ei viihdy muskarissa; ei ole hänen juttunsa, vai jatkanko käyntiä. Itse tykkään hassutella hänen kanssaan ja hän on ollut paljon minulla hoidossa ja hyvin on mennyt ja viihtyy kanssani. Itse olisin valmis jatkamaan muskaria, koska olen aina tykännyt laulamisesta ja lasten kanssa hassuttelusta ja leikkimisestä.
Löytyykö täältä ketään muskarin vetäjää, joka osaisi neuvoa, mitä tehdä? Ehkä hän olisi ensi vuonna kypsä vasta muskariin ? Lapsi on kyllä mielestäni hieman arka ja jos kaupassakin näkee muita pieniä, katsoo vain heitä totisena, eikä lähesty eikä kosketa, eikä höpöttele heille.
Summarum: muskarihan pitäisi olla lapsenlapselleni se hänen viikottainen mukava juttunsa!
Kommentteja !!
Olen käynyt lapsenlapseni, 1 v 5 kk kanssa muskarissa muutaman kerran. Siellä käy noin 10 lasta, nuorin ehkä noin 8 kk ja lapsenlapseni taitaa olla vanhin.
Muskarin aikana muut isommat lapset ja pienemmätkin ovat nauraen mukana kaikessa (kun hypytetään, pyöritään jne.), mutta tämä lapsenlapseni seisoo vain koko ajan totisena vieressäni ja vaikka otan hänet mukaan esim. pyörimään, ei hän hymyile yhtään, vaan katsoo muita lapsia totisena.
Ei suostu edes vilkuttamaan pois lähtiessä muskarihuoneesta muille lapseille, mutta kun pääsee käytävään, niin sitten alkaa vilkuttamaan ja höpöttelemään. Lapsen äiti ei pääse itse tuohon aikaan muskariin, joten ajattelimme, että minä kävisin siellä hänen puolestaan.
Lapsi muuten kova höpöttelemään ja keikkuu heti ja "laulaa" mukana, kun radiosta tai televisiosta tulee jotain musiikkia?
Mitä mieltä olette, onko näin, että taapero ei viihdy muskarissa; ei ole hänen juttunsa, vai jatkanko käyntiä. Itse tykkään hassutella hänen kanssaan ja hän on ollut paljon minulla hoidossa ja hyvin on mennyt ja viihtyy kanssani. Itse olisin valmis jatkamaan muskaria, koska olen aina tykännyt laulamisesta ja lasten kanssa hassuttelusta ja leikkimisestä.
Löytyykö täältä ketään muskarin vetäjää, joka osaisi neuvoa, mitä tehdä? Ehkä hän olisi ensi vuonna kypsä vasta muskariin ? Lapsi on kyllä mielestäni hieman arka ja jos kaupassakin näkee muita pieniä, katsoo vain heitä totisena, eikä lähesty eikä kosketa, eikä höpöttele heille.
Summarum: muskarihan pitäisi olla lapsenlapselleni se hänen viikottainen mukava juttunsa!
Kommentteja !!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos hän nyt suostuu olemaan mukana eikä halua pois ja tuntuu olevan edes jossain määrin kivaa, niin miksi ette kävisi? Jotkuthan ovat tarkkailijaluonteita. Jos hän ei ole musikaalinen, se tulee ilmi ajan kanssa. Jos hän on, totisuus voi olla merkki juuri siitä että hän kuuntelee eikä viitsi järjestää sirkuspelle-esitystä. Mistä sitä tietää. Outoa kuvitella, että jollekin muskari olisi oikeasti epämieluisaa.
on sitten aktiivinen ryhmä. Meidän ryhmässä n.7 lasta oli näitä reilu 1-vuotiaina hiljaisia passiivisia möllöttäjiä, ja monen äiti sanoi juuri samaa, että kun ulos päästään tai kotiin niin on ihan eri lapsi ja kotona laulelee muskarilauluja. Nyt kun samat lapset ovat kolmevuotiaita niin meno on jo ihan toinen. Ei todellakaan kannata lopettaa, aivan varmasti lapsi nauttii ja juuri tuollaisessa jatkuvassa, turvallisessa ympäristössä voi pikkuhiljaa harjoitella ja rohkaistua!!!