Hei !
Ahdistaa niin, että pelkään että raskaus menee kesken...
Olemme naimisissa ja avioliitossa on takana kolme rankkaa keskenmenoa.
Kesällä sain tietää olevani jälleen raskaana ja kaikki on raskauden kanssa mennyt hyvin tähän asti.
Viikkoja tulee juuri 12 täyteen.
Sain kuitenkin nyt tietää, että mieheni on kolmisen viikkoa sitten ryyppyreissullaan pettänyt minua.
Oli ollut sukupuolitautien poliklinikalla....
Kieltää kaiken ja on tehnyt niin ennenkin, kieltänyt pettämisen, vaikka olen saanut selville lopulta totuuden.
Vihaan itseäni, että olen ikinä edes tämän paskan kanssa mitään lasta yrittänyt !
Syytän tilanteestani itseäni ja huonoa omanarvontuntoani. Minun olisi pitänyt jättää mieheni jo aikoja sitten, ja ei todellakaan ikinä olisi pitänyt mennä hänen kanssaan naimisiin.
Saati sitten hankkia lapsia.
En ikinä voisi keskeyttää tätä raskautta ja tunteet ovat todella ristiriitaiset....
Nyt olen pettävään alkoholistiin sidoksissa koko loppuelämäni.
Mikä meitä naisia vaivaa, kun monet meistä katsomme vuodesta toiseen sormien läpi toisen isoja ongelmia
ja samalla sairastumme itse ja pilaamme elämämme.
Olen ihan normaali rakastava ja hellä nainen, joka on muuten pärjännyt hienosti elämässä.
Mikä vika päässäni on, että olen ajautunut näin syvälle ihmissuhde paskaan ?
Enää ei edes itketä, haluan vain tuon sian pois elämästäni.......
Ahdistaa niin, että pelkään että raskaus menee kesken...
Olemme naimisissa ja avioliitossa on takana kolme rankkaa keskenmenoa.
Kesällä sain tietää olevani jälleen raskaana ja kaikki on raskauden kanssa mennyt hyvin tähän asti.
Viikkoja tulee juuri 12 täyteen.
Sain kuitenkin nyt tietää, että mieheni on kolmisen viikkoa sitten ryyppyreissullaan pettänyt minua.
Oli ollut sukupuolitautien poliklinikalla....
Kieltää kaiken ja on tehnyt niin ennenkin, kieltänyt pettämisen, vaikka olen saanut selville lopulta totuuden.
Vihaan itseäni, että olen ikinä edes tämän paskan kanssa mitään lasta yrittänyt !
Syytän tilanteestani itseäni ja huonoa omanarvontuntoani. Minun olisi pitänyt jättää mieheni jo aikoja sitten, ja ei todellakaan ikinä olisi pitänyt mennä hänen kanssaan naimisiin.
Saati sitten hankkia lapsia.
En ikinä voisi keskeyttää tätä raskautta ja tunteet ovat todella ristiriitaiset....
Nyt olen pettävään alkoholistiin sidoksissa koko loppuelämäni.
Mikä meitä naisia vaivaa, kun monet meistä katsomme vuodesta toiseen sormien läpi toisen isoja ongelmia
ja samalla sairastumme itse ja pilaamme elämämme.
Olen ihan normaali rakastava ja hellä nainen, joka on muuten pärjännyt hienosti elämässä.
Mikä vika päässäni on, että olen ajautunut näin syvälle ihmissuhde paskaan ?
Enää ei edes itketä, haluan vain tuon sian pois elämästäni.......
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani, että joudut tuollaista kokemaan ja vielä raskaana.
Meillä useilla naisilla on vaan se jokin juttu tuola alitajunnassa, että haluaisi vaan uskoa kaikista hyvää ja parasta. Näin siinä valitettavasti voi sitten käydä. Itsekin olen saanut aikoinani kärsiä hyväntahtoisuudestani, mutta otin siitä kyllä hyvin opikseni.
Täältä ei kannata tietenkään neuvoja ottaa, vaan tukea. Itse kylläkin olen sitä mieltä, että lapsen on parempi kasvaa rakastavan yksinhuoltajan kanssa, kuin riitelevien ja onnettomien vanhempien kanssa.
Mulla on oma lapsuus ollut meinaan sellainen, että monesti oon miettinyt, millaista ois ollut, jos mun vanhemmat olis vaan tajunnut erota. Itsekään en olisi näin hermoherkkä nykyään.
Elämästä pitäisi oppia ja aina asiat ei vaan mene reilusti.
Pakko on hieman kovettaa sitä luonnetta ja alkaa miettiä omaa, sekä lapsen parasta. Tuollainen pettäminen on tosi paha juttu ja sen kieltäminen vielä kertoo siitä, että mies ei sua rakasta ja kunnioita, vaan on pelkkä pelkuri. Tulee siis tapahtumaan pettäminen uudelleenkin. Jos ois ollut kertahairahdus, jota oikeasti katuu, niin olis sen kyllä tunnustanut ja tekis kaikkensa, jotta saisi jonain päivänä sulta anteeksi.
Mieti siis, kuka on nyt ansainnut ja mitä...
Sulla on itselläsikin vielä mahdollisuus hyvään, onnelliseen elämään ja lapsellasi kanssa.
Myöhemmin voisit saada itsellesi hyvän miehen ja lapsellesi mahtavan isähahmon, josta lapsesi voisi ottaa mallia... vai haluatko antaa lapsellesi oikeasti tuollaisen isämallin petturimiehestäsi?
Kannattaisi nyt viimeistään asiaa miettiä todella vakavasti.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja että teet päätöksen perustuen omaan ja lapsesi elämään. Se on nyt tärkeintä.
Joskus tuntuu, että viimeiseen asti halutaan uskoa hyvää ja että kyllä se nyt tuosta parantaa tapansa. Tuhansia kertoja kuitenkin on maailmassa nähty, että ei se vain niin ole. JOka pettää kerran, tekee sen vielä toisenkin, joskus... Mutta älä ala enää itseäsi soimaamaan, mies teki paskasen tempun ja ei muutaku pistät sen kaluinensa pihalle ettimään niitä muita sänkyjä. sussa ole mitään vikaa, kyllä se sillä ukolla viiraa pahemman kerran jos oman vaimon pistää paksuksi ja sitten hyppii vieraisiin sänkyihin. En katselisi sellaista. Siinä ei olisi auttanut sinun taivaallinen ulkomuotosi, hyvä käytöksesi, seksikkyytesi tai mikään muukaan, joten älä ala haukkumaan itseäsi. Kyllä jos mies (tai nainen) tuollasta voi suhteessa tehdä niin ei se silloin ole rakkautta!
Vielä kun voit niin irrottaudu suhteesta! Ja vallan hyvin voit saada lapsen yksinkin! Paljon siinä työtä on, mutta voi sitä onnen määrää. Mutta nämä ovat henkilökohtaisia asioita, joita täytyy miettiä itseksesen, kukaan ei voi oikein neuvoa. Jos lapsi on haluttu, niin kannattaako hänen elämäänsä uhrata yhen lerppunahjuksen takia? Voimia raskaisiin päätöksiisi,mitä ikinä ne ovatkaan!
Mutta oletko varma? Meinaan eihän se poliklinikalla käyminen pelkästään paljoa kerro, olenpa joutunut itsekin käymään vaikka viimeisestä seksikerrasta oli yli vuosi... Nimittäin on ns. sukupuolitauteja joiden saamiseen ei tarvita toista ihmistä, itse sain tuolloin genitaaliherpeksen OMASTA HUULESTANI! Ja on myös tauteja jotka voivat olla piilevänä jopa 10 vuotta ja puhjeta sitten yht äkkiä. Joten pelkkä käynti tuolla poliklinikalla ei kyllä todista pettämistä millään tapaa. On sekin mahdollista, mutta teidän kannattaa istua nyt alas ja jutella tuosta.
Hei !
Päivitän tässä tilannetta....
Koko viikonlopun raivosin ja vastassa oli lahna.
Pyysin pakkaamaan tavarat ja muuttamaan pois.
Tänään hän oli lähtenyt.
Voitte vaan kuvitella minkälaiset tunteet tällä hetkellä päässä pyörii ja miten syvälle sattuu.
Olen tuntunut mieheni vuosia, olemme olleet jo muutaman vuoden naimisissa ja nyt kun
vihdoin vauva tulossa, niin kaikki loppuu tähän. Törkeään loukkaukseen ja valheisiin.
Mitä pahaa olen elämässäni tehnyt, että minua nyt rangaistaan näin karulla tavalla ?
Olen yksin, vauva masussa ja mies vain lähtee, valheet matkassaan.
Juuri kun elämän pitäisi olla raiteillaan.....kaikki romahtaa.
Olkaa naiset onnellisia jos miehenne ainoa pahe on se, että hän jättää vaatteensa lojumaan
tai kulkee vähän ryppyisessä paidassa. Arvostakaa sitä rehellistä ja rakastavaa miestä joka teillä on.
Minä lankesin komeaan, supliikkin ja sliipattuun hurmuriin, joka on sisältä jäätä ja täysi sika seläntakana.
Katsoin pitkään asioita sormien läpi, koska olihan hän välillä...ah, niin ihana ja rakastava.
Ja humalassa tehtyjä tyhmyyksihän ei lasketa.....
Sanotaan aina, että elämässä ei saa katua menneisyyttään, mutta kyllä nyt täytyy sanoa,
että vaikea on löytää mitään hyvää tästä tilanteesta.
Aviomieheni jota olen vilpittömästi rakastanut on minut pettänyt ja kannan vatsassani hänen esikoistaa.
Tuntuu siltä, että tämä elämä ei ole reilua.....
Olen todella pahoillani kokemuksestasi!
Mutta pakko sanoa, että se joka tässä menettää, on tuo mies, se sika.
Yritä nauttia raskaudestasi ja sisälläsi kasvavasta pienestä ihmeestä, sillä sen suurempaa lahjaa ei elämältä voi saada. Kysyit, míksi sinulle käy näin. Siihen en osaa vastata, mutta haluan nähdä asiat aina valoisalta puolelta. Ehkä oli tarkoitettu niin, että tämä mies on kuitenkin se, joka sinulle lapsen, elämäsi tähden antaa. Mitä muuta voit tuollaiselta arvottomalta matoselta halutakaan? Lapsesi on nyt sinulle kaikki, ja sinä hänelle. Miehesi jää siitä kaikesta paitsi, ja tulee katumaan sitä. Usko pois. Voimia!
elämä ei ole reilua, sehän se surullista onkin.
Olet aivan oikeassa, pitäisi arvostaa enemmän niitä miehiä joiden paheina on vaatteiden lojumaan jättäminen tms. "vika".
Tällä tuskaisella hetkellä on varmasti vaikea nähdä tulevaisuuteen mutta ehkä jollain tasolla olit varautunut tähän ja siksi selviät. Kerrothan katsoneesi läpi sormien asioita aiemmin ja valitettavasti se usein tuntuu johtavan uusiin vaikeuksiin.
Teit mielestäni oikein nyt. Syntyvä lapsi ansaitsee kotiolot jotka perustuvat aitouteen, ei olosuhteisiin jossa toinen osapuoli katsoo oikeudekseen elää omien mielihalujen mukaan - väliäkö sillä mitä se muille tarkoittaa.
Voimia sinulle. Vahvista verkostojasi. älä jää yksin tunteittesi kanssa. Sinä selviät, jonain päivänä katsot taaksepäin tätä ajanjaksoa ja olet tyytyväinen koska uskalsit ottaa rohkean askeleen.
Voi sua !!!!! Heti , äkkiä ja pian pois tuollaisesta suhteesta. Kävin pettämisen ja viinansekosuhteen kurimuksen, ja siihen liittyi myös ankara väkivalta, jota kesti 12v. Sitten oli vaan pakko lähtä pois ku ajettiin. Oli jo toinen emäntä, joka mun töissä ollessa sai ottaa mukaansa mitä hän halusi, siis koruja, kenkiä vaatteita...... siis kaikkee mitä tahto, ja mikä oli minun!! Ja mulle vaan sanottiin et ei niitä ole ollutkaan, tai olen hullu ja milloin mitäkin. Ja samantien turpaan, ja lujasti! Että nyt jos koskaan pois!! Elät lapsesi kanssa ja varmasti löydät miehen joka rakastaa Teitä, ja saat nähdä, että elämä kirkkenee, (varmaan äidinkielellä valoistuu), mutta kirkkeneminen on paljon vahvémpi sana ja siks käytän.Ja kuitenki lapsi on kaikkeen viaton, hän on rakkauden hedelmä!! Älä häntä saata samaan kurimukseen, missä oot itte ollu, vaan turvallinen oikee Elämä. Välillä on varmasti jopa ankeeta, mutta ole luja! Annan kaiken voimani Sinulle, että asiat menee oikeaan suuntaan, mutta lapsen kanssa!!
Kiitän, jos luet tämän, sillä et ole yksin koskaan. Aina on joku sun rinnalla, mutta itte se pitää ottaa ja tehä!! Onnellista ja turvallista raskausaikaa, ja hyvää syksyä. trv pirjo
Todella pahoillani tilanteestasi olen, mutta mikä siinä onkaan, että naiset aina rakastuvat idiootti renttuihin? On tullut seurattua kun molemmat akateemisesti koulutetut siskoni löytävät "elämänsä mieheksi" jonkun kapakkarentun. Molemmat saavat turpaansa ja ovat nyt nelikymppisiä yksinhuoltajaäitejä. Naapurin todella älykkäällä tytöllä oli kaikki edessään: kuusi ällää ja eläinlääketieteelliseen. Viemme kukkia haudalleen, kun se niin ihana renttumies päätti kerran tarttua puukkoon.