Olen 28 vuotias nainen ja minua pelottaa ja vaivaa suunnattomasti eräs asia, johon haluaisin kommentteja, etenkin työnantajien näkökulmasta. Olis kiva kuulla myös samassa tilanteessa olevien/olleiden kommentteja.
Olen nuoruuteni sairastanut masennusta ja työhistoriani on sen vuoksi lähes olematon. Työhistoriani koostuu kähinnä työharjoitteluista ja lyhyistä palkkatöistä. Nyt olen kuitenkin saanut masennukseni aisoihin ja opiskelen kaupallista-alaa. Haaveilen työpaikasta ja haluaisin tehdä töitä kovasti. Olen ollut ns. syrjäytynyt ja nyt janoan päästä töihin; en ainoastaan rahan vuoksi, vaan itse TYÖN.
Minulla on kuitenkin valtava pelko ja häpeä olemattoman työhistoriani ja sairastamiseni vuoksi. Minä olen kerännyt työtodistuksia harjoittelupaikoista ja muista "pätkätyöpaikoista". Harjoittelutodistuksissa on ihan hyviä arvostelujakin, mutta een tiedä painavatko ne yhtä paljon kuin palkkatyöläisen arvostelut. Olen jo niin vanha ja minua PELOTTAA mennä esimerkiksi työhaastatteluun, koska en tiedä miten selitän vähäisen työhistoriani. CV:ni on niin aneeminen, että se hävettää ja tuntuu kurjalta lähettää työhakemuksen kanssa. Minusta tuntuu, että se pikemminkkin huutaa: "näin kauan olen onnistunut välttelemään työtä!", vaikka en ole työttömänä omasta halusta ollut.
Mitä työnantajat ajattelevat melkein kolmekymppisen tynkä-työhistoriasta ja miten voisin selittää asian järkevästi, jos ja kun sitä ihmetellään...? Mitä työnantajat esimerkiksi ajattelevat sairastetusta masennuksesta, leimaako se työntekijän huonoksi tms.?
Haluaisin kovasti kuulla mielipiteitänne!
Olen nuoruuteni sairastanut masennusta ja työhistoriani on sen vuoksi lähes olematon. Työhistoriani koostuu kähinnä työharjoitteluista ja lyhyistä palkkatöistä. Nyt olen kuitenkin saanut masennukseni aisoihin ja opiskelen kaupallista-alaa. Haaveilen työpaikasta ja haluaisin tehdä töitä kovasti. Olen ollut ns. syrjäytynyt ja nyt janoan päästä töihin; en ainoastaan rahan vuoksi, vaan itse TYÖN.
Minulla on kuitenkin valtava pelko ja häpeä olemattoman työhistoriani ja sairastamiseni vuoksi. Minä olen kerännyt työtodistuksia harjoittelupaikoista ja muista "pätkätyöpaikoista". Harjoittelutodistuksissa on ihan hyviä arvostelujakin, mutta een tiedä painavatko ne yhtä paljon kuin palkkatyöläisen arvostelut. Olen jo niin vanha ja minua PELOTTAA mennä esimerkiksi työhaastatteluun, koska en tiedä miten selitän vähäisen työhistoriani. CV:ni on niin aneeminen, että se hävettää ja tuntuu kurjalta lähettää työhakemuksen kanssa. Minusta tuntuu, että se pikemminkkin huutaa: "näin kauan olen onnistunut välttelemään työtä!", vaikka en ole työttömänä omasta halusta ollut.
Mitä työnantajat ajattelevat melkein kolmekymppisen tynkä-työhistoriasta ja miten voisin selittää asian järkevästi, jos ja kun sitä ihmetellään...? Mitä työnantajat esimerkiksi ajattelevat sairastetusta masennuksesta, leimaako se työntekijän huonoksi tms.?
Haluaisin kovasti kuulla mielipiteitänne!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.