Yleensähän miehet ei juuri runoja lue. Minäkään en ole poikkeus mutta tänään päivälenkillä ryhdyin muistelemaan lukemiani runoja. Ensimmäinen opettelemani runo (kansakoulu, pakollinen) oli Lauri Pohjanpään "On ruuhessa poika ja koukkuun..."
Seuraava kansakoulun aikainen runo kertoi "sirkasta ja muurahaisesta" kirjoittajaa en muista.
Opiskeluaikana tunsin suurta vetoa radikaaliin vasemmistoon ja taisimpa kapakkailatoja varten opiskella Bert Brechtiä, Arvo Turtiaista (Hermannin Ruusu), Pablo Nerudaa, Matti Rosssia, Katri Valaa, Elmer Dictoniusta..
Tietysti luutnanni Virtasen "Niin nousi marsalkan silmäluomi, oli mustana taivas ja kusessa Suomi".. kuului repertoaariin samoin tietysti Heikki Asunnan "Monta päivää joutuaan"
Tämänkin jälkeen olen muutaman kerran runokirjan tarttunut: LeiF Farding, Risto Rasa...
Seuraava kansakoulun aikainen runo kertoi "sirkasta ja muurahaisesta" kirjoittajaa en muista.
Opiskeluaikana tunsin suurta vetoa radikaaliin vasemmistoon ja taisimpa kapakkailatoja varten opiskella Bert Brechtiä, Arvo Turtiaista (Hermannin Ruusu), Pablo Nerudaa, Matti Rosssia, Katri Valaa, Elmer Dictoniusta..
Tietysti luutnanni Virtasen "Niin nousi marsalkan silmäluomi, oli mustana taivas ja kusessa Suomi".. kuului repertoaariin samoin tietysti Heikki Asunnan "Monta päivää joutuaan"
Tämänkin jälkeen olen muutaman kerran runokirjan tarttunut: LeiF Farding, Risto Rasa...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Teki uudet sanat lauluun: Suopursu kukkii..
En nyt laita niitä tähän.
Ja kun nuoruusaika oli ohi, ei muita runoja paljon tullut luetuksi.
Kirjoitan kyllä, täälläkin niistä on kiukuteltu ja niihin rakastuttu.
Useimmat ovat tietysti kiinnostuneita Saarikoskesta, niin tässä alku:
Suokurppa mhhmmhhhh, että rahkasammal pöllyää, sen mhhhhmhhh on pieni pystypäinen..
Jossa hän valitti siitä että on ryppyinen, mutta sisältä tulinen, ja kaipasi hyväilyjä, oli ihan hyvä.
sopisi hyvin kaunis kuvitettu runokirja: Kilpi - Thesleff: Laulu rakkaudesta.
Muistaakseni mainitsemasi runo löytyy sieltä myös ja monia muita aikuisen naisen kokemaa. Luulenpa, että erityisesti jokaisen tosimiehen nainen voisi ilahtua ja ehkä yllättyäkin sellaisesta lahjasta.
nyt, sitten postiosoite.
Nimim. Tosimies
Yks kaveri oli niin Leiffiin rakastunut, siis oikeesti ja olivat niin hippejä, että ihan pelotti.
Hassua, etten ole koskaan hänen runojaan lukenut.
Nerudaa aikoinaan osasin ulkoa paljon ja Katri Valaa samoin...pitääpä muistella ja kaivaa esiin Leiffin runokirja, sillä selaisen omistanen.
Leif oli todella hippisukupolven kasvatti. Täältä löydät mielenkiintoisia tietoja hänestä:
http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Leif_Färding
Miten on?
"Runoilijoiden, maalarien, muusikkojen laita on kuin sienien:
yhtä hyvää kohti on kymmenen huonoa." ( Kiinalainen sananlasku)
Kävin lukemassa jutun ja tutulta tuntui.
Muistan kuinka huolissani olin ystävästäni, vaikkakin jonkinlainen hippi koen itsekkin vieläkin olevani.
pisteesi nousevat, koska jotenkin yhdistän tuon kiinnostuksen humanismiin .......
Eeva Kilven runoihin perustuvaa näytelmää kävin pari vuotta sitten katsomassa.
Lorcan yksi runo jossa ratsu vei nuorukaista kohti unelmaa joka vaihtui kuolemaksi on tehnyt vaikutuksen.
Kiplingin Valkoisen miehen taakka, joka kertoo tiestä jota ei voi kulkea tai rantaa jonne ei voi laskea valkoisen miehen taakka jonka nuorukaiset kulkevat ja luillansa viitoittaa....
((jotenkin noin, surullisia ja niin paljon sisältäviä))
Mahdat tarkoittaa Lorcan runoa, oliko se nyt Musta ratsu. Muistan siitä muutaman säkeen:
Suuri kuu, musta ratsu,
laukussani oliiveja.
Vaikka tunnen tiet
en saavu koskaan Córdobaan.
Halki tasangon, päin tuulta,
verikuu, musta ratsu.
Córdoban torneista
minua katsoo kuolema.
Kirja oli sinikantinen ja siinä on kannessa jokin kelta-musta kuvio, jonka hahmoa en saa mieleeni. Kirja julkaistin Delfin-sarjassa ja runot käänsi Matti Rossi. Hankin kirjan melko pian sean ilmestymisen jälkeen mutta se on ollut kadoksissa 20 vuotta.
Arvelen olevani humanisti sanan anhanaikaisessa merkityksessä.
noin se meni, kauan kun luin sen kirjastosta lainaamasta Lorcan runokirjasta.
Näin sen eräässä nuoren miehen kuolinilmoituksessa, jotenkin sopi hienosti, kun oli menehtynyt ulkomailla. (Hesarissa)
Kyllä humanistin tunnistaa teksteistä, siis älä feikkaa.......
Tuo oli hyvin tarkennettu, että olet aiemman ideologian kannattaja, jotenkin humanismiinkin hiipii pinnallisuus ns. kevyt versio, toivottavasti elämänkokemus syventää katsomusta .....
Samoilla linjoilla olemme..........
Risto Rasan runoista pidän.
Hän osaa tuoda luonnon niissä niin lähelle ja usein hauskalla ja lämpimillä sanoilla.
Syksyisin tulee usein mieleen "Omenankuoressa on reikä..... veden ja tuulen ääniltä voi erottaa astioiden helinää. ...Toukka tiskaa."
tai kuinka muurahaiset kiersivät kekoonsa lampuksi raaán puolukan.
Hieno elämänviisaus on myös "Tule viereeni, ollaan hiljaa, jutellaan."
runopalstaa luin jossain vaiheessa takavuosina, siinä oli silloin joitakin niin hyviä runoja että kopioin ne. Mutta ei huvita enää lukea sitä.
Joskus kirjoitan runoja, se on minulle helppoa, huitoo vain menemään. Mitäänhän en niillä tee, mutta on tapa käsitellä jotain mitä ei ilkeä kellekään loruta.
miesrunoilijat syntyvät, ellei kukaan mies runoja lukisi? Onneksi tuttavapiiriini kuuluu muutamia myös runoja lukevia meihiä ja jopa joitain sellaisia, jotka osaavat itsekin kirjoittaa.
Muistan kyllä vielä, miten nuorilla päivillä yritin puoliväkisin päästä jakamaan mieheni kanssa myös runojen maailmaa. Loukkaannuin ja melkein väänsin itkua, kun luonnossa mielellään liikkuva erämies ei suostunut edes kuuntelemaan Pablo Nerudan runoa miehestä ja koirasta metsäretkellä. Itse olin ihan haltioissani. - Aikaa siihen kului, mutta vuosien varrella taisimme molemmat antaa vähitellen periksi asenteistamme.
Isäni, v.20 syntynyt rustasi runoja koko elämänsä. Teki niitä sota-aikanaankin. Onneksi osa säilynyt minullekin, mustakantisissa vihkoissa.
Kyllä mieskin (o)saa itkeä.
.
jäänyt loppujen lopuksi aika vieraaksi taidemuodoksi. Luulen, että tuo rock-lyriikka on täyttänyt sen kohdan mielessäni, enkä ole oikein kaivannut sen päälle muunlaista runoutta. Jonkun verran olen lukenut, mutta en oikeastaan niin, että voisin jotain runoilijoita tässä mainita. En varmaankaan ole ainoa, jolle Juice on ollut "suuri runoilija", joka ohjasi myös muuhun lyriikkaan.
"Sinä jaksoit kyllä soutaa
mutta osannut et koskaan pitää perää
enkä tiedä saitko noutaa
salmen suulta hakemaasi kultakerää
Sua myllynkivet jauhoi
lapikkaasi iski katuun tuulen suussa
toiset kenkiänsä nauhoi
sinä kävit kallon sisällä ja kuussa
Minä aika ajoin meistä unta nään
enkä tiedä mitä kaikki merkitsee
kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään
Lauri V...
Viime aikoina olen jonkun verran lueskellut Suomen kansan vanhoja runoja netistä (SKS:n runotietokanta):
"Mieleni minun tekisi,
Mieli käyä Metsolassa
Metsän neittä naiakseni,
Metsän mettä juoakseni,
Lihoa lehen alaista,
Kuuta kuusen juurehista.
Kohottelen koiriani,
Jousieni jouvuttelen:
Ota, metsä, mieheksesi,
Urohiksesi, tapio,
Korpi kolkkipojiksesi!
Metsä haisuo havulta,
Mies haisee meen maulta."
Runot on ihania ja niitä mielelläni luen.
Mainitsit Juicen, hänen runoista pidän.
Kirjoitan tähän pari.
Ylhäältä näkee kauas
mutta ei tarkkaan
Korkealta näkyy, mutta
kuiskaus ei kuulu
*****
Entistä ahtaammin kaartuu
yllämme pohjoinen taivas
kuin risainen takki
muutakin se on nähnyt kuin parhaat päivänsä
Luulimme, että tehtaanpiippu kannattaa maailmoita,
sehän vain pitää taivaan loitolla.
Mukavaa päivää kaikille palstalaisille. Nyt on aika lähteä töihin.
:)
hienoja lyyrikkoja, Juice oli todella hyvä ajatelkaa 15.s yö ja monta muuta.
Juha Vainio, Reino Helismaa ym.
Runoilijat ovat hiukan eri genressä kuin sanoittajat vai ovatko sittenkään, minulle mahtuvat saman katoksen alle.......
latteus, mutta sanon kuitenkin. Musiikkiin kirjoitettu lyriikka harvoin kuulostaa hyvältä ilman sitä musiikkiaan, jos se on hyvää. Koska se on kirjoitettu rakenteellisesti ja ajatuksellisesti musiikin sisään. Runoista voi sen sijaan rakennella hienoja kappaleita, eli rakentaa musiikin sanojen sisään. On ne tuon verran eri genressä.
Kun aloitin tämän ketjun niin en muistanut heti että onhan sitä tullut luettua muitakin runoilijoita kuin mitä mainitsin. Kirjallisuuden tuntijalle tämä näyttää varmasi sillisalaatilta:
Jarno Pennanen, Lauri Viita, Kaarlo Sarkia, P. Mustapää, Kalle Väänänen, Katri Vala, Yrjö Jylhä, Francoise Villon, Dan Andersson, Nils Ferlin, (lasketaanko C.M. Bellman ja Evert Taube runoilijoiksi), Edgar Lee Masters (Spoon River Antologia) ja Allen Ginsberg.
Muita ei juuri nyt tule mieleeni.
mielistellä.
Olen tehnyt yleisen kirjallisuuden perusopinnot ja genret tuli tutuiksi.
Runous on hienoa, ajatelkaa vaikka Haiku runoja. Japanilainen, harmoniaan uskova, kulttuuri ilmaistaan pelkistetyn hienosti.
Vaikeita tosin ovat, onneksi on helpommin sisäitettävää runsain mitoin........
lakkaa toimimasta kun sen huomaa, niin että sitä ei vissiin parane ainakaan tunnustaa :-)
Kaiva jostain pari hyvää haikua tähän. Ne on aina hienoja, kun harvakseltaan sattuu silmiin.
Opiskeluaikana tapanani oli kapakoissa laususkella hävyttömiä limerikkejä englanniksi. Osasin niitä kymmeniä. Nyt en muista enää kuin muutaman:
There once was a man from Regina
Who had never seen a vagina
He became a real bore
So his friends bought him a whore
And now he sees them all the time'a
There was a young lady from Brewster
Who's ass was so nice that I goosed her,
But her panties were thin
And my finger slipped in
And it still just don't smell like it used ter.
I once knew a man named Alfie
Who sodomized his friend Ralphie
but after their little roll in the hay
It turns out Alfie wasn’t gay
tämä ei ole teinipalsta.
nyt semmonen haiku?
"Sun pillusi on, mun illusion"
Oiva Paloheimo
Tämä seuraava on kirjoitettu kaaaaauan, kaaaauan sitten:
Muutun ainiaan,
eilispäivän minä on
tänään toinen taas.
Mistä siis sen oikean
itseni ma tavoitan?
Sasaki Nobutsuna