Oli aamu. Nainen oli aamuvirkku, oli oppinut varastamaan aamun hiljaisia hetkiä itselleen. Mies nukkui vieressä, kuorsasi aavistuksen, kasvot rentoina. Nainen katseli miestä, ja näki rentoutuneen ilmeen takaa piirteitä joiden avulla saattoi kuvitella miltä mies poikasena oli näyttänyt.
Varovasti, nainen hivuttautui vuoteesta, että ei häiritsisi toisen unta ja hiippaili keittiöön. Musta kissa istui ruokakuppinsa vieressä selvästi happamen näköisenä, olihan ressukka eilen teljetty keittiöön, jotta ei häiritsisi.
Raksuja kuppiin ja raikasta vettä, kissan elämää.
Nainen laittoi kahvin tippumaan, ripautti purujen joukkoon kardemummaa ja lähti aamupesulle.
Kylpyhuoneen lattialla lojuivat märät vaatteet, sakset olivat lavuaarissa ja tuo hellyttävä jättipenis oli työnnettynä
Pyyheliinarenkaaseen kuivumaan. Nainen hymyili ja upotti kasvonsa siihen hetkeksi, suuteli hellästi ja tunsi nenässään
saippuan tuoksun, kookoksen makeankermaisen aromin.
Pakaroiden iho tuntui olevan hellänä, ja rakastelun tuoksut tuntuivat naisessa, hänen pestessä itseään. Pestessään nainen mietti, että tunnistivatkohan ihmiset alitajunnassaan tuon tuoksun, ja oikeasti tiesivät, tiesivät tietämättään, kuka oli saanut ja kuka ei.
Kuivaillessaan itseään nainen peilasi pakaroitaan peilikaapin oveen, ja silittäessään punertavina näkyviä raitoja tunsi nautinnon läikähdyksen, kaiun siitä hurjasta intohimosta jonka miehen kanssa olivat eilen jakaneet.
Naulakossa, miehen kylpytakin vieressä roikkui naisen oma aamutakki, pohjaväriltään musta silkkinen kimono jossa
kolibrit imivät mettä liljoista. Nainen kietaisi takin ylleen ja nautti silkin kosketuksesta ihollaan. Pakaroiden lämpö ja viileä silkki saivat naisen hehkumaan.
Nainen kumartui vielä etsimään korihyllystä mukaansa pesusientä. Miten ihana oli ollutkaan se päivä kaupungilla yhdessä, kun he olivat ostaneet kaikki nuo hassut pesusienet. Oli punaiset huulet, ankka, kukka ja mehiläinen ja tuo suunnaton järkyttävän groteskin näköinen penis ja monta muuta. Nainen ei voinut olla nauramatta itsekseen, muistaessaan miten mies oli kantanut jättimulkkua muovikassissa läpi kaupungin. Poimittuaan huulet nainen otti vielä
pehmeän pyyhkeen ja pesukannun, jonka pohjalle tipautti muutaman pisaran minttuöljyä, matkaansa ja lähti keittiöön.
Mies tuntui vielä nukkuvan, onneksi.
Suurelle tarjottimelle nainen keräsi yhteistä aamiaista. Kumpaisellekin kahvimuki, miehen kupinpohjalle loraus maitoa ja sokeria. Lasilliset tuoremehua ja sekaan jäitä ja pari tuoretta sämpylää, joiden väliin sopivasti täytteitä. Jääkaapissa oleva suunnaton kurkku kuiski naiselle, kertoi haluavansa myös tulla mukaan ja niinpä nainen päätti kattaa myös sen aamiaiselle. …hyväili kurkunpäällä hetken huuliaan, kuori sen puoliväliin, maisteli varovaisesti pintaan kertyvää kosteutta ja laittoi sen tarjottimelle.
Hiljaa hiippaillen nainen kuljetti makuuhuoneeseen aamiaistarvikkeet, asetteli ne odottamaan vuoteen viereen lattialle.
Polvistui vuoteen viereen, suuteli miehen kättä, imaisi hitaasti, hellän vihjaisevasti, miehen rentoa etusormea ja naurua äänessään, rakkauden kujerrusta sanoi : ’aamiaisenne on katettu Sir’.
Varovasti, nainen hivuttautui vuoteesta, että ei häiritsisi toisen unta ja hiippaili keittiöön. Musta kissa istui ruokakuppinsa vieressä selvästi happamen näköisenä, olihan ressukka eilen teljetty keittiöön, jotta ei häiritsisi.
Raksuja kuppiin ja raikasta vettä, kissan elämää.
Nainen laittoi kahvin tippumaan, ripautti purujen joukkoon kardemummaa ja lähti aamupesulle.
Kylpyhuoneen lattialla lojuivat märät vaatteet, sakset olivat lavuaarissa ja tuo hellyttävä jättipenis oli työnnettynä
Pyyheliinarenkaaseen kuivumaan. Nainen hymyili ja upotti kasvonsa siihen hetkeksi, suuteli hellästi ja tunsi nenässään
saippuan tuoksun, kookoksen makeankermaisen aromin.
Pakaroiden iho tuntui olevan hellänä, ja rakastelun tuoksut tuntuivat naisessa, hänen pestessä itseään. Pestessään nainen mietti, että tunnistivatkohan ihmiset alitajunnassaan tuon tuoksun, ja oikeasti tiesivät, tiesivät tietämättään, kuka oli saanut ja kuka ei.
Kuivaillessaan itseään nainen peilasi pakaroitaan peilikaapin oveen, ja silittäessään punertavina näkyviä raitoja tunsi nautinnon läikähdyksen, kaiun siitä hurjasta intohimosta jonka miehen kanssa olivat eilen jakaneet.
Naulakossa, miehen kylpytakin vieressä roikkui naisen oma aamutakki, pohjaväriltään musta silkkinen kimono jossa
kolibrit imivät mettä liljoista. Nainen kietaisi takin ylleen ja nautti silkin kosketuksesta ihollaan. Pakaroiden lämpö ja viileä silkki saivat naisen hehkumaan.
Nainen kumartui vielä etsimään korihyllystä mukaansa pesusientä. Miten ihana oli ollutkaan se päivä kaupungilla yhdessä, kun he olivat ostaneet kaikki nuo hassut pesusienet. Oli punaiset huulet, ankka, kukka ja mehiläinen ja tuo suunnaton järkyttävän groteskin näköinen penis ja monta muuta. Nainen ei voinut olla nauramatta itsekseen, muistaessaan miten mies oli kantanut jättimulkkua muovikassissa läpi kaupungin. Poimittuaan huulet nainen otti vielä
pehmeän pyyhkeen ja pesukannun, jonka pohjalle tipautti muutaman pisaran minttuöljyä, matkaansa ja lähti keittiöön.
Mies tuntui vielä nukkuvan, onneksi.
Suurelle tarjottimelle nainen keräsi yhteistä aamiaista. Kumpaisellekin kahvimuki, miehen kupinpohjalle loraus maitoa ja sokeria. Lasilliset tuoremehua ja sekaan jäitä ja pari tuoretta sämpylää, joiden väliin sopivasti täytteitä. Jääkaapissa oleva suunnaton kurkku kuiski naiselle, kertoi haluavansa myös tulla mukaan ja niinpä nainen päätti kattaa myös sen aamiaiselle. …hyväili kurkunpäällä hetken huuliaan, kuori sen puoliväliin, maisteli varovaisesti pintaan kertyvää kosteutta ja laittoi sen tarjottimelle.
Hiljaa hiippaillen nainen kuljetti makuuhuoneeseen aamiaistarvikkeet, asetteli ne odottamaan vuoteen viereen lattialle.
Polvistui vuoteen viereen, suuteli miehen kättä, imaisi hitaasti, hellän vihjaisevasti, miehen rentoa etusormea ja naurua äänessään, rakkauden kujerrusta sanoi : ’aamiaisenne on katettu Sir’.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa tarina kuljettaa jo kirjoittajaakin... kaunista luettavaa edelleen :-)
Jatkuuhan tämä vielä? Odotan...
Olen pahoillani, tarinat eivät jatku enää täällä. Teksteilleni tuli, itsellenikin yllätyksenä, muuta käyttöä.
Ehkäpä joskus törmäät koko tarinaan...
Kiitos palautteista.
t. olkinainen
Kertoisitko mistä koko tarinaa voisi tulevaisuudessa etsiä? Kuka kustantaja, millä nimellä tarinat julkaistaan? Pyydän, älä jätä meitä jotka tarinasi on saanut täysin lumoihinsa, minun on pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtui! Olen täysin kertomuksesi lumoissa! Jos et halua kertoa täällä niin laitan vaikka sähköpostiosoitteeni. En siis pyydä Sinua laittamaan tarinaa tänne, vaan kertomaan jotain vihjeitä mistä sitä tulevaisuudessa voisi löytää, muuten on aika mahdotonta löytää sitä.
sitten, kun on sen aika.
On erilaista kirjoittaa, kun tietää että joku haluaa kuulla.
...kiitos
t. olkinainen
kosketit tarinoillasi syvältä... toivottavasti tosiaan kerrot mistä löydämme ne uudestaan...