Olen transmies ja tässä lähiaikoina todennäköisesti aion hakeutua tutkimuksiin.Joten pakkohan tässä on varmaan kaapista ulos raahautua. Mutta miten saan sen kerrottua perheelle ja kavereille? Olen jotain sinne päin jo vihjaillut, mutta en usko että ovat sen ihan tosissaan ottaneet. Itselle asia on ollut harvinaisen selvä jo pitkään, mutta on se vaan niin vaikeaa saada suunsa auki. Varsinkin kun en ole muutenkaan kovin hyvä avautumaan omista asioistani. (varmaan voisi sanoa että. "tyypillinen suomalainen mies" :D) Onko kellään vinkkejä tai omia kokemuksia kerrottavaksi? Ne tulisivat tarpeeseen...
Ja vielä yksi kysymys: vaikuttaako testosteroni persoonallisuuteen ja luonteeseen? Olen itse aika tunteellinen, syvällinen ja melko herkkä( en mikään ultraherkkä kuitenkaan) muutunko jollain tavalla sisäisesti kun joskus aloitan hormonit? Mielialojen vaihtelut ym. tietenkin tasoittuu, mutta muuten.
Ja vielä yksi kysymys: vaikuttaako testosteroni persoonallisuuteen ja luonteeseen? Olen itse aika tunteellinen, syvällinen ja melko herkkä( en mikään ultraherkkä kuitenkaan) muutunko jollain tavalla sisäisesti kun joskus aloitan hormonit? Mielialojen vaihtelut ym. tietenkin tasoittuu, mutta muuten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanomalla, että mä olen mies ja tukkikaa turpanne.
Lapset oli tietenkin ensimmäinen joille piti kertoa vielä samana päivänä kun tulin työpaikkalääkäriltä hakemasta lähetettä tutkimuksiin. Sitten vanhemmille ja muille sukulaisille kun tavattiin. Työtovereille kertominen vähän lykkääntyi, mutta olihan se selitettävä kun ulkonäkö alkoi muuttua. Vain parhaille ystäville kerroin kun tapasin heitä, hyvänpäiväntutut saivat kadota piiristäni.
persoonaa muuta, mutta asiat saattaa nähdä eri valossa. Esim. katkera feminismi saattaa väistyä, kun onkin yht'äkkiä tyytyväinen elämäänsä.