Sanat joita olin päättänyt olla lausumatta,
koskaan, ne vain tulivat sitten.
Sattutivat sinua suuresti, kuin terävä veitsi.
Ja nyt olen tyhjä. En tunne mitään.
Olo liian kevyt tuskasta. Miksi en pystynyt
pitämään suutani kiinni.
Sanoit, että nyt riittää,
sinä lähdet. Avioeron saat.
Painut ovesta ulos. Ja tiedän,
sinun tarkoittavan tällähetkellä
totta. Ei enää, riitoja, ei sivalluksia,
ei selityksiä..
Olo on kumman kevyt. Tuo kamala tuska.
Ja minä kun luulin jo olevani aikuinen nainen.
Pettymys suuri itseeni.
Miksi kukaan ei sano nyt, hyvä sinä.
Osaat torpeida hyvin. Upottaa laivan
pohjaan, sakeisiin pohjamutiin saakka.
Kukaan ei tätä laivaa pysty enää
nostamaan pintaan..
Ja minä kun odotin että, minulle
annettaisiin tästä hyvästä
raikuvat abloodit, voi ihmislapsen
typeryyttä, voi järjen köyhäättä.
Ja jos, joku sanoo että, saat minkä
antsaiset. Minä....en tiedä. Olen vain
nyt hukassa. Sinä viet mennessäsi sen
ainoan tähden jota olen jaksanut seurata.
Mitä nyt? Kaiken jälkeen. Tyhjä koti ja syli.
Mikä voima tämä sai aikaiseksi. Se voima ei
ollut Rakkaus. Vain sen tiedän. En muuta.
koskaan, ne vain tulivat sitten.
Sattutivat sinua suuresti, kuin terävä veitsi.
Ja nyt olen tyhjä. En tunne mitään.
Olo liian kevyt tuskasta. Miksi en pystynyt
pitämään suutani kiinni.
Sanoit, että nyt riittää,
sinä lähdet. Avioeron saat.
Painut ovesta ulos. Ja tiedän,
sinun tarkoittavan tällähetkellä
totta. Ei enää, riitoja, ei sivalluksia,
ei selityksiä..
Olo on kumman kevyt. Tuo kamala tuska.
Ja minä kun luulin jo olevani aikuinen nainen.
Pettymys suuri itseeni.
Miksi kukaan ei sano nyt, hyvä sinä.
Osaat torpeida hyvin. Upottaa laivan
pohjaan, sakeisiin pohjamutiin saakka.
Kukaan ei tätä laivaa pysty enää
nostamaan pintaan..
Ja minä kun odotin että, minulle
annettaisiin tästä hyvästä
raikuvat abloodit, voi ihmislapsen
typeryyttä, voi järjen köyhäättä.
Ja jos, joku sanoo että, saat minkä
antsaiset. Minä....en tiedä. Olen vain
nyt hukassa. Sinä viet mennessäsi sen
ainoan tähden jota olen jaksanut seurata.
Mitä nyt? Kaiken jälkeen. Tyhjä koti ja syli.
Mikä voima tämä sai aikaiseksi. Se voima ei
ollut Rakkaus. Vain sen tiedän. En muuta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runon sisältö tuoksuu palaneelta ruudilta
tarkkojen ja osuvien laukauksien jälkeen, jääden
odottamaan kuin pakenevaa riistaa, joka raanakkona
etsien suojaa kivettääkseen sisimpänsä.
Vaikean tunnelman toit esille. Jotenkin tästäkin on
selvittävä kokeneempana ja paljon enemmän tietoisena
tuskin kuitenkaan olet yksin ajatuksinesi. Puhutteleva runo.
Kaiken jälkeen..
mutta tulee piste, kun ei enää jaksa.
Voiko silloin puhua järjen köyhyydestä ?
Tai ettei pystynyt pitämään suutaan kiinni?
Koskettava runo tästä päivästä
ja elämä antaa - ei lainkaan tasapuolisesti mitään.
Hyvin aito, rehellinen ja koskettava runo kaikilta
osin. Toivon Sinullekin jaksamista, ei varmasti ole
helppoja eikä kevyesti hengitettäviä päiviä edessäsi
juuri nyt.