Otin viikko sitten 2,5-vuotiaan kastroidun abessinialaispojan seuraksi yksivuotiaan itämaisen myöskin leikatun pojan.Abessinialainen on asustellut kanssani ilman kissakaveria, joten olin huolissani miten kissan sopeutuvat yhteen. Ensimmäiset pari päivää sihistiin ja kämppäiltiin eri puolilla asuntoa. Nyt sähinä on loppunut tyystin ja kissat saattavat jopa oleskella samassa huoneessa. Uusi tulokki on vielä todella ujo ja juoksee abessinialaista karkuun. Abessinialainen puolestaan on todella utelias tulokkaasta ja pinkoo perässä. Olen tyynesti ajatellut, että antaa kissojen tutustua rauhassa enkä ole juuri puuttunut niiden toimintaan. Joskus meno on kuitenkin sellaista, että mietin onko kyseessä leikki vai tappelu. Puolta pienempi abessinialainen kun tuntuu hyppäävän itämaisen selkään ja nappaavan niskavilloista napakasti kiinni. Mitään naarmuja en ole kissoissa kuitenkaan nähnyt, ja usein itämainen on abessinialaisen otteissa aivan hiljaa. Joskus taas kuulen satunnaisia nahistelun ääniä, mutta ei mitään pitkäkestoista eikä varsinaista sähinää enää.
Mistä siis erottaa kissojen normaali leikki ja tutustuminen tappelusta? Milloin minun tulee puuttua peliin?
Kiitoksia jo etukäteen kommenteistanne!
Mistä siis erottaa kissojen normaali leikki ja tutustuminen tappelusta? Milloin minun tulee puuttua peliin?
Kiitoksia jo etukäteen kommenteistanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En uskoisi että tappelusta on kyse, jos eivät murise/huuda eikä ole naarmuja tai muita tappelun jälkiä, eikä toinen selvästi alista toista ...
Aika rajua tuo kissojen painiskelu ja leikki tuntuu olevan ihan luonnostaan.. Meilläkin on karvatuppoja pitkin mattoa painin jäljiltä ja joskus ovat hampaillaan kiinni toistensa kurkussa ja hyppivät toistensa selkään nuoret (2- ja 3-vuotiaat). Kuitenkin näyttävät tietävän hyvin sen rajan, etteivät satuta toisiaan ja leikki pysyy leikkinä. Sitten kun on painittu niin pesevät hellästi toisensa ja nukahtavat sylikkäin;)
kissat ottavat välillä rajustikin yhteen vaikka ovat jo yli 10v yhdessä asuneet. Silloin kun touhu menee sen verran rajuksi että huomaan toisen alkavan suuttua oikein kunnollta tai toinen jo apua huutaa, puutun tilanteeseen. Meillä siihen riittää että päästän voimakkaan "sähähdyksen" ja sanon tiukasti että KILTISTI! Tappelu loppuu aina siihen kun tyypit kattoo että oho, mamma alkaa murisemaan :)