Ihmissuhteet ovat mutkikkaita. Kahden kauppa, eikä muilla ole siinä leikissä sanan sijaa!!!! !!!!
Mutta niin se vain on, että juuri me muut haluamme keskustella, juoruilla toisten suhteista. Oi, että niitä on kiva mutustella, vääntää ja kääntää. Ihmetellä ja taivastella, levittää kaikenlaista "faktatietoa", vaikka todellisuudessa ei ole hajuakaan asioiden todenperäisyyksistä.
Ja aah, ne meidän ihastuttavat exämme, jotka eivät koskaan ole meitä rakastaneet, välittäneet, edes halunneet olla meidän kanssamme. Hehe, mutta niin vain ovat vuodet kuluneet..;)
Miksi tein tämän aloituksen. Siksi, että muistuttaisin teitä/meitä, kaikkia siitä, että ihminen on oman elämänsä sankari. Suodaan se hänelle!
Mutta niin se vain on, että juuri me muut haluamme keskustella, juoruilla toisten suhteista. Oi, että niitä on kiva mutustella, vääntää ja kääntää. Ihmetellä ja taivastella, levittää kaikenlaista "faktatietoa", vaikka todellisuudessa ei ole hajuakaan asioiden todenperäisyyksistä.
Ja aah, ne meidän ihastuttavat exämme, jotka eivät koskaan ole meitä rakastaneet, välittäneet, edes halunneet olla meidän kanssamme. Hehe, mutta niin vain ovat vuodet kuluneet..;)
Miksi tein tämän aloituksen. Siksi, että muistuttaisin teitä/meitä, kaikkia siitä, että ihminen on oman elämänsä sankari. Suodaan se hänelle!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnistan itsessäni ja oon kyllä yrittänyt parantaa tapani. Hitsin vaikeeta se on.
Kahden kauppa parisuhteen pitäisi olla. Ikävä kokemus on myös kolmannen osapuolen ilmaantumisesta suhteeseen. Se siitä.
Kiinnostavaa oli tuo oman elämänsä sankari -ilmaisu. Ja nimenomaa siinä ei muilla ole lopulta sanansijaa. Täytyy vain olla rehellinen itselleen. Se ei ole aina helppoa. Iän ja kokemusten karttuessa itsetuntemus vahvistuu ja tie selkeytyy. Elämä on niin kimuranttia, että tuo tie saattaa joskus olla yllättävän mutkainen. Sitä se on varsinkin niille ihmisille, jotka ovat herkkiä ja ottavat muut huomioon. Tämän välittämisen keskellä olisi hyvä muistaa itsestään välittäminen. Ja että lopulta oman tien selkeys on se ainoa keino olla oman elämänsä sankari.
Allekirjoitan. Miettynyt iteki tuota ihan samaa. Mä olen luonteeltani liian kiltti, oon aina ollut. Viime aikaisten tapahtumien johdosta oon miettinyt kovin paljon sitä, että mihin mun pitäisi vetää tietyn itsekkyyden raja. Jotenkin tuntuu, että mun on tosi vaikea vetää sitä rajaa. Mä tiedostan kiltteyteni ja herkkyyteni itsekin ja siksi oon halunnut tähän asti jakaa elämääni lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, jotka todella kohtelevat mua hyvin, eivätkä käytä mun luontaista kiltteyttäni hyväkseen. Nyt mä oon parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa mun täytyy välillä pitää omia puoliani ja miettiä, mihin vedetään rajaa. Mun kumppani on oikeasti ihana ihminen mutta ei kai vain ole tottunut olemaan mun kaltaisen ihmisen kanssa.. Ja en mäkään mikään onneton rääpäle ole, vaikka kiltti oonkin.