Olen lestadiolaisessa perheessä kasvanut ja koko ikäni sääntöjä tarkasti noudattanut, täytettyäni viime vuonna 18, silmäni vihdoin aukesi, tunsin sisälläni tunteen jollaista en aikaisemmin ollut tuntenut, itsenäisyyden tunteen. En pelännyt enää, pelännyt veljieni halveksuntaa tai väkivaltaista isääni, tiesin että oli minun aikani jättää lestadiolaisuus. En hylännyt kristinuskoa, hylkäsin vain lestadiolaisuuden, vaikka se tekikin minut perinnöttömäksi ja Isäni sekä osa veljistäni kielsi minut, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään, käyn kirkossa joka sunnuntai, enkä ole koskaan tuntenut oloani paremmaksi, kun hylkäsin lestadiolaisuuden tuntui kuin olisin tullut tunnelista ulos, huomasin kuinka täynnä maailma on kiehtovia ja jännittäviä asioita joita monet lestadiolaiset eivät pääse kokeilemaan rajoitustensa vuoksi. Kehotan teitä nuoret lestadiolaiset miettimään omasta puolestanne, ei teitä kukaan voi pakoittaa pysymään lestadiolaisina, se päätös on teidän oman itsenne tehtävissä, vaikka muuttaisittekin elintapojanne hieman ei se huononna asemaanne jumalan silmissä.
Avatkaa silmänne nuoret
Kalervo
622360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kun öljy loppuu lamppu sammuu.
Senkö sinä luulet olevan ikuinen polttoaine.
Se kyllä loistaa ihmisten edessä, mutta tässä yllä on jälleen yksi todistus siitä, että siinä öljyssä ei ole rakkautta, vaan laki on sen voimanlähde. Siis helvetin pelko ja taivaan toivo.
Käy sääliksi tuo ihmisten ymmärtämättömyys ja pimeydessä vaeltaminen... edellä tarinansa kertonut tyttö on todellakin kadottanut elämässään ainutkertaisen asian... ja se mitä ihmiset eivät ymmärrä.. uskonlampusta on loppunut öljy... Jumala ei anna armoaan ihmiselle joka rikkoo häntä vastaan eikä tee synneistä parannusta... tunneli missä tyttö oli asustellut on varmasti jokin muu tunneli... Maailma on vienyt tytön ikuisesti... välttämättä takaisin ei ole paluuta... vain jos Jumala sen näkee hyväksi... Kannusta nuoria uskovaisia pysymään lapsuudenuskossa... säästymme monelta pahalta ja saamme elämäämme Jumalan siunauksen, joka monelta tämän maan pimeydessä eläviltä ihmisiltä puuttuu... kehotan pysymään tässä uskossa... ja valvomaan ja korjaamaan asioita jotta uskonlamppu ei sammuisi...
Mutta ei uskonnollisissa harhoissa, joissa kyllä puhutaan uskosta mutta tarkoitetaan kuitenkin oman vanhurskauden tekoja.
Ilman Jumalaa ja Pyhän Hengen voimaa kukaan ei pysty tekemään synneistään parannusta. Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan antanut synnilliselle olemuksellemme väkevän iskun. Me valitsemme, taistelemmeko itse syntiä vastaan, vai annammeko Kristuksen väkevän iskun työskennellä ansioksemme. Jokaisessa valinnassamme käännymme joko kohti syntiä tai kohti Kristusta.
Sinä otat vastaan Kristuksen uskon kautta, mutta ellei uskosi ole jatkuvaa ja aitoa, synti hallitsee yhä sinun elämääsi. Jokainen joka palvelee Jumalaa Hengessä, pystyy taistelemaan syntiä vastaan.
MAAILMASSAHAN me kaikki eletään!!! Vai missä lestadiolaiset sitten elävät??
Eristyksissä sumpussa.
Mitäs tekee lampulla,jos ei ole maailmaa,mitä valaista??
Kalervo, sinä olet löytänyt uskon ja saanut Häneltä voimia toteuttaa sitä sen oikealta pohjalta etkä yhteisön painostamana ja kahlitsemana!
Hienoa, että nuori ihminen huomaa ajattelevansa OMILLA aivoillaan, tekevänsä ITSE omat päätöksensä!
Ei sitä mihinkään hunningolle automaattisesti joudu, vaikkei rauhanyhdistykseen kuulukkaan!
usko ei ole yhteisöstä kiinni!
Näistä asioista mm.Ande ja Kaisla ovat hienosti kirjoittaneet!
Lueskele niitä kirjoituksia, saat varmasti paljon omalle uskollesi vahvistusta!
He osaavat kirjoitaa!!!
Ei voi perinnöttömäksi tehdä sillä perusteella, että on hyljännyt uskon. Ainoastaan väkivaltaan syyllistyminen oikeuttaa tekemään perinnöttömäksi.
Kirkko on aika kuiva ja ankea paikka sunnuntaisin, eikä siellä ole niin lämminhenkistä tunnelmaa kuin herätysliikkeen seuroissa.
En oikein jaksa uskoa, että isäsi ja sisaruksesi hylkäisivät sinut uskosta luopumisen takia. Päinvastoin, he rakastavat eksynyttä lammasta, joka on korpiteillä. Raamatun mukaan eksyneitä pitää nimenomaisesti tukea ja auttaa, eikä suinkaan hyljätä.
Väärin ovat tehneet kotiväkesi, jos ovat noin käyttäytyneet, koska raamatun mukaan Jeesus jätti ne 99 lammasta ja lähti sen yhden perään.
Myös vertaus laupiaasta samarialaisesta osoittaa, että meidän tulisi auttaa uupunutta, eikä kulkea ylpeästi ohi.
Myös kertomus pojasta, joka halusi omaisuutensa ja lähti maailmalle tuhlaten kaikki ja päätyen sikopaimeneksi osoittaa, että isän rakkaus salli tuhlaajapojan palata kotiin.
Sinäkin voit palata kotiin, kun olet katsellut tarpeeksi maailmaa. Älä kuitenkaan eksy viinaan ja kevytkenkäisiin naisiin, koska ne tuovat onnettomuutta.
Minunkin poikani ja tyttäreni tekivät reissun maailmassa, mutta palasivat ihmeeksemme takaisin.
Tosin ne siellä ryvettyivät sillä tavalla, että arvet jäivät, so.meni työpaikat ja asunnot, puolisot ja osin terveyskin.
Ehkäpä jotain meni kasvatuksesasi pahasti pieleen kun noin lapsillesi kävi eivätkä he pärjänneetkään omilla jaloillaan vaan palasivat yhteisöönne.
lukea, että maailmasta palataan; siellä on minunkin lapsiani ja ikäviä on uutiset
huono olin varmaan kasvattaja
Vaikeaahan se on yhtäkkiä sopeutua muuhun maailmaan,kun on ikänsä elänyt eristyksissä. Mutta ei maailma ole paha. Se ei myöskään ole täydellinen. Mutta siltä ei voi paeta,koska kaikilla ihmisillä on siitä vastuu.
tämä nyt "puhuu"
"En hylännyt kristinuskoa, hylkäsin vain lestadiolaisuuden, vaikka se tekikin minut perinnöttömäksi"
PERINTÖKAARI:
15 LUKU
Perintöön tai testamenttiin perustuvan oikeuden menettämisestä ja perinnöttömäksi tekemisestä
1 §
Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla.
Jos 1 momentissa tarkoitettu rikos on kohdistunut perittävän perilliseen tai testamentin saajaan, ei rikoksentekijällä ole parempaa oikeutta kuin hänellä olisi ollut surmatun eläessä.
2 §
Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.
3 §
Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon.
4 §
Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.
Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen.
5 §
Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.
-------------------
Rintaperillisen tekeminen kokonaan perinnöttömäksi vaatii siis erittäin törkeää käyttäytymistä perillisen taholta perittävää kohtaan.
Yllä oleva perintökaaren kohta toteaa nämä syyt:
1) Tahallinen rikollinen toiminta, jolla perillinen on syvästi loukannut perittävää. Rikollisen toiminnan ei siis tarvitse kohdistua perittävään.
2) Jatkuva "kunniaton ja epäsiveellinen elämä". Tätä voisi olla esim. perittävän jatkuva perin juopotteleva elämäntyyli.
Perinnöttömäksi tekemisestä on perittävän määrättävä tekemässään testamentissa. Perusteen on sen toteennäytettävä, joka vetoaa määräykseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos joku veljeksistä on tehty perinnöttömäksi esim. jatkuvan juopottelun vuoksi, niin juopottelu on muiden sisarusten näytettävä toteen. Siis niiden, jotka haluavat koko potin ja yksi jäisi ulos. Perinnöttömäksi tehty voi siis nostaa testamentin moitekanteen käräjäoikeudessa ja tuomioistuin harkitsee lopputuloksen esitetyn näytön perusteella.
Tavallisesti rintaperillisille (= lapset, lastenlapset) kuuluu ns. lakiosa, joka on PUOLET NORMAALISTA perintöosuudesta. Tämän ohi vanhemmat
eivät voi tehokkaasti testamentata eli siis ohittaa jotakin rintaperillistä.
Perinnöttömäksitekemissäännökset siis murtavat nimenomaan rintaperillisen lakiosasuojan.
xxx
>>
En hylännyt kristinuskoa, hylkäsin vain lestadiolaisuuden, vaikka se tekikin minut perinnöttömäksi ja Isäni sekä osa veljistäni kielsi minut, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään, käyn kirkossa joka sunnuntai, enkä ole koskaan tuntenut oloani paremmaksi
>>
Niin se on että Jeesus on se, joka pelastaa eivätkä lestadiolaiset. Se, mitä kenties menetit on vain maallista.
Matteus 10
"37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."
Jumalan siunausta ja onnellista elämää vapaana Jumalan lapsena Jeesuksen opetusten alla:)
Ande
Juuri päinvastainen kokemus tuosta asiasta. Hylkäsin lestadiolaisuuden ja kaduttaa. Vaikea sitä on elämänsuuntaa enää kääntää. Aviopuoliso ei ole uskomassa ja muutenkin yhteisöönpaluu tuntuu vaikealta. Minulla ei tosin ollu väkivaltaista isää eikä perhe muutenkaan hyljeksinyt irtautumiseni jälkeen. Surullisia vanhemapani tietysti olivat, mutta hyväksyivät ratkaisun omanani. Mutta minua kaduttaa.
Minunkin tyttäreni hylkäsi tämän uskon. Se on ollut elämäni suurin suru ja menetys. Toivon, että saat palaamisen armon.
On niin ihana lukea välillä näitäkin kirjoituksia ja mielipiteitä, jotka eivät kylvä saastaa päällemme.
Siunausta sinulle, tyttärellesi ja koko perheellesi. Rukoilen, että Jumala antaa meille rohkeutta ja viisautta ettei äideille ja iseille niin paljon murhetta aiheutettaisi.
...jäi vaivaamaan viestisi. Mitä minä voisin sinulle ja omalle äidilleni sanoa. Uskon, että tyttäresi kuten minäkin on uskomassa omalla tavallaan siellä omalla tahollaan. Jumala näkee, tietää ja kantaa kotiin. Minä tiedän, että uskomme hiukan eri tavoin. Mutta samaa Jumalaa minäkin rukoilen vaikken seurakunnan yhteydessä olekaan. Niin tyttäresikin, luulen. Palaaminen yhteyteen ei ole aivan helppoa vaikka halua olisikin.
Miksi uskotte,että maailma kylvää saastaa pällenne? Tehän uskotte,että kaikki muut kuin lestadiolaiset ovat pahoja ja harhaantuneita. Muun muassa äitini sai kestää sitä, että hänen ainoa ystävänsä lapsena oli ´lestadiolainen,eivätkä he saaneet leikkiä koska tälle lestadiolaiselle joku oli uskotellut,että äitini joutuu helvettiin vain siksi,kun ei ole lestadiolainen...
Kyllä vähän mietityttää. Älkää olko niin eristyksissä muusta maailmasta, niin ette "menetä" niitä lapsianne,jotka ovat rohkeasti kohdanneet maailman.
Get a grip...ette te ole lapsianne menettäneet,te vaan luulette niin,kun itse haluatte uskoa niin. Jos näkökantanne olisi vähänkään laajempi,niin huomaatte,että saman tähtitaivaan alla kaikki eletään. Tsemppiä vaan.
Sinä ajattelet omilla aivoillasi.
AMEN!
sinua! Olen itse saman ahdistuksen sisälläni kokenut. Tiedän, että uskovaiset halusivat hoitaa ja kävivät minunkin luonani puhumassa. Luulen etteivät he kuitenkaan koskaa voi ymmärtää sitä tuskaa sisälläni jota tunsin kun en voinut, kun en ymmärtänyt asioita samalla tavalla kuin he. Olen heidän mielestään synnin sokaisema. mutta kaikesta huolimatta kukaan ei voi toisen ymmärryksellä olla uskomassa, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja vastaa niistä. Vaikka ero liikkeestä ei ollut helppo, tunnen oloni nyt paljon vapautuneemmaksi, tunnen olevani oma itseni, ehjä kokonainen ihminen, joka ymmärtää sen ettei kukaan ole täydellinen. Kannan vastuun omista tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni lähimmäisille ja Jumalalle, niinpä en kehoita ketään tekemään ratkaisuja elämässään suuntaan tai toiseen. Kuunnelkaa sydäntänne. Kuunnelkaa itseänne.
..tuntuu oikealta tai väärältä,täytyy kuunnella sydäntä. Mutta pelko on turhaa. Pelolta ei voi aina välttyä,varsinkaan,jos totuttelee uuteen elämään,mutta maailma on ihana paikka ja täynnä yllätyksiä!
Minusta on sääli,että jotkut uskovat tuohon synnin käsitteeseen. Ikään kuin kaikilla olisi joku tili,mihin kerääntyy syntejä ja jos niitä tulee liikaa niin joutuu helvettiin. Minusta tuo on naurettavaa.
Mikä vain tuntuu sydämessä oikealta,sen tekee ja päinvastoin. Kunhan ei itseään tai toista vahingoita,hyvin menee. Nämä ovat minun ohjesääntöni elämässä ja aika "synnittömältä" tuntuu.
Jos tekee väärin,sen tietää kyllä itse. Sitten voi oppia virheistään tai tietämättömyydestään. Luottakaa itseenne ja arviointikykyynne, hyvät ihmiset!! Nämä jotkut kun kulkevat kuin avaruussukkulat automaattiohjauksella.
Mutta niin..onnea elämään myös sinullekin,Tähdenlento=)
Maallistuneet kristityt ovat poikenneet kauas Jumalan tieltä. Me olemme kaikki tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja olemme Jumalan kirkkautta vailla. Mikäli et ymmärrä synnin käsitettä ja pidät itseäsi aika "synnittömänä", et tunne ollenkaan Raamatun Jumalaa.
Uskonto ja uskonnolisuus tekevät ympärilleen sääntöjen ja kieltojen verkon. Uskonnolliset ihmiset jopa luulevat, että he voivat määrittää, milloin ihminen tekee syntiä. Kukaan meistä ei kuitenkaan välttämättä aina tiedä, milloin rikomme Jumalan käskyt. Jos luulet itse tietäväsi, voin sanoa, ettet tiedä.
...minä sen tiedän,milloin teen väärin.
itse itsestäsi jumalan, joka on kaikkialla ja tietää kaiken. VAU! Tästä teosta sinut tullaan palkitsemaan. ;)
..kiitos kunniasta,mutta se,että Jumala on kaikkialla, ei ole alkujaan minun keksintöni.
Hei,missä se Jumala sitten sinusta luuhaa? Piileksiikö Hän kappelissa urkujen alla?
Hienoa! Olet tehnyt oikean valinnan. Minusta onkin niin harmi,kun jotkut jäävät niin paljosta paitsi,kun jättäytyvät kaikesta ulkopuolelle uskontonsa vuoksi. Minusta se on vihonviimeistä. Minä olen siis kristitty ollut aina ja luultavasti tulen olemaankin ja joskus, harvoin käyn kirkossa,en suinkaan siksi,että se olisi joku velvoite,vaan siksi,kun kirkot ovat jänniä.
Kirkoissa on hauska tutkiskella paikkoja ja haistella muinaisuutta. Usein alttaritaulut ovat ilo silmälle,todellisia taideteoksia. Ja hengellisyys on läsnä. Jouluisin on ihan pakko käväistä kirkossa tunnelman vuoksi ja etenkin laulaminen on kivaa. Kirkoissa kun kaikuu niin hienosti..
(Esimerkkejä 20-vuotisesta elämästäni)
Sitten vietän aikaani kotona pelaillen Tomb Raideria,käyn kiipeilemässä ja yökerhoissa tanssimassa ja nauttimassa drinksuja,katselen paljon erilaisia tv-ohjelmia ja käyn elokuvissa, minulla on homoseksuaalisia ystäviä,jotka ovat aivan ihania ja sydämellisiä,olen myös vieraillut australian aboriginaalien luona ja nauttinut heidän ikiaikaisesta kulttuuristaan ja he opettivat minut valmistamaan didgeridoo-nimisen soittimen, maistoin kerran marihuanaa,mutta se oli pahaa ja jätin sikseen,en polta,otin napakorun ja nenäkorun,olin tosi-tv-sarjassa,olen lukiolainen ja kirjoitan pian,minusta tulee personal trainer,omistan kaksi kissaa,aion aloittaa ammunnan harrastuksena,luen harry pottereita ja sormusten herraa ja haluan seikkailla niin paljon kuin sielu sietää!....
Ja jos olisin ollut Lestadiolainen tai muu samantyylinen,mitä olisin elämässäni tehnyt? Elämä olisi kulkenut ohitseni. Minua hirvittää ajatella niitä ihmisiä,jotka pelkäävät kaikkea eivätkä koskaan tee mitään,koska joku on keksinyt,että mitään ei saa tehdä. Niin kuin ne onnettomat lapset siinä yhdessä muumi-kirjassa sillä leikkipihalla,mikä oli täynnä erilaisia kieltokylttejä ja tädit vartioivat,ettei kukaan riko sääntöjä. Olivathan ne lapset turvassa joo...
Ihminen on ikuisesti lapsi. Siis maailmaa saa ja pitää tutkia,koska elämä on LYHYT. Sitä ei saa tuhlata muiden halveksumiseen ja maaniseen eristäytymiseen,joista äärilestadiolaiset ovat hyvä esimerkki. Toivottavasti he uskaltavat kohdata maailman vielä jonain päivänä.
Onneksi sinä otit elämästä kiinni,ONNITTELUT!
Näytät hyvää esimerkkiä muillekin.
Kirjoitit viestissäsi "Elämä olisi kulkenut ohitseni. Minua hirvittää ajatella niitä ihmisiä,jotka pelkäävät kaikkea eivätkä koskaan tee mitään,koska joku on keksinyt,että mitään ei saa tehdä."
Onnittelut sinulle, huomasit sen kaksikymmentä vuotta ennen kuin minä. Elin juuri nuo vuodet ko. liikkeen piirissä, kunnes havahduin että elämä kulkee ohitseni, sillä en elä omaani. en tosin tee siitä huolimatta kaikkia noita juttuja joita sinä olet jo kokeillut...
Minulla vaan kävi tuuri,että synnyin ihan "tavalliseen" kristittyyn perheeseen. Maailma on hei iso seikkailu! Ja sinä olet vielä nuori ja voit kokea vaikka mitä!
Pidä hauskaa! Vaikka ei elämä aina helppoa ole,mutta uneksijoiden aika koittaa. Haaveita kannattaa toteuttaa,vaikka niiden saavuttaminen vaatii usein enemmän tai vähemmän uhrauksia. Toivon kuitenkin,etteivät vanhempasi hylkäisi sinua,kun olet uskaltanut astua maailmaan.
Minun elämäni on vain yksi esimerkki. Luo vapaasti sellainen elämä,kuin itse haluat=) Se onkin elämän ihanuus.
Vielä kerran miljoonasti onnea matkaan!!!!!
...vaikka olenki melki 20 v sinua vanhempi... uskon nyt hyvään elämään!
Moni luulee olevansa kristitty, niin luulin minäkin nuoruudessani, kunnes Jumala herätti minut todellisuuteen. Kristitty ei ole sellainen, joka on vain nimeltään kristitty.
Kaikki on kyllä luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi, eikä kaikki myöskään rakenna.
Kaikesta näkee, ettet ole löytänyt tietä rakastavan Jumalan luo. Seikkailet maailmassa sydämesi kyllyydestä ja saat paljon sekä huonoja että hyviä kokemuksia. Saat maallisen elämän rikkautta, mutta kaikkein tärkein sinulta puuttuu: Jeesuksen Kristuksen tunteminen.
Mistäs sinä sen muka tiedät,kun et minua tunne??
Eikös se,että sinut kastetaan,tee sinusta kristityn?
Kaikki kokemukset rakentavat. Mikä ei tapa,se vahvistaa!
Ja kuule,enköhän minä tunne Jumalan rakkautta siinä missä sinäkin. On se nyt kumma,että te edelleen kuvittelette olevanne parempia kuin toiset. Onko elämänkokemuksien hankkiminen muka huono juttu? Ennemmin elän ja seikkailen,kuin paadun jossain seurakunnassa kaiket päivät. Ei kristittynä olemisen tarvitse olla elämästä rajoittunutta. Tajutkaa jo.
Jumala on sitä paitsi kaikkialla. Ei vain siellä kirkossa. Hän on aivan kaikkialla,joten minne ikinä menenkin,en ole koskaan yksin. Me olemme sitä paitsi kaikki kristusolentoja,jos opin tuntemaan itseni,tunnen Jeesuksen.
Eikä Jeesus suinkaan ole ainoa lajissaan. Krishna on hyvin samankaltainen kuin Jeesus. Ja näitä on varmasti enemmänkin. Kun olen tutkiskellut muuta maailmaa,olen löytänyt sieltä paljon hienoja asioita. Kuten Australian aboriginaalit. Aivan ihana kansa. He opettivat minulle paljon luonnosta ja uneksimisesta. Me rakensimme soittimia ja leikimme yhdessä viidakossa.
Kristityt tekivät aika typerästi silloin aikoinaan,kun kävivät ryöstämässä näiltä ihmisiltä heidän lapsensa. Tiedättekö,mitä tuskaa on joutua väkisin eroon perheestään? Entä jos teidän lapsenne riistettäisiin teiltä siksi, kun jonkun mielestä heillä on oikea uskonto ja he haluavat väkisin kasvattaa lapsenne siihen uskoon?
Kaikkia uskontoja pitää kunnioittaa. Yksikään ei ole täysin oikeassa tai väärässä, koska ne ovat kaikki totta. Kaikki pyrkivät samaan, asioilla on vain eri nimet.
Jos haluaa eristäytyä vain tietyn näkökannan ja uskonnon,puitteisiin, ei voi tuntea kuin suurta erillisyyttä muista. Minä tunnen suurta yhteyttä kaikkien kansojen kanssa riippumatta uskonnollisista tekijöistä. Liikaa sotia on saatu aikaan riitelemällä,mikä on oikein. Miljoonat ihmiset ovat sen vuoksi kärsineet kohtuuttomasti.
Tiedän kyllä,mitä sinunlaisesi tähän vastaa. Te nyt ette suostuisi uskomaan,vaikka näkisitte itse Jeesuksen keskustorilla iltapäiväteellä Krishnan ja Buddhan kanssa.
En siis kiistä Jeesusta,mutta ei yhtä ilman toista eikä kahta ilman kolmatta. Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on jokin tarkoitus.
Mutta et sinä tai kukaan voi sanoa olenko kristitty vai en. Mutta ei sen väliä,sillä en ole ainoastaan kristitty. Voin olla mitä ikinä haluan ja olla silti kristitty. Minä olen kaikki,minussa on kaikki. Minä olen rakkaus,minä rakastan ja minua saa rakastaa.
Uskaltakaa elää.
Kirjoitat Adventuregirl erittäin osuvasti asioista, jatka samaan malliin!!
Kristittynä eläminen ei ole rajoittunutta, kuten sinä luulet. Kuvaamasi elämäntapa ei ole aidon kristityn elämäntapa. Jos sinä opit tuntemaan itsesi, et tunne silloin vielä Jeesusta sinapinsiemenenkään vertaa. Sinä saat kunnioittaa vapaasti kristillisiä arvoja, mutta kristittyä se ei sinusta silti tee.
Kristityt, joista sinä puhut aboriginaalien yhteydessä, eivät olleet Jeesuksen opetuslapsia. He olivat tehneet kristinuskosta uskonnon, jota he itse pystyivät hallitsemaan ja määräämään. Hekin olivat sanoneet Jumalalle: EI! Kristinusko on kuitenkin enemmän kuin pelkkä uskonto. Ja siitä minä todistan.
"Mutta et sinä tai kukaan voi sanoa olenko kristitty vai en. Mutta ei sen väliä,sillä en ole ainoastaan kristitty. Voin olla mitä ikinä haluan ja olla silti kristitty. Minä olen kaikki,minussa on kaikki. Minä olen rakkaus,minä rakastan ja minua saa rakastaa."
Yksilökeskeinen nyky-yhteiskunta tuottaa minäkeskeistä uskontoa, jossa itsekkyys ja itsekeskeisyys on viritetty huippuunsa. Eksyttäjiä liikkuu maailmassa paljon, mutta enpä ole ennen kaltaistasi kohdannut.
Rakasta itseäsi niin kuin rakastat muita...ja päinvastoin. Eikä itsekeskeisyys ole huono asia. Mistä muualta voimme maailmaa tutkia kuin omasta kehostamme? Hyvänen aika.
Totta kai itseään pitää rakastaa. On sitten asia erikseen,jos rakastaa vain itseään ja pitää itseään muita parempana....
Olen varmaan sinusta kauhean radikaali=oD
Mutta mietihän sinäkin iltojesi iloksi. Suosittelen lämpimästi.
Sinun mielestäsi on siis mukava pyöriä oman kehon ja navan ympärillä, ja todeta: "Minä olen kaikki,minussa on kaikki. Minä olen rakkaus,minä rakastan ja minua saa rakastaa."? Onhan se varmasti mielenkiintoista olla maailman keskipiste ja "Jumala". Niinhän Saatanakin koetti saada Jeesuksen lankeamaan eteensä. Sinun on kuitenkin turha kehottaa minua miettimään asioita tai suositella mitään omaasi, sillä minun elämäni rikkaus on ja pysyy Kristus kalliolla.
Jaa että nyt minä olen saatana vai?
Jee. Menehän itseesi ja mieti ennenkö syyttelet noin.
Sanoihan Jeesuskin,että rakastakaa muita niin kuin rakastatte itseänne,mikä tarkoittaa,ettei voi rakastaa muita ellei rakasta itseään. Ja sen kyllä huomaa!
Eikös sinulla sitten ole ruumista lainkaan siellä Kristuksen kalliolla?
Minusta näkemyksesi on todellakin avartava. Olenkin pitkään miettinyt juuri tätä. En tiedä jaksanko olla enää mukana näissä ympyröissä.
T:kohta ex.lestadiolainen nuori
Mukava lukea tältä palstalta joskus ihan avarakatseisen ja elämää ymmärtävän ihmisen tekstiä. Niin minäkin ajattelen: elämä on elämistä varten ja kun ei tee tahallaan pahaa kenellekään voi olla tyytyväinen myös itseensä. Noita tuomitsijoita ja raamatun lauseita kopioivia on tällä palstalla aivan liikaakin.
Tulkitset kirjoituksiani väärin. Tunnen tämän uuden ajan hengen. Et nähtävästi ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse. Sinäkin olet eksytyksen hengen uhri. Tämä uuden ajan uskonnollisuus on yksilön 'hyvän olon' uskontoa. Jeesus on siinä vain yksi ihmiskunnan suuri opettaja Buddhan, Krishnan ja kumppaneiden rinnalla. Kristinuskon sanoma on radikaalisti vääristetty.
Emme me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan. Sinun sanoistasi puuttuu Kristuksen Henki.
Kiitoksia kaikille positiivisista kommenteista, en voi toivoa että isäni tai yhteisömme hyväksyisi valintani mutta myönteiset kommenttinne ilahduttivat minua todella koska pelkäsin että vanhoilliset olisivat kironneet minut alimpaan helvettiin. Ainoa asia mikä lähdössäni minua kaduttaa on se etten enää voi olla yhteydessä pienempiin sisariini tai äitiini, joita rakastan suuresti, syy tähän löytyy siitä että isäni on niin pahasti suuttunut, loukkaantunut ja pettynyt minuun ettei halua että että kukaan perheestäni on minuun yhteydessä. Isäni luulee selvästi olevansa hurskas mies mutta vanhemmaksi tullessani huomasin kuinka hän muunteli käskyjä, enemmän itselleen ja tilanteeseen sopiviksi, uskonto tuntuu hänelle enemmänkin tavalta kontrolloida perhettään rautaisella otteella. Voiko isäni estää minua tapaamasta perhettäni? Kukaan perheestäni ei varmasti uskalla rikkoa isäni käskyä joten minun aloitteeni olisi ainoa vaihtoehto miten voisin heitä tavata, kuinka voisin heitä lähestyä ja mitä tekisin isäni suhteen?
..Lähestyt niitä,joita rakastat! Minustakin olisi hirveää olla erossa ihmisistä,joita rakastan. Eikä isälläsi ole oikeutta riistää perhettäsi sinulta! Ei missään nimessä. Hän käyttää uskoa nyt selvästi jonkinlaisena vallanpitokeinona.
Ja sitten...ei kukaan voi kirota ketään helvettiin. En edes usko,että helvettiä on olemassa. Kyllä ihminen joutuu tilille teoistaan,mutta hän vastaa niistä itse,eikä kukaan muu,ei edes Jumala,tule ketään rankaisemaan. Jumala on meissä kaikissa,se ilmenee eri muodoissa. Vaikka ei olisi samassa uskonnossa,kaikissa on se sama Jumala. Sillä Jumala on Rakkaus! Jos rakastat,oli se sitten ihminen,luonto tai joku muu tärkeä asia tai saat rakkautta, Jumala elää sinussa.
Eikä se rakkaus koskaan katoa,emme vain aina ehkä pysty sitä aistimaan.
Näin sinulla ja vaikkapa Amerikan intiaanilla on jotain yhteistä...=)
Tuo isäsi on sitten vaikea ongelma. Hän ei saisi kohdella ihmisiä noin. Hän on suuttunut,koska ei voi enää käyttää lestadiolaisuutta vallanpitokeinona sinuun. Sinä olet tehnyt itsesi suhteen oikean valinnan,koska teet juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Isääsi et pysty muuttamaan. Vaikea sanoa,kun en tunne häntä.
Ja juuri tuon uskonnon muuntelemisen takia en oikein halua elää sen mukaan,mitä joku on kirjoittanut. Puhun siis esimerkiksi Raamatusta. En sano,että Raamattu on paha. Siinähän on hyviä moraalisia asioita. Mutta on vaarallista elää vain sen perusteella,mitä joku on kirjoittanut. Siis...ihmisethän sen Raamatun ovat kirjoittaneet? Sitä on varmasti sensuroitu ja sitä on voitu muokata jonkun näkemyksen mukaan. Me emme voi tietää. Siksi on paras vain luottaa itseensä ja omiin tunteisiinsa. Ei Jumalan läheisyyteen tarvita Raamattua.
Jos isäsi jatkaa väkivaltaisuuksia, tee hänestä ilmoitus poliisille. Voi olla rankkaa,mutta perheellesi on takuulla rankempaa pelätä ikuisesti. Se on ihmisoikeuksien riistämistä.
Hän voi saada esimerkiksi lähestymiskiellon. Mieti sitä. Riippuu ihan omasta harkintakyvystäsi mitä teet. Minusta olisi rankkaa ilmiantaa omaa isääni,jos hän olisi tuollainen,mutta jos tilanne on paha,tee se perheesi puolesta. Ja ottakaa yhteyttä johonkin tukiryhmään.
Toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
Kristitty vai? Et ymmärrä synnin käsitettä ja pidät itseäsi aika "synnittömänä", et usko, että helvettiä on olemassa ja kristinuskokin on muuttunut universaaliksi, ja Raamattu on sinulle vain hyviä moraalisia asioita sisältävä opus. Aika hyvä suoritus tavalliselta "kristityltä".
"Ei Jumalan läheisyyteen tarvita Raamattua."
Sanoessasi näin olet tehnyt itsellesi oman jumalan, joka elää sinussa ja on sopivan kokoinen, ja joka ei käy sinulle hankalaksi. Todelliselle Jumalalle olet jo sanonut: EI!.
...että isäsi toimii juuri niin kuin Raamattu ei opeta, eli jos isäsi kokee toimivansa oikein, niin juuri silloin hän toimii täysin väärin.
En osaa muuta sanoa, kuin että jos tuntisin isäsi niin puhuttelisin häntä vääryydestä.
...elää kaikkialla. Luonnossa,ihmisissä,ilmassa,avaruudessa. Luepa tuo äsken kirjoittamani viesti, Expecto Patronum.
Sitä paitsi miksei asioita saa kyseenalaistaa? Se on täysin tervettä.
Enkä pidä Raamattua pelkkänä moraalisena opuksena. Siinä vain on niin paljon asioita,mitä eivät edes uskollisimmatkaan kristityt KYKENE ymmärtämään. Ja asiat voidaan siloin ymmärtää väärin. Mutta kokonaisuudessaan Raamattu on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Kukaan meistä ei kuitenkaan pysty sitä täysin käsittämään tai sanoiksi pukemaan. Koska se ON.
mutta harhaanjohtaminen ei. Olet omaksunut sellaisen jumalakäsityksen, joka ei ole enää kristillisyyttä.
No huhhuh...olenko sitten kauhean paha ihminen?
Sano suoraan,päädynkö helvettiin?
Tuomio on Jumalan, ei ihmisen. Hän tuomitsee sinut tekojesi mukaan.
Jeesus Kristus on ainoa portti ja tie Jumalan luo.
Minkä vuoksi Jumalalla olisi tarvetta tuomita mitään tai ketään,koska kaikki ovat Jumalan lapsia?
Älä välttele,kysyin sinun subjektiivista mielipidettäsi. Aina te heitätte vastuun itseltänne Jumalalle. Oli ongelma sitten mikä tahansa.
Ihmiset ne omaksi onnettomuudekseen tuomitsevat itseään ja muita.
Minua hävettää tämän veljen puolesta,joka sinua aiemmassa kirjoituksessaan jopa saatanaan vertaa.
Älä hänestä huoli, sillä minä olen aivan toista mieltä. Et sinä ole harhassa lainkaan vaan kirkastat minun ja monen muunkin mielen. Emme me halua elää erillään maailmasta, koska se onkin parempi kuin pelkäsimme!
Kiitämme sinua, älä anna toisten mielipiteiden varjostaa mieltäsi.
Olen ajatellut erota tästä yhteisöstä juuri siksi,kun mietin,että täytyy olla jännittävämpää ja värikkäämpää elämää,missä ei ole kieltoja kuten meillä olen tottunut. Nyt kun näytit minulle, että tavallinen kristitty on noin viisas,voin turvallisella mielellä ehkä toteuttaa ajatukseni. En tiedä,mitä perheeni siihen sanoo. Olen 18-vuotias.
Kristitty ei elä erillään maailmasta. Ei Raamattukaan sellaista meille opeta. Lestadiolaisyhteisössä kiellot ovat erittäin korostuneessa asemassa, mikä viittaa edelleen lakiuskontoon, mutta ei elävä kristillisyys sellaista ole. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Jumala haluaa sellaisia kristittyjä, jotka palvovat Häntä hengessä ja totuudessa. Jumala kunnioittaa niitä, jotka palvelevat Jeesusta Kristusta. Ja me palvelemme Kristusta hengen varassa Kristuksen lain mukaan. Sinä itse päätät, haluatko pitää kristinuskon puhtaana ja elämäsi perustana.
Adventuregirl on valitettavasti itsekin eksytyksen hengen uhri. Hänet on eksytetty uuden ajan 'hyvän olon' uskontoon, joka ei ole kristinuskoa. Hänen kohdallaan ei enää voida puhua tavallisesta kristitystä. Mistäkö tiedän? Olen elänyt tavallisten suomalaisten kristittyjen keskuudessa koko ikäni.
omista valinnoistaan ja teoistaan.
Mikä on Jumalan lapsen määritelmä?
Minusta kyllä adventuregirl on oikeassa. Hän on hyvä esimerkki nuorille.
Adventuregirl on erittäin hyvä esimerkki nuorille avarakatseisena ja rakkautta sekä välittämistä esiin tuovana nuorena naisena. Tässä olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Koko tämän keskustelun ongelma syntyi kuitenkin siitä, että adventuregirl itsekin oletti viestittävänsä kristillistä sanomaa. Jos Jeesus on tässä yksilön 'hyvän olon' uskonnossa vain yksi ihmiskunnan suuri opettaja Buddhan, Krishnan ja kumppaneiden rinnalla, kristillisyydestä ja kristinuskosta ollaan silloin jo erittäin kaukana. Pelkkä kaste ja sitä kautta tilastollisesti kristilliseen yhteisöön kuuluminen ei tee kenestäkään sellaista kristittyä, josta Raamattu meille kertoo.
Onneksi olkoon ja tervetuloa normaaliin maailmaan. Elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa kun voit käyttää omaa järkeäsi ja määritellä omat rajasi omantuntosi mukaan.
Elämä on mukavaa, tiedän sen kokemuksesta, koska ole ilmeisesti kymmeniä vuosi vanhempi kuin sinä.