Rannalla entisen erämaajärven
katselen järven tilaa.
Täälläkin ihminen hukaten järjen
teoillaan maisemaa pilaa.
Taskulaskin on huolella harkinnut:
täältä löytyy tonttialaa.
Poissa ovat rannoilta vesilinnut.
Koskaan eivät ne enää palaa.
Nyt rantoja täyttää mökkien rivi
ja ihmisten meteli raikaa.
Sydänalaani painaa kasvava kivi.
Enää löydy ei luonnon taikaa.
katselen järven tilaa.
Täälläkin ihminen hukaten järjen
teoillaan maisemaa pilaa.
Taskulaskin on huolella harkinnut:
täältä löytyy tonttialaa.
Poissa ovat rannoilta vesilinnut.
Koskaan eivät ne enää palaa.
Nyt rantoja täyttää mökkien rivi
ja ihmisten meteli raikaa.
Sydänalaani painaa kasvava kivi.
Enää löydy ei luonnon taikaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luonnon taika katoaa, ihminen ahneyteensa vajoaa .
Hyvä runo ja helppo lukea.
Rannalla entisen erämaajärven
katselen luonnon tilaa.
Täälläkin ihminen hukaten järjen
teoillaan maisemaa pilaa.
Taskulaskin on huolella harkinnut:
täältä löytyy tonttialaa.
Poissa ovat rannoilta vesilinnut.
Koskaan eivät ne enää palaa.
Nyt rantoja täyttää mökkien rivi
ja ihmisten meteli raikaa.
Sydänalaani painaa kasvava kivi.
Enää löydy ei luonnon taikaa.
Tuossa toistui tuo järvi sana turhaan. Näin voisi olla parempi.
-Sepi
Pidän tyylistäsi !