Haluaisin kysyä, miltä teistä erityisesti vl, tuntuu lukea LLL ja Raattamaata ? Entä Lutheria ja kirkkoisiä ym ?
Tuleeko teille tunne että sydän vastaa jaa ja amen ? Sellainen todellinen, tunnettava tunne, että olen sielultani yhtä kirjoittajan kanssa, tunto että Pyhä Henki puhuu ?
Itse koen olevani kuin herkkupöydässä, ja lämpimien tuulahdusten hivelemänä ja monin tavoin tuntuu että PH on voimassaan näitten lukemieni kirjoitusten kansa.
EL- miltä teistä tuntuu, ja muut ?
Kirjoituksilla tarkoitan uskovien kirjoituksia, muinaisista ihan uunituoreisiin.
Tuleeko teille tunne että sydän vastaa jaa ja amen ? Sellainen todellinen, tunnettava tunne, että olen sielultani yhtä kirjoittajan kanssa, tunto että Pyhä Henki puhuu ?
Itse koen olevani kuin herkkupöydässä, ja lämpimien tuulahdusten hivelemänä ja monin tavoin tuntuu että PH on voimassaan näitten lukemieni kirjoitusten kansa.
EL- miltä teistä tuntuu, ja muut ?
Kirjoituksilla tarkoitan uskovien kirjoituksia, muinaisista ihan uunituoreisiin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
eivät usko mitä luther opettaa ehtoollisesta ja avioerosta
Jukka on huumorimies.
suomalainen "...vastaa vaikkei kysytä..."
ilmoittamaan mikäli joku on oikeasta opista pois poikennut ; tällä kertaa näissä asioissa vl ovat kehittäneet omiin tarpeisiinsa omat käsitykset ko asioista, eli
"ehtoollisella ei ole syntein anteeksiantamusta ja avioero ei ole huoruudenkaan tähden sallittua"
= väärää opetusta a la vanhoilliset.
tunnustuksessa Lutherin Martti kovasti kritisoi katolilaisuuden messua, ehtoolliskäsitystä.
"...muodostui yleinen käsitys, jonka mukaan oikein toimitettu messu on suoritus, joka tehtynä tekona pyyhkii pois elävien ja kuolleiden synnit."
Myöhemmin samassa tekstissä Martti selkeyttää raamatullista oppia ehtoollisesta ja aloittaa:
" Mutta Kristus käskee tekemään tämän hänen muistokseen. Sen tähden messu (ehtoollinen) on asetettu, että usko niissä, jotka nauttivat sakramentin, muistuttaisi heitä niistä hyvistä teoista, jotka he ottavat vastaan kristuksessa ja lohduttaisi pelästynyttä omaatuntoa."
Vähän koukeroisesti kirjoitettu tai suomennettu, mutta kyllä tämä on aivan yksi-yhteen vl-opetuksen kanssa.
Ei tarvi keskustella TÄSSÄ ketjussa tällaisesta ! Alkuperäinen kysymykseni kaipaisi kommentteja !
Tarkkaan ottaen Augsburgin tunnustus on Melanchthonin kirjoittama, ei Lutherin.
Mitä tulee itse sitaattiin, niin ei täällä käsittääkseni ole kukaan väittänytkään, että ehtoollinen tehtynä tekona antaisi syntien anteeksiantamuksen. Ehtoollinen ei anna syntien anteeksiantamusta tehtynä tekona, vaan ainoastaan silloin kun se otetaan vastaan uskolla. Ja sitä paitsi kaikki ovat täällä olleet käsittääkseni sitä mieltä, että ehtoollinen on vain uskovaisille.
Eihän synninpäästökään tehtynä tekona anna kenellekään syntien anteeksiantamusta, vaan se edellyttää, että niihin sanoihin uskotaan.
eilen illalla luin tätä ja se kalahti....eikö tällainen "lukeminen" käy?
Luther ei kirjoittanut ko tunnustusta.
Luther kirjoitti kylläkbn katekismuksen ja opettaa näin:
MITÄ TÄLLAINEN SYÖMINEN JA JUOMINEN HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:
Se käy ilmi sanoista ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
---
pahin asia vl:lissä mikä minua puistattaa on juuri tällainen valehtelu ja epärehellisyys
Kiitos. Tarkoitin sitä, että tästä topicista ei tulisi opillisten seikkojen setvimisriihi, minua todella kiinnostaa mitä tunteita kuten tuo "kalahdus" itselle syntyy kun lukee hurskaitten textejä.
tuosta A:n tunnustuksesta, sehän kuuluu tunnustuskirjoihimme?
sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Sun pitää ensin etsiä pyhäin yhteys eli pyhäin yhteisö.
Messu ei siis ole hyvitys, vaan lupaus ja sakramentti, joka vaatii uskoa.
kirjoitti, en tiedä oliko fyysisesti kynän varressa, mutta ainakin häntä pidetään Augsburgin tunnustuksen päälaatijana (neuvonantajineen, lisäävät lähteet). Luther hyväksyi tunnustuksen.
Kyseessä oli joka tapauksessa LUTERILAISEN uskon-opin tunnustus. Jopa Luterilainen Maailmanliitto otti sen 1940-luvulla oppirakennuksekseen; liekö jo poistettu, en tiedä.
Eri asia on se, että Philip M myöhemmin piti A:n tunnustusta omana teoksenaan ja muunteli tai "paranteli" sitä.
Sinä olet pelle ja joutava lörpöttelijä vain.
Voidaanhan sinunkin puheestasi irroitta lause sieltä ja toinen täältä ja väittää sinun opettavan tällä tavalla. Lutherilla on kuitenkin selvät sävelet tässäkin asiassa.
Martti veljen puheenvuoro:
Meidän on siis tarkoin opittava ja muistettava, etteivät ne nauti sakramenttia kelvottomasti, jotka tunnustavat olevansa vaivaisia syntisiä, tuntevat monenlaisia kiusauksia, vihastuvat joskus ja käyvät kärsimättömiksi eivätkä aina osaa käyttää kohtuutta ruoassa ja juomaSsa.
Tällaiset ovat niitä jokapäiväisiä syntejä, jotka tarttuvat meihin, niin kauan kuin me maan päällä elämme, toisiin enemmän, toisiin vähemmän
Et siis saa sanoa, ettet noiden syntien tähden uskalla mennä ehtoolliselle.
Niin kauan kuin sinussa elää vanha aatami, niin varmasti kärsimättömyys ja pahat ajatukset ja muut sellaiset kiusaavat sinua, ja näin sinä joudut tekemään syntiä.
Ellet siis aio mennä ehtoolliselle, ennen kuin olet vapaa kaikista synneistäsi, olisi siitä varmasti seurauksena, ettet ikinä voi sakramenttia nauttia.
Ehtoollisen kallista sakramenttia nauttivat sitävastoin kelvottomasti ne, jotka tietensä harjoittavat syntiä, kuten murhamieltä ja vihaa lähimmäistä vastaan, murhaa, haureutta, aviorikosta ja muita samanlaisia julkisyntejä, eivätkä aio niistä luopua.
Herra Kristus ei asettanut tätä sakramenttia siinä tarkoituksessa, että me synnissä pysyisimme, vaan että saisimme synnit anteeksi ja tulisimme hurskaammiksi.
Juudas nautti ehtoollista kuolemakseen ja tuomiokseen, kun jo oli päättänyt pettää ja myydä Herran Jeesuksen ja pysyi siinä aikomuksessa; hänen paha tahtonsa paatui.
Martti Luther:
Herran lause »maan päällä» on siis erityisesti huomattava, ettemme turhaan tähyilisi taivaaseen tai ettemme paavin opin mukaan toivoisi syntien anteeksiantamusta kuoleman jälkeen, kiirastulessa, toisten ihmisten tekojen ja ansion kautta.
Tässä on kirjoitettuna, että syntien anteeksiantamisen valta on annettu ihmisille maan päällä, kastettaessa, ehtoollisen sakramenttia jaettaessa, synneistäpaästöä julistettaessa ja saarnastuolista saarnattaessa.
On varmaa, että, mitä ikinä päästetään maan päällä, se on myös päästetty taivaassa, ja toisaalta, mitä sidotaan (toisin sanoen, kielletään kasteelta, ehtoollisen ja sanan osallisuudesta), se on myös sidottu taivaassa.
Kyllä minä tunnen saman Hengen edesmenneiden kirjoituksissa. Välttämättä ei kaikesta ole ihan samaa mieltä, koska he eivät keskenäänkään ole samaa mieltä, joten se on itse asiassa mahdottomuus. Mutta mistään suurista kysymyksistä ei kuitenkaan ole kyse. Ja joissain tapauksissa nämä erilaiset näkökulmat saattavat johtua myös kielellisistä asioista, eli eri kirjoittajat antavat sanoille eri merkityksiä kuin joku toinen.
Joku el sanoi joskus luettuaan kirjaa "Apostoliset isät" (uuden testamentin apokryfikirjoja), että se aiheuttaa hänelle epäilyksiä, koska se tuntuu olevan niin erilaista. Olin vähän hämmästynyt, koska itse olin ollut samaa kirjaa lukiessani iloinen juuri siitä, miten käsinkosketeltava samanlaisuus varsinkin joissain kirjoituksissa oli. Ajattelenkin että edesmenneiden kirjoituksia lukiessa tulisi käyttää niitä oman kristillisyytensä mittarina, eikä siis siten, että käyttää omaa kristillisyyttään edesmenneiden kirjoitusten mittarina.