Olen 16-vuotias lukiolaispoika, ja täysin kusessa erääseen uskomattoman kauniseen vuotta vanhempaan tyttöön. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut - en tiedä hänen nimeään enkä ole puhunut hänelle kertaakaan, mutta en vain voi lakata ajattelemasta häntä. Eivät tunteeni pelkästään hänen ulkonäöstään johdu, tunnen vain jotain aivan älyttömän suurta, mysteeristä vetovoimaa tähän tyttöön. Muutama päivä sitten hän ohitti minut käytävässä, kun nojailin seinään odottaessa tunnin alkua, ja katseemme kohtasivat ainakin kolmesti. Se oli lämpimin tunne, mitä olen pitkään aikaan kokenut. En kylläkään huonona naistentuntijana osaa sanoa, katsoiko hän minua kiinnostuneena, vai vastasiko hän vain omaan katseeseeni ihmettelemällä että mitä hittoa töllötän. Tekisi todella mieli mennä juttelemaan hänelle ja tutustua häneen, mutta kun hän hengaa koko ajan kavereidensa kanssa välituntisin niin en meinaa saada tilaisuutta. Ja mitä jos saankin tilaisuuden, mutta tyttö ei kiinnostu minusta? Sen jälkeen en ikinä voi katsoa häntä silmiin tai ohittaa häntä käytävässä nolostumatta. Olen muutenkin huono naistenmies ja olen varmaankin luokaltani ainoa, jolla ei ole tyttöjä kavereina. Minusta vain tuntuu, että minun on pakko päästä puhumaan tälle tytölle ja tutustua häneen. En voi nukkua, syödä, tai nauttia mistään kunnolla, koska en voi ajatella mitään muuta kuin häntä.
Olisin todella kiitollinen, jos joku viisas osaisi antaa minkäänlaisia neuvoja tähän tilanteeseen.
Olisin todella kiitollinen, jos joku viisas osaisi antaa minkäänlaisia neuvoja tähän tilanteeseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla oli muutama vuosi sitten lukioaikanani muuten täysin samanlainen tilanne ainoastaan tytön ikä oli vaan erilainen, tyttö oli mua hieman nuorempi. Ja itse en uskaltanut mennä puhumaan ihastukselleni kertaakaan, ja sen takia menetin elämäni naisen. Kadun sitä joka päivä, sillä armeijan käytyäni sain hurjasti lisää rohkeutta, joten enää nykypäivänä se ei olisi mikään ongelma. En ollut ihastunut keneenkään ennen häntä, enkä ole ihastunut keneenkään muuhun nyt myöhemminkään. Mulle on nykyään jo liian myöhäistä. En näe häntä enää ikinä, sillä lukion jälkeen lähdimme kumpikin omille teillemme. Siitä on jo kauan, kun näin hänet viimeksi, ja melkeinpä joka päivä ajattelen häntä yhä.
Sulle sanon, että pidä tilaisuudesta kiinni, sillä voi olla, ettei toista tilaisuutta tule. Minä en pitänyt, ja tässä on lopputulos.
No minulla juuri samanlainen tilanne, paitsi, että opiskelen ammattilukiossa(se amis näkyy kirjoitusasussa negatiivisessa mielessä). Samalla käytävällä on todella ihana tyttö ja epäilen, että hän opiskelee samaa alaa. Ihan erikoista, sillä en yleensä ihastu tuntemattomiin, mutta tässä tytössä on jotakin erikoista. Vaikka en edes tiedä sen nimeä saati ikää, niin olen silti todella kusessa tähän. Pelkkä ajatuskin hänestä on ihana. Harmi kun se on hieman hiljainen luonne ja minä tällainen yli-sosiaalinen yli-äänekäs sika.
Haluaisin tutustua, mutta luulen, että hän ei ole minusta edes kiinnostunut.
Eräänä päivänä hän istui yksin ruokalassa ja teki mieli istua samaan pöytään, kun harmitti katsoa yksin häntä istumassa ja lähtä siitä liikkeelle, mutta se olisi ajanut minut huitsin kuikkaan.
Saakeli tätä elämän vaikeutta!
Ja en ole seurustellut ikinä!
ootko kuullu asiasta nimeltä facebook? :))
facebooook
Ei mua ainakaan hirveesti haittaa, jos ei pojalla oo tyttöjä kavereina. Kunhan silti uskaltaa nyt välillä tytölle puhuu. Mulla ei itelläni oo ketään poikia kavereina meidän koulussa, mutta kyllä mä välillä kysyn esim. jostain koulujutusta joltain vierustoverilta ym. Sit koulun ulkopuolelta tunnen kans joitakin poikia, mut en sillee kunnolla kuitenkaa, et ei mulla mitää poikapuolisia ystäviä oo. Mut koulussa hengaan aina vaan tyttöjen kaa, enkä usko et se pojille on ainakaa mikään ongelma(?) Ei sillä niin välii, mitä sukupuolta ne kaverit on. Toisaalta ehkä ihan hyvä jos jätkäl ei oo liikaa muijia ympärillä.
Mutta itse asiaan. Onko tyttö esim. facebookissa kaverilistallasi? Jos ei, niin pyydä sitä kaveriks ja lähetä siellä viestii sille: "heij, oot söpö :)" Tai sitte kommaat galleriassa jotain jos nyt netti-ihmisiä olet ollenkaan? :D Tai muuten ootat vaan sopivaa hetkeä koulussa, kun se ei oo kavereidensa kanssa. Ihan hyvä tapa on vaa mennä esittäytymään: "moi, mun nimi on ****, oon miettiny, et haluisitko lähtee kahville mun kaa?" Tai sitten voit tunnilla (jos teillä on samoja?) kysyä jostain tehtävästä jotain. Se on hyvä alku, mutta sitte sitä small talkia pitäis harrastaa pitemmänki aikaa, että juttu lopulta johtais johonki, mikä on usein vaikeaa.
Riippu kuinka ujo olet? Mieluiten tietenki livenä on hyvä alottaa juttelu. Yleensä tyttö osaa arvostaa sitä, että poika osaa tehä alotteen ihan perinteisesti.
Eli siis nyt, vasta yli kuukauden kuluttua siitä, kun hain täältä apua ensimmäisen kerran, olen päässyt hitusen eteenpäin tämän jutun kanssa. Olen mielestäni tehnyt hänelle melko selväksi, että olen hänestä kinnostunut mm. hymyilemällä ja olen jopa onnistunut moikkaamaan häntä kerran pari (joka on minun kaltaiselleni ujolle tyypille saavutus sinänsä), jolloin hän on vastannut pienellä, mutta epävarmalla hymyllä. Kunnollista tilaisuutta mennä varsinaisesti juttelemaan ei ole oikein tullut.
En kuitenkaan ole täysin varma siitä, mitä mieltä tyttö on minusta. Vielä vähän aikaa sitten hän tuntui vielä hakevan katsekontaktia, yms, mutta nyt viime päivien aikana hän ei ole osoittanut oikein minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä. Tämä tilanne on jälleen ajamassa minua epätoivon partaalle, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat aivan yhtä voimmakkaat kuin silloin, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Miten minun tulisi nyt lähestyä häntä? Tiedän kyllä hänen Facebook-profiilinsa, mutta en kuitenkaan kehtaa pyytää kaveriksi/lähettää viestiä, sillä eikö se saattaisi vaikuttaa turhan epätoivoiselta etenkin, kun en ole ollenkaan varma tytön tunteista minua kohtaan.
Otan ilomielin vastaan kaikki asialliset neuvot.
Annan neuvon ja se saattaa kuulostaa sinusta aivan järjettömältä.
Pyydä tyttö kaveriksi facebookissa ja kysy häneltä siinä keskustelu-toiminnossa suoraan, että olisko sulla mitään mahiksia. Tää kuulostaa aivan hullulta, tiedän itse sen ujo kun olen myös, mutta takaan sulle, että vaikka tyttö vastais vaan kylmästi, että "Ei" ja poistaisi sen jälkeen kavereista(mitä hän ei todellakaan tule tekemään), olet silti itsellesi kiitollinen lopun elämääsi.
Se olisi myös erittäin suuri harppaus pois ujoudesta.
Jos todella tyttö on hymyillyt sinulle, hän myös ymmärtää että olet kiinnostunut, en usko että tuollainen aktiivisuus aiheuttaisi mitään negatiivista, päinvastoin, näyttäisit samalla tytölle, että "tämä kaveri on sitä aikaansaavaa sorttia" ja sen jälkeen tyttö ainakin kunnioittaa sinua hieman.
Tuskin kukaan väheksyisi kaveria, jolla on pokkaa mennä suoraan asiaan.
KUKA VITUN APINA AINA KOMMENTOI JOHONKIN VUOSIA VANHAAN VIESTIIN JA SAA SEN PONNAHTAMAAN AINA KÄRKEEN, LOPETTAKAA TOI VITUN PELLEILY!
2013 :D
2019