olen jo kauan ajatellut hankkia chihuahuan mutta nyt on herännyt pelko miten tulen sen kanssa toimeen ja erityisesti miten mieheni? tarkoitan nyt lähinnä että miten sen kanssa pystyy leikkimään ja liikkumaan pienen koonsa takia.. onko kokoajan pelko että sillä menee jalka poikki tai satuttaa päänsä? tai että käännyn vahingossa sen päälle jos se nukkuu sängyssäni. miehellä on kotona ollut welsh corgi ja on sen kanssa leikkinyt aika "rajusti", minulla taas on ollut kultainen noutaja.
te joilla chihuahua, vastatkaa :)
te joilla chihuahua, vastatkaa :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä 2-v pk chihuahua ja 1-v lk chihu/toyterrieri ja voin sanoo, et kyllä sitä oppii leikkimään niinki pienen kanssa. Ei ne ihan pienestä rikki mee, mut tosiaan päätä joutuu varomaan. Ja kyllä chihu ilmottaa, jos esim istuu vahingossa sen päälle. Meillä ainakin nää tykkää rajummista leikeistä jopa enemmän ku niistä vähemmän rajuista
Meillä on chihun ja venäjäntoyn sekoitus, joka on puhdasta chihuahuaa sirompi ja pitkäkinttuisempi, enkä muista sitä koskaan leikkiessä erityisesti varoneeni. Pieneen kokoon kyllä tottuu nopeasti. Hurttani tykkää riehumisleikeistä niin kuin mikä koira hyvänsä, mutta koska sen luonne on muutenkin niin dominoiva, emme kauhean usein leiki kiskomisleikkejä. Palloa sen sijaan heitellään, ja tuo sinkoutuu perään kuin pieni ohjus. Olen jopa yrittänyt etsiä pientä, pehmeää frisbeetä, jotta voisin opettaa pikkuisen ottamaan kopin. Tietääkö kukaan, mistä löytyisi?
Emme nuku koiran kanssa samassa sängyssä, mutta aamupisujen jälkeen se yleensä pääsee pariksi tunniksi viereen köllimään. Koskaan se ei ole edes kiljaissut, joten joko minä ja siippamme emme pahemmin liiku unissamme tai sitten koira herkkäunisempana osaa väistää. Veikkaan jälkimmäistä.
En ole pitänyt koiran pientä kokoa ongelmallisena muuta kuin siinä mielessä, ettei sen valitettavasti voi antaa leikkiä kaikkien kivojen jättiläiskoirien kanssa, vaikka se kuinka haluaisi; nämä kun leikin tuoksinassa saattaisivat helposti huitaista pikkuiselta hengen pois. Kouluttaminen on myös selälle rankkaa koon takia, kun se pikkuinen suukku, johon namupala pitäisi tunkea, on niin matalalla.
Meidän chihuahua ei ole koskaan satuttanut itseään, vaikka on maastolenkeillämme joutunut loikkimaan kiveltä toisella. Chihuahua on liikunnallinen ja sitkeä koira, vaikka pieni onkin. Meidän chihuahualla on paljon isojakin koirakavereita. Meidän chihu tykkää uimisesta, sillä on loistava haljuaista (löytää minut kaukaa korkeaksi kasvaneelta kaurapellota) ja se ei koskaan lenkeillä väsähdä ennen minua. Sillä on myös voimakas riistavietti, eikä se väsähdä rusakoita ja kettujakaan ajaessaan. Koiramme uskaltaa jopa loikkia laiturilta veteen, vaikka laiturilta olisi veden pintaan varmaan metrin pudotus. Koiramme on rohkea ja sisukas kuin mikä.
Todella ihmetyttää nuo koristechihut, joita pidetään sylihauvoina kuin joitain buudeleita. sellaisiksi sylikoiriksi chihuahuat eivät sovi, vaan ennen kaikkea aktiiviselle ihmiselle.
Chihun kanssa pystyy hauskasti leikkimään, siis etenkin nuorempina kun ovat oikein leikki-iässä (vanhemmiten voi sitten olla enempi seniorimeininkiä), mutta leikkiminen on luonnollisesti koiran kokoon ja voimiin suhteutettua. Ja simällä sitten pitää, missä koira menee, etenkin pentu, etteivät jää vikkelinä jonkun alle.
Huom. pikkulapset ja chihu on riskialtis yhdistelmä, missään nimessä ei pidä jättää valvomatta näitä keskenänsä pelehtimään, chihut eivät muutenkaan ole ns. pikkulasten koiria koska lapset ovat usein yli-innokkaita leikkimään omin ehdoin söpön "lelukoiran" kanssa ja kun chihuilla sitä temperamenttia ja omanarvontuntoakin löytyy, niin ei ole hyvä yhdistelmä.
Puhumattakaan siitä miten voivat oikeasti jäädä pikkulasten alle leikissä tai traumatisoitua lasten kovakouraisesta ja koiraa kuuntelemattomasta käsittelystä (etenkin valvomattomissa tilanteissa) kun pikkukoiraa jatkuvasti nostetaan väkisin syliin ja sitten tiputetaan, kun koira rimpuloi taidokkaasti ja saa hepulin ja annas olla jos pää edellä tippuu tuolin kulmaan jne. Jos kasvattaisin chihuja (en kasvata), en myisi pentuja alle kouluikäisten lasten perheisiin ja niihin perheisiin, joissa olisi yli kouluikäisiä lapsia, pitäisin kyllä saarnan siitä, mitä ovat hankkimassa... Etenkin näinä aikoina kun chihut ovat (ikävä kyllä) muoti-ilmiötä ja koiraa hommataan ei-koiramaisista syistä.
En tarkoita tällä teitä, kirjoitin lähinnä yleisen huomion tuossa yllä. Te olette hommaamassa koiraa ilmeisestikin ns. koiramaisista syistä. :)
Tuosta lapsisaarnasta voi johtaa vielä seuraavaa vinkkiä teille, sitten kun chihu teille tulee jne: älkää antako lasten (esim. lenkillä ollessa usein lapset haluavat tulla silittämään ja nostamaan pikkukoiraa syliin, erityisesti pentua!) nostaa koiraa syliin, chihut ovat eritt. hyviä ketteryydessä ja rimpuloinnissa (yhdistettynä vielä temperamenttiin), joten lapsi voi pennun hepulista pelästyksissään tiputtaa pennun sylistään ja siinä voi käydä loukkaantumista, sillä vaikka chihu on ketterä, se ei ole kuin kissa, joka osaa tippua tuhat volttia ilmassa tehden ja sitten jaloilleen kuin olympiakisaaja. Ja muistakaa näyttää lapsille kuinka koiraa silitetään ja mistä, ettei suoraan lätsätä koko käsivoimalla pentua päähän ja hoilata "tule hyvä kakku, ih ih." :D
Varovaisuutta on hyvä olla, mutta ei tarvitse olla ylivarovainenkaan. Vain suhteutetusti, maalaisjärkeä mukana käyttäen. Chihun sosiaalistaminen lapsiin ja muihin koiriin tuo chihun koon kannalta hieman lisävastuuta, mutta ei siinä muuta. Ja nopeasti te sen huomaatte, miten se yhteiselo sujuu ja miten ollaan.
Vanha koiramainen totuus "Se miten sinä olet itse, se vaikuttaa sinun koiraasi..." tulee vielä mieleen tässä ja etenkin chihuista puhuttaessa. Jos omistaja vie chihua sylissä jatkuvasti ja silloin kun antaa koiran kävellä omin jaloin nostelee sen heti syliin isompaa koiraa lenkillä vievän ihmisen nähdessään yms... Koira oppii reagoimaan väärin ja sitten tullee panikoituvia koiria. Ja taas puhutaan räksyistä chihuista, jotka haluavat vain omistajan syliin, syliin, syliin.
Reippaasti vaan ja muistaen, että koira on koira. Ja että annetaan chihun persoonan päästä esille, rinta rottingilla mennä ja marssia ja olla reipasta.
Ja yksilöissäkin löytyy. Esim. aiempi kirjoittaja kirjoitti että hänen chihullaan on hyvinkin metsästysviettiä päällä, kanit saa kyytiä jne. Omalla chihu-ukolla taas ei ole niin mitään metsästysviettiä, seisoo tyynenä kuin munkki varpusten vieressä, kissat kokee kavereina, kärpäsiäkään ei jahtaa.
Loppuvinkki: kun hankitte chihua, älkää ottako liian pientä chihua - mitä pienempi chihu, sen riskikkäämpää voi olla eikä sitten ole tukemassa epätervettä suuntausta ylipienten chihujen jalostuksessa. Katsokaa hyvä, vastuullinen kasvattaja esim. ottamalla yhteyttä chihuahuayhdistykseen.
Jos viitsitte, tulkaa joskus myöhemmin vielä kertomaan kuulumisia. :)
Miten pikkukaveri matkustaa autossa,( turvavöissä vai boxissa turvavöissä) ja veneessä( sylissä liivit päällä?), saako niin pienelle rodulle pelastusliivejä? Entä uskalletteko pitää sitä vapaana, saaressa, metsässä tai mökillä, eikö ole vaara, että petolintu esim. haukka, kotka tai pöllö nappaa sen saaliikseen, mikäli se ei ole hihnan päässä joka hetki?
Mulla on chihutyttö ja neiti matkustaa autossa tyytyväisenä omassa boxissaan, boxi turvavöissä kiinni. Noin pienelle koiralle löytyy pelastusliivejä. Olen pitänyt koiraa mökillä sekä vapaana että kiinni. Pelkään tietysti itsekkin välillä että pikkuiselle sattuu jotain, mutta ei ihan ylivarovaiseksikaan kannata alkaa. Itse otin vakuutuksen neidille, mikä antaa tietynlaista turvaa itsellekkin, mutta ei luonnollisestikkaan tuo samaa koira takaisin jos sille jotain sattuu.
Oma chihuni on todella reipas ja rohkea tapaus, välillä hirvittää miten se uskaltaa mennä innosta soikeana katsomaan vieraita ihmisiä ja koiria. Neiti tykkää myös hyvin rajuista leikeistä, mitä tietysti täytyy leikkiä koiran ehdoilla. Chihu on ihan normaali koira siinä missä muutkin, mutta sen kanssa täytyy tehdä kaikki tavallaan pienemmin. Voin sanoa että meillä ei ole koskaan sattunut edes mitään läheltäpiti -tilannetta, eikä koira ole loukannut itseään vaikka sen kanssa on leikitty ja touhuttu vaikka mitä.
Meillä typykkä nukkuu omassa pedissään lattialla sängyn vieressä, mutta pääsee viekkuun päikkäreillä ym, eikä koskaan ole meinannut jäädä alle. Luulen että nukkuu niin "kevyesti", että havaitsee itsekkin jos toinen kääntää kylkeä tai huitaisee kädellä. Ja kuka sanoo että chihun pitäisi nukkua sängyssä kansanne? Ellei se ole teidän juttu, hommaatte haukulle mukavan oman sängyn mihin opetatte sen pienestä pitäen.
Toivottavasti kirjoituksestani oli jotain apua, pointtina oli siis rohkaista ottamaan chihuahua. Rotuna maailman ihanin, enkä omasta chihustani luopuisi millään vaikka luonnetta tytöltä löytyykin ennemmän ja välillä ottaa sen itsepäisyys päähän. Jos haluat helpon koiran, silloin en chihua suosittele, koska ainakin meidän koira vaatii emännältään raudan lujia hermoja monessa tilanteessa. Pieni kokokaan ei ole este, vaan ainoastaan hienoinen hidaste, jolloin naperoa joutuu vahtimaan enemmän kuin jotain isoa koiraa.
No meillä menee sylissä vaan, ei usein kyllä matkusteta autossa.
Nuorena ollessaan sitä ei juuri pystynyt pitämään vapaana paitsi mökillä jossa kuitenkin valvonnan alla, mutta nykyään kävelisi lenkitkin vierellä vapaana.
meillä chihu, ja serkuilla kultainen noutaja ja kyllä meijän Moosu leikkii rajummin kuin serkkujen Peppie Winner. (sen nimi on siis peppie winner, kutsutaan peppinä) niin että kyllä sitä voi rajumminkin leikkiä(: Moosu ja Peppi kun painaa jossain yhdessä pellolla, niin kyllä Moosu ainakin parhaiten vapaana viihtyy, en usko että kotka nappaa. Jatkossakin siis aion pitää vapaana(: