Mikähän siinä on?

että jokainen taaplaa tyylillään ja yksi tykkää äidistä,
toinen tyttärestä. Niin se on runoissakin, kuka pitää
mistäkin ja onko sitä edes syytä ihmetellä ?

Aurinkoa ja iloa Sinunkin päiviisi.

Nautimme kuitenki kaikki
täällä olijatki.

Herkkäsielu. On valinnanvapaus itte kenellä
valita mitä lukee mitä ei.
On purnattu sitä sun tätä
mutta me jokainen olemme vain ihmisiä.
Kukaan tuskin täydellinen.

Mutta tee Sinä se poikkeus :)
ja aloita. Sepitellään sitte perään
parhaamme mukaan.

toinen taas ei vaikuta mitenkään. Jos kaikki kirjoitetut olisivat ylettömän upeita runoja, erottuisiko yksikään runo sitten enää massasta? Kirjoittaminen taitaa monelle olla keino selvittää ajatuksiaan, ja väylä tunteiden purkamiseen.

Runo voi saada aikaan ajatusten myrskyn, ja tulkintoja alkaa virrata kasapäin mieleen, siltikin toisen ihmisen ajatusrakennelmien seuraaminen jotta ymmärtäisi asiat siten, kun toinen on koettanut ne runossaan ilmaista, on joskus vaikeata, ellei mahdotonta. :)

Musta tää on ihan järkevä komentsi tai toteamus. Kelasin, että muistanko yhtään tänä vuonna kirjoitettua runoa ulkoa. En muistanna. Eli siis tällä perustelen omaa subjektiivista näkemystäni siihen väittämääni että täällä kirjoitetaan kökköä. Siis kama menee kaalin läpi ja vinkaisee mennessään. Ehkä tämä on se syy jossa en enää jaksa availla näitä lahjapaketteja, vaan annan mennä.

Musta on myös oikein hyvä tuo saitin muutos jossa sä näet jo ensimmäiset rivit. Siinähän sitä jo on, joten loppu tuskin sen ihmeelisempää. Tapakulttuuriahan tämä on, vähän kuin blaadaaminen: on mentävä vaikka olisi jotain muuta tähdellistä tekemistä; jonkinlainen fiksaatio jonka syntymekanismissa on eräs mielenkiintoinen pohjaväre.

Ja siitähän koko saitti on saanut nimensä. Tätä kirjallisuuden kummajaista mä en itse pokkaa, vaan odotan sitä ihmettä, jossa rakastun runoon. Esimerkkinä mä ottasin taas Charles Baudelairen Kissan pöydälle:

KISSA

Charles Baudelaire

Lepää, kaunis kissani, rinnallain ja käpäliis kyntesi salaa
Suo mun katsoa, silmiis sukeltain
missä malmi ja agaatti palaa

ja blaa ja blaa...

Viens, mon beau chat, sur mon coeur amoureux
Retiens les griffes de ta patte
Et laisse moi plonger dans tes beaux yeux
Mêlés de métal et d'agate

Lorsque mes doigts caressent à loisir
Ta tête et ton dos élastique
Et que ma main s'enivre du plaisir
De palper ton corps électrique

Je vois ma femme en esprit. Son regard
Comme le tien, aimable bête
Profond et froid, coupe et fend comme un dard

Et, des pieds jusques à la tête
Un air subtil, un dangereux parfum
Nagent autour de son corps brun

Mikä siinä on, kun joka päivä ojennan sinulle
kiilloitettuja, aitoja kyyneleityä, mutta Sinä
et niitä huomaa.

Taroan aarteitani ja tuoksujani, sydämeni
toivoo ja uneksii, sinä kuljet mieli suljettuna
minun ohitse.

Minä värjään itseni, minä pukeudun
parhaimpiin, mitä minulla on, koristaudun hymyyni,
sinä hymyttömänä sivuutat minut.

Minä kirjoitan punaisin marjoin viestini maan
syliin, vihreällä taustan täydennän, ei, sinun silmäsi
katsovat toisaalle...

eivät minuun...syksyn kyyneliin.

http://www.youtube.com/watch?v=bWsX8t_1fQM&feature=related

Kiitos Runostasi.

Erilaisuus on Rikkaus ja eri tavoin ajattelu aarre.

Täydellisestä maailmasta puuttuisi
persoonallisuus.

Persoonaton, desifioitu, maailma, olisi
kuolettavan yksitoikkoinen paikka elää.

Runossasi oli rohkeutta ja sanomaa, sympatiat
siitä sinulle.

Tämä oli omalla tavallan
piristävä Runosi.

Mukavavaa päivää Sinulle ja...
huomaa syksy..

kerrankin vastaan. Vaikken sitäkään ymmärrä miksi jokaiselle pitäisi raapustella jotakin,jolla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Ihan sama vastataanko vai ei. Siis mulle.
Mutta jos nyt sit poikkeusta vähän:
En mitenkään tahallani kritisoinut niinkuin tietenkin joku heti oletti..ja sekin on mulle ihan samantekevää mitä kukakin olettaa tai jättää olettamatta.
Kirjottelen mitä kirjottelen.
Hauskin kommentti oli jonkun vastaus toiselle "älä mussuta".
Joku taas aika useinkin yltyy yltiöpäiseksi romantikoksi.
Niin...kaikkeen kyllästyy,jos sitä on liikaa.
Tyylivaihdokset kameleontin lailla olisivat meille kullekin ihan paikallaan aika-ajoin.
Ja vielä se yksi sana,joka olisi riittänyt tähänkin vastaukseen,mutta jotenkin nyt vaan halusin leikkimielisen vapautuneesti näpytellä näppärillä sormillani joutavaa..siis...kiitos!