Mistä johtuu, että huostaanotettuun lapseen ei päde normaalin kanssakäymisen ja yhteydenpidon tavat ja säännöt? Sen nyt vielä ymmärtää, jos lastensuojelu katsoo tarpeelliseksi rajoittaa yhteydenpitoa, mutta kaikissa kuulemissani tapauksissa rajoittajana on sijaisperhe. Mistä tämä epänormaali käytäntö johtuu?
Lapseni hyvä ystävä huostaanotettiin vajaa vuosi sitten ja lasten yhteydenpidon rajoitusta ja rikkomista on ollut surullista seurata sivusta. Surullista oli sekin, miten ystävä vaikutti muuttuneen apaattiseksi ja alakuloiseksi viimeisessä puhelussa yli puoli vuotta sitten, sen jälkeen lapseni ei ole halunnut soitella ja hänelle ei ole soitettu sijaisperheestä kertaakaan.
Lapset ovat lapsia ja lapseni koki ystävänsä apaattisuuden merkiksi siitä, että tämä ei halunnut pitää yhteyttä häneen. Tunnen huostassa olevan lapsen niin hyvin, että aikuisena olen ymmärtänyt tilanteen olevan aivan päinvastoin ja taustalla on jotain niin ikävää, että tuskin osaamme sitä edes todeksi kuvitella, aavistaa korkeintaan. Mutta tuossa sijoituspaikassa eivät asiat ole kunnossa, siitä voin mennä takuuseen.
Nyt eilen lapseni ilahtui suunnattomasti kun sijaisperheen tytär otti tekstiviestillä yhteyttä häneen, esitteli itsensä ja ehdotti, että voisivat alkaa kirjoittelemaan ystävän kanssa lapselleni. Ehtivät vaihtaa muutamia iloisia viestejä hymynaamoineen, kunnes tuli viimeinen viesti: "Emme voikaan kirjoittaa, koska äiti kielsi kirjoittamasta tuntemattomille."
Olemme kuulleet, että kaikki tuon lapsen entiset tutut, koulukaverit, naapurit ja ystävät ovat muuttuneet tuntemattomiksi tuossa sijaispaerheessä. Nostin tapauksesta sen verran hälyä tuttavapiirissäni, että sain kuulla vihjailuja, että tällaiset epänormaalit sosiaalisten yhteydenpidon käytännöt ovat sijaisperheissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Millä ihmeellä tällaista outoa rajoittamista oikein perustellaan? Osaatteko sanoa, olisiko hyötyä, jos otan yhteyttä sosiaalitoimeen asiassa?
Lapseni hyvä ystävä huostaanotettiin vajaa vuosi sitten ja lasten yhteydenpidon rajoitusta ja rikkomista on ollut surullista seurata sivusta. Surullista oli sekin, miten ystävä vaikutti muuttuneen apaattiseksi ja alakuloiseksi viimeisessä puhelussa yli puoli vuotta sitten, sen jälkeen lapseni ei ole halunnut soitella ja hänelle ei ole soitettu sijaisperheestä kertaakaan.
Lapset ovat lapsia ja lapseni koki ystävänsä apaattisuuden merkiksi siitä, että tämä ei halunnut pitää yhteyttä häneen. Tunnen huostassa olevan lapsen niin hyvin, että aikuisena olen ymmärtänyt tilanteen olevan aivan päinvastoin ja taustalla on jotain niin ikävää, että tuskin osaamme sitä edes todeksi kuvitella, aavistaa korkeintaan. Mutta tuossa sijoituspaikassa eivät asiat ole kunnossa, siitä voin mennä takuuseen.
Nyt eilen lapseni ilahtui suunnattomasti kun sijaisperheen tytär otti tekstiviestillä yhteyttä häneen, esitteli itsensä ja ehdotti, että voisivat alkaa kirjoittelemaan ystävän kanssa lapselleni. Ehtivät vaihtaa muutamia iloisia viestejä hymynaamoineen, kunnes tuli viimeinen viesti: "Emme voikaan kirjoittaa, koska äiti kielsi kirjoittamasta tuntemattomille."
Olemme kuulleet, että kaikki tuon lapsen entiset tutut, koulukaverit, naapurit ja ystävät ovat muuttuneet tuntemattomiksi tuossa sijaispaerheessä. Nostin tapauksesta sen verran hälyä tuttavapiirissäni, että sain kuulla vihjailuja, että tällaiset epänormaalit sosiaalisten yhteydenpidon käytännöt ovat sijaisperheissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Millä ihmeellä tällaista outoa rajoittamista oikein perustellaan? Osaatteko sanoa, olisiko hyötyä, jos otan yhteyttä sosiaalitoimeen asiassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun katkaisevat kaikki mahdolliset yhteydet "entiseen" elämään. Toinen seikka on tämä sukupolvien ketjun katkaiseminen, elikkä se, että lapsi pitää ottaa huonosta maaperästä ja istuttaa uudelleen parempaan maaperään. Eli useat sijaisperheet kokevat olevansa jollain tavalla VALITTUA kansaa, kuten natsit toisessa maailmansodassa. Heille on siis annettu tehtäväksi katkaista kaikki vahingollisina pitämänsä suhteet lapsen ja ulkomaailman välillä. Sossut tukevat tällaista ajattelua ja samalla syrjäyttävät niin sijoitetun lapsen kuin hänen sukunsakin. Sijaisperheet voivat käyttäytyä vaikka kuinka ilkeästi ja traumatisoivasti lasta ja sukua kohtaan - mutta kun he tekevät sen "hyvän sädekehän" alla, se sallitaan. Meilläkin on tällainen tilanne. Sijaisperhe on kuin helvetin esikartano, jossa lapset voivat pahoin tai menehtyvät, mutta kukaan ei puutu.
meidän tapauksessa lapset olivat niin pieniä, ettei sitä entistä elämää juurikaan ollut ehtinyt kertyä ;)
Mutta toki sukulaiset olivat olemassa ja heihin yhteydenpito on toiminut vanhempien kautta.
Joskus on täällä meilläkin käynyt toisen lapsen kummit, toisista ei ole kuulunut mitään, mutta tiedän, että tuntevat kyllä serkkujaan ja muita sukulaisia ja hyvä niin.
sijaisperhe EI SAA OMIN PÄIN rajoittaa lasten yhteydenpitoa hänelle tärkeisiin henkilöihin, vaan siinä on oltava aina sosujen suostumus ja huom! ainoastaan painavista syistä johtuen voi rajoituksia tehdä, esim jos vanhemmat häiriköivät tai jos on nuoresta kysymys ja entinen kaveripiiri vetää pahoille teille.Ja nekin vain sossun kautta.
Mutta kavereita ei saa kieltää tapaamasta.
Meille ainakin aikoinaan tehtiin selväksi, että emme saa sitten rajoitella tapaamisia, kun ne kerran on sovittu.Jos jotain epäselvyyksiä tai huomauttamista tulee, sitten pidetään palaveri, jossa kaikki asianosaiset saavat kertoa näkemyksensä asiasta.
rajoittamisesta
on A I N A oltava lastensuojeluviranomaisen
(juuri mahdollisesti sen kunna ainoan lain mukaan virkaansa pätevän...)
tekemä JA
valituskelpoinen päätös!
Päätöksen on A I N A myös oltava perusteltu yksityiskohtaisesti
ja juuri tätä viranomaistoimenpiteen kohteena olevaa perhettä koskeva
ja lastensuojelulaissa mainittuine syineen/perusteluineen.
Ei riitä
että sossu vain luettelee yleisen rajoittamisvirtensä
vaan on siis oltava esimerkiksi lääkärinlausunto, tuomio tms. perusteluna siitä
että lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa rajoitetaan.
Esimerkiksi tämä RAY:n rahoilla rahoittettavan
Lahden Ensi- ja Turvakodin E DU S T A J A N antama ja määräämä
lapsen ja vanhemman välinen "rajoitus" vielä todella omituisine ja ontuvine perusteluineen
ei ole missään muotoa eikä millään tavalla lain voimainen.
Ei edes siinäkään tapauksessa
että joku virkaansa ehkä pätevä sossu
on laittanut kyseiseen rajoittamispäätökseen puumerkkinsä Espoossa alle.....
Lastensuojelulaki olisi suositeltavaa tuntea myös sijaishuollon puolella.
Ettei sijaishuollon edustajien taholla
alettaisi leikkiä viranomaista
viranomaiselle kuuluvine tehtävineen......
että soskuun yhteydenotto auttaa juurikaan.
Ilman muuta kannattaa tiedustella asiaa. Itse ottaisin ehkä ensin yhteyttä sijaisperheeseen ja kertoisin historiaa lasten välillä ja kysyisin, että miksi näin on toimittu. Samalla katoaisi tuntemattoman leima. Tai sitten ottaisin yhteyttä sosiaalitoimeen, jonka kautta asiaa voisi selvittää. Näin siis jos kyse ei ole "vääränlaisesta seurasta". Aina kannattaa keskustella, siinä selviää monen monta asiaa. Lasten kesken voi olla väärinkäsityksiä yms. mutta aikuiset yleensä osaavat selvitää asiat ja ystävyyskin voisi jatkua, jolla olisi eheyttävä vaikutus nuoren elämässä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa!
Sijaisvanhemmilla on vastuu hoidossaan olevasta lapsesta ja toimintaa sitovat sopimukset, joiden puitteissa heidän tulee toimia. Muista tämä keskustellessanne. He eivät voi kertoa sinulle kaikkea tietojaan, mutta voitte varmasti sopia tapaamisista yms. lasten kesken, mikäli päädytte tällaiseen keskusteltuanne.
luettuani kirjoitukses olen sitä mieltä että sossuun yhteyttä ja välittömästi,oikeesti
vieraantuneita, todella outoja käytäntöjä ja ottanut yhteyttä sossuun, olen saanut rajoituksia. Vastaus on ollut: "Koskapa teillä on niin huonot välit, rajoitetaan yhteydenpitoa". Olen joutunut mm. kyselemään, miksi talossa on noin 10 lasta sijoitettuna, joista 4 alle kouluikäistä, miksi lapsi kuoli, mitä on tapahtunut, kun lehdet kirjoittelevat. Eräs kunta piti taloa vakituisena kriisisijoituspaikkana ja oli sen vuoksi kiitollisuudenvelassa ja lojaali sijaisperheelle. Sossut eikä myöskään sijaisperhe halkunneet minua tuolle tontille. Tein liian pahoja kysymyksiä.
Sijoitettujen lasten vanhemmat / sukulaiset opetetaan nöyriksi ja olemaan esittämättä liikaa kysymyksia. Ota tyynesti vaan kaikki tontilla tapahtuvat kuolemat yms. Jäitä hattuun!