Sä olet aina ollut mitä sanoinkuvaamattomin ja upein tunne mun rinnassain - mitä ihmeellisin ajatus mun mielessäin. Aikaa on kulunut jo aikas paljon niistä päivistä, mutta silti en ole sua mielestäni vain saanut kokonaan pois häivytettyä. Sä olet syöpynyt lähtemättömästi mun mieleeni ja sisimpääni, jonne kaikilla ei vain ole yksinkertaisesti yhtään mitään asiaa. Näen "sua" tuon tuostakin ja milloin missäkin: Kadulla kuljeskelemassa ja soisomassa, kaupoissa ostoksilla tai myymässä jotain, menopaikoissa juhlimassa ja jopa mun unissanikin olet vieraillut muutamiin otteisiin - joskus jopa useita kertoja päivässä. Joo, eli aikas raskasta on suorastaan tää mun nykyinen eläminen sun vuoksesi, kun pitää alkaa kuvittelemaan kaikenlaista ja luulemaan pikkasenkin sua muistuttavia hahmoja kauempaa sinuksi.
Se on rakkauden liekki joka palaa mun sydämessäni varmasti aina kuolemaani saakka, silloin se vasta ymmärtää sammua - eikä yhtään sitä aikaisemmin. Pumppu parka joutuu koville kun on tämmöisen rakastuneen höppänän rinnassa. Takoa pumputtelee taukoamatta tuossa rinnassa ja muistuttaa sinusta vähän sen väliä. Sulle ainoastaan haluan omistaa sydämessäni ja sielussani ne kaikista kauneimmat ajatukset, mitä inhimillien ihmismieli ikinä pystyy vain kehittämään mielessään "sille toiselle" kuuluvaksi. Mun sydämeni ja terveyteni kannalta tälle olis nyt jo hyvä saada jonkinlainen onnellinen päätös, sillä muutenhan kaikki oli mennyt ihan hukkaan. Ja eikös sitä niin kumminkin sanota, että joskus se kärsivällinen odotus myös palkitaan. Joku tarkoitushan tällä meidän välisellä varmasti on ollut ja tulee olemaan. Ainakin mä haluan uskoa siihen todella vahvasti.
Enkä mä halua mitään täysin suomalaista naista elämääni, vaan sellaisen eksoottisen kaunottaren, jolla naisellisuutta on enemmän kuin laki sallii. Joo, ja ihan laiton mixhän sä oletkin. Vain sulla on semmoinen olemus josta pidän kokonaisuudessaan ja johon olen näemmä iäksi mieltynyt. En voi enää edes kuvitella muita, koska olet porautunut niin syvälle mieleeni. Mä lupaan sulle, et mä tulen kysymään sua ulos tässä lähiviikkoina kun syksy tästä etenee. Valitettavasti kestää vielä vähän, että saan asiani täydelliseen järjestykseen / kiireet pois alta muilta osin ja voin sen jälkeen keskittyä suhun (Meihin!) "täysin ruumiin ja siulun voimin". Vai oletko jo antanut periksi tai löytänyt jonkun "hyvän tyypin" elämääsi? Mulla itselläni menee muuten nyt ihan kohtuu hyvin, sä puutut kumminkin tärkeimpänä osana mun elämääni. Sä heijastat niin paljon mun muuhun elämääni jo nyt, että tuskin sitä edes ikinä uskoisit vaikka sen sulle kertoisinkin. Mä en ainakaan voi olla koskaan onnellinen mies näin, vaikka kaikkea muuta mun elämässä olisikin tarjolla. En jaksa enää yksinkertaisesti taivaltaa ilman sua tätä elämänpolkua eteenpäin. Mä antaudun sulle ehdoitta. Ottaisitko mun antautumiseni vielä vastaan, olisitko niin ystävällinen ja kiltti?
Ja tää viesti on nyt sit niistä mun harvoista viesteistäni tänne sulle viimeinen, koska otan suhun yhteyttä tuolla oikeassa elämässä seuraavan kerran. En kyllä sitten soita, en lähetä kirjettä postissa tai kirjekyyhkynkään mukana, en lähetä sähköpostia, en välitä sanomaa kaverin kautta, vaan tulen ihan itse henkilökohtaisesti sun eteesi. Vaikkapa nyt esittämään aluksi hieman avutonta asiakasta, joka tarvitsee sitä asiantuntevan asiakaspalvelijan tukea ja mielipidettä valinnalleen. Siihen myyjään mä muuten luotan. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=yaGlGh--Xdc
Se on rakkauden liekki joka palaa mun sydämessäni varmasti aina kuolemaani saakka, silloin se vasta ymmärtää sammua - eikä yhtään sitä aikaisemmin. Pumppu parka joutuu koville kun on tämmöisen rakastuneen höppänän rinnassa. Takoa pumputtelee taukoamatta tuossa rinnassa ja muistuttaa sinusta vähän sen väliä. Sulle ainoastaan haluan omistaa sydämessäni ja sielussani ne kaikista kauneimmat ajatukset, mitä inhimillien ihmismieli ikinä pystyy vain kehittämään mielessään "sille toiselle" kuuluvaksi. Mun sydämeni ja terveyteni kannalta tälle olis nyt jo hyvä saada jonkinlainen onnellinen päätös, sillä muutenhan kaikki oli mennyt ihan hukkaan. Ja eikös sitä niin kumminkin sanota, että joskus se kärsivällinen odotus myös palkitaan. Joku tarkoitushan tällä meidän välisellä varmasti on ollut ja tulee olemaan. Ainakin mä haluan uskoa siihen todella vahvasti.
Enkä mä halua mitään täysin suomalaista naista elämääni, vaan sellaisen eksoottisen kaunottaren, jolla naisellisuutta on enemmän kuin laki sallii. Joo, ja ihan laiton mixhän sä oletkin. Vain sulla on semmoinen olemus josta pidän kokonaisuudessaan ja johon olen näemmä iäksi mieltynyt. En voi enää edes kuvitella muita, koska olet porautunut niin syvälle mieleeni. Mä lupaan sulle, et mä tulen kysymään sua ulos tässä lähiviikkoina kun syksy tästä etenee. Valitettavasti kestää vielä vähän, että saan asiani täydelliseen järjestykseen / kiireet pois alta muilta osin ja voin sen jälkeen keskittyä suhun (Meihin!) "täysin ruumiin ja siulun voimin". Vai oletko jo antanut periksi tai löytänyt jonkun "hyvän tyypin" elämääsi? Mulla itselläni menee muuten nyt ihan kohtuu hyvin, sä puutut kumminkin tärkeimpänä osana mun elämääni. Sä heijastat niin paljon mun muuhun elämääni jo nyt, että tuskin sitä edes ikinä uskoisit vaikka sen sulle kertoisinkin. Mä en ainakaan voi olla koskaan onnellinen mies näin, vaikka kaikkea muuta mun elämässä olisikin tarjolla. En jaksa enää yksinkertaisesti taivaltaa ilman sua tätä elämänpolkua eteenpäin. Mä antaudun sulle ehdoitta. Ottaisitko mun antautumiseni vielä vastaan, olisitko niin ystävällinen ja kiltti?
Ja tää viesti on nyt sit niistä mun harvoista viesteistäni tänne sulle viimeinen, koska otan suhun yhteyttä tuolla oikeassa elämässä seuraavan kerran. En kyllä sitten soita, en lähetä kirjettä postissa tai kirjekyyhkynkään mukana, en lähetä sähköpostia, en välitä sanomaa kaverin kautta, vaan tulen ihan itse henkilökohtaisesti sun eteesi. Vaikkapa nyt esittämään aluksi hieman avutonta asiakasta, joka tarvitsee sitä asiantuntevan asiakaspalvelijan tukea ja mielipidettä valinnalleen. Siihen myyjään mä muuten luotan. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=yaGlGh--Xdc
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotain tuttua..Paljonkin... Missäpäin tämä ihastus asuu??
Minäkö se oon ??
en nyt kyllä sovi noihin raameihin, mutta mukava oli lukea. Pumppuvika täälläkin. Ai niin, antautumisen merkiksi voisit käyttää vaikka valkoista nenäliinaa. :)
...more than words...?
:)
Tulipa sit painovirhe paholainen. Siis ei mikään Pcahontas vaan Pocahontas piti kirjoittaa. Suo anteeksi! :)
Joo, sitä piirrettyä intiaanityttöä sä paljon muistutat vaikket ole samaa rotua veriltäsi hänen kanssaan. ;)
Ja Helsinkiin menee. Enempää en kerro, koska se oikea jo noista muista vihjeistäkin kyllä tunnistaa itsensä.
herttaista ja hellyttävän söpöä. Tällaisista sulan, vaikka ei mulle olekaan. Onnea matkaan!
Miksei hänkin voisi tulla mun eteeni, vaikka vähän ujona ja avuttomanakin.
Paljon antaisin, jos hänet saisin!