Minulla on kohta 8kk tyttö,äitiysloma loppuu siis pian ja olen ajatellut perustaa yrityksen eli siis kokopäivätyötä luvassa..minkä ikäisenä vauvan voi viedä hoitoon ja ottaako joku noin pientä? perhepäivähoitajat? miten ne pienet siellä sitten pärjää ku ei osaa puhua ei kävellä?
tuntuu kamalalta antaa noin pieni vieraalle kun ei sit tiedä miten ne sen siellä hoitaa? :P olenko ihan kamala?
Sain vain "kerran elämässä" tilaisuuden mihin haluaisin tarttua,mut mut...tyttö ottaa tissiäkin vielä aika paljon....
*Huokaus*
tuntuu kamalalta antaa noin pieni vieraalle kun ei sit tiedä miten ne sen siellä hoitaa? :P olenko ihan kamala?
Sain vain "kerran elämässä" tilaisuuden mihin haluaisin tarttua,mut mut...tyttö ottaa tissiäkin vielä aika paljon....
*Huokaus*
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tokihan hoitoon otetaan heti kun äitiysloma loppuu. Riippuu päiväkodista/hoitajasta miten hoitavat. Olin joskus töissä päiväkodissa ja vauvat vain makasivat siellä sängyissään ja leikkikehissä. Ei mitään varsinaista virikettä annettu hoitajien toimesta, vaipat vaan vaihdettiin ja syötettiin :( Itse en veisi alle vuoden ikäistä hoitoon. On tutkittu että vasta 2 vuotiaan olisi hyvä mennä hoitoon. Sitä ennen hoito haittaa vauvan kehitystä (ja älkää aivottomat väittäkö vastaan, tämä todettu useissa tutkimuksissa).
laittaa linkkiä, missä todetaan ett päiväkotihoito haittaa alle 2-vuotiaan kehitystä?
Me veimme typykän hoitoon 9kk ikäisenä, koska palasin takaisin töihin. Miksi? Ei tämä maailma pelkällä pyhällä hengellä vaan toimi.
Tyttäremme on todella paljon reippaampi, oppi potalla käynnin ja käsien pesun ennen ja jälkeen ruokailun. Syö jo itsenäisesti ja on paljon kiinnostuneempi toisista lapsista, kuin silloin kun oli kanssani vaan kotona (emme toki olleet mitään kotihiirulaisia). Itse olen kokenut, että tyttäremme vieminen hoitoon on tuonut enemmän positiivista kuin negatiivista. Myönnän toki, että kesälomani aikana kun olimme koko ajan kotona, tyttö ei kiukutellut niin paljon ku hoidossa ollessaan, mutta tämähän on luonnollista; meillä molemmilla on ikävä toisiamme. Typy on nyt siis 1v 3kk.
Nyt olen tosin jäämässä taas äitiyslomalle ja tottakai tyttäreni jää myös kotiin. Koti on kumminkin lapsen paras paikka
Täällä olisi yksi aivoton... Olen viemässä omaa poikaani ensi viikolla hoitoon, poika nyt 9 kk:n ikäinen. Kerro ihmeessä vähän enemmän faktoja, miten se hoitoon meno ja siellä olo haittaa kehitystä. Tulee sitten ehkä vielä parempi mieli kun pitää poika viedä näin aikaseen hoitoon!!!
Mutta ei mulla mitään linkkiä ole laittaa... Se oli silloin kun se Mikkosen höyrypää touhusi kaikista Suomen naisista kotiäitejä niin joku, psykologikohan se oli, ammatti-ihimnen kuitenkin sanoi, että lapsi olisi kypsä päivähoitoon vasta 2v iässä. Mutta en tiedä onko tämä vain yhden psykologin näkemys, suuntauksiahan varmasti on monta........ Liittyi kuitenkin äiti-lapsisuhteen kehittymiseen, eroahdistukseen ja itsetuntoon.
Itse oon jo pelolla miettinyt, että miten sitä ikinä voi palata työhön. Pakko kait se rahan puolesta on, sitten kun lomat loppuu. Muuten sitä saa myydä talon alta. Mutta olisi "turvallisempaa" viedä tyttö hoitoon sitten, kun kävelee ja vähän edes puhuu. Jospa hän kehittyisi nopeasti, onhan meillä vielä puoli vuotta aikaa :)
sama juttu. Kyllä tosiaan on mukavaa olla töissä ja kelailla näitä "ns. tutkimustuloksia" ja SYYTÖKSIÄ.
Ärsyttää kaikkien työssä käyvien puolesta, nostetaan Suomi lamasta mutta kenen voimin?
Jos on hyvä hoitopaikka, niin se tuskin haittaa lapsen kehitystä. Suuri vaikutus (ehkä suurempi) on myös sillä, miten vanhemmat jaksavat olla läsnä lapselle sitten työpäivän jälkeen. Miettikääs asian sitä puolta. Jos tietää valmiiksi työn rasittavan niin paljon, että ei jaksa sitten työpäivän jälkeen, niin silloin kannattaa harkita itse kotiin jäämistä. Perhepäivähoitaja on ihan hyvä, niitäkin nykyisin valvotaan kaupungin toimesta (myös yksityisiä)
Niin, mutta te jotka raskitte viedä noin pienen hoitoon, niin en voi muuta kuin ihmetellä. Minusta koti on paras paikka. Ja eihän se muutama päivä haittaa tee, mutta että joka päivä. Itsellä kolme lasta ja eka meni hoitoon vasta 2v. piti tehdä töitä välissä. Kesät aina kotona. Nyt toinen kotona ja kolmas tulossa ja he saavat olla kotona ainakin 2-3-vuotiaiksi, kun sitten alan tehdä uraa osa-aikaisesti. En ikinä vie joka päivä. Vanhinkin käy pari kertaa viikossa hoidossa, ei enempää, haluaa olla kotona. 9 kk ikäinen vauva vielä on aivan liian pieni muiden hoitoon. Itsellä vuoden ikäinen ja koko ajan on syliä vailla tai kulkee perässä, olisi kauhea ajatella miten se hoidossa., kun siellä ei tosiaan hoitaja kerkeä katsomaan saati syliin ottamaan. Ja sitten saa kaupan päälle taudit. Minun puolesta saa viedä, itse en raski. Sitten on tutkimusta tosiaan olemassa, olen itekin seurannut ja lukenut niistä.
Olisiko sinun mahdollista yhdistää kotiäitiys ja yrittäjyys? Itse olen tehnyt niin, teen yrityksen hommia iltaisin kun mies tulee töistä (on aamuvuoroissa) ja sähköpostiliikennettä hoidan ihan tälleen päiv'lläkin, lapsen ehdoilla tietysti.
Yritykseni perustin, kun Kelan tuet tippuivat kotihoidontuelle.
Riippuu tietysti yrityksen laadusta, onko tämä mahdollista...Tai sitten osapäivähoitoon?
Itsekin joudun menemään töihin aika nopeasti koska velat pitää maksaa ja ruoka hankkia, mutta aion odottaa sen verran, että vauva alkaa kävellä. Päiväkodissa lapsella on kamalaa, jos ei kävele itse vielä, koska hoitajilla ei ole aikaa kanniskella vauvaikäistä. Pihallakin se sitten vaan istuu rattaissa. Kurjaa...Mutta 2-vuotiaaksi en voi odottaa...talous ei kestä. Olen suunnitellut päivähoitoon viemistä 1 v 3 kk iässä. Edellinen lapseni aloitti 1 v 7 kk iässä.
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen tulisi saada kasvaa ainakin noin puolitoistavuotiaaksi kotona. Alle kolmivuotiaalle perhepäivähoito olisi parasta. Vasta yli kolmivuotias voidaan sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksissa parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä: kolmivuotiaille vain 6-8 lasta.
Työelämä saneli, ei lapsen paras
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan murroksessa, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee, miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
- Alle kolmivuotiailla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista, että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat, sanoo Keltikangas-Järvinen. Hänen mukaansa normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai jopa välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille, joille hoitopaikka tarjoaa esimerkiksi lämpimän aterian ja jopa suojan vanhempien aggressiivisuudelta. Professoria häiritsee se, että päivähoitoa puolustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.
Hoitoon vasta yli 1,5-vuotiaana
Keltikangas-Järvinen pitää lähtökohtana sitä, että äidit osallistuvat jatkossakin työelämään. Tarvitaan siis päivähoitoa, mutta lapsen kehityksen mukaista päivähoitoa. Mitä siis pitäisi tehdä äidin, jonka vanhempainvapaa on päättymässä? Lapsi on kohta kymmenkuinen ja opettelee kävelemään. Kotona olo houkuttaisi äitiä, mutta asuntolaina ja esimerkiksi miehen lomautusuhka puhuvat vastaan.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professori vastaa, että pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä eli 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta. Tasan yksi vuotta on parempi, mutta se ei vielä mahdollista siirtymistä suoraan ryhmään. Lapsen olisi hyvä saada olla vanhempiensa hoidossa noin puolitoistavuotiaaksi. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä maturaation käsite tuntuu osalta ammattilaisiakin olevan hukassa.
Suuri ryhmä haittaa älyllistä kehitystä
Noin puolitoistavuotias voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tunteja. Äiti voi aloittaa työn, mutta aluksi esimerkiksi kuusi tuntia riittäisi. Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.
Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
- Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
- Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.
- Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.
Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Kehityspsykologia siis huutaa: lisää perhepäivähoitoa! Kunnissa perhepäivähoito kuitenkin näivettyy muun muassa surkean palkkauksen takia.
Liian iso ryhmä lietsoo aggressiota
Keltikangas-Järvisen mukaan kolmivuotiaallekin koti on paras hoitopaikka. Kolme vuotta on kotihoidon tuen yläraja, minkä jälkeen lapsi moni lapsi siirtyy päivähoitoon. Raja on kehityspsykologian perusteella oikeassa kohdassa. 3-4-vuotias oppii päiväkodissa jo esimerkiksi paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja.
- Varhaiskasvatuksesta voi puhua vasta yli kolmivuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmilla kyse on hoivasta.
Todellisuutta ovat yli kymmenen lapsen alle 3-vuotiaiden ryhmät ja paikoin lähes 30 lapsen isojen ryhmät. Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa havaitut ihannekoot ovat ihan eri maailmasta: alle kolmivuotiaiden ryhmässä se olisi 6-8 lasta, kun yli 12 muodostaa jo riskin.
- Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon.
Eikö auta, että 20 hengen lapsiryhmässä on useita aikuisia?
- Ei auta. Tämän osoittavat kaikki tutkimukset kiistattomasti. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta. Jokainen lisäaikuinenkin muuttaa ryhmän dynamiikkaa ja tuo lisäelementtejä.
Aikuisia lisäämällä ei siis voi ryhmän kokoa kasvattaa, vaikka näin halutaan nykyään uskoa.
Liian suuressa ryhmässä hoitajan aika menee konfliktien selvittämiseen. Jos lapset jätetään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja keskenään, voimaan astuu viidakon laki.
Suurissa ryhmissä on lisäksi meluisaa. Keltikangas-Järvisen johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että pääkaupunkiseudun päiväkodeissa melu nousi jossain vaiheessa päivää 90 desibeliin ja useissa se oli tällä tasolla suuren osan päivää. Melun on osoitettu haittaavan oppimiskyvyn kehitystä.
Koulujen levottomuus päiväkodeista perittyä?
Keltikangas-Järvisen mukaan ylisuurten ryhmien kaikkia haittoja ei tiedetä, koska missään tutkimuksissa ei ole käsitelty näin suuria ryhmiä kuin Suomessa esiintyy. Muutakin poikkeuksellista meiltä löytyy:
- Näin pitkiä hoitopäiviä kuin mitä Suomessa on myös alle kolmivuotiailla, ei ole missään tutkimuksissa edes tarkasteltu.
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.
(artikkeli on Turun Sanomien nettisivuilta)
tässä vielä linkki, jossa vähän pidemmin kopiomastani tekstistä:
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-02-22,1 04:12:594967,1:0:0:0:0:0:
Eroahdistuksen kesto on yksilöllistä. Se saattaa kestää puolen vuoden iästä kahden vuoden ikään, ja yleensä se ajoittuu 7-9 kk iästä puolitoistavuotiaaksi, kertoo vauvaperhetyöntekijä, perheterapeutti Miika Tervo. Pienet vauvat on biologisesti koodattu niin, että yksin jääminen ei ole suotuisaa. Siksi vauvat reagoivat siihen itkulla kutsuakseen hoitajansa takaisin.
7-9 kk iässä lapsi alkaa oivaltaa, että hän on oma erillinen yksilö ja että hänellä on oma kokemusmaailmansa ja äidillä tai isällä omansa. Lapsi alkaa vaatia ymmärrystäomalle kokemukselleen, eli pelkkä hoiva ei enää riitä. Läheinen hoitaja ymmärtää lapsen sisäistä kokemusta paremmin kuin vieras, ja lapsi tietää tämän. Lapsi saattaa protestoida rajusti erotilanteissa, eikä hän enää suostu vieraaseen hoitajaan. Silloin puhutaan eroahdistuksesta.
Miten sen tunnistaa?
Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä.
Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua.
Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti.
Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan.
Aina ei ole mahdollista hoitaa tilannetta lapsentahtisesti. Joskus vanhempien on palattava töihin ja jätettävä lapsi hoitoon kesken pahimman eroahdistusajan. - Silloin on tärkeää, että vanhempi suhtautuu luottavaisesti hoitajaan ja hoitopaikkaan. Jos vanhempi on epävarma, pelokas tai vihainen, lapsi aistii sen ja silloin hänen on vaikeampi luottaa vieraaseen hoitajaan. Lapset ovat erilaisia siinä, miten he suhtautuvat uusiin asioihin. Vanhemman kyky lukea lapsensa viestejä on erityisen tärkeää, jotta lapsi voi ”analysoida” kokemuksensa ja antaa sille riittävän merkityksen ja tulkinnan. Koska kiintymysjärjestelmä on kehittynyt lasta hoitavan ihmisen kanssa, vieraan syli ei lohduta niin hyvin kuin tutun.
Lasta ei voi eikä pidäkään loputtomasti suojella ahdistukselta ja pettymyksiltä, mutta eroahdistusta voi kuitenkin helpottaa. Esimerkiksi erohetkiä ei kannata tahallaan pitkittää. Yksittäinen eroahdistustilanne voi kestää 10 sekuntia tai koko päivän.
Nyrkkisääntönä voisi olla, että lapsen ikävuodet kertovat, kuinka monta vuorokautta hän voi olla erossa vanhemmistaan. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja mitä tutummat ja lapselle turvallisemmat hoitajat, sitä helpompi lapsen on sopeutua eroon.
Jääkö vauvalle traumoja? Vauvalle voi jäädä traumoja, mutta tähän on erittäin vaikea vastata mitään kovin yksiselitteistä. 10 kk vanha on aivan eri tilanteessa kehityksessään kuin puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Jos päiväkodissa ei ole mahdolista saada yhtä pysyvää hoitajaa. jonka syliin voi hakeutua aina kun pelottaa, lapsen sisäinen järkytys voi olla suurikin.
Miten sitten me 1970-luvulla syntyneet olemme selvinneet – meidäthän vieroitettiin rinnasta parikuisina ja vietiin saman tien päiväkotiin? – Voin vain spekuloida, miten 1970-luvun sosiaalipoliittisten linjausten seuraukset vaikuttivat varhaiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta lasten kehitykseen. Periaatteessa voisi ajatella, että vauvat joutuivat itsenäistymään liian aikaisin ja sellainen voi aiheuttaa ongelmia tunteiden ilmaisussa. On myös spekulaatioita ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden, päihdeongelmien, väkivaltaisuuden ja erilaisten riippuvuuksien yhteydestä varhaisiin kokemuksiin, Tervo toteaa.
Onneksi Tervo näkee valoa tunnelin päässä: vaikka elämän ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkittäviä perusturvallisuutemme ja itsetuntemuksemme kannalta, elämässä on kuitenkin monia korjaavien kokemusten paikkoja tai kriisitilanteita, jolloin kehityksen suunta saattaa muuttua. Esimerkiksi murrosikää kuvataan usein termillä ”toinen mahdollisuus”.
Turvallisessa kiintymyssuhteessa on normaalia, että lapsi reagoi erotilanteisiin näkyvästi, eli hän uskaltaa protestoida. Toisin sanoen, jos lapsesi uskaltaa meuhkata sinulle, teillä on mitä luultavimmin hyvä suhde.
Näin helpotat eroahdistusta:
Eroahdistusta tuskin voi poistaa, mutta on ratkaisevaa, miten vanhempi toimii ja suhtautuu siihen.
Ennakoi. Vauvojen ja pienten lasten mielenterveyden kannalta keskeinen tekijä on arkipäivän ennustettavuus. Jo vastasyntyneelle pitää kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tee pehmeä lasku päiväkotiin. Jätä lapsi aluksi vain lyhyeksi aikaa hoitoon, jolloin lapsi oppii, että tulet takaisin.
Kerro lapsen kuullen hoitajalle lapsesta ja siitä kuinka lasta hoidetaan. On hyvä varata riittävästi aikaa lämmittelyyn uuden hoitajan kanssa, ennen kuin vanhempi lähtee pois.
Omat tavarat, lelut, tutulta tuoksuva rätti tai valokuva vanhemmasta auttavat lasta muistamaan vanhempansa ja tuovat helpotusta ahdistukseen.
Pyydä hoitajaa kertomaan lapselle vanhemmasta ja siitä missä vanhempi on
Lapsella on hyvä olla vain yksi omahoitaja, jolloin lapsi tietää, kuka on hänen turvansa
Sanoita lapsen tunnetta eli kerro lapselle, että hän tuli vihaiseksi tai surulliseksi. Lisää vielä, että enää ei ole mitään hätää. Lapsen reaktiota ei saa mitätöidä, eikä ole hyödyllistä yrittää sivuuttaa sitä esim. kiinnittämällä huomio johonkin toiseen asiaan.
Älä venytä eroa lapsesta, jos ei ole pakko.
(KaksPlus 01/2007)