Tässä eräs äiti tilittää surullisena, sen jälkeen kun oli laittanut lapsensa rokote kokeeseen, eli siis koekaniiniksi.
egregore said...
http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/
"Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään. Sanoit että en rakasta lapsiani uhratessani heidät rokotetestauksille. Kyllä minä rakastan, en vain arvannut sinun olevan oikeassa. Olen niin pahoillani lapseni puolesta, mutta eniten ole järkyttynyt omasta sinisilmäissyydestäni. Saat vapaasti julkaista kirjeeni tai kirjoittaa siitä artikkelin. Toivon että viestini saisi edes jonkun vanhemman ajattelemaan itse.
Lapseni oli iloinen ja reipas. Hän touhusi leluillaan ja höpötti jatkuvasti omia asioitaan. Hän rakasti leikkimistä muumeilla ja autoilla. Hänellä oli huoneesaan automatto johon oli kuvioitettu ajoteitä. Siinä hän huristi pikkuautoillaan muumit kyydissä, milloin noidan luo kylään ja milloin mörköä pakoon. Hän oli energinen ja vilkas.
Koitti päivä jolloin hän sitten sai testirokotteen. Olin väsynyt pitkän päivän jälkeen ja kun viimein sain hänet nukkumaan istahdin tietsikan ääreen. Silloin törmäsin kirjoitukseesi. Pidin sinua ja kirjoitustasi hysteerisena, itsekkäänä ja loukkaavana. Seuraavana aamuna kun heräisin kesti hetken tajuta, ettei lapsi ollutkaan tullut viereeni kuten jokaisena aamuna viimeisten kuukausien ajan. Lapseni makasi sängyllä valveilla mutta ei halunut tehdä mitään. Aamiaiselle noustiin väkinäisesti ja kitisten. Yleensä aamupalan jälkeen hän haluaa katsoa piirrettyjä tai leikkiä autoillaan. Hän kuitenkin vain istahti sängylle ja tuijotti eteensä. Ei hymyä, ei puhetta, ei pirteyttä. Luulin hänen sairastuneen. Mittasin kuumeen. Ei kuumetta eikä mitään muitakaan oireita. Jos ehdotin hänelle leikkimistä hän alkoi itkemään. Iltaisin ja öisin vaistosin häneen sattuvan. Hän aloitti yönsä itkien. Yöllä hän heräsi toistuvastu itkien kipua, mutta ei osannut sanoa mihin sattuu.
Lapseni oli sairas, ilman muita oireita kuin apaattisuus ja haluttomuus. Silloin mieleeni iski ajatus rokotteesta. Puhuin lääkärin kanssa. Verinäytteissä ei ole mitään poikkeavaa. Lääkäri kuunteli kyllä ymmärtäväisesti ja sanoi heti että rokote ei aiheuta kuvaamiani oireita. Äidinvaistoni oli eri mieltä. Lapsellani oli jotain vialla. Annoin särkylääkettä ja yritin antaa virikkeitä ja saada selville mikä on muuttunut. Kotona ei kuulunut enää hänen iloinen höpötämisensä ja leikkiautojen kolina.
Lääkärissä on käyty, useasti, mutta mikään ei viittaa kuulemma mihinkään sairauteen. Veriarvot on kohdallaan. Lääkäreiden mielestä hänellä nyt on vain tällainen vaihe. Hetikö rokotteen ottamisen jälkeen? Minulle sanottiin epäsuorasti että turha lietsoa hysteriaa rokotteesta koska kukaan ei pysty ikinä todentamaan rokotteen ja lapseni tilan yhteyttä. Voisin pitää epäilykseni ihan omina tietoinaan.
Nyt on kulunut kohta viikko, eikä mikään ole muuttunut. Ehkä hän on hivenen piristynyt, mutta kaukana omasta itsestään. Minä huudan sisäisesti, olen avuton. Miksi uskoin ja miksi menin? Kun luin artikkelisi viimeisimpiä kommentteja sokeripala oikeudenkäynnistä ja lääkelaitoksen sekä viranomaisten vähättelevästä ja vastuunkarttamis asenteesta puhkesin hysteeriseen itkuun. Olet oikeassa. Viranomaisiin ei voi luottaa. Nyt toivon vain että lapseni olisi jälleen terve. Ihan mitä tahansa, ihan mitä vain, kunhan terve." (blogille toimitettu sähköposti kokonaisuudessaan"
http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/
Ojasta allikkoon, terveys tuhottu.
egregore said...
http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/
"Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään. Sanoit että en rakasta lapsiani uhratessani heidät rokotetestauksille. Kyllä minä rakastan, en vain arvannut sinun olevan oikeassa. Olen niin pahoillani lapseni puolesta, mutta eniten ole järkyttynyt omasta sinisilmäissyydestäni. Saat vapaasti julkaista kirjeeni tai kirjoittaa siitä artikkelin. Toivon että viestini saisi edes jonkun vanhemman ajattelemaan itse.
Lapseni oli iloinen ja reipas. Hän touhusi leluillaan ja höpötti jatkuvasti omia asioitaan. Hän rakasti leikkimistä muumeilla ja autoilla. Hänellä oli huoneesaan automatto johon oli kuvioitettu ajoteitä. Siinä hän huristi pikkuautoillaan muumit kyydissä, milloin noidan luo kylään ja milloin mörköä pakoon. Hän oli energinen ja vilkas.
Koitti päivä jolloin hän sitten sai testirokotteen. Olin väsynyt pitkän päivän jälkeen ja kun viimein sain hänet nukkumaan istahdin tietsikan ääreen. Silloin törmäsin kirjoitukseesi. Pidin sinua ja kirjoitustasi hysteerisena, itsekkäänä ja loukkaavana. Seuraavana aamuna kun heräisin kesti hetken tajuta, ettei lapsi ollutkaan tullut viereeni kuten jokaisena aamuna viimeisten kuukausien ajan. Lapseni makasi sängyllä valveilla mutta ei halunut tehdä mitään. Aamiaiselle noustiin väkinäisesti ja kitisten. Yleensä aamupalan jälkeen hän haluaa katsoa piirrettyjä tai leikkiä autoillaan. Hän kuitenkin vain istahti sängylle ja tuijotti eteensä. Ei hymyä, ei puhetta, ei pirteyttä. Luulin hänen sairastuneen. Mittasin kuumeen. Ei kuumetta eikä mitään muitakaan oireita. Jos ehdotin hänelle leikkimistä hän alkoi itkemään. Iltaisin ja öisin vaistosin häneen sattuvan. Hän aloitti yönsä itkien. Yöllä hän heräsi toistuvastu itkien kipua, mutta ei osannut sanoa mihin sattuu.
Lapseni oli sairas, ilman muita oireita kuin apaattisuus ja haluttomuus. Silloin mieleeni iski ajatus rokotteesta. Puhuin lääkärin kanssa. Verinäytteissä ei ole mitään poikkeavaa. Lääkäri kuunteli kyllä ymmärtäväisesti ja sanoi heti että rokote ei aiheuta kuvaamiani oireita. Äidinvaistoni oli eri mieltä. Lapsellani oli jotain vialla. Annoin särkylääkettä ja yritin antaa virikkeitä ja saada selville mikä on muuttunut. Kotona ei kuulunut enää hänen iloinen höpötämisensä ja leikkiautojen kolina.
Lääkärissä on käyty, useasti, mutta mikään ei viittaa kuulemma mihinkään sairauteen. Veriarvot on kohdallaan. Lääkäreiden mielestä hänellä nyt on vain tällainen vaihe. Hetikö rokotteen ottamisen jälkeen? Minulle sanottiin epäsuorasti että turha lietsoa hysteriaa rokotteesta koska kukaan ei pysty ikinä todentamaan rokotteen ja lapseni tilan yhteyttä. Voisin pitää epäilykseni ihan omina tietoinaan.
Nyt on kulunut kohta viikko, eikä mikään ole muuttunut. Ehkä hän on hivenen piristynyt, mutta kaukana omasta itsestään. Minä huudan sisäisesti, olen avuton. Miksi uskoin ja miksi menin? Kun luin artikkelisi viimeisimpiä kommentteja sokeripala oikeudenkäynnistä ja lääkelaitoksen sekä viranomaisten vähättelevästä ja vastuunkarttamis asenteesta puhkesin hysteeriseen itkuun. Olet oikeassa. Viranomaisiin ei voi luottaa. Nyt toivon vain että lapseni olisi jälleen terve. Ihan mitä tahansa, ihan mitä vain, kunhan terve." (blogille toimitettu sähköposti kokonaisuudessaan"
http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/
Ojasta allikkoon, terveys tuhottu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ensimmäinen kertomus jota tuskin mikään lehti olisi julkaissut. Alkuperäinen kirjoitus on aivan sivun pohjalla ja tuskin tämän palstan rokotekiimaiset viitsii sitä hakea ja lukea.
Niin, televisiossa näytettiin yhtä äitä ja hänen poikaansa, jonka hän toi rokote testaukseen Tampereelle, missä tätä ranskalaisen lääkeyhtiön rokotetta testataan lapsilla, tulijoita olisi tullut enemmän kuin oli tarvetta.
Miksi sitten tulijoita oli enemmän?
Vastaus tuli yhden äidin suusta, hän sanoi vapaasti lainaten, "että nyt meidän lapsi ehkä saa ensimmäisenä suojan sikainfluenssaa vastaan", hyvää varmaan tarkoitti, mutta niin ajattelematonta, ajattelematonta!!
Lääketestauksen historiaa kun tuntee, niin vain murto-osa kohtalokkaista tapauksista on tullut julkisuuteen, muut on vaiettu kuoliaaksi, joskus kirjaimellisesti haudattu kuoliaaksi.
Miksi rokotetestauslaitoksen työntekijät eivät testaa rokotetta itsellään, tai ranskalainen lääkeyhtiö työntekijöillään rokotetta?
Surkuhupaisinta on, että tuota mm.Tampereella lapsilla testattavaa ranskalaisrokotetta ei ole suomeen tilattu, no, jostain täytyi saada ne koeihmiset, ja muistakaa, että lääkeyhtiöt ovat VAPAUTETTU TÄYSIN juridisista vastuista, jos tulee terveysongelmia, kuolemia, vastuun ottaa rokotteen tilaaja valtio, lääkeyhtiöt ovat siis selustansa suojanneet, mutta voittonsa varmistaneet.
Tuolla sivustolla muuten valehdellaan kirkkain silmin päin naamaa niin monessa asiassa, että väkisinkin herää ajatus tämän "Äidin Kirjeen" olevan myös vain kyynisen ja sydämettömän propagandasodan hedelmän.
Suomessa puhu enää totta kuin Vanhanen ja THL.
Toi kirjoitus on huonon kouluaineen tasoa. Kukaan ihminen ei kirjoita aidosta kokemuksesta tuollaisilla lauseilla ja sanoilla.
"Oikeus ja kohtuus"-blogin luettavuus kärsii retorisesta tyhjäkäynnistä. Näppituntumalta arvioituna noista teksteistä voisi raakata 30-40 % asiasisällön kärsimättä.
Poliorokotteesta on kirjoitettu, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään henkilökohtaisesti tuntevan näitä sairastapauksia, halvaantuneita, polion saaneita. En yhtä ainoaa. En koskaan. Sokeripalan söin niin kuin muutkin. Sen sijaan lapsesta asti olen kuullut, miten jonkun sukulainen/tuttu on sairastanut sen ja sen eksoottisen taudin tai halvaantunut onnettomuudessa tms.
Muuten en voi ko. blogia arvioida, koska en jaksa käyttää aikaa sen lukemiseen, kun on muutakin lukemista. Yleisesti voi kyllä todeta, että netissä on paljon propagandablogeja, jotka teeskentelevät esittävänsä puolueetonta tietoa, jota viranomaiset/suuryritykset/Illumanati/Elvis panttaavat. Hölmöt uskovat niihinkin blogeihin yhtä sokeasti kuin toiset hölmöt uskovat mainosten tuote-esittelyyn tai pyramidihuijareiden mainospuheisiin.
Sen "äidin kirjeen" on voinut kirjoittaa kuka tahansa rokotteita vastustava propagandisti. Näitä absoluuttisia rokotevastustajia on näet olemassa, myös tällä palstalla. Sen sortin henkilöillä on ilmeisen paljon aikaa spämmätä englanninkielisten blogien propagandaan perustuvaa hölynpölyään joka paikkaan, kun elämässä ei ole muuta sisältöä. En olisi yllättynyt, jos sellainen henkilö on kynäillyt ko. tarinan. Enemmän olisin yllättynyt, jos ei olisi.