Ongelmanani on anoppini parivuotias (isokokoinen) koira, joka on hyökännyt kimppuuni kahdesti vajaan vuoden aikana. Koira on aina käyttäytynyt vieraita ihmisiä kohtaa aggressiivisesti, joten minut opetettiinkin olemaan huomioimatta koiraa ennen kuin se tekee lähempää tuttavuutta. Molemmat hyökkäykset ovat olleet ennalta arvaamattomia, ensimmäinen kerta käteen ja toinen kasvoihin. Viimeisimmällä kerralla minulla jäi arvet tapahtuneesta. Kyseinen koira on hyökännyt myös muiden vieraiden päälle (sekä omalla reviirillään että muualla). MInulle riittäisi että koira pidettäisiin kaukana minusta, mutta omistajien mielestä ylireagoin ja he nauravat asialle. Olen ollut koirien kanssa tekemisissä aikaisemminkin ja aikaisemmin vastaavaa ei ole päässyt käymään.
Nykyän pelkään koiraa kuollakseni ja se ei varmastu auta asiaa. Onko teillä antaa vinkkejä miten voin estää hyökkäykset, mikäli hyökkäys tapahtuu niin miten toimin? Kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan.
Nykyän pelkään koiraa kuollakseni ja se ei varmastu auta asiaa. Onko teillä antaa vinkkejä miten voin estää hyökkäykset, mikäli hyökkäys tapahtuu niin miten toimin? Kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Selvää ylisuojelua. Kannattaa hankkia ainakin kuonokoppa koiralle sen ulkoillessa ja vieraiden tullessa kylään. Minä kyllä tekisin tuollaisesta koirasta rikosilmoituksen, sillä se on vaarallinen. Jos koira olisi minun, ottaisin haulikon esiin, ennen kuin koira ehtii vahingoittaa jotain ihmistä vakavasti.
"Jos koira olisi minun, ottaisin haulikon esiin, ennen kuin koira ehtii vahingoittaa jotain ihmistä vakavasti. "
Just. Tässä taas nähdään millasia tietämättömiä ihmisiä tänne kirjoittelee! Uskoisin ennemmin että omistajissa vikaa, eikä koirassa. Onhan tietysti mahdollisuus että koira on päästänsä sairas, mutta niinkuin alottajan viestissä luki; "omistajien mielestä ylireagoin ja he nauravat asialle", luulempa että omistajilla päässä vikaa.
syy on ollut alunperin kasvattajassa eli koiran omistajassa,mutta jos koira kasvanut kieroon kasvattajan takia on se lopetettava vaikka kasvattajan vastuu olisikin.Ei kukaan nykyisin enään ota ongelma koiraa edes ilmaiseksi eli piikki pyllyyn niille käy.
Ollihan puhuu nyt ihan höpöjä. Moni ottaa tänäkin päivänä ihan mielellään koiran, jota aiempi omistaja ei saa kuriin. Näitähän on apula täynnä. Milloin minkäkin tekosyyn nojalla luovutaan. Mutta omakohtaisesti voin sanoa että kyllä niistä saa vielä helekutin hyvän koiran. Omani on siis tämä oikea malliesimerkki. Tautisen paljon työtä se vaati mutta kyllä kannatti.
Hyvää koiraa mihinkään piikille tarvi viedä, mutta aloittajan anoppi voisi kyllä ystävällisesti sijoittaa koiran viereiseen huoneeseen miniän vierailujen ajaksi. Ja muutenkin paneutua vähän siihen koiran käytökseen.
Mitä rotuja koirassa on? Siitä löytyy varmaan ainakin saksanpaimenkoiraa, kaukasianpaimenkoiraa, bullmastiffia, dobermannia tai rottweileria? Vai?
Koira on sekarotuinen pystykorv. Koiralle on olemassa kuonokoppa, jota käytetään harvoin. Eli tavallaan omistajatkin tajuavat ongelman, mutta ei sen vakavuutta. Mikäli koira ei olisi anoppini, tekisin sitä ilmoituksen välittömästi. Itse olen ollut jonkin verran koirapiireissä ja vastaavaa yhtä aggressiivista käytöstä en ole nähnyt koskaan aiemmin. Koira on hyökännyt myös muiden kimppuun arvaamattomasti. Mieheni on yrittänyt asiasta mainita äidillee, mutta siinä vaiheessa anoppini luo syylistävän katseen minuun.
Ymmärrätte varmaan etten mahda anoppini rakkaalle koiralle mitään, se on minijä joka ei ole enää tervetullut jos asiasta ilmoituksen tekisin. Nyt tarvitsenkin apua miten toimin koiran kanssa? On pakollisia tilanteita, jolloin koira on pakko kohdata. Huudan, olen hiljaa, pysyn paikallani?
Vakava tilanne on silti. Minä kyllä suosittelisin tekemään aggressiivisesta koirasta ilmoituksen poliisille, sillä koira saattaa innostua suojelemaan omistajaansa ja kotiaan entistä enemmän, kun sitä ei riittävästi kielletä. Jos teet koirasta ilmoituksen poliisille, voit samalla vaatia, että he eivät paljasta kenellekään, kuka koirasta on valittanut. Mitihän nyt asiaa tarkalleen. Rajansa kaikella, myös rakkaudella...
Hienoa tietää että ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Edellinen hyökkäys oli muutama viikko sitten ja jäljet (mustelmat) ovat kerinneet parantua. Vaatiiko ilmoituksen tekeminen minkälaiset todisteet asiasta?
Ajattelin että edellinen hyökkäys olisi saanut anoppini tajuamaan tilanteen, mutta kun tänään menimme sinne sunnuntai päivälliselle niin ei. Anoppini piti koiraan sentään remmissä, koira haukkui ja murisi kuola poskella. Anoppi vaan huuteli että tule nyt moikkaamaan, niin teistä tulee taas kaverit. Mieheni kävi kertomassa äidillee että pitää koiran kaukana minusta, minä pelkään tosissani. Päivällinen menikin sitten erittäin nopeasti ja syvässä hiljaisuudessa. Koira murisi remmissään muutaman metrin päässä.
Otan asian käsittelyyn, seuraava uhri voi olla pieni lapsi tai ihan mitä kauheaa vaan...
Kyllä poliisit ottavat tällaisen asian vakavasti jo pienimmänkin huhun kautta. Sano vaikka heille, että miksi haluaisit tehdä turhaan tällaisen ilmoituksen omasta anopistasi. Poliisit kertovat anopillesi kuulleensa, että hänen koiransa on käyttäytynyt aggressiivisesti ihmisiä kohtaan ja sitä pidetään uhkana. Mutta tosiaan voit vaatia poliiseita pitämään nimesi salassa. Viimeistään se on todisteena, kun poliisit itse näkevät koiran ärhentelevän heille aggressiivisesti.
Siskoni pieni sekarotuinen lattiamoppi teki hyökkäyksiä aikansa. Siltä muutamaan kertaan potkittiin ilmat pihalle kun ei päästänyt irti muuten. Viimeinen tikki oli kun koira hyökkäsi veljenpojan (2 v) korvaan kiinni varoittamatta. Veljenpojallani on pala korvasta irti, luojan kiitos ei käynyt pahemmin. Koira on ollut mullan alla vuosia, eläinlääkäri sanoi että koiralla oli päässä vika (liian läheiset geenit tms.)
Voimia.
Soitin tänään poliisilaitokselle. Asenne oli sieltä ja syvältä. Raivostuttaa.
Pollarit vaan haluu selvitä työstään helpolla ja siks tekee koirakatastrofeista niin pikkusia murheita. Suomalaisista pollareista kerta kaikkisesti ei oo mihinkään, oon itsekin sen kokenu. Tää kuulostaa ehkä vittuilulta, mut muakin alko taas vituttaa ne pollarit, joille oon koittanu valitusta tehdä. Ei ottanu vakavaa asiaa kuuleviin korviinsa ja jätti koiran kitumaan kuin rotanloukku käpälässä.
Ihan hyvin voit sanoa että valitkaa koira tai sinut. Ei sun todellakaan pidä alkaa koiran pillin mukaan tanssimaan. Jos aivan pakko on hullun koiran lähelle mennä niin pidä nyt ainakin ihmeessä jotain vehjettä mukana jolla voit tarvittaessa koiran niitata.
Miten sinä toimit sen jälkeen, kun koira on hyökännyt / purrut? Minun tuttavallani on todella aggressiivinen koira, joka kerran hyöki minua päin. Minä kuitenkin sain koiran ns. alistettua ja enää sen jälkeen ei ole minuun kajonnut vaan on kiintynyt minuun. Pidin melko kimakan äänen ja sain jollain tapaan napattua koiraa alaleuasta ja niskavilloista. Koira oli todella hämmästynyt, mutta ei enää sen jälkeen ole uskaltanut MINULLE tehdä yhtään aggressiivista elettä, muille kylläkin.. Tuttavani oli kauhuissaan sillä hänen mielestään satutin koiraa, mutta vihjasin vain, että koiran ei todellakaan tule satuttaa ihmisiä! Minä estin sen vain omalla kohdallani ja koira kunnioittaa minua, tuttuani ei taas paskan vertaa. Minulla on kuitenkin suht paljon kokemusta koirista, joten ei kannata ihan äkkinäisesti tietämättä tehdä mitään uhkaavia eleitä koiralle, sillä se saattaa vain pahentaa asiaa.
Puhu anopillesi ja kerro, että koira on ihan hullu ja varmasti koko anoppikin, sillä syy on ihan täysin omistajassa.