olenko kummajainen ja mätäpaise?

En mene nyt yksityiskohtiin (niillä ei ole väliä), mutta mun elämässä on tapahtunut ikäviä asioita, osan olen itse aiheuttanut itselleni. Myös sukuni koostuu kummajaisista ja epänormaaleista, esim. alkoholismia ja henkistä sairautta löytyy. Tällä hetkellä asiat on kuitenkin kohtuullisen hyvin työttömyyttä ja yksinäisyyttä lukuunottamatta.

Tavallaan päälimmäinen ongelma on kuitenkin se, että alan toisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessani ajattelemaan melkein pakkomielteisesti kaikkia niitä ikäviä ja epänormaaleja asioita joita elämässäni on tapahtunut. Miten olen ihan sairas, paska ja mätä ihminen. Mä yritän sanoa itselleni, että ei muidenkaan elämä ole täydellistä ja monilta muiltakin löytyy omat taakkansa ja arpensa vaikka ne ei näy päällepäin, mutta silti.. tunne ei häviä. Mun kokemukset ei edes ole kamalimmasta päästä (muutamia epätavallisia kyllä löytyy), mutta mä ajattelen sitä mitä ihmiset sanoisivat jos tietäisivät niistä. Eivätkä ihmiset edes saa tietää, ellen itse kerro, mutta sekin pelottaa, että möläytän jotain.

Tavallaan musta tuntuu että pitäisi myös oppia antamaan anteeksi itselle ja muille. Miten voin oppia hyväksymään itseni?
0119
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


tyhmää,mutta kirjoitti:

En mene nyt yksityiskohtiin (niillä ei ole väliä), mutta mun elämässä on tapahtunut ikäviä asioita, osan olen itse aiheuttanut itselleni. Myös sukuni koostuu kummajaisista ja epänormaaleista, esim. alkoholismia ja henkistä sairautta löytyy. Tällä hetkellä asiat on kuitenkin kohtuullisen hyvin työttömyyttä ja yksinäisyyttä lukuunottamatta.

Tavallaan päälimmäinen ongelma on kuitenkin se, että alan toisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessani ajattelemaan melkein pakkomielteisesti kaikkia niitä ikäviä ja epänormaaleja asioita joita elämässäni on tapahtunut. Miten olen ihan sairas, paska ja mätä ihminen. Mä yritän sanoa itselleni, että ei muidenkaan elämä ole täydellistä ja monilta muiltakin löytyy omat taakkansa ja arpensa vaikka ne ei näy päällepäin, mutta silti.. tunne ei häviä. Mun kokemukset ei edes ole kamalimmasta päästä (muutamia epätavallisia kyllä löytyy), mutta mä ajattelen sitä mitä ihmiset sanoisivat jos tietäisivät niistä. Eivätkä ihmiset edes saa tietää, ellen itse kerro, mutta sekin pelottaa, että möläytän jotain.

Tavallaan musta tuntuu että pitäisi myös oppia antamaan anteeksi itselle ja muille. Miten voin oppia hyväksymään itseni?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu